perjantai 31. elokuuta 2012

The Three Musketeers

Tää postaus menee taas steampunkin puolelle... Rupee pikkasen tuntumaan, etten mä muusta enää kirjoittelekaan. Mut pakko päästä taas avautumaan.

Katsoin uudestaan uusimman version Kolmesta muskettisoturista, sen jossa on mm. Orlando Bloom, Milla Jojovich ja Mad Mikkelsen näyttelijöinä. Olen nähnyt sen aikaisemmin leffateatterissa, kun se tuli teattereihin enkä silloin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, leffa oli minusta hyvä ja tykkäsin hirmuisesti hahmoista, tosin D'Artagnan jäi minulle hieman etäiseksi hahmoksi.

Nyt kun olen katsonut leffan uudestaan, minusta tuntuu, että huomaan vähän väliä jotain steampunk -piirteitä leffassa. Voihan tietysti olla, että tätä nykyä vain näen kaikkialla jotain steampunkiin viittaavaa... Aikakausi on tietty hiukka väärä, steampunkhan sijoittuu useimmiten 1800-luvulle tai sen jälkeen, mutta ei se minua ole leffassa erityisemmin häirinnyt.



Leffasta löytyy ilmalaivoja, jotka ovat oman ymmärtämykseni mukaan yksi steampunkin yleisimmistä piirteistä. Steampunk -kirjallisuudessa, -elokuvissa, -sarjoissa ja -sarjiksissa on yleensä aina jonkinlainen ilmalaiva, jolla matkustetaan tai sitten ne vain ovat olemassa. Ilmalaivojen kapteenit ja ilmapiraatit ovat myös suosittu pukeutumisen aihe höyrypäiden keskuudessa. Muskettisotureiden ilmalaivat ovat minusta muuten aika mahtavia :D Yhdistävät mukavasti mielestäni steampunkin ilmalaivat ja suurten purjelaivojen aikakauden laivat. Meikä tykkää!




Toinen piirre, johon kiinnitin huomiotani yhtäkkiä, kun leffaa katselin, oli Miladyn seikkailu kuningattaren koruja pölliessä. Pengoin tuohon kuvankin siitä vehkeestä, jota Milady käytti hypätessään katolta parvekkeelle. Näyttää melkoisen steampunkilta minun silmiini. Ja Milla Jojovich on muuten aivan mahtava tuossa roolissa. Yks leffan lempihahmojani. Pidän muutenkin kyseisestä näyttelijästä valtavasti ja olin joko unohtanut asian ihan kokonaan, tai sitten en vain ollut älynnyt sitä, mutta minulle tuli ihan totaalisena yllätyksenä, kun leffan aloitin, että onkos tämäkin näyttelijä tässä.




Ja tuo! Näyttää ihan steampunkilta minusta. Tyyppi rämpii, jonkinnäköisessä sukelluspuvun sukulaisessa ylös kanavasta ja sitten vetelee vielä tuollaisia aseita esiin. Steampunkissa olisi ammuksina käyetty kylläkin varmaan jotain muuta kuin nuolia, mutta en mene kyllä vannomaan.

Tämä on kyllä mielenkiintoista, miten sitä nyt kun on tietoinen tälläisestakin genrestä, miten sitä kiinnittää huomiota asioihin ihan uudella tavalla. Niin kuin mainitsin, olen nähnyt tämän aikaisemmin viime syksynä (eikös se silloin teattereihin tullut?) ja se oli ennen kuin törmäsin steampunkiin oikein kunnolla. Enhän minä näitä asioita silloin tajunnut ajatella ollenkaan, mutta nyt... mä saakeli nään niitä kaikkialla. No, ainakin mulla on hauskaa ;)

torstai 30. elokuuta 2012

Suomalaista steampunkia!

Ensimmäinen suomalainen steampunk -kirja on ilmestynyt! Magdalena Hai on kirjoittanut 1860 -luvulle sijoittuvan vaihtoehtohistoriallisen seikkailun, jonka nimi on Kerjäläisprinsessa. Yökkö taitaa käydä nappaamassa sen kirjastosta jossain vaiheessa...

