perjantai 1. elokuuta 2014

Hups...

Kävi pieni parinkympin vahinko ruokakaupassa tänään :P


Siellä oli tosi kivan näköisiä aloeita, jotka kiinnitti meikäläisen huomion ensimmäisenä.


Ja sitten vieressä huomasin lajitelman flamingonkukkia. Taistelin siinä jonkin aikaa että jos otan, niin pitäisi ottaa vain jompikumpi. Mikä sitten lopulta osoittautui liian hankalaksi. Varsinkin kun on palkka juuri tullut tilille... No, nämäkin olisivat vielä menneet vain lähelle viittätoista euroa, mutta sitten huomasin leikkonippuja. Ja ai hiisi vieköön sentään kun teki mieli ostaa maljakkoon kukkia. Joten ajattelin että menköön.


Olivat jotenkin hyväntuulisen oloisia :)

Ja kukista tulikin mieleen... Mun lankakäynnös kukkii o.O Olen varmaankin kiduttanut sitä tarpeeksi.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

... liikaa ajatuksia

Nepetan poismeno on aiheuttanut hieman liikaa ajatuksien pyörimistä ja pohdintoja meikäläisen päänupissa, tai siltä ainakin tuntuu. Kaipa minulla sitten on jonkin asteinen analyyttinen mieli kuten neitsyillä lukemani mukaan tuppaa olemaan. Varsinkin illalla nukkumaan mennessä, kun valon sammuttaa alkaa ajatukset pyörimään. Sitä jotenkin odottaa kuulevansa sen kulkusen kilahduksen Nepin hypähtäessä sänkyyn nukkumaan minun viereeni ja kun tietää että sitä ei tule, niin ajatukseni kulkeutuvat muutamaan viime viikkoon ja sieltä Nepin viimeiseen eläinlääkärikäyntiin.

Ja sitten tulee mieleen kaikki pieniä yksityiskohtia siltä reissulta. Suukko Nepin kuonolle tai se kun Nepi katseli rauhallisena ympärilleen kun lääkäri teki tutkimustaan. Nepi oli niin kiltisti. Ja sitten tulee mieleen se hetki kun Nepi tyynen rauhallisena lepuuttaa päätään minun käsivarrellani samalla kun minä itse hajoan siinä vieressä uutisten jälkeen. Ja se kun Nepi ei sitten ollutkaan enää siinä. Minä silitän mutta Nepiä ei ole.

Se ei tunnu järkeenkäyvältä, minulle ainakaan, että yhtäkkiä on vain poissa. Minua rupee askarruttamaan että mihin Nepi meni. Se hieman hermostuttava ajatus että Nepi vain lakkasi olemasta ei jotenkin taas tunnu loogiselta ja sitten meikäläisen mieli rupee pohtimaan että eikö se tunnu loogiselta sen takia että se on minusta pelottava ajatus vai olenko ihan oikeasti sitä mieltä... No sitten meikä pohtii niitä hyviä paikkoja joihin Nepi olisi voinut päätyä. Mutta sekin tuntuu olevan vähän niin ja näin. Ehkä kaikki ne ovat välietappeja, ajatus siitä että hengaa kuoleman jälkeen uskomuksista riippuen jossain hyvässä paikassa siitä eteenpäin ei sekään oikein istu.

Kaikista kuolemanjälkeisistä tapahtumista (?) sielunkierto tuntuu loppujen lopuksi loogisimmalta. Olikohan se joksus fysiikan tunneilla kun puhuttiin energiasta ja siitä kuinka se ei häviä mihinkään, muuttaa vain muotoaan. Tuntuu jollain lailla järkeenkäyvältä että sama koskisi elämää ja kuolemaa. Paha sitten sanoa että mihin Nepi on päätynyt, mutta minusta on mukavaa ajatella että hän syntyisi hieman terveempään ja pidempään elämään. Mielellään aika paljonkin.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kriisi

Pieni kriisi vain,  mutta kuitenkin... Tajusin bussissa että olin töihin lähtiessä unohtanut Nepin kaulapannan kotiin. Aiheutti pienen ahdistuksen. Sen jälkeen kun Nepi nukutettiin vähän päälle viikko sitten, en ole osannut lähteä kämpästä ilman Nepin kaulapantaa ranteen ympärillä. Ja tänään se unohtui! Ahdistus...


Conissa taas

Ja sitten on Ropecon taas käyty näkemässä ja kokemassa tämän vuoden osalta. Toisin kuin aikaisemmin, hengailin siellä koko kolmipäiväisen. Yleensä olen mennyt sinne vain lauantaiksi. Mutta kaveri halusi mennä sinne kolmeksi päiväksi ja tarvitsi hotellihuoneen jakajia, jottei huoneen lasku nousisi niin kauhean korkeaksi. Lupauduin sitten uhrautumaan :3 Plus myöhemmin tuli mieleen että tämä on hyvä keino saada ajatuksia muualle.

Se toimikin sitten melkoisen hyvin. Ei tullut hirmuisesti pohdittua muita asioita siellä pyöriessä. Yllättäen meikäläiselle mielenkiintoisimmat puheohjelmat ei olleetkaan lauantaina tällä kertaa kuten yleensä. Niiden kannalta siis hyvä että olinkin siellä koko viikonlopun. Harmittaa vain kun jouduin jättämään perjantaina luennon myrkky- ja lääkekasveista väliin migreenin takia. Se olisi ollut niin mielenkiintoinen.

Perjantaina törmäsin tälläiseenkin kuin Coniasumuotokuvamaalauspiste (jostain syystä tuo sanahirmu pisti ohjelmalappusessa silmään...), jossa tehtiin nopeita muotokuvia ihmisistä coniasuissaan. Kuuden euron materiaalimaksu ei ollut minusta mikään kauhean kallis, joten pakkohan semmonen oli saada. Olen aika tyytyväinen tuohon. Ovat aika pirun hyviä kun saavat tällaisen aikaiseksi viidessätoista minuutissa.


Lauantaina kiertelin ja shoppailin ja laiskottelin hotellihuoneessa kirjan kanssa ennen illan tanssiaisia. Ja vihdoinkin meikä pääsi tanssimaan pornopolkkaa! Olen missannut sen molemmilla kerroilla aikaisemmin. Ja sain tanssia Hole in the Wallin kahteen kertaan myös! Se on kyllä ehdottomasti lempitanssini. Kolmannen setin jälkeen jalat olivat kyllä sen verta puhki että painuin takaisin hotellille.




Kirja, leffa, viuhka ja koruja. Tämän vuoden Ropecon -löydöt. Olin ollut hieman huolissani että löytäisin sieltä ihan hirmuisesti kaikkea kivaa ja sitten rahat eivät riittäisikään, mutta siitä ei tarvinnutkaan huolehtia. Minulla oli juuri sopivasti rahaa. Ja lopuksi sainkin vielä hieman taskurahaa kun käväisin hakemassa kirpparilta tavaroita joita olin vienyt sinne siinä toivossa että joku nappaisi ne pois minulta. Ja joitain olikin mennyt :)

Minua harmittaa hieman kun en oikein osaa ottaa kuvia tapahtumissa ollessani, vaikka toisaalta jos osaisinkin niin sitten en kyllä varmaankaan osaisi laittaa niitä blogiin. Mutta yhdestä asusta oli kyllä pakko ottaa kuva ja laittaa se tännekin. Se voitti pukukilpailunkin tänä vuonna.


En yhtään ihmettele että voitti. Siinä ompi kuulemma kolme vuotta työtä takana...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hiljaisuus

Nepeta on nyt sitten mennyt. Eteenpäin. Kesämaahan. Manan majoille. Ja toivon mukaan syntyy uudelleen hieman pidempään elämään...


Tästä syystä meikäläinen on nyt viime aikoina ollut hieman hiljaisempi. Nepeta alkoi voida huonosti kesäkuun lopulla ja markkinoiden jälkeen vein hänet sitten lopulta eläinlääkärille, jossa sitten juostiinkin vähän enemmän kun maksa-arvot vain kohosivat.



Viime torstaina oli sitten aika ultraääneen. Eikä tulokset olleet hyviä. Nepellä oli eläinlääkärin mukaan valtava kasvain haimassa, joka sotki maksan ja sappiteiden toiminnan mistä maksa-arvojen kohoaminen johtui. Kaikki lääkärit oli tähän asti puhuneet kuinka epätodennäköistä kasvaimen tai vajaatoiminnan ilmeneminen kolmevuotiaalla kissalla olisi, joten minä tyylikkäästi jäädyin. Päässä vain pyöri että 'Haima. Haima oli tärkee...'


Niin tärkee lopulta ettei sille voi tehdä mitään. Kasvain oli niin iso että lääkäri suositteli unilääkkeen antamista samalla käynnillä. Vaikka Nepelle olisikin annettu kipulääkkeitä ja ties mitä muita, sillä olisi saanut vain pari päivää lisää aikaa.



Joten Nepe sai unilääkkeen ja nukkui pois ja meikäläinen jäi suremaan ja vääntämään itkua. Toistaiseksi edelleen. Itku on sentään hieman vähentynyt.



Paitsi kun törmää pentukuviin. Tännekin piti laittaa vain yksi tai kaksi kuvaa. Justiinsa...


"Always remember to forget
The things that made you sad.
But never forget to remember
The things that made you glad."

- Irish blessing

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Huipulla!

Ja sitten päästiin huipulle. Ja puhti pois :P


tiu tiu

Joku on hieman tokkurassa tänään kiitos aamuisen eläinlääkärikäynnin, kun käytiin sterilointileikkauksessa.


Sitä ollaan hyvin ylepitä kun päästiin toiselle askelmalle iäisyyden yrittämisen jälkeen. Ja minuahan ei kuunnella kun yritän vihjata ettei tuo ole välttämättä hyvä idea...

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Jokitanssia!


Riverdance


Mä kävin katsomassa Riverdancen tänään! Melkein hihkuin ja hypin innosta kun pääsin Logomoon. Niin täpinöissäni ainakin olin, ettei odottamisesta meinannut tulla yhtään mitään. Tuli ostettua cd-levy, jossa esityksen musiikkia.

Se oli ihana. Aivan mahtava. Mulla on tosi epätodellinen olo juuri nyt. Olisi voinu istua siellä pidempäänkin :3
Minusta ei taida saada mitään järkevää irti vähään aikaan...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Löytöjä

Tuli edellispäivänä harrastettua dyykkausta yhtäkkiä kun olin lähdössä kaupungille. Kaatopaikkaroskista vasten nojasi kivannäköinen hyllykkö. Onneksi olin lähtenyt hieman ajoissa liikkeelle niin ehdin nappaamaan hyllyn ja viemään sen kotiin ja silti en myöhästynyt bussista. Sain sen seinällekin nopeammin kuin odotin kun kaveri tuli käymään eilen kiviporan kanssa.


Olen kaipaillut lisää laskutilaa työpöytäni läheisyyteen, pääasiassa pikkusälälleni, jotta saisin itse työpöydän siistimmäksi. Nyt siinäkin mahtuu jotain tekemäänkin. Samainen kaveri, joka tuon kiinnitti seinään sanoi minulle jossain vaiheessa että jos haluan, niin hän voisi tehdä minulle synttärilahjaksi sen pikkupöydän, jota olen etsinyt tulostimelleni. Joten samalla kun hän kiinnitti tuon, niin hän piirsi tuon koristereunan kaavapaperille, jotta voisi laittaa samanlaisen pikkupöytään :D Niin sitten ne sopivat yhteen, muodon puolesta jos eivät värin.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kielot kukkii!



Kotimatkalla siskon luota kuljin metsikön kautta ja nämä oli kukassa. Oli pakko napata muutama mukaan,


lauantai 24. toukokuuta 2014

Söpöilykissa ja kukkakimppu

Ronja tykkää käyttää "tyynyjä".
Pieni kimppu tuli kerättyä extempore-ajelumatkalta.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kalla!

Se heräsi! :D


Mä oon tasaisin väliajoin pitkin alkuvuotta tuijottanu ruukkuun ja odottanut näkeväni tuon. Ja nyt mun kallani vihdoinkin heräsi :D Jei!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kävelyllä

Tänään on ihan julmetun kiva keli taas, joten päätin vielä kauppareissun lisäksi käydä hieman käppäilemässä. Oli suurimmaksi osaksi oikein kiva kävely.


Löysin valkovuokkoja! :D Ihan valtavasti. 


Ja olen aika varma että tuossa on tulossa kieloja. Niitäkin oli ihan valtavia määriä. Täällä tulee olemaan oikea kielomeri kunhan nuo alkavat kukkia.

Ja sitten se vähemmän kiva osa kävelystä. Törmäsin tuollaiseen.


Ei kiva. Niitä oli maassa lisää. Päädyin noukkimaan ne mukaani ja tekemään mutkan k-kaupan pullonpalautuksen kautta.

Oncidium

Tapahtui sortuminen. Käväisin Prismassa tänään sillä ajattelin sen olevan mukavan matkan päässä, jotta voisin kokeilla miltä pyöräni uusi satula tuntuu. Paljon, pajon mukavammalta kuin se edellinen :P Hieman korkeammalle se kyllä nostaa, mutta ei onneksi mitenkään mahdottomiin korkeuksiin. Se vie vain hieman totuttelua kun jalat eivät ulotukaan yhtä alas kuin aiemmin.

Anyways, se sortuminen Prismassa. Päädyin ostamaan oncidium -orkidean eli nystykämmekän.


Kevät aiheuttaa aina vimman ostella kasveja, tänä keväänä orkideat ovat olleet erityisesti meikäläisen toivelistalla. Ja mielellään jotkin muut kuin perhoskämmekät, niitä kun minulla on jo neljä. Valitettavasti en ole koko keväänä nähnyt oikein mitään muita kuin perhoskämmeköitä. Ja silloin kun olen, rahat ovat tietenkin olleet loppu.

Nyt kun sitten näin Prismassa orkidean, jota minulla ei vielä ole, en voinut enää vastustaa kiusausta. Nyt vain toivon, ettei kasviraukka loukkaantunut pyörämatkasta kotiin. Tuuli oli vastaan melkein koko matkan.

Onnistuin sitten vahingossa ostamaan vielä yhden helpoista orkideoista. Orkideakirjani mukaan nystykämmekät ovat aloittelijaysätvällisiä orkideoita. Ne kestävät aurinkoisiakin paikkoja, toisin kuin useimmat, tosin ne pitävät viileämmistä paikoista. 10 ja 24 asteen välillä.

Saa nähdä pitääkö uusi orkideani uudesta kodistaan vai ei. Aurinkoa se ainakin saa, hieman, mutta kesäisin saattaa tulla hieman lämmin. Kastelun pitää olla säännöllistä, mutta kastelukertojen välillä kasvualusta saa kuivua kunnolla. Talvella kastellaan vähemmän, pidetään sellainen kuivempi kausi. Eikä orkideaa tarvitse uudelleenistuttaakaan ennen kuin se tarvitsee jakaa tai kasvualusta on loppuun kulunut.

Eli suhteellisen vaivaton tuttavuus tämä :)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

7,5 kilsaa

Meikäläisen kotoa meikäläisen työpaikalle on 7,5 kilsaa, kun pyöräilee mahdollisimman vähämäkistä reittiä (on niitä kuitenkin 2-3 kun kerran Turussa ollaan...). Tarkistin sen Google Mapsista eilen, kun suunnittelin meneväni tänään pyörää vihdoinkin etsimään. Löysin sen aika lailla heti Ekotorilta. Se oli ensimmäinen pyörä, mitä se jätkä rupesi minulle esittelemään, kun oli ensin saanut selville minkä tyyppistä pyörää minulla oli mielessä.


Vähän huono kuva, mutta tuollainen maastopyörä tuli ostettua. Mustaa värinä, mikä ei ihan meikäläisen tapaista, mutta se tuntui muuten niin hyvältä että päätin ottaa sen anyways. Satula ei kuitenkaan ole kovin kivantuntuinen, tosin tässä kohtaa saattaa puhua puolentoistavuoden pyöräilyn puute :P Ja jos se ei siitä parane, niin minulla on satulanvaihtaja jo tiedossa :3

Ostin myös itselleni kypärän. Ajattelin olla kerrankin viiteliäs ja fiksu. Edellinen kypärä katosi jonkin muuton yhteydessä enkä sen jälkeen ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia. Ja haluan myös korin, mielellään eteen, jolloin saan laukkuni nenäni alle. Olen hieman vainoharhainen sen suhteen... Ja kunnon lukko olisi myös hyvä, juuri nyt minulla on siinä sellainen kaapelilukko, mutta Ekotorilla suositeltiin U-lukkoa. On kuulemma kunnon lukko.

Vilkuilen niitä varmaan myöhemmin, kun pääsen Clas Ohlsonille pyöränkoria katsomaan. Kuvittelisi että heillä olisi lukkojakin.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Korkeuksissa

Minut saatiin suostuteltua kokeilemaan uutta harrastusta. Seinäkiipeilyä nimittäin. Muistan joskus kakarana ala-aste ikäisenä, että sitä jollain liikkatunnilla kokeiltiin ja että se oli ihan kivaa, mutta sen enempää ei sitä sitten tullut ikinä harrastettua. Nyt onkin näköjään pari kaveria, jotka sitä ovat jossain vaiheessa paljonkin harrastaneet, mutta kiipeilykavereidensa muuttaessa pois se on heiltäkin jäänyt.

Nyt he kokeilivat josko minusta saisi uutta kiipeilykaveria ja täytyy sanoa että se oli ihan kivaa ja että uudemman kerran voisin mennä :) Kauan tätäkin reissua suunniteltiin, kun ensimmäisellä kerralla meikäläiselle tuli hätähälytys töihin, kun työkaveri tuli kipeäksi eikä kukaan muu pystynyt sitä vuoroa ottamaan, ja toisella kertaa minulla olikin sitten flunssa.

Tänään päästin sitten vihdoinkin kiipeämään. Yliopistonmäellä on Kiipeilypalatsi -niminen paikka, josta saa romppeetkin vuokrattua. Tuli tosin siinä jossain vaiheessa mieleen, että jos tätä rupeaa enemmänkin harrastamaan, voisi ehkä kengät ainakin hankkia omat. Ja ehkä valjaat.

Pari ensimmäistä kipuamiskertaa jätti jalat ja kädet kyllä vähän tärrääväisiksi enkä ylös asti kertaakaan tällä kertaa vielä päässyt. Puhti loppui kesken, loppupuolella tärräys johtui enempi jo väsymyksestä kuin jännityksestä. Korkeuteenkin tottui loppua kohden, alkupuolella parin ensimmäisen kipuamisen kohdalla alastulo huippasi hieman jos katsoi alas :P

Hankalinta oli kyllä se, että väsyi (vaikka me silti onnistuttiin huhkimaan siellä kaksi ja puolituntia) ja se, että seinät on tietty tehty keskipituisille, normaaleille ihmisille. Meikäläinen tälläisenä tiitiäisenä sai vähän ekstrahaastetta käden- ja jalansijojen kurkottamisen kanssa. Ja minulle tuli itsepäinen olo yhden seinän kanssa. Mä haluan päästä sen ylös asti!

Paikat on kyllä varmaan huomenna hellinä :P Katsotaa pysyykö brikka käsissä...

Pieni yrttihylly

Sitten taas yksi juttu minkä olen kyhäillyt viime aikoina, mutta en ole muistanut/saanut aikaiseksi laittaa tänne. Eli pikku hylly "keittiön" (sen verta pieni kämppä tämä, etten ole ihan satavarma voiko tätä määritellä oikeastaan keittiöksi) ikkunan eteen. Se on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, että siihen olisi kiva saada jotain pikkukasveille ja kun tuli sellainen yrttilaatikko ostettua tuossa joku aika takaisin, niin sain sitten tämänkin aikaiseksi.


Clas Ohlsonilta ostin hyllynpätkän, ketjut ja koukut, vajaan kolmenkympin satsi loppujen lopuksi. Tukevasti sain sen ylhäältä kiinni, mutta en silti aio siihen mitään pikkukasveja suurempaa/painavampaa laittaa. Ei sillä että hyllyn leveyskään hirmuisesti antaisi myöten :P

Ja yrttejä hyllyyn on etsiytynyt viisi kappaletta. Niitä oli alunperin kuusi, mutta vihanneskrassi ei kestänyt olosuhteiden muutosta marketin ja kodin välillä, se sanoi sopimuksensa irti jossain vaiheessa vaikka mitä yritin. Loput ovat timjami, salvia, minttu, oregano ja meirami. Ne voivat vallan mainiosti ja ovat tyytyväisiä uuteen kotiinsa. Hyllyn toisessa päässä hengailee myös lankaköynnös, jonka sain kukkakaupasta yhtenä kertana, ja soilikki, joka vaatii tarkempaa silmää; mokomakin juoppo...

Olen aika tyytyväinen tuohon ^.^

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ja mattolinjalla jatketaan

Toinen matto tuli ostettua tuossa yksi päivä. Mua inhottaa käydä kylppärissä sen jälkeen kun olen käynyt suihkussa ja lattia on märkä, joten olen kaipaillut jotain jalkojen ja lattian väliin. Ongelmana on taas ollut meikäläisen nirsous. Minä kun en niin millään tykkää niistä tavallisista karvaisista tahi muovisista (jos ne nyt on muovia...), joita kaupoista löytyy pilvin pimein. Ja sen lisäksi etten tykkää niistä karvaisista niin niiden kohdalla tulee jo käytännöllisyyskin vastaan. Eivät toimi kämpässä, jossa toinen kissoista huonolle tuulelle sattuessaan tekee asiansa kylppärin lattialle, hiekkalaatikon eteen kun laatikko on hänen mielestään liian likainen. 

Menin ja törmäsin sitten Anttilassa perjantaina oikein kivaan kylppärinmattoon.


Se on bambuinen :D Ja se venyy :P Ja plussana vielä se että meikäläiselle tuli hyvä mieli, kun ostin ympäristöystävällisestä materiaalista tehdyn maton ^.^

Neilikoita

Sain naistenpäivänä taas nauttia kimppujen teosta kukkakauppaan kun kiireavuksi päädyin. Ja olikin ihan pirhanan kivaa :) Vaikka päivä ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan kauhean kiireinen. Kaupan omistajalla oli hiukkasen parhaan päivänsä nähneitä neilikoita, jotain aivan ihanan näköistä uudempaa lajiketta, jotka sain sosialisoida itselleni ja tehdä niistä kimpun.


Ja siltikin se kesti viikon ennen kuin rupesi näyttämään hieman kyseenalaiselta :P Kissat olivat vain vähän turhan kiinnostuneita meriheinästä, jota olin neilikoiden seuraksi kimppuun laittanut. Piti pistää kimppukuva tänne jo aikaisemmin, mutta on nyt hieman jäänyt. On vino pino kuvia, joita olen ottanut blogiin laittaakseni ja edelleenhän nuo tolla kamerassa odottavat. Tulevat sitten hieman jälkijunassa :)

Ehjä bussiaikataulu

Mua on aina ärsyttäny noi bussiaikataulut kun meikäläisen hoteissa niistä tulee ennemmin tai myöhemmin hädin tuskin kasassa pysyviä. Aikaisemmin se ei ollut ihan niin harmillista kun asuin sen verran lähellä keskustaa että joka paikkaan miltei tuli useammin käveltyä. Mutta nyt kesän jälkeen, jolloinka menin ja muutin, nykyinen pesäpaikka sijaitsee sen verran kaukana että bussin käyttö on päivittäistä. Bussiaikataulukin on huomannut kyseisen asian.

Kuten näkyy -.-
Olen pitkin talvea pohdiskellut että jonkinlaiset kansisuojat olisivat kätevät ja meikäläisellä oli hämärä haju että sellaisia on olemassa. Muistan kuinka ala-asteella ensimmäisillä luokilla vihkoissa käytettiin sellaisia. Vähän vain olen ollut epäileväinen sen suhteen, että sellaisia saisi bussiaikataulujen kokoisina.

Ja oikeassahan minä olinkin. Ei niitä saa.

Uudet bussiaikataulut tuli ja sain siitä tönäisyn pohjautua asiaan tarkemmin, vihdoin ja viimein, ja kävin kirjakaupassa katselemassa ja kyselemässä. Myyjä ilmoitti minulle että ei niitä ole kuin kahta kokoa, A4 ja A5. Meinasin siinä sitten jo että tarvitsee ottaa sellainen A5:nen ja leikellä siitä sopivan kokoinen, kun myyjä keksikin toisenlaisen vaihtoehdon, joskin leikkelyä vaativa sekin.



Niillä oli myynnissä tuollaisia vihkoja, joiden kannet olivat irroitettavissa. Niin kuin kuvasta voi nähdä, vihko-osuus oli kansissa kiinni tuon narun varassa. A5 kokoinen tuokin oli, mutta huomattavasti kestävämpi veikkaisin kuin nuo muoviset kansisuojat, varsinkin jos olisin ruvennut leikkelemään niitä :P


Tästä leikkasin vain reunoista pois pätkän ja tein uudet reiät kansia kiinni pitävälle narulle, jonka sain nippa nappa ujutettua takaisin paikoilleen. Jäivät vähän naftiksi nuo reiät. Mutta veikkaan että hieman liika pienet ovat paremmat kuin liika isot. Eikä koko hommaan mennyt kuin ehkä vajaat viisitoista minuuttia ja nyt meikäläisellä on bussiaikataulu turvassa jatkossa. Eivät toivon mukaan pääse enää ihan yhtä karmeaan kuntoon kuin mitä tällä hetkellä pääsevät :)




sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mikä kasvi?

Apua, Yökkö!

Ostin K-raudasta poistomyynnistä pari huonekasvia, kun en voinut sinnekään raukkoja jättää. Nyt tarvitsisin vain tiedon siitä, mitä kasveja olen mahtanut ostaa, kun niissä oli nimenä vain viherkasvimix :D Ylempi on ehkä (?) jokin Maija, mutta olisi kiva tietää tarkemmin mikä niistä (vai olenko ihan totaalisen hakoteillä).

Ja Hallelujah: keksin miten puhelimella saa liitettyä useampia kuvia yhteen blogitekstiin! Nyt kun vielä saisi kuvatekstejä niin voisin kokonaan lakata käyttämästä tietokonetta ja näppäillä kaikki päivitykset vain älyluurilla! No ei vaineskaan, hermot siinä vaan menisivät ;-)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Löytyihän se!

Tai pikemminkin löytyihän sellainen, johon suostuin tyytymään. On se selja vieköön vaikeaa löytää mattoa, josta pitää! En ole silmäilly sitä kuin siitä lähtien kun muutin. Eikä mistään ole löytynyt mitään kivaa. Meikäläinen kun preferoi näitä kudottuja räsymaton tyyppisiä mattoja ja kaikki sellaiset ovat olleet masentavan haaleita ja pastellisia. Tylsiä beessejä ja harmaa-valko-mustia... yäk.

Ja loput ovat tietenkin olleet niitä karvaisia ja niitä missä on se kuminen (?) pohja, joista minnen a) tykkää ja b) en uskaltaisi ostaa vaikka tykkäsinkin. Tullu kuultua pikkuisen kauhutarinoita kissoista, joiden mielestä niissä matoissa on jokin haju, joke tekee niistä mainioita kissanhiekkalaatikoita.

Joten, kun sain vaihteeksi vähän isomman tilin, päätin painua tuonne Ikean tienoille ja etsiä sen maton. Löysin lopulta tämän Kodin1:stä.


Väri on siis tumma ruskea. Sopii ainakin mun särmin ja hyllykön kanssa. Ja vaihtoehdoista mikään muu ei innnostanut. Kaikki muut oli niin mitäänsanomattomia. Masentavaa.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kettu ja ilves

Tulipa eilen postissa töissä iso nippu alan lehtiä ja yhdessä oli mainos voimaeläintestistä netissä. Meikäläinen kun on aina silloin tällöin huomannut pohtivansa noita, ne ovat kovin kiinnostavia, niin ajattelin siinä ohimennen että tuotapa voisi olla hauska kokeilla. Tosin en ollut kovin luottavainen että kyseinen testi välttämättä osuisi lähellekään (siinä vaikutti olevan hieman rajalliset vaihtoehdot) ja lisäksi uskoin unohtavani sen töiden lomassa alta aikayksikön. Minkä sitten teinkin.

En tiedä mikä sen aiheutti, mutta myöhemmin illalla se tuli jotakin kautta mieleeni ja googlasin sen netistä ja löysinkin sen helposti. Testi aiheutti tietenkin hirmuisen kaivautumisen taas voimaeläimiin ja niiden löytämiseen. Olen aika pitkään mietiskellyt että kuinka voimaeläimiä edes lähdetään etsimään sekä sitä että kuinka monta niitä on. Olen jostain joskus saanut käsityksen että niitä olisi ihmisellä vain yksi, mikä sitten taas ei ole istunut laisinkaan miun omaan ajatusmalliin ja tuntemuksiin.

No, fiilarit oli oikeassa eli voimaeläimiä todellakin on ennemmin monta kuin vain yksi. Jotkut intiaaneista uskoivat että ihmisellä on elämänsä aikana yhdeksän voimaeläintä ja niistä kaksi, vasemmalla ja oikealla puolella, seuraavat tätä syntymästä hautaan. Ihmisellä on voimaeläin myös sisällään, jota kautta saa henkilökohtaisen voimansa ja muovaa elämänpolkuaan.

Thuleian Tuvassa oli hyvä määritelmä voimaeläimelle:

"Fyysinen tai mielikuvin visualisoitu eläin, taikka eläimen henki, joka on pysyvä auttaja/kumppani/neuvoja jokapäiväisessä elämässä, tai/ja mielikuva- tai transsimatkoilla. Voimaeläin voi olla myös yleisemmin jonkun lajityypin ”henki” – jonka mieltää itselle läheiseksi tai/ja osaksi omaa persoonaa - ”eläin minussa”. Esimerkiksi ”lintuisuus” – mieltää itsessään lintumaisia piirteitä ja kokee yhteyttä lintuihin, lajia tarkemmin erittelemättä."

Ihmeekseni sain myös selville että voimaeläimen löytäminen ei välttämättä ole sen vaikeampaa kuin jonkin eläimen tuntuminen läheiseltä itselleen. Aloin tietysti heti paikalla pohdiskelemaan, mistä eläimistä olen aina pitänyt ja jotka olen kokenut kiehtoviksi ja mielenkiintoisiksi. Kettu hyppäsi miltei heti silmille ja perässä nousivat mieleen ilves ja karhu. Nuo kolme tuntuivat läheisimmiltä ja niiden lisäksi on mielessä pyörinyt ajoittain myös orava, pöllö ja korppi.

Minulla on Pinterestissä muutama taulu, joista yksi on omistettu kissoille ja muille otuksille. Kissojahan siellä pääasiassa on, mutta huomasin kiinnostuneena että ne muut otukset koostuivat aika tarkalleen ketuista, karhuista, ilveksistä, ja oravista. Pöllöjäkin sieltä löytyi muutama. Uskaltaisin olettaa, kun selailee siellä eläinkuvia paljon mitään ajattelematta, niin sitä tulee miltei huomaamatta napattua juuri niitä mahdollisia voimaeläimiä. Omanlainen voimaeläintesti :P

Niin, ja sen testin tulos oli muuten ilves :D Sattumoisin siis osuva vaikken kovin vakavasti testiin suhtautunutkaan.

Kisukuvia!

Päätinpäs pistää tänne vähän kuvia Nulan puuhailuista :D Hän on muun muassa löytänyt uusia nukkuma- ja oleskelupaikkoja.



Ja Nepetan kanssa mennään kovaa vauhtia, kun leikitään :P Osat ovat vaihtuneet...