tiistai 29. heinäkuuta 2014

... liikaa ajatuksia

Nepetan poismeno on aiheuttanut hieman liikaa ajatuksien pyörimistä ja pohdintoja meikäläisen päänupissa, tai siltä ainakin tuntuu. Kaipa minulla sitten on jonkin asteinen analyyttinen mieli kuten neitsyillä lukemani mukaan tuppaa olemaan. Varsinkin illalla nukkumaan mennessä, kun valon sammuttaa alkaa ajatukset pyörimään. Sitä jotenkin odottaa kuulevansa sen kulkusen kilahduksen Nepin hypähtäessä sänkyyn nukkumaan minun viereeni ja kun tietää että sitä ei tule, niin ajatukseni kulkeutuvat muutamaan viime viikkoon ja sieltä Nepin viimeiseen eläinlääkärikäyntiin.

Ja sitten tulee mieleen kaikki pieniä yksityiskohtia siltä reissulta. Suukko Nepin kuonolle tai se kun Nepi katseli rauhallisena ympärilleen kun lääkäri teki tutkimustaan. Nepi oli niin kiltisti. Ja sitten tulee mieleen se hetki kun Nepi tyynen rauhallisena lepuuttaa päätään minun käsivarrellani samalla kun minä itse hajoan siinä vieressä uutisten jälkeen. Ja se kun Nepi ei sitten ollutkaan enää siinä. Minä silitän mutta Nepiä ei ole.

Se ei tunnu järkeenkäyvältä, minulle ainakaan, että yhtäkkiä on vain poissa. Minua rupee askarruttamaan että mihin Nepi meni. Se hieman hermostuttava ajatus että Nepi vain lakkasi olemasta ei jotenkin taas tunnu loogiselta ja sitten meikäläisen mieli rupee pohtimaan että eikö se tunnu loogiselta sen takia että se on minusta pelottava ajatus vai olenko ihan oikeasti sitä mieltä... No sitten meikä pohtii niitä hyviä paikkoja joihin Nepi olisi voinut päätyä. Mutta sekin tuntuu olevan vähän niin ja näin. Ehkä kaikki ne ovat välietappeja, ajatus siitä että hengaa kuoleman jälkeen uskomuksista riippuen jossain hyvässä paikassa siitä eteenpäin ei sekään oikein istu.

Kaikista kuolemanjälkeisistä tapahtumista (?) sielunkierto tuntuu loppujen lopuksi loogisimmalta. Olikohan se joksus fysiikan tunneilla kun puhuttiin energiasta ja siitä kuinka se ei häviä mihinkään, muuttaa vain muotoaan. Tuntuu jollain lailla järkeenkäyvältä että sama koskisi elämää ja kuolemaa. Paha sitten sanoa että mihin Nepi on päätynyt, mutta minusta on mukavaa ajatella että hän syntyisi hieman terveempään ja pidempään elämään. Mielellään aika paljonkin.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kriisi

Pieni kriisi vain,  mutta kuitenkin... Tajusin bussissa että olin töihin lähtiessä unohtanut Nepin kaulapannan kotiin. Aiheutti pienen ahdistuksen. Sen jälkeen kun Nepi nukutettiin vähän päälle viikko sitten, en ole osannut lähteä kämpästä ilman Nepin kaulapantaa ranteen ympärillä. Ja tänään se unohtui! Ahdistus...


Conissa taas

Ja sitten on Ropecon taas käyty näkemässä ja kokemassa tämän vuoden osalta. Toisin kuin aikaisemmin, hengailin siellä koko kolmipäiväisen. Yleensä olen mennyt sinne vain lauantaiksi. Mutta kaveri halusi mennä sinne kolmeksi päiväksi ja tarvitsi hotellihuoneen jakajia, jottei huoneen lasku nousisi niin kauhean korkeaksi. Lupauduin sitten uhrautumaan :3 Plus myöhemmin tuli mieleen että tämä on hyvä keino saada ajatuksia muualle.

Se toimikin sitten melkoisen hyvin. Ei tullut hirmuisesti pohdittua muita asioita siellä pyöriessä. Yllättäen meikäläiselle mielenkiintoisimmat puheohjelmat ei olleetkaan lauantaina tällä kertaa kuten yleensä. Niiden kannalta siis hyvä että olinkin siellä koko viikonlopun. Harmittaa vain kun jouduin jättämään perjantaina luennon myrkky- ja lääkekasveista väliin migreenin takia. Se olisi ollut niin mielenkiintoinen.

Perjantaina törmäsin tälläiseenkin kuin Coniasumuotokuvamaalauspiste (jostain syystä tuo sanahirmu pisti ohjelmalappusessa silmään...), jossa tehtiin nopeita muotokuvia ihmisistä coniasuissaan. Kuuden euron materiaalimaksu ei ollut minusta mikään kauhean kallis, joten pakkohan semmonen oli saada. Olen aika tyytyväinen tuohon. Ovat aika pirun hyviä kun saavat tällaisen aikaiseksi viidessätoista minuutissa.


Lauantaina kiertelin ja shoppailin ja laiskottelin hotellihuoneessa kirjan kanssa ennen illan tanssiaisia. Ja vihdoinkin meikä pääsi tanssimaan pornopolkkaa! Olen missannut sen molemmilla kerroilla aikaisemmin. Ja sain tanssia Hole in the Wallin kahteen kertaan myös! Se on kyllä ehdottomasti lempitanssini. Kolmannen setin jälkeen jalat olivat kyllä sen verta puhki että painuin takaisin hotellille.




Kirja, leffa, viuhka ja koruja. Tämän vuoden Ropecon -löydöt. Olin ollut hieman huolissani että löytäisin sieltä ihan hirmuisesti kaikkea kivaa ja sitten rahat eivät riittäisikään, mutta siitä ei tarvinnutkaan huolehtia. Minulla oli juuri sopivasti rahaa. Ja lopuksi sainkin vielä hieman taskurahaa kun käväisin hakemassa kirpparilta tavaroita joita olin vienyt sinne siinä toivossa että joku nappaisi ne pois minulta. Ja joitain olikin mennyt :)

Minua harmittaa hieman kun en oikein osaa ottaa kuvia tapahtumissa ollessani, vaikka toisaalta jos osaisinkin niin sitten en kyllä varmaankaan osaisi laittaa niitä blogiin. Mutta yhdestä asusta oli kyllä pakko ottaa kuva ja laittaa se tännekin. Se voitti pukukilpailunkin tänä vuonna.


En yhtään ihmettele että voitti. Siinä ompi kuulemma kolme vuotta työtä takana...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hiljaisuus

Nepeta on nyt sitten mennyt. Eteenpäin. Kesämaahan. Manan majoille. Ja toivon mukaan syntyy uudelleen hieman pidempään elämään...


Tästä syystä meikäläinen on nyt viime aikoina ollut hieman hiljaisempi. Nepeta alkoi voida huonosti kesäkuun lopulla ja markkinoiden jälkeen vein hänet sitten lopulta eläinlääkärille, jossa sitten juostiinkin vähän enemmän kun maksa-arvot vain kohosivat.



Viime torstaina oli sitten aika ultraääneen. Eikä tulokset olleet hyviä. Nepellä oli eläinlääkärin mukaan valtava kasvain haimassa, joka sotki maksan ja sappiteiden toiminnan mistä maksa-arvojen kohoaminen johtui. Kaikki lääkärit oli tähän asti puhuneet kuinka epätodennäköistä kasvaimen tai vajaatoiminnan ilmeneminen kolmevuotiaalla kissalla olisi, joten minä tyylikkäästi jäädyin. Päässä vain pyöri että 'Haima. Haima oli tärkee...'


Niin tärkee lopulta ettei sille voi tehdä mitään. Kasvain oli niin iso että lääkäri suositteli unilääkkeen antamista samalla käynnillä. Vaikka Nepelle olisikin annettu kipulääkkeitä ja ties mitä muita, sillä olisi saanut vain pari päivää lisää aikaa.



Joten Nepe sai unilääkkeen ja nukkui pois ja meikäläinen jäi suremaan ja vääntämään itkua. Toistaiseksi edelleen. Itku on sentään hieman vähentynyt.



Paitsi kun törmää pentukuviin. Tännekin piti laittaa vain yksi tai kaksi kuvaa. Justiinsa...


"Always remember to forget
The things that made you sad.
But never forget to remember
The things that made you glad."

- Irish blessing