Linkki arvosteluun.
"Kerjäläisprinsessan pääosassa ovat Gigi ja Henry. Molemmat vaikuttavat päällisin puolin olevan aivan tavallisia Alhaiston asukkeja, katurottia, jotka keräävät maasta kangastilkkuja ja paperia nyssäköihinsä.  Gigin, tai oikeastaan prinsessa Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantijan perhe, Umbrovian vallasta syösty kuningaspari tyttärineen, pakeni itäisestä Euroopasta Vihreälle saarelle, Keloburgiin. Heidän asuntonsa on Kelpepperinkadulla, lihakauppiaan yläkerrassa. Gigi on perheen nuorimmainen ja rakastettu, eikä hän muista hovin loisteliaita päiviä, vaan on sopeutunut köyhään elämään.

Tarina saa alkunsa aivan tavallisena päivänä, kun Henry tulee pyytämään Gigiä seurakseen katsomaan kuumailmapalloa. Yleisöryntäys jättää jälkeensä paljon kerättävää lapsille ja he löytävätkin erään varsin pelottavan paperin. Kun soppaan lisätään ihmissusia, keksijöitä, pettureita ja pommeja, saadaan kasaan teos, jossa ei paljoa seesteisiä hetkiä ole vaan toiminnallinen kerronta etenee lähes hengähdystauoitta loppuun asti."

- Ote Risingshadowsin nettisivuilta

Tarina on suunnattu nuorille, mutta on kuulemma nautittavaa lukemista vanhemmallekin porukalle. Tosin, kun katselin kirjaston sivuilta, että josko kirja olisi saatavilla, se on näemmä sijoitettu lastenkirjojen osastolle... Meikä vähän kaipailisi kirjastoon taas. Tosin minulla on ihan julmetusti luettavaa. Mut kun!

Ja toinen liivi

Minulla oli ihan saakelin kummallinen ilta eilen. Olinhen minä aloitellut jo edellisenä päivänä liivin kappaleiden huolittelua, mutta silti. Sain tämän liivin valmiiksi eilisillan aikana! Ihan totaalisen sekoa...

Siinä se on :) Mä rakastuin tohon kankaaseen kun löysin sen.

Kangas oli siis vahinko ostos, kun oli etsimässä vaaleaa kangasta toiseen liivini. Samalla kertaa löysin myös kankaan housuilleni, joista olenkin jo postannut tänne, erään kivan ruskean kankaan, josta ajattelin tehdä hameen (tai ehkä hihat johonkin paitaan...), ja tämän, josta niin kuin näkyy, tuli liivi. Hieman erilainen kuin edellinen.

Kuten alussa mainitsinkin sain tämän liivin jostain syystä valmiiksi eilisillan aikana. Liivi oli myös muutenkin hämmentävä tehdä, sillä sain sen ensimmäisellä ompelu kerralla oikein, eli siis minun ei tarvinnutkaan ottaa sisään mistään. Edes selästä! Niin kuin kuvasta ylhäällä näkyy, tuo selkä tuli ihan julmetun kauniisti. Tänään liiviä yllä pitäessäni totesin kyllä, että edestä olisi voinut ehkä sittenkin napata jonkun puol senttiä, sentin sisään, mutta se ei häiritse minua niin paljon, että rupeisin korjaamaan niin pientä juttua. Liivi näyttää ainakin minun mielestäni mahtavalta.

Ja sitten sain laittaa liiviin hieman hiluja. Eli siis tuon kullanvärisen ketjun, hieman steampunk -henkeen. Meinasin itse asiassa hankkia sen hopeisen tai muun sellaisen värisenä aluksi, sillä en huomannut jostain kumman syystä, että kankaassa oli kultaa. Minä olin katsonut, että siinä on hopeaa ja olin varannut liiville jo vanhan hopean väriset napitkin. Iltausva onneksi huomasi sen jossain vaiheessa, ennen kuin ehdin ostaa ketjun. Onneksi :) Olen myös ajatellut, sillä minulla on sellainen pienehkö kellotaulun näköinen killutin, jonka voisi ehkä jossain vaiheessa johonkin parsia kiinni, jos on sellainen fiilis.

Niitä nappeja, joita olin ajatellut tähän liiviin ensin, en sitten laittanutkaan. Se ei olisi sopinut ollenkaan. Joten kiitos kasvaneen nappivarastoni ja hyvän tuurin, minulla olikin juuri ne napit, jotka mielestäni tähän liiviin juuri mainiosti sitten sopivatkin. Olinkin itse asiassa miettinyt, että mitä minun tarvitsisi tehdä, jotta pääsisin käyttämään noita nappeja :D Tosin, nyt minulla on sama ongelma niiden vanhan hopean väristen kanssa. Ne ovat hieