tiistai 25. elokuuta 2015

Korkeasaareen :)

No, nyt on sitten nähty Korkeasaarikin :P Voisi melkeinpä sanoa että jo korkea aikakin, kun Dublinin eläintarhakin tuli nähtyä ennen kuin kotopuolessa ehditty käydä. Lähdin eilen kutsusta kaveripariskunnan mukaan heidän kesälomansa alkaessa reissulla eläintarhaan. Olimme perillä Helsingissä joskus kahden maissa, lähdimme vasta ihmisten aikoihin liikkeelle :3 Kuvia ei kyllä ole tältä reissulta, sillä kamerani on edelleen Usvalla larpin jäljiltä.

Sää jatkui eilen yhtä kauniina kuin se on ollut viime viikkojen aikana, joten saimme nauttia eläintarhasta aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Suuntasimme ensimmäiseksi kissalaaksoon, koska olimme kaikki aika pitkälle kissafaneja. Matkalla sinne pysähdyimme pienessä matkamuistomyymälässä, josta minulle tarttui mukaan pikkuinen tiikeri Dublinista ostamani lumileopardin kaveriksi.

Kissoja sieltä löytyikin sitten montaa eri laatua. Heillä oli myös minun lempikissani, ilveksiä (jotka eivät viitsineet tulla näkyviin sillä kertaa) ja lumileopardi, joka lekotteli aivan häkkinsä reunalla varjossa ja jätti kaikki ohikulkijat omaan arvoonsa :P Näimme myös amurinleopardin syömässä ja pari aasianleijonaa lekottelemassa, niillä oli varmaan kuuma  paksun harjansa kanssa. Leopardista näimme takajalan ja hännän vilahduksen sen nukkuessa. Amurintiikeri lekotteli myös laiskasti puunvarjossa omassa häkissään ja siitä kyllä näki makuultakin että se on iso eläin o.O Aasianleijonatkin tuntuivat hieman pienemmiltä kun ne loikoilivat.

Bongasimme sieltä täältä myös kuningasmerikotkat, korppeja, kaneja ja saukon, jonka viereen jäimme syömään eväitä. Vilkas ja puhelias kaveri, tuli hieman kissat mieleen kun se välillä huusi ja vikisi uintireissujensa lomassa.

Sitten suuntasimme karhulinnan suuntaan nähden samalla vähän tutumpia eläimiä, kuten hirven, metsäpeuran, ahman (joka itse asiassa pysyi piilossa) ja huuhkajan. Lisäksi kuljimme visenttien eli euroopanbiisonien ohi, joiden lajin säilymisessä eläintarhat ovat olleet tärkeitä. Karhulinna oli hienoinen pettymys. Vaikka meidän omaa mesikämmentämme olikin ihan mukavaa katsella siellä köllöttelemässä, olisin odottanut paikan nimen perusteella hieman useampaa karhua.

Viimeiseksi kiersimme katsomaan troppisia eläimiä, ja kasveja minun tapauksessani :P Paikka oli hieman kuin olisi astunut kasvitieteelliseen puutarhaan sillä erotuksella että sillä oli eläimiä joukossa. Osa vapainakin talon sisällä. Ötökät eivät onneksi olleet vapaina...

Suunnilleen neljä ja puoli tuntia saimme kulutettua siellä kun kävimme aika tarkkaan kaiken läpi. Ainoa minkä jätimme välistä, ainakin ihan tietoisesti, oli kanala :3 Pahin sortumiseni osui kuitenkin vasta kun pääsimme eläintarhasta ulos ja pysähdyimme vielä lipunmyynnin yhteydessä olevaan myymälään. Heillä oli siellä kirja eläintenhoidossa käytäetyistä yrteistä. Ja minun on niin pirun vaikea muutenkin kävellä kiinnostavien kasvikirjojen ohi! Tämän ohi ei sitten käveltykään. Maksoikin mansikoita...

Mutta se on mielenkiintoinen. Luin sitä koko automatkan kotiin, mikä on aika hyvin ottaen huomioon että normaalisti minä olen unten mailla tahi horroksessa viisitoista minuttia kaupungista päästyämme. Eli olen tyytyväinen että ostin :3

tiistai 2. kesäkuuta 2015

22.5 - 31.5.

22.5. Lasti - Kissanhiekan roudaaminen on joskus hieman hankalaa. Varsinkin kun Keiki on nirso ja hänellä täytyy mieluiten olla tietyn merkkistä puupellettiä (Rainbowta sentään, kukkaro tykkää). Hankaluus iskee erityisesti sitten kun kaupan hylly on tyhjä kun meikäläinen pääsee sinne. Niinä päivinä sitä tulee sitten harvemmin löysettyä muualtakaan, ihan kuin koko kaupungin kaupat olisivat samanaikaisesti myyneet kissanhiekat loppuun.

23.5. Vastustan - Olin lukevinani facebookista että nyt ne meinaisivat ruveta sorkkimaan kirjastolakiakin. Minä en pidä.

24.5. Tieto - On minulle aika tärkeää. Olen aina utelias ja kiinnostunut oppimaan uutta.

25.5. Kesäloma - Alkoi juuri ^_^

26.5. Reissu - Ei ole pahemmin reissailua suunnitteilla loman aikana.

27.5. Suola - Suola hyvää.

28.5. Vanu - Eipä ole kulunut kovinkaan reippaaseen tahtiin viimeiseen vuoteen kun ei oikein ole jaksanut meikata.

29.5. Merenelävä - Minulla oli hetkellinen akvaariointo ennen joulua. Johtui vierailusta Sealifeen. Se on onneksi ohi nyt :3

30.5. Katse - Kissat.

31.5. Hymy - Kielot kukkii kohta :)

torstai 21. toukokuuta 2015

12. - 21.5.

12.5. Pelko - Viime aikoina saanut huolehtia oikein kunnolla ettei Keiki livahda ovenraosta ulos kun tulee kotiin tai lähtee ulos. Me ollaan käyty muutaman kerran valjaissa ulkona, niin nyt kun nuoriherra tietää mitä kämpän oven takana on, niin jokainen tilaisuus päästä siitä täytyy käyttää ilmeisesti hyväksi. Ja meikäläisellä pieniä pelkoja siitä että jos se jonakin kertana pääsee luikahtamaan karkuun. Jaiks. Onneksi Keikillä on se tunnistustatuointi korvassa...

13.5. Onni - Kävi tuuri, kun pääsin sittenkin viikonloppuna Ropeconiin :D Töissä peruuntui pubivisa eikä tarvittukaan niin paljoa väkeä töihin sitten, niin pääsinkin päiväreissulleni ^_^ Hyvä kirjoittaa tämä viikkoa myöhemmin :P

14.5. Tahdon - Minä tahdon paljon kaikenlaista. Eroon tästä migreenistä listan ykkösenä. Haluan hyllyn tahi kaapin pesuhuoneeseen, koska minä vain en mahdu peilikaappiini. Haluan uuden hyllyn eteiseen, vanha hajoaa liitoksistaan (kiitos Keiki). Haluan tanssimaan (se onnistuu, jei!). Lista jatkuisi varmasti vielä. Jos ei mitään muuta, niin kenkiä voi aina haluta :P Ja kaikki muu on neuvoteltavissa, mutta migreenistä haluaisin ihan oikeasti eroon.

15.5. Ahkeruus - Olin ahkera maanantaina ja kävin piiitkästä aikaa taas tanssimassa. En ole käynyt varmaan pariin vuoteen ainakaan. Ensin se johtui pääasiassa siitä että aloitin työt tarjoilijana > randomit työvuorot ja olin juuri muuttanut toiselle puolelle kaupunkia, joten vuosi meni siinä. Ja sitten meikäläisen migreeni riistäytyi käsistä. Ei edistä jaksamista. Mutta ropeconissa tuli tanssittua tänä vuonna vähemmän kuin yleensä kun pelkät tanssien nimet jäävät huonosti päähän eikä niistä sitten muista osaako tanssia vai ei. Eli tanssikärpänen puri.

Maanantain tanssikerta sattui sitten olemaan myös kevään viimeinen, jos ei lasketa ensi maanantain kevättanssiaisia, joihin minä en tietysti pääse, koska töitä. Mutta minulla on tänä vuonna lomaa kesäkuussa ja voin osallistua keskiaikaseuran kanssa keskiaikaisille markkinoille ja tanssia siellä :) Ja jatkuuhan tanssit sitten syksyllä tietysti taas.

16.5. Yksinkertainen - Nyt ei yksinkertaisesti tule mitään mieleen.

17.5. Elämä - Tulee sellainen olo kuin pitäisi keksiä jotain kovinkin hienoa ja syvällistä sanottavaa.

18.5. Vaiva - Tällaisia sanoja ei saisi olla täällä. Näistä tulee vain migreeni mieleen :3

19.5. Virasto - Eipä ole niiden kanssa tarvinnut olla vähään aikaa olla tekemisissä.

20.5. Uskollisuus - Uhkaa käydä samoin kuin yksinkertaisen kanssa.

21.5. Pyykkipäivä - Ei ollut pyykkipäivä, mutta sen verran viiteliäs olin että imuroin ja tamppasin isomman mattoni. Harkitsin sen pesemistä, mutta en ole varma joko pesulaan pääsee enkä sitten jaksanut lähteä tarkistamaan asiaa. Laiskuus iski lopulta.

Ainiin, tämä onkin meidän 300. postaus o.O

maanantai 11. toukokuuta 2015

6. - 11.5.

6.5. Vihreys - Jokaisella vuodenajalla on omat ihanuutensa ja keväässä minä pidän tästä vaiheesta eniten. Kun kaikki alkaa vihertää ^.^ Lähimetsikköni on täynnä valkovuokkoja ja kielomerikin tunkee itseään ylös maasta kovaa vauhtia. Kaikkein parasta on kuitenkin koivut, jotka puhkeavat lehteen sillä välin kun katse välttää.

7.5. Aivojumppa - Päivän sanat ovat välillä ihan omaa aivojumppaa, kun runosuoni ei laulakaan ja päähän ei pälkähdä mitään kirjoitettavaa. Blogiin ainakaan :P

8.5. Musiikki - Jotain mitä ilman ei voi olla :3 Heti kirjojen jälkeen.

9.5. Kaunotar - ja Hirviö. Siitä on kyllä pieni ikuisuus kun on viimeksi tullut nähtyä se leffa. Mutta Once Upon a Timea on tullut katsottua tiheämmin ja pidän sarjan versioista hahmoista :)

10.5. Äiti - Äitienpäivä oli kyllä kiireinen päivä olla töissä. Siinä sai kyllä juosta koko vuoron ihan kiitetävästi. Salin puolella kaikki toimi ihan hyvin, meillä ei otettu varauksia ollenkaan niin vaihtuvuus pysyi aika hyvänä, mutta keittiö oli hieman hitaampi kuin tavallisesti. Olin koko ajan tarkastamassa olinko muistanut laittaa pöytieni tilaukset keittiöön. Mutta pääsin kuitenkin ajoissa töistä ja tietysti täytyi käydä moikkaamassa äitiä :)

11.5. Lapsi - Keiki on niin kakara välillä -_-


tiistai 5. toukokuuta 2015

Hupsista




Meinasi taas vallan unohtua :P

1.5. Korppujauho - Sitä jopa löytyy meikäläisen kaapeista nykyään. Piti ostaa siinä vaiheessa kun tuli mieleen että voisi ehkä tehdä mureketta ruoaksi. 

2.5. Tivoli - En käynyt tänä vuonna. Mutta tivolinpitäjät kävi ravintolassa, jossa olen töissä. 

3.5. Mustapippuri - Jaa'a. Pieni, pyöreä ja musta. Keittoon käytin viimeksi. Minulla on niitä vain kokonaisina tällä hetkellä.

4.5. Sävelkorva - Kaipa minulla jonkin verran sellaista on. Huomaan ainakin jos ei kuulosta oikealta tai hyvältä. Musiikillinen lahjakkuus noin muuten on sitten hieman kysymysmerkki. Muistan kyllä koulussa ala-asteella pitäneeni kanteleensoitosta. Huilukaan ei ollut hassumpi, mutta kannel oli kiva.

5.5. Nuhanenä - Uutiset väittävät että koivun kukinta jää heikoksi tänä vuonna. Eli meikäläinen pääseekin helpolla :) 

Saapa nähdä tuleeko tästäkin kuusta tällainen ryppäissä kirjoitettu kuin maaliskuussa :3

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Päivät 26 - 31

Ja viimeinen satsi :3

26.3. Savi: Kävin joskus pienenpänä kuvataidekoulua ja meillä oli siellä aina välillä savenmuovaustunteja. Ne olivat aina kivoja minun mielestäni, vaikka puolen aikaa en töissäni kovin hyvin onnistunutkaan. Mutta kerran onnistui todella hyvin. Tein karhun. Enkä käsitä vieläkään kuinka sain siitä niin karhumaisen. Annoin sen äidilleni ja siellä se nököttää. Hienona.

27.3. Myski: No, myskistä tulee lähinnä mieleen hajuvedet ja se on niin hirmuisen ärsyttävää kun sitä laitetaan liikaa. Meillä kävi ravintolassa kerran asiakas, jolla oli niin paljon hajuvettä että kokitkin tulivat kysymään että mikä täällä oikein haisee o.O

28.3. Kirveli: Hmm... Pitäisiköhän taas kehittää jonkinnäköistä yrttihyllyä kesäksi? Sain viimekesäisen jopa pidettyä hengissä koko kesän :P Rahasta se tietty on kiinni, loppujen lopuksi.

29.3. Murea: Liha. Mieluummin vaaleaa kuin punaista ja mieluummin kalaa kuin kanaa. Vaikka tuleehan sitä nautaa ja possuakin aina välillä silti syötyä.

30.3. Huomaavainen: Olen lomaillut viikon kotonani yksikseni ja nauttinut siitä eikä ole tarvinnut olla huomaavainen hirveästi kenellekään. Ja silloin kun olen työntänyt nenäni hetkeksi ulos, olen viettänyt aikaa kavereiden kanssa :)

31.3. Kyy: En ole tainnut ikinä livenä törmätä. Varmaan ihan hyvä vain :3

Haa! Sainpas maaliskuun tehtyä, vaikka se olikin tällä lailla katkonaisesti. Huhtikuussa on Camp Nano ja minä mahdollisesti hullu (migreenieni kanssa ainakin) menin ja päätin osallistua siihen. Ajattelin, että koska siihen saa päättää oman sanatavoitteen ja päätin vähän pienemmän kuin marraskuussa, niin se ei olisi niin paha. Ja voisin käydä läpi hieman, mitä on tullu rustailtua ja ehkä se tulevakin (joka itsepäisesti pysyy piilossa) selkenisi.

Eli huhtikuussa on siis jälleen Usvan vuoro tarinoida päiviässä :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vaaraton

Meikäläisellä oli hammaslääkäri tänään. Ei mitään erityisen kivaa lomapuuhaa, mutta minulla on onneksi mukava lääkäri. On myös nopea. Hän oli vähän myöhässä tänään ja suunnitelmissa oli neljän reiän korjaus. Hän sai hoidettua niistä kolme ja neljäs sai väliaikaisen paikan kolmen vartin aikana.

Minullahan jäi tietenkin leuat jumiin. Viime aikoina on ollut niin usein hammalääkärikäyntejä että leuatkin tuntuvat protestoivan enemmän. Nuorempana eivät tavanneet jäädä jumiin lainkaan. Vaaratontahan se taitaa olla, mutta kun se ensimmäisen kerran joskus tapahtui, säikähdin ihan pikkuisen. Nykyään se aiheuttaa enemmänkin vain mentaalisen olankohautuksen. Eipähän tarvitse taistella pitääkseen suutaan koko ajan auki. Pirun epämukavaa kylläkin.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Päivät 17 - 24

Maaliskuu ei kyllä nyt luonnistu ihan niin mallikkaasti kuin tammikuu. Seuraava satsi on kuitenkin tässä :3

17.3. Muurikka: Kivestä tulee kyllä mieleen että viime viikko onnistui olemaan jotenkin kovin kipuisa viikko. Tuli kompastuttua kuoppiin kadussa, saatua rojua niskaan ja lyötyä raajoja huonekaluihin. Kun lisätään siihen vielä pari tavallista hankalampaa reittiä kiipeillessä ja useampi migreeni, niin viikko oli hieman ärsyttävä.

18.3. Virkeä: Tuon piiitkän marraskuun (se EI ollut talvi) jälkeen aurinko on kiva nähdä ^.^

19.3. Vihamies: En usko että minulla on ikinä ollut ketään jota olisin todella, todella vihannut, tai ollut todella todella vihainen. En kai vain suutu kovin helposti ja minun on vaikea kuvitella vihaavani ketään niin paljon että häntä voisi nimittää vihamieheksi :3

20.3. Ulkomaalainen: Meillä käy jonkin verran ulkomaalaisia asiakkaita ravintolassamme syömässä ja minusta se on aina mukavaa. Minusta on kivaa päästä puhumaan englantia aina välillä ja haluan pitää taitoa yllä.

Huomasin kerran että siitä todella on tullut "go to" -kieleni kun minun tarvitsee tulla ymmärretyksi jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Minun teki hirmuisesti mieli koko ajan puhua englantia kun minulla oli neljän hengen pöydällinen kuuroja asiakkaita ja heidän kanssaan asioiminen oli tietysti hieman haastavaa, kun he eivät ilmeisesti lukeneet huulilta kovin hyvin ja minä en osaa viittoa. Eikä englannistä tietenkään heidän kanssaan ole apua :P Mutta hyvin me lopulta pärjäsimme ja minulle jäi sellainen tunne että olisi kivaa jos osaisi viittoa.

21.3. Kurkku: Salaatteja ei ole ikinä tullut hirveästi syötyä. Kaikki viheriäinen tulee laitettuu ennemmin lämpimän ruoan sekaan jossain muodossa :3

22.3. Tenava: En yleensä hirveästi välitä lapsista asiakkaina. Valtaosa ei pysy paikoillaan (tai leikkimökissä), sotkee, pitää meteliä, levittelee tavaroita tarjoilijoiden tielle (muutama viime hetken hyppy jouduttu suorittamaan) tai sitten epähuomiossa juoksevat itse sen painavia pannuja kantavan tarjoilijan eteen. Olisi ihanaa jos ne vanhemmat saisivat pidettyä ne lapsensa edes siellä pöydässä -_-

23.3. Vauras: Olisinkin. Kyllähän sitä nytkin pärjää, välillä tilistä riippuen oikein hyvinkin. Mutta hiljaisina kausina menee välillä hieman turhan tiukille. Varsinkin kun yksi migreenilääkityksen tviikkaus voi romuttaa koko loppukuun budjetin -_- Ja todennäköisesti ison osan seuraavastakin tätä menoa...

24.3. Syy: Tänään on kiva päivä ^.^ Koska on loma ja minä sain vihdoinkin Amazonista tilaamani kaksi Thomas Bergesenin albumia, joista toista kuuntelen juuri nyt. Ne tulivat kaksi ja puoli viikkoa myöhässä. Mur.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Päivät 10 - 16

Ja seuraava satsi :3

10.3. Syntymä: Nepetan syntymäpäivä oli maaliskuussa. Olisi täyttänyt neljä tänä vuonna. Snif :'(

11.3. Laistaa: Jouduin laistamaa kiipeilyreissusta, kun migreeni iski :/ Se oli varmaan joku ärähdys että liikaa sosilaisointia kun edellisenä päivänä oli ollut työpaikan pikkujoulut. Joiden jatkoista laistoin myös migreeni tekosyynäni, oli se sitten enemmän tai vähemmän totta :P

12.3. Rietas: Nope. Mitään ei tule mieleen tuosta.

13.3. Verho: En ole vieläkään vaihtanut "keittiön" verhojani, vaikka juuri roikkuivat toisen joulun ikkunan edessä. Täytyisi saada vaihdettua ne...

14.3. Ikkuna: Ja koska on kevät tulossa niin olisi kohta aika pestä ikkunat. Ehkä saisin vaihdettua ne verhot silloin.

15.3. Pyhimys: Minulla on yksi kaveri, jolla tuntuu olevan pyhimyksen kärsivällisyys.

16.3. Mauste: Tein joku aika takaisin makaronilaatikkoa ja tajusin sitä uunista ottaessani että olin unohtanut laittaa mitään mausteita sen joukkoon :P Sen jälkeen on muistunut vähän paremmin.

Ulkona on niin kovin keväistä yhtäkkiä ^.^ Joku oli päivitellyt nähneensä krookuksia jossain päin Turkua. Minnen ole nähnyt vielä mitään, muuta kuin erään syreenipuskan (luulisi), jonka silmut vaikuttavat olevan valmiita puhkeamaan.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Päivät 6 - 9

Maaliskuun sanat tulee näköjään tällälailla ryhmissä :3

6.3. Nimi: Minä pidän nimistä. Niitä on kiva keksiä, olivat ne sitten ihmisten, eläinten tai paikkojen nimiä, ja ropehahmoille on kiva etsiä sopivia nimiä. Ainoa ongelma tulee vastaan siinä kohtaa kun on liikaa kivoja nimiä ja niistä pitäisi päättää sitten vain yksi. Tietysti jos hahmolla saa olla enemmän kuin yksi etunimi, niin se korjaantuu sitten helposti sillä :P

7.3. Muhkumpi: Nyt on taas hankala sana. En tiedä liittyykö muhku patteihin mitenkään mutta ainoa mikä nyt tulee mieleen on se, kun löysin Nulan vatsasta patin. Ja sain siinä samalla sitten pienen sydärin. Ties mitä vakavaa se olisi voinut olla ja just kesällä meni Nepeta. Mutta kun käytiin lääkärillä putsimassa hampaita, lääkäri katsoi samalla patin ja totesi että se on vain napatyrä, joka on ilmestynyt leikkausarven kohdalle sen jälkeen kun Nula steriloitiin. Siitä ei kuulemma tarvitse huolestua ellei se yhntäkkiä muutu kovaksi tai kasva.

Ja sitten Nula tietysti riehui kantokopassa (en tiedä miksi koppa nyt yhtäkkiä ei ole enää niin kiva kun se aikaisemmin on ollut) niin paljon, että onnistui saamaan haavan silmäänsä. Ihan keskelle pupillia o.O Nyt ollaan sitten parin viikon antibioottisilmätippakuurilla ja kauluri kuurin aikana kaulassa ettei pääse sorkkimaan silmäänsä. Nula arvostaa hirmuisesti. Vähintään yhtä paljon kuin meikäläinen arvosti ylimääräistä lääkärireissua. Onneksi lääkäri oli kiva ja jätti toisen klinikkamaksun veloittamatta kun tulin uudestaan heti seuraavana päivänä.

8.3. Sauma: Ei ole vieläkään tehnyt mieli ommella -_- Yhdelle kaverille ompelin housut synttärilahjaksi, kun olin luvannut sellaiset tehdä. Muuten ei ole oikein tullut tehtyä mitään. Vaikka ajatuksia olisikin välillä ollut.

9.3. Sisar: Minulla on siis yksi sisar, kolme vuotta nuorempi kuin minä. Viittaan häneen Pikku-Yökkönä täällä blogissa aina ajoittain :3 Hän on ihan hirmuisen taitava piirtämään ja maalaamaan (olen ihan puhtaasti kateellinen). Kovin samanlaisia emme ole, äiti on tainnut useammankin kerran kuvata meitä yöksi ja päiväksi, mutta melkoisen tärkeitä toisillemme kuitenkin. Omasta mielestä ainakin ^.^ Perheen ensimmäiset kissat, Neko ja Henni, asuvat hänen luonaan nykyään ja hänellä on myös koira nimeltä Vanilla eli siis Nilla. Niin, ja poikaystävä häneltä löytyy myös (meikäläisen prioriteetit järjestyksessä... :P ).

Jos ei muusta syystä tule ommeltua kevään aikana, niin ainakin sitten kun hän tulee Keikiä katsomaan. Tarvitsee kuulemma hieman kaventaa muutamaa vaatetta. Samalla kertaa hän lupasi tuoda näytille kuvan, jonka lupasi piirtää uudesta mahdollisesta tatuoinnistani. Tosin täytyy katsoa koska on varaa sellainen ottaa :3

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kevät tulee!

Kaktuksista huonekasvi-innostukseni kuusi vuotta sitten alkoi. Nyt Usvan ikkunalaudoilla (ja kaikilla mahdollisilla muilla pinnoilla) asustelee noin 50 erilaista huonekasvia kaktuksista orkideoihin ja vehkoihin. Tänä keväänä ensimmäistä kertaa olen saanut kaktuksen kukkimaan! :3

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kuvastaa

No, eipä kyllä tule mitään mieleen tuosta sanasta. Ja jäi näjemmä eilinenkin sana välistä, ei sillä että siitäkään pahemmin mitään tulisi mieleen. Muuta kuin että pihka on kivan tuoksuista. Ja meripihka nättiä.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Päästäinen

Töissä me kutsutaan vuorosta päästäjää päästäiseksi. Eli kun joku tulee ja päästää meikäläisen lounasvuorosta, niin hän on minun päästäiseni ^.^

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Maaliskuun sanat




Katsotaanpa kuinka maaliskuun sanat lähtevät soljumaan. Eilen meinasi unohtua kokonaan että kuu vaihtui, mutta tänään ollaan taas kartalla. Ja koska eilinen unohtui niin sepitän jotain siitä tässä samalla ennen kuin käyn tämän päivän sanan kimppuun.

Purppura: Purppura ja violetin sävyy kuuluvat meikäläisen lempiväreihin. Tykkään kovasti yhdistää niitä esimerkiksi vihreän kanssa. Joka sattuu olemaan toinen lempivärini. Pidettiin kavereiden kanssa eilen leffamaratoni, jossa katsoimme Back to the Future 1-3 ja kolmosleffassa oli eräällä hahmolla ihania violetin sävyisiä asuja parikin kappaletta ^.^

Punajuuri: Ei kuulu niihin juureksiin joista erityisemmin pitäisin. En ole oikein koskaan välittänyt niistä. Piti käydä tänään töiden jälkeen ruokakaupassa ostamassa aineksia viikon ruokaan, jonka pitkällisen pähkäilyn jälkeen sain päätettyä olevan jauhelihakeittoa. Mitään käryä koska olen sitä viimeksi syönyt. Mutta kaupassa oli hieman hassua kun tulikin yhtäkkiä ostettua epätavallisen paljon juureksia o.O

torstai 12. helmikuuta 2015

Salakäytävä

Meillä on kirjahyllyn alalaidassa kissoille oma salakäytävä. Ronja nukkui siellä paljon sairastuttuaan; siellä sai olla rauhassa. Nyt olemme parin päivän ajan funtsineet Poikaystävän kanssa, etä mitäs jos rakentaisi tohon lokeroon hiekkiksen kissoille. Olisi kivasti poissa näkyviltä, joten kisut saisi käydä rauhassa asioilla, ja tulisi "turhahkolle" hyllylle jokin tarkoitus. Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. 
 
Samassa kirjahyllyssä on huomattavasti näkyvämpikin "salakäytävä". Carlos tykkää nukkua siinä, mistä ei tietenkään ollut yhtään uutta kuvaa puhelimella - minä tyhmä olin pinonnut lokeron täyteen vilttejä, eikä kisu-parka mahtunut nukkumaan! Mutta vanhempi kuva, jossa avointa tilaa oli enemmän. Ja Ronja, snif <3

Jano

Minulla on jano jostain syystä koko ajan nykyisin o.o Poikaystävä on kovasti perso limsoille ja mehuille - minä olen se ilonpilaaja, joka muistuttaa etteivät ne tee hyvää hampaille tai vyötärönseudulle. Juodaan me silti silloin tällöin vähän liian usein herkkuja, mutta enimmäkseen vettä. Maitoa en juo sellaisenaan, paitsi jonkinlaisena ihmeellisenä tapapinttymänä yliopistoruokalassa silloin tällöin.

Carlos tykkää juoda vessan hanasta ja Sissi taas minun lasistani. Sissi on jo niin ehdollistunut, että aina kun hän näkee vesilasin ihmisen kädessä, hän alkaa kehrätä ja tunkee juomaan. Minä annan hänen juoda, koska kissan elimistö ei kestä juomattomuutta ollenkaan ja myös koska päänsä lasiin tunkeva kisu on mahdottoman suloinen. Täytyy ottaa ensi kerralla kuva ^.^

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tulivuori eli kuinka leipoa laavakakku

Tein sunnuntaina Poikaystävän ropeporukalle kolmen ruokalajin päivällisen. Jälkiruoaksi tarjoilin laavakakkua, jonka reseptin nappasin aivan mahtavalta Ann Reardonilta: Magic chocolate lava cake. Omaa versiotani on hieman muokattu, sillä keittiöapulaisellani kävi pieni laskuvirhe, ja hän laittoi brownietaikinaan noin kolme kertaa enemmän kaakaojauhetta kuin alkuperäisessä ohjeessa oli. Tuloksena browniemme oli aivan valtavan hyvää: mehevää ja suklaisempaa kuin suklaa itse. Kannattaa kokeilla jos tykkää supersuklaisuudesta ^.^

Jos englanninkielinen ohje ei hotsita, voit myös tehdä kakun pohjaksi oman maun mikään minkä tahansa brownien tai vaikka mokkapalojen pohjan. Oma pohjani on paistettu kahdessa erässä, koska suurensin ohjetta, jotta koko ropeporukalle varmasti riittäisi. Pohjasta tuli ehkä hiukan liian matala - korkeammalla pohjalla suklaan valuminen olisi näkynyt paremmin. 

1. Paista pohja. Sen on oltava täysin jäähtynyt ennen kuin alat koota jälkiruokaasi. 

2. Temperoi suklaa. Minä tosin totesin, että meillä on nyt niin viileää, että temperoimatonkin suklaa pysyy kiinteänä eikä lysähdä huoneenlämmössä niin kuin kuuluisi tapahtua, joten halutessaan voi myös jättää temperoinnin väliin ja toivoa parasta. Alla olevassa kuvassa näkyvä suklaa on temperoitu. Minä tein kahdeksan annosta ja käytin 200 g Lidlin maitosuklaata.

Levitä sula suklaa tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperille ja anna jähmettyä. Ennen kuin suklaa on täysin jähmettynyt, leikkaa se sopivan kokoisiksi paloiksi - suklaapalat tulevat browniepohjasta leikattujen palojen päälle, joten ne kannattaa leikata hieman brownieta isommaksi. Reardon teki jälkiruoistaan pyöreitä; minä tein neliöitä, koska halusin vähentää "hukkapalojen" määrää. 

   










2. Leikkaa brownie sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja nosta palat lautasille. Leikkaa palan keskelle reikä. Minä käytin tähän sodastream - makusiirappipullon korkkia, koska se oli sopivan kokoinen.
  

3. Aukon voi jättää tyhjäksikin, mutta minä laitoin siihen pakastimesta sulatettuja mansikoita ja mustikoita. Täyttäessä on muistettava että täytteet eivät saa olla suklaakannen tiellä. Putoamisefekti on myös näyttävämpi, jos kuuma kastike saa pudota vapaasti ilman esteitä. Jos haluat, että kastiketta valuu jälkiruoan sisältä sitä syödessä, kannattaa laittaa extrakastiketta valmiiksi koloon kasaamisvaiheessa.

4. Aseta suklaakannet paikoilleen ja valmista kastike. Minun kastikkeessani oli:
- 100g maitosuklaata
- 100g tummaa suklaata
- n. 1 - 2 dl kermaa

Sulata suklaa mikrossa. Pysäytä mikro ja sekoita suklaata 20 sekunnin välein, muuten suklaa palaa. Kun suklaa on sulaa, lisää kerma ja sekoita kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Kerma ei aluksi tunnu sekoittuvan suklaaseen, mutta kyllä se lopulta sekoittuu. Tarkista että kastikkeesi on varmasti kuumaa - muuten se ei sulata suklaakantta ja pääse valumaan kauniisti jälkiruoan sisälle. Jos tuntuu että kastike ei ole tarpeeksi kuumaa, lämmitä varovasti mikrossa max. 20 sekunttia kerrallaan, ja muista sekoittaa. Kastikkeen pitäisi tuntua käteen kuumalta. Nyt on aika tarjoilla :)

Tässä kohtaa annoksen ulkonäkö kuvissa muuttuu, koska emme ropeiltana muistaneet kuvata loppuvaihetta -.-  Jouduin Poikaystävän harmiksi lavastamaan hänelle uuden annoksen. Lisukkeina mansikoita, itsekeitettyä kinuskia ja valkosuklaamoussea. Allaolevin kuvien suklaakantta ei ole temperoitu.

5.  Tarjoile jälkiruoka. Kaada kuumaa suklaakastiketta suklaakannelle. Kastike sulattaa kannen ja valuu kauniisti jälkiruoan sisälle. Meillä tosin valumista piti hetki odotella - ehkä kanteni olivat liian paksut.

6. Herkuttele yhdessä ystävien kanssa!

P.S. Tämä voisi olla vaikka täydellinen ystävänpäivän herkku - valtavasti suklaata ja mansikoita. Nam ;)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kiri kiri kiri

On ollut paljon projekteja kesken, joten päivittäminen on jäänyt. Joten kiri kiri kiri:

WC: Hankittiin lähes puolentoista vuoden odottelun jälkeen vessaan kaappi. Oikeasti se on seinäkaappi, mutta meillä se on lattialla, koska emme halua porata kaakeleihin. Nyt kun saisin siihen vielä jalat - olivat Ikeasta loppu, mur - niin se ei ehkä olisi niin viblivobli (hutera). Vessan lattia ei meinaan oo ihan tasainen, mutta säädettävät jalat toivottavasti helpottaa. On se kumminkin aivan ihana kaappi <3

Etikka: Olen ollut aikeissa kokeilla marttojen ohjetta viemärin avaamiseen; muistaakseni viemäriin kaadetaan tyyliin etikkaa ja / tai soodaa tms. En ole vielä ehtinyt koska Ikeaa, kirjahyllyjen järjestelyä ja roperuokailu. Mut ehkä alkavalla viikolla. Also, Poikaystävän mielestä itsetehtyjen maustekurkkujen liemi on niin hyvää että siitä pitäisi jatkokehittää vaikka kastike ettei menisi hukkaan. Saas nähdä mitä keksin O.o

Valehtelu: Minä en mielelläni valehtele, mutta ilmeisesti olen kuitenkin todella vakuuttava yrittäessäni. Pari vuotta sitten järjestin yllätyssynttärit Pikku-Usvalle. Sain hänet uskomaan että olin paitsi unohtanut hänen syntymäpäivänsä myös päättänyt lähteä Tampereelle tapaamaan Poikaystävää. Ja kehtasin pyytää hänet syntymäpäivänään kissavahdiksi! Oikeasti mulla oli pöytä notkollaan herkkuja ja kasa kavereita hyppäämässä huutamaan yllätys. Pikku-Usva sai pienen sydärin :D

Huntu: Tulee mieleen morsiamet. Ja sokerihuntu -koriste. Jos joskus olen morsian, en tiedä käytänkö huntua. Sokerihunnun teon sen sijaan joskus opettelen!

Ullakko: Olisi aivan ihana oleskelutila. Kirjahyllyjä, paksuja mattoja, isoja nojatuoleja ja kynttilöitä. Sitten joskus ^.^ 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Basaari-meininkiä

Piti purkaa kirjakuuset. Se tietenkin tehdään niin, että lajitellaan koko kirjahyllyn sisältö uusiksi. Ei enää teemoittain vaan aakkosjärjestykseen! (toim. huom. Kuvassa näkyy vain murto-osa kaikista kirjoistamme. Tarkka luku tulossa jahka saamme noi lajiteltua ja laskettua.)

Tervetuloa Pakanakodon kirjabasaariin!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Yleisö





Kuva on wanha ja epäselvä, mutta pakko se on tähän käyttää kun eilen kaivelin vanhoja kuvia Ronjan muistokirjoitukseen ja satuin tämän löytämään. Siis: näin käy kun yrität kissataloudessa syödä paahtopaistia. Saat erittäin kiinnostuneen yleisön jakamattoman huomion.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ronjan aika

Ronjan aika tuli täyteen 1.9.2014

Siitä on jo aimo tovi vierähtänytkin, mutta menetyksestä toipumiseen on vielä paljon matkaa. Tämän vuoden puolella en ole enää miettinyt Ronjaa ihan joka päivä, mutta hyvin usein kuitenkin, edelleen.

Emme koskaan saaneet kunnollista diagnoosia. Kaikki alkoi elokuun puolivälissä sellaisena lauantaina, jona aivan kaikki mahdollinen meni pieleen. Sissi heitti ison huonekasvin lattialle (kasvi tietysti tuhannen päreiksi), sitten kauppareissulla Hugo (autollamme on nimi) ei enää käynnistynyt Prisman pihasta - takakontti täynnä kylmätavaraa kovilla helteillä, tietenkin. Kun lopulta olimme päässeet kotiin - auton käynnistys vaati apua yhteensä viideltä työntekijältä, vieläkin nolottaa ihan älyttömästi - ja olin juuri ehtinyt sanoa, ettei päivä ainakaan enää iltakahdeksalta voi pahentuakaan, hyppäsi Ronja syliini ja jouduin toteamaan Poikaystävälle samoin tein että soita eläinlääkäripäivystykseen, Ronjan korvat ovat keltaiset. Ihan samanlaiset kuin Nepilläkin oli. Saimme ajan puoli yhdeksitoista ja lähdimme matkaan: Ronja naukui kopassa tauotta ja tietysti saimme lisäksi vielä jännitysmomentin; mahtaako auto käynnistyä vai ei.

 (Hugo saatiin lopulta korjattua, vaikka mekaanikko ihmettelikin miten olimme sen saaneet käynnistettyä, kun ilmeisesti kaikki mahdolliset käynnistykseen tarvittavat osat kuten akku olivat vedelleet viimeisensä jo aikoja sitten. Ainoa ehjä osa taisi olla virtalukko -.-)

Kammottava lauantaipäivä päättyi siihen, että Ronja jäi yöksi tiputukseen ja minä vietin unettoman yön hermoillen. Seuraavana päivänä haettiin Ronja ja potilas sai paljon kehuja: oli kömpinyt hoitajan syliin kehräämään keskellä yötä. Kotona huomattiin nopeasti että ei näytä hyvältä. Ronja ei suostunut syömään itse. Seurasi kaksi viikkoa lääkärikäyntejä, pakkosyöttämistä ja jatkuvasti voimistuvaa epätoivoa. Koko ajan Ronja vaikutti olosuhteisiin nähden voivan jopa hyvin: jaksoi hyppiä kirjahyllyn päälle, pyysi ulos (valjaissa ulkoilutimme häntä silloin tällöin), tuli syliin / viereen kehräämään  ja parin päivän välein söi itse hieman kastiketta tai pienen palan lihaa, ja näin piti toivoa mahdollisesta toipumisesta yllä. Viimeisenä yönä hän sitten oksensi kaiken viikonlopun aikana syötetyn ruoan pihalle, ja silloin me viimein luovutimme. Seuraavana päivänä, 1.9., oli aika mennä lääkäriin viimeisen kerran.

Jälkikäteen tietenkin mietin paljon sitä, toimimmeko tilanteessa oikein: pitkitimmekö turhaan, yritimmekö liian vähän. Eihän sillä enää ole mitään väliä. Ihan viime aikoina olen miettynyt sitä, saimmeko oikeastaan kunnollista hoitoa. Päivystyksen jälkeen menimme sisäelimiin erikoistuneelle eläinlääkärille ja hän päätti verikoetta silmämääräisesti arvioiden että olimme myrkyttäneet Ronjan rönsyliljalla (joka kuuluu nimestään huolimatta parsakasvien heimoon ja on täysin myrkytön). Punasolut olivat kuulemma jakaantuneet, mikä viittaa myrkytykseen. Myöhemmin labratulokset osoittivat että lääkäri oli väärässä. Silti syitä etsittiin vain meistä: jotain vahingollista olimme varmasti kissalle antaneet. Nyt toivon että olisin osannut pitää puoleni paremmin; fakta kumminkin on että pyrin pitämään kissoistani mahdollisimman hyvää huolta. Tästä farssista ei jäänyt minulle kuin osamaksuja kesään saakka ja kuolleen kissan tuhkat kirjahyllyllä. Ikävä on valtaisa.  



Avainnippu

Usva tässä hei :) On kuulemma minun vuoroni kirjoittaa, (oikein tekstarilla muistutettiin eilen), joten yritetään:

Poikaystävällä on avainnippu ketjulla kiinni housuissa, joten häneltä eivät avaimet koskaan unohdu. Paitsi kuukausi sitten kun tarkoituksena oli lähteä Tampereelle vierailemaan hänen perheensä luona. Sählä jätti minut nukkumaan, lähti pikaiselle käynnille lähikauppaan, huomasi kaupasssa että avaimet ja lompakko ovat kotona, tuli kotiin eikä tietenkään päässyt alaovesta sisään, yritti soittaa minulle (kännykkäni oli kämpän toisessa päässä ja hiljaisella - en herännyt), ja noin yhdeksän soittoyrityksen eli puolentoista tunnin (!) päästä oli joku naapuri vihdoin tullut päästämään hänet rappuun. Heräsin sentään ovikelloon. Hups. Siinä sitten lähtöä tehdessä soittelemaan (Poikaystävän) Isovanhemmille ynnä muille että juu, vaihtelun vuoksi ollaan taas myöhässä. Sainpahan ainakin nukkua varastoon piiiitkäää reissua varten.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Kuu

Tammikuu meni, ja yllättävän nopeasti. Ja sain kirjoitettuakin melkein joka päivä jotakin :) Sain myös pitäydyttyä jokapäiväisessä joogassa. Migreenin saralla vähän masentava kuu, mutta ehkä toimivat lääkkeet löytyy ensi kuussa. Pitkä päivä töissä tänään, joten inspiraatio hieman hukassa :3 Mutta tammikuu loppuu ilman migreeniä (jei ^.^) ja helmikuu alkaa huomenna vapaapäivällä ja ropella.

Suunniteltiin Usvan kanssa että helmikuun sanoista kirjoittaisi vuorostaan hän. Pistänkin helmikuun sanat tähän jo valmiiksi :)



Tuli mieleen ihan toi varsinainekin kuu tuolla taivaalla. Seuraava täysikuu onkin tiistaina.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Herukka

Herukat eivät ole kuuluneet minun lempimarjoihini oikeastaan ikinä. Enkä niitä pahemmin syökään. Ainakaan sellaisinaan :3

torstai 29. tammikuuta 2015

Mustikka

Oho, meikäläisellä olikin mennyt päivät hieman sekaisin. Tänään olisi pitänyt kirjoittaa mustikoista.

Minä pidän mustikoista. Ovat lempimarjojani ^.^ Ja metsämustikat ovat ehdottomasti parempia kuin pensasmustikat. Mustikkamuffinsseja tuli tehtyä syksyllä paljon. Migreeni aiheuttaa minulle puolen aikaan makeanhimon ja syksy menikin sitten mustikkamuffinssien voimalla. Viime aikoina olen pistänyt mustikoita smoothieihin. Totesin joulun aikaan että makean syömistä voisi ehkä hieman rajoittaa :3

Kirkko

Minnen kuulu kirkkoon. Hyvin pienen ajan ylipäätänsä olen kuulunut. Minut tietääkseni kastettiin kirkossa, joten silloin olen kuulunut pienen hetken ja sitten liityttiin kirkkoon siskon kanssa rippikoulun ajaksi, äiti halusi että me käydään se; tosin en enää muista miksi :3. Ja sitten erottiin heti kun täytettiin kahdeksantoista. Kovin helpoksi ovat tehneet sen eroamisen o.O

tiistai 27. tammikuuta 2015

Murjottaa

Minulla ei ole tapana murjottaa. Ainakaan hirveästi :3 Viime aikoina sitä on kyllä tullut tehtyä ajoittain, koska migreenit ärsyttää. Eikä estolääkitys ainakaan vielä ole auttanut asiaa hirveästi.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Mantteli

Piti ihan tarkistaa mitä sana tarkoittaa, ei ole ennen tullut törmättyä tuohon. Ilmeisesti mantteli tarkoittaa päällystakkia tai viittaa. Takkeja meikäläisellä on monta, viitan haluaisin joskus tehdä. Sellaisen takkina käytettävän viitan, ei sellaista keskiaikaista versiota. Niitä on jo tullut tehtyä :3

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sekaleipä

Eilisen sanasta jäi näköjään kirjoittamatta mitään. Oli hieman pitkä työilta, pääsin vasta vähän vaille yksitoista töistä eikä mitään ollut tullut aikaisemmin mieleen. Mutta tänään jatkuu :)

En oikeastaan syö muuta leipää kuin ruisleipää. Silloin tällöin käyn nappaamassa patongin palasen salaattipöydästä töissä ja jos minulla olisi leivänpaahdin, söisin aina välillä paahtoleipää. Mutta koska ei ole tullut ostettua niin ruisleivällä mennään.

Usva tekee ruisleipää itse, juuresta asti, mikä on varmaankin tullut selväksi Usvan omista postauksista. Hehkutti juuri joulun aikaan saaneensa kaverin isoäidiltä todella vanhan juuren. Taisi olla useampi sata vuotta vanha jos en nyt väärin muista. Anyways, Usvan ruisleivät ovat hyviä. Erityisesti hunajan kanssa :P


perjantai 23. tammikuuta 2015

Vilu

Meikäläinen on varsinainen vilukissa. Ainakin yleensä, johtuu varmaankin siitä että olen melko pienenpuoleinen naisihminen. Kädet ja jalat ovat jäässä kesät talvet kiitos huonon ääreisverenkierron. Kesällä tosin kylmät kädet ovat ihan viilentäviä aina välillä :P

Viime aikoina olen kyllä saanut kärsiä enemmänkin kuumuudesta kuin kylmyydestä. Migreeninestolääkityksen sivuoireina ilmenee hikoilua ja hiki tuleekin helpommin kuin yleensä. Tosin toinen estolääkkeistä aiheuttaakin sitten käsien ja jalkojen kylmenemistä, eli saan parhaimmillani nauttia hikisestä olosta jäisten raajojen kera.

Nyt kun ne lääkkeet vielä estäisivät sitä migreeniä niin ei niin paljon välittäisikään noista sivuoireista... Joihin kuuluu myös lievä väsymys ja se että minusta tuntuu kuin hengästyisin nopeammin kuin aikaisemmin (betasalpaajat) ja nyt kun äsken nostettiin toista lääkettä taas vaihteeksi, niin minusta tuntuu että olen saanut myös pahoinvoinnin listalle. Se ei tosin ole kovin paha ja vaikuttaisi tuntuvan jonkin aikaa lääkkeiden ottamisen jälkeen eli silloin kun nukun. Joten en pahemmin siis huomaa sitä :3

Koska kissakuvat söpöjä <3

torstai 22. tammikuuta 2015

Tyrni

Hirveästi en kyllä tyrnistä tiedä mitään sen ihmeämpiä kuin että sen olisi tarkoitus olla terveellistä ja että maku on hieman karvas, vai olikohan se hapan... ja piikikäs, se on piikikäs :P Ja Tuorlan ajoilta muistuisi mieleen että tyrni kuului kaksikotisiin kasveihin eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa.

Sisko sai joskus pienempänä koittaa syödä niitä, kun ovat kuulemma hyviä atooppiselle iholle. Siitä ei kyllä tullu pahemmin mitään :3

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kaula

Ei tullu kaulasta mitään mieleen edes siihen mennessä kun pääsin töistä puoli kymmenen aikaan. Joten pistän kuvan tämän päivän (ja aika useankin viime aikoina) kaulakorusta :P


Hopeinen kettukoru, jonka löysin kun olimme kaverin kanssa Lapissa patikoimassa. Vietettiin pari yötä Ivalossa ja siletä löytyi tuo. Kulkee yleensä mukana vähän pidemmän aikaa kerralla.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Turkki

Keiki ei ilmeisesti ole ollut kynttilöiden kanssa tekemisissä aiemmin. Totesin, että asian on oltava niin, kun nuori herra kaikessa rauhassa istuskeli pöydällä ja iski häntänsä kynttilään. Ja rupesi hämillään nuuhkimaan ilmaa kun olin kiireesti napannut hännän pään turvaan vain muutaman karvan kärähdettyä. Sen jälkeen turkki on onneksi pysynyt liekeiltä turvassa :P Sitä on myös tullut hieman tarkemmin vahdittua.


maanantai 19. tammikuuta 2015

Suojelija

Nimesin ompelublogissani Nepetan jossain vaiheessa (kun koin pystyväni, kesti muutama kuukausi ennen kuin koin sopivaksi napata Nepin kuvan pois "avustajieni" joukosta) Pakanapesän suojelushengeksi. Se tuntui tavallaan sopivalta, kun Nepen uurna nököttää tuolla hyllyn kulmalla ja tavallaan suojelee koko kämppää. Tai sen kissoja ainakin :P

Nepi ihmettelee muuttopuuhia. Viimeisiä kuvia Nepistä Usvan ja minun jakamassa kämpässä. Iso pino kuvia on otettu tässäkin kämpässä.

Keiki ei ole vielä päässyt avustajien joukkoon. Katsotaan ensin asettuuko se kodiksi (siis Nulan mielestä :3 ).

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Valopilkku

Pieniä valopilkkuja joka päivässä. Tänään oli kiva rope -päivä :)

Kisupäivitys: Edelleen ollaan melko samoilla linjoilla. Eilen oli hetki kun katsoin jo että joko ne rauhoittuivat, mutta se käsitys korjattiin hetken kuluttua. *huokaus*

lauantai 17. tammikuuta 2015

Mansikka

Minun tekee mansikoita mieli vain kesällä. Muina aikoin syön ehdottomasti mieluummin mustikoita. Mustikkarahkaa, -muffinseja, -jogurttia... Mustikkapiirakkakin on hyvää paitsi etten saa sitä usein aikaiseksi. Muffinseja tulee kyllä ajoittain tehtyä ja niihin laitan välillä vadelmiakin. Ja löysin karkkikaupan pähkinähyllyltä karpaloita, jotka oli kuorrutettu tummalla suklaalla. Niihin tykästyin äskettäin myös ^.^


perjantai 16. tammikuuta 2015

Muutos

Vielä ei hirveästi ole muutosta tapahtunut Nulan suhtautumisessa Keikiin. Se saattaa kyllä hyvin mahdollisesti johtua siitä että Keiki on ihan hippasen liian innokas. Eikä sekään auta asiaa että Keiki ilmeisesti kuvittelee edelleen että hänellä on kulkuset tallella. Nula on saanut kerran jos toisenkin palauttaa nuoren herran takaisin maanpinnalle. Enemmän tai vähemmän kovaäänisesti.

Olen varovasti koittanut jättää heitä kahdestaan menemällä pesutupaan tai lähikauppaan, kun töihin täytyy kuitenkin mennä. Eilen jätin heidät sitten hieman pidemmäksi aikaa kaksistaan kun kävimme kiipeilemässä. Kotiin palattuani kaikki olivat ainakin hengissä eikä mikään ollut rikki, joten uskallan olettaa että mitään turhan suurta painintaa täällä ei ole harrastettu.

Yritän muutenkin, vaikka olisin paikalla, pysytellä etäällä kaksikon selvitellessä välejään. Ainoa jota en siedä yhtään on Keiki tapa väijyä Nulaa kun tämä on vessassa. Siinä kohtaa käyn joko hätistämässä pois tai nostamassa syliin. Minua ei pahemmin huvita ruveta siivoamaan vahinko- tai protestipisuja tai muita sen takia että Nula ei saa käydä vessassa rauhassa.

No, katsotaan ja toivotaan että Nula ennemmin tai myöhemmin huolii Keikin. Jos edes rauhoittuisivat hieman.

Vintiö

torstai 15. tammikuuta 2015

Pamaus

Meikäläisen taloyhtiössä on pitkin syksyä kuulunut jos jonkinlaista pamausta, kolinaa, koputtamista ja poran huutoa. Ilmeisesti täällä on joku isompikin huoltoremppa meneillään eikä se meinaa loppua. Saattaa tietysti vain tuntua siltä.

Ja olen ehkä hieman hankala asukki siinä mielessä, että kun remppamiehet tekevät työnsä yhdenksän ja kolmen välillä niin eihän se useimpia varmaankaan häiritse. Mutta kun minä olen vuorotyössä ja on onnistuttu muutamaan kertaan sijoittamaan ne vapaapäivät niin että remppaajat ovat juuri niinä päivinä työn touhussa.

Onneksi poran käyttö on sentään vähentynyt :3 Ja ylipäätänsä taitavat olla loppusuoralla. Toivon ainakin.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kulttuuri

Mitäs kulttuuria sitä onkaan viime aikoina tullut harrastettua? Ei hirveästi mitään, kiitos migreenin väsyttävän voiman vaikka viime aikoina olo onkin tuntunut paremmalta. Elokuvissa on jaksanut käydä sentään.

Joulun alla käytiin siskon kanssa jokajouluisella leffareissulla katsomassa viimeinen Hobitti -leffa. Tykättiin että oli ihan ok, vaikka se vaatikin sellaisen aivot-narikkaan -lähestymisen. Eräs toinen kaveri tiivisti leffan aika mainiosti. Puoli tuntia juonta, kaksi tuntia mättöä.

Sitten käytiin uudenvuoden alla kaverin kanssa katsomassa Exodus. Olin saanut siskolta kaksi ilmaislippua elokuviin ja toinen piti käyttää ennen vuoden loppua. Exodus oli kyllä hieno leffa katsoa, mutta siinä kyllä hypähdeltiin kohtauksesta toiseen ajoittain hämmentävästi ja kaveri joka tunsi tarinan hieman minua paremmin (meikäläisen tuntemus tarinasta nojautuu pääasiassa Egyptin prinssi -animaatioon) oli sitä mieltä että homma ei nyt ihan niin mennyt kuin leffassa. Mutta kyllä sen ilmaislipulla katsoi ja Christian Bale on hyvä näyttelijä.



Ja seuraavaksi ollaan menossa kavereiden kanssa katsomaan Taken 3. Hieman kyllä kohottelin kulmiani kun kuulin että niistä on kolmaskin leffa tulossa ja pakostakin mietin että kenet ne nyt tällä kertaa kaappaavat. Ilmeisesti lähtökohta on tällä kertaa kuitenkin se, että päähenkilö lavastetaan ex-vaimonsa murhasta. Ja joutuu suojelemaan tytärtään siinä sivussa. 

Taken 3 (2014) PosterOlen aikaisemmista Taken -leffoista tykännyt, varsinkin kun päähenkilöä näyttelee Liam Neeson ^.^ Joten jolleivät ne nyt ole menneet mitään sössimään tässä välissä, niin uskoisin pitäväni myös tästä kolmosleffasta. Niillä odotuksilla ainakin leffaan olen menossa. 
Ja paljon kivoja leffoja muutenkin tulossa, jotka haluan käydä katsomassa. Uusin Avengers täytyy nähdä, Big Game kuulosti hauskalta, neljäs osa Jurassiciin, Big Eyes, Nouseva Jupiter vaikutti ihan viihdyttävältä ja Mortdecai; koska Johnny Depp :P Ja ensi jouluna meidän joululeffaksemme siskon kanssa taitaa tulla uusin Star Wars.

Kissapäivitys: Nula suhtautuu edelleen epäluuloisesti uuteen tulokkaaseen :3 Nyt molemmat ovat kuitenkin sammuneet hetkeksi aamupäivän sähläilyn uuvuttamina. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Hyvyys - eli siis uusi kissa

Nula saa kaverin! Minulla on koko ajan ollut suunnitelmissa etsiä Nulalle uusi kaveri sen jälkeen kun Nepeta meni. Tietysti siinä kului ensin hieman aikaa totuttautua siihen ettei Nepetaa enää ollut ja sitten meni oma aikansa löytää kyseinen kaveri. Yllättävän hankalaa löytää kissaa Turun alueelta, kun koitin ensin katsella netissä kisuja hoitoeläinsivustoilta.

Turun eläinhoitolasta sellainen kuitenkin löytyi, kun kävin työkaverin kanssa uudenvuodenaattona siellä katselemassa. Vuoden vanha kolli, harmaa ja valkosukkainen, pyöri ja hyöri ja naukui siellä niin pontevasti ettei siihen voinut olla ihastumatta. Pää puski heti kun meni tarpeeksi lähelle.

Tänään uusi kisu tuli sitten kotiin. Ne eivät eläinhoitolasta anna niitä eläimiä heti mukaan, vaan ne varataan ja haetaan sitten kun ne on rokotettu, leikattu (jos tarve) ja niille on laitettu tunnistustatuointi. Usva ja Usvan poikaystävä olivat ihania ja antoivat kyydin ^.^ Takaisinmatkalla ei meinattu löytää takaisin kotiin :P Jouduttiin parit uukkarit tekemään ennen kuin päästiin kotiin asti.


Ja tässä onkin sitten Keiki :) Ihme kun on yhtään mukiinmenevää kuvaa saanut otettua. Nuorukainen ei meinaa pysyä paikoillaan sitten millään. Ja seuraa Nulaa kuin hai laivaa. Keiki tekisi oikein mielellään tuttavuutta, mutta Nula on vielä hieman epäileväisellä tuulella. Joten Keiki tutkii kämppää ja käy aina välillä tarkistamassa että joko jo. 


Kierrellään ja kaarrellaan oikein kunnolla. Tappelua ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi, mikä on positiivista. Uskalsin jopa jättää kisut hetkeksi kaksistaan kun käväsin pesutuvalla heittämässä kantokopan osia ja pyyhkeitä pesukoneeseen. Keikillä sattui vahinko kun ajettiin kotiin.

Hieman tumma kuva.
Kiva paikka Keikille tuntuu olevan meikäläisen uusi sohvapöytä :) Sain sen joululahjaksi kaverilta, joka teki sen itse. Oma itse tehty joulukortti tuntui kovin riittämättömältä sen rinnalla. Mutta uusi kissa on ihana ja suloinen ja toivon mukaan Nula huolii Keikin talon asukiksi ennen pitkää. Ei olisi kivaa jos tarvitsisi palauttaa Keiki eläinhoitolaan koska Nula ei huoli toisesta.

Anyways uusi kissa sopii mielestäni oikein hyvin päivän sanaan :P

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tuohikranssi

Hieman tumma kuva tuli nyt, vaikka eipä tämän vuotisessa kranssissa  (jonka vihdoin sain valmiiksi aloitettuani sen jo syksyllä) hirveästi ole katsomista. Se on hyvin pelkistetty tällä kertaa. 

Löysin metsikössä kulkiessani tuohta syksymmällä ja niistä tuli mieleen että voisi olla mukava kokeilla miten tuohi taipuu kranssiin. Kyllähän se taipuu, vaikka hieman hankalaa se ajoin olikin. Varsinkin loppupuolella kun se oli kuun, kaksi tai kolme seissyt ja odottanut että meikäläinen saattaa työnsä loppuun. Tungin koko roskan muovipussiin, suihkutin vettä perään ja jätin yöksi kostumaan niin sainhan minä sen sitten valmiiksi.

Kun olin kaikki tuohenpalaset saanut kranssiin kiedoin siihen vielä kuparinväristä paksua rautalankaa ympärille, tueksi osittain mutta pääasiassa sen värin vuoksi. En tiedä miksi, mutta minulla oli ihan kauhea hinku yhdistää tuohi ja kupari o.O Tiedä sitten kuinka hyvin se sopii tuohon. Rautalangan lisäksi en sitten hirveästi muuta tuohon enää laittanutkaan. Nappasin koivunrisuja kotimatkalla yhtenä päivänä ja kiinnitin ne kranssiin ja suihkutin koko komeuden lumisprayllä. Se ei taida ihan parhaiten kuvassa näkyä, mutta kyllä se siellä on :P


En kyllä yhtään osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Toisaalta kyllä, paljonkin, mutta sitten kuitenkin... Parempi ehkä vain todeta että olisi siitä huonompikin tulla :3

Pahuus

Migreeni. Pahuus kuvaa sitä aika hyvin. Yksi kaveri kutsuu mun migreeniä Migreenimonsteriksi. Mietin jossain vaiheessa että pitäisiköhän nimetä toi mun migreenini Smaugiksi...


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lattari

Studioalbumin Laundry Service kansikuvaShakira tulee ensinnä mieleen. Shakira oli ensimmäisiä artisteja, johon nuorena tykästyin ja jotka on pysyneet suht pidettyinä vielä nykyäänkin, vaikka nykyään tuleekin kuunneltua näitä vain radiosta. Tosin meikäläisen cd-levyjen joukosta taitaa edelleen löytyä yksi Shakiran levy, joka oli myös ensimmäisiä cd-levyjä joita siskon kanssa ostettiin.

Shania Twain oli toinen suosikki, josta tykkään edelleen vaikken levyjä olekaan ostanut pitkiin aikoihin ja Celine Dion olikin vähän enemmän pidetty, cd:tä löytyy jo joku kaksi tai kolme, ehkä neljäkin. Pitäisi varmaan käydä ne läpi jossain vaiheessa ja vilkuilla hieman mitä pitää ja mitä laittaa eteen päin.

Suurin osa musiikkimausta on kuitenkin tuota instrumentaalista ja kelttiläistä ja Gregoriania. Kompastuin joskus viime vuonna, tai ehkä aikaisemminkin, sellaseen musiikkituotantoyhtiöön kuin Two Steps from Hell ja olen ihan rakastunut niiden musiikkeihin. Käytännöllisesti katsoen pelkkää instrumentaalista trailerimusiikkia ja niillä on sitä paljon o.O Youtubessa pyörii joitain samantyyppisiä musiikintekijöitä, mutta kaikilla ei ole levyjä myytävänä. Mikä on sääli vaikka saa niitä sentään Youtubessa kuunneltua.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vadelmavene

Piti ihan ruveta googlailemaan että mikä vadelmavene.

Ei siitä kyllä sen enempää jälkeenpäin mitään kirjoittamista pahemmin saa aikaiseksi, kun niitä karkkeja en ole ikinä syönyt, biisistä en tykkää (kuuntelin tasan kakskymmentä sekuntia ja palasin takaisin edelliselle sivulle) ja Vadelmavenepakolaista en ole nähnyt enkä lukenut.

Ja nyt tekee mieli vadelmamuffinseja...

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kuulolla

Rupesi olemaan jo kovin hämmentävää kun neljä päivää kuulolla migreeniä odotellessa eikä mitään kuulu o.O Nyt tänään, viidentenä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin hämärään migreenikohtaukseen joka ajoi meikäläisen lopulta ylös migreenilääkettä ottamaan. Heti tuli jotenkin sellainen olo että no niin, nyt on asiat taas normaalisti. Mikä on samalla jotenkin masentavaa että normaaliin on ujuttautunut migreeni niin tiukasti mukaan ettei se enää tunnu normaaalilta jos sitä ei ole.

Neurologi käski pitämään päänsärkypäiväkirjaa ja sitä on pidetty sitten marraskuun puolesta välistä. Piti ihan katsella joulukuun ja marraskuun ruksailuja että koska on viimeksi ollut näin pitkä väli migreenikohtauksien välillä. Se oli siellä marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen pisin väli on ollut kolme päivää.

Kunnes nyt oli ihanat neljä päivää ilman mitään. Ehti siinä samalla olemaan kaksi työvuoroakin ilman mitään päänsärkyjä, mikä on myös vaikea muistaa koska viimeksi. Se tuntuu usein joko alkavan töissä tai sitten olen taistelemassa kohtauksen kanssa jo valmiiksi. Osaan näköjään kuitenkin pitää sen melko hyvin itselläni jos minulla on kohtaus päällä, kun työkaverit kuuntelivat kauhuissaan kun hehkutin migreenittömiä vuorojani.

Lievästi masentavaa, täytyy kyllä myöntää. Viikon päästä soittoaika taas neurologille, saa nähdä mitä se tällä kertaa keksii. Paremmin toimivat kohtauslääkkeet ainakin ovat toivelistalla. Vaikka tämänhetkiset kohtauslääkkeet taltuttavatkin päänsäryn, ne eivät tunnu nirhaavan sitä kokonaan. Useammin se hyppää takaisin iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä.

Jos joogailuni nyt edes pidentää migreenien välejä, sekin olisi jo ihanaa :3 Nuo neljä päivää olivat ihan mahtavia ^.^


torstai 8. tammikuuta 2015

Pyrähdys

Pitäisi tehdä nopea pyrähdys kauppaan ja myöhemmin vähän hitaampi pyrähdys kiipeilemään. Paha vain kun sää on jälleen kerran muuttunut tylsäksi eikä millään huvittaisi mennä ulos. Pidän kyllä sateen ropinasta, mutta en talvella. Talvella kuuluu tulla lunta! Mur... -_-

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Venytys

Venytyksestä tuleekin mieleen että aloitin joogan tässä äskettäin. Sattui vielä osumaan juuri uudenvuodenpäivälle, jolloin siitä muodostui ikään kuin uudenvuodenlupaus itselleni. Äiti oli aloittanut joogan jo ennen joulua varmaankin, sillä kun kävin siellä aatonaattona äiti esitteli minulle kundaliinijoogan ja antoi minulle pari kirjavinkkiä kirjastosta lainattavaksi.

Uudenvuodenaattona olinkin liikkeellä ennen töitä, joten menin kirjastoon ja metsästin äidin suositteleman kirjan käsiini. Kirja tuntui hieman (tai vähän enemmänkin :3 ) elämäntapaoppaan tyyppiseltä, mutta joogaharjoitukset ovat kivoja ja piti tietysti heti kokeilla seuraavana päivänä. Kiinnostusta lisäsi heti vielä vähän enemmän kun luin että joogasta on usein apua migreenin ehkäisyyn :D Ja ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

Tänään on seitsemäs päivä putkeen, jona olen joogannut aamulla. Migreenistä en uskalla mennä sanomaan vielä mitään (olen muutenkin niin vainoharhainen sen kanssa nykyään) mutta minun oli ihan pakko pistää eilen illalla kysely äidille että piristääkö tämä ihan oikeasti vai kuvittelenko minä vain. Pakko se on todeta että kyllä, kyllä se piristää kun äidiltäkin tuli vahvistus asiaan.

Kyllä siinä joogassa jotain taikaa on kun olen ihan oikeasti tuntenut oloni pirteämmäksi kuin hetkeen. Syksystä alkaen itse asiassa, kun migreeni räjähti käsiin. En osaa kuvitella että eilinen ja edellispäivän viiteliäisyys olisi tapahtunut lainkaan ellen olisi saanut jostain ylimääräistä energiaa joogan takia. Sain maanantai-iltana vielä uudelleen järjestettyä kirjahyllyni, kun jouduin tyhjentämään sen että sain siirrettyä sitä 20 senttiä peikonlehden uuden paikan tieltä o.O

Jo tuon piristymisen takia tämä on jatkamisen arvoista. Jos se vielä rauhoittaisi päätäkin, niin se olisi ihan mahtava bonus. Aion ehdottomasti jatkaa tätä tammikuun ajan ja sen jälkeenkin ^.^

tiistai 6. tammikuuta 2015

Peikonlehden uusi koti

Olin vielä ahkera työpäivän jälkeenkin ^.^ Siirsin peikonlehteni uuteen kotiinsa, kun se eilen jäi tekemättä. Ehdin siivota kaikki kamppeet pois kun tajusin että sille olisi sittenkin sopiva ruukku tarjolla. Sopii hyvin mielestäni.


Toivon mukaan se tuosta nyt hieman piristyy kun sai uutta multaa ja vähän lisää tilaa :)

Rääppiäiset

Ei ainakaan tänään ollut porukka rääppiäisiä pitämässä. Sen verran porukkaa töissä. Päättivät kait kaikki mennä ulos syömään. Iso osa tuli meillekin ja kaikki änkesivät paikalle juuri kolmen aikoihin o.O

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mullanvaihtopäivä

Tänään ei tulekaan tarinaa päivässä päivän sanan (vastavuoroisuus) jääden oman viiteliäisyyteni jalkoihin (se, että sana ei antanut meikäläiselle mitään inspiraatiota, ei siis liity tähän mitenkään... köh, köh). Tunsin oloni vielä tiskaamisen jälkeenkin jokseenkin energiseksi, joten tuijotettuani tiskipöydän viereen nostamaani kultaköynnöstä sainkin äkillisen mielenjohteen vaihtaa kasvieni mullat.

Ja sitä kasvini ovatkin odottaneet jo pienen hetken. Luultavasti jo ennen tänne uuteen kämppään muuttamista. Kasviraukat... meikäläinen ei ole ollut ihan paras hoitaja viime aikoina. Mutta tänään sain vaihdettua mullat viidelle kasville, jotka sitä tarvitsivat. Amatsoninlilja ja siroliuska-araliani ehdottomasti, molemmat ovat olleet miltei tuskallista katsoa pikkuisissa ruukuissaan syksyn aikana. Myös soilikkini sai jonkinlaisen äkillisen kasvuspurtin yhtäkkiä kesän lopulla, jonka jälkeen se kukki varmaan kolme kuukautta putkeen. Aika hyvä merkki siitä että ruukku liian pieni.


Ihana gardeniani (kuvassa) pääsi kultakäynnökseni vanhaan ruukkuun, joka puolestaan pääsi amatsoninliljani vanhaan suojaruukkuun. Se oli ainoa sopivan kokoinen, johon saatoin köynnöksen laittaa. Muuta olivat joko liian pieniä tai isoja. Gardeniaa saankin sitten tuijotella hetken aikaa. Sen pitäisi pärjätä ihan hyvin tavallisessa kukkamullassa, mutta gardeniat kun pitävät hieman happamesta maasta niin toivon nyt ettei se loukkaannu. Se on yksi kasveistani, jonka todella en halua ottavan nokkiinsa.


Sitäkin on näköjään tapahtunut. Äidiltäni saama enkelinsiiven pistokas ei viihtynyt ja lopulta sanoi sopimuksensa irti. Samoin päätin lopultakin luovuttaa erään perhoskämmekkäni kanssa. Se on koko syksyn vuoroin lakastuttanut lehtiään ja kasvattanut yhden pienen lehden alun ennen kuin taas palannut lehtien lakastuttamiseen. Kuten kuvasta näkyy, se oli melkoisen surkeassa kunnossa.

Kolmas, josta jouduin luopumaan, oli toinen peikonlehdistäni. En ole senkään kanssa ihan selvillä mitä tapahtui. Ehkä en ole vain kastellut sitä tarpeeksi, koska en vain voi usko että se olisi johtunut sen kasvupaikasta. Hieman hämärä kulma kyllä, mutta ei mitään mistä peikonlehden ei pitäisi selvitä ja se viihtyi siinä vallan mainiosti viime talvena. Mutta nyt se näyttikin yhtäkkiä pystyyn kuolleelta o.O Täytyi pistää se palasiksi ja roskiin.

Mutta toinen hengittää vielä. Se tosin näyttää valmiilta hyppäämään ruukustaan hetkenä minä hyvänsä. Sen verran juuria pilkottaa pohjalta. Jätin sen vaihtamatta ensin, koska muistin ettei minulla ole tarpeeksi suurta ruukkua sille, mutta tajusinkin myöhemmin että kyllä sellainen sittenkin löytyy. Täytyy vaihtaa sille mullat kun seuraavan kerran ehtii. Raahasin sen ja ison pinon orkideoitani pesuhuoneeseen ja annoin niille oikein kunnon suihkun :P Orkideat tykkäävät ja peikolehtikin oli ihan hippasen pölyinen, sitä kun ei tule putsailtua ylähyllyllä kovin paljon.

Nappasin myös paloiksi pistämästäni peikonlehdestä muutaman varren palasen ja pistin vesiastiaan juurtumaan ja toivoakseni myös lehtiä kasvattamaan. En ole ihan varma toimiiko kun jouduin olemaan hieman luova vesiastian kanssa. Sain peikonlehdestäni vain noita varren palasia eikä minulla ollut oikein sopivaa kippoa niille, joten laitoin ne sitten suurempaan aluslautaseen matalaan veteen. Jos ne siitä rupeavat jotain tekemään, minulla on toivottavasti siihen mennessä jokin parempi kippo odottamassa.

Mutta kiva päivä kuitenkin :) Eikä eilinen migreeni ole vielä tullut takaisin :D

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Voima

Käytiin tuossa perjantaina kiipeilemässä. Koska syksy ja joulukuu ovat olleet täynnä iltavälivuoroja, flunssia, nilkan vääntämisiä ja migreeneitä, en ole päässyt kiipeämään kerran viikossa kuten kesällä ja alkusyksystä tehtiin. Sen seurauksena meikäläisen sormivoimat ovat ihan kadoksissa.

Hämmentävää miten nopeasti sitä jaksamista ja voimia kiivetä kehittyy kun käy muutaman kerran putkeen säännöllisin väliajoin. Mutta yhtä hämmentävää on myös se, kuinka nopeasti ne katoavat. Minä saan sentään työni puolesta lautasia ja pannuja kannelessani pidettyä käsivarret ja sormet suht hyvässä kuosissa, mutta silti, kun kävimme kiipeilemässä eivät sormeni jaksaneet kuin neljä ja puoli seinää. Yleensä jaksan huhkia suunnilleen yhdeksän.

No, jospa sitä pääsisi paremmin nyt taas kiipeilemään, kun on tammikuu joka tuppaa olemaan hiljaisempi.

Kiipeilypalatsin kakkos-, kolmos- ja nelosseinät. Kakkosseinä tuossa ihan vasemmalla on tällä hetkellä ikuisuusprojektini.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Yhdessä

Kokoonnuttiin perheen kanssa tänään vasta meidän vuotuiselle Yule-aterialle. Kiitos kaikkien töiden (siis minun, muilla on lomat meneillään :3 ) ja muiden menojen, pääsimme itse asiaan vasta nyt tammikuun puolella. Ihan pienellä porukalla ollaan aina, vain minä, äiti, sisko ja siskon poikaystävä ja päivän teemana on syödä ja viettää aikaa yhdessä ja jakaa mahdolliset lahjat, jos sellaisia on inspiroitu haalimaan/tekemään.

Tänä vuonna meikäläinen toimi pääasiallisena joulupukkina :P Siskon lahja äidille oli vielä, edelleen, matkalla. Taitaa siskolla olla jokseenkin tulikivenkatkuisia ajatuksia tavarantoimittajien toimitusajoista, varsinkin kun lahjan piti olla perillä jo ennen jouluviikkoa.

Omat lahjat olivat onnistuneet hyvin ^.^ Äiti sai lempikirjasarjansa kolme ensimmäistä osaa ja vähän shampoota ja saippuaa, siskolle olin koonnut sekametelisopan; jossa oli vähän kaikenlaista maalauksesta villasukkiin ja siskon poikaystävälle annoin aikaisemmin tänne postaamani himmelin, jota en ollut saanut pakattua niin hyvin kuin olin yrittänyt. Himmelin alimmat helmet olivat matkan aikana pudonneet langan katkettua.

Ja tuli sitten myös ensimmäistä kertaa elämässäni ylensyötyä o.O Äidin jälkiruoassa oli salakavalan aineena vähän puuroriisiä ja ilmeisesti vatsallani oli mykkäkoulu meneillään, kun ei se ilmoitellut olostaan edes pääruoan aikaan ja sitten kun oli jälkiruokaa syöty, niin tulikin hieman huono olo. Ainoa miinuspuoli päivässä.

Muuten todella kiva. Eikä migreenikään ole tänään vaivannut (kop kop kop)

:)


perjantai 2. tammikuuta 2015

Kaukainen

Talvi.

Talvi tuntuu olevan kovin kaukana tällä hetkellä. Hetken verran sitä sai jouluna nauttia ihanasta talvisäästä, mutta se oli nopeasti ohi se. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, mäenrinne on taas sammalenvihreä valkoisen sijaan. Ei ihme että aamu tuntui jotenkin kovin pimeältä yhtäkkiä kun kymmenen pintaan nousi ylös.

Mutta ehkä se talvi tulee takaisin. Ainakin jokin uutinen jossain lehdessä lupaili pakkasen taas kiristyvän uudenvuoden jälkeen. Kun sieltä tulisi lunta myös...


torstai 1. tammikuuta 2015

Tina

Tina, tina, tina. Ainoa mikä tulee mieleen näin uudenvuodenpäivänä on tietty uudenvuodentina. Muistan ehkä kerran sellaista sulattaneeni kun oltiin siskon kanssa isän luona uutta vuotta viettämässä. Jompikumpi meistä sai tuijotettua veneen tinamöhkäleestä.


En muuten tiennyt että se on vaarallista jätettä o.O Ehkä ihan hyvä vain ettei tule noita sulateltua, eipähän tarvitse miettiä minne vie uuden vuoden jälkeen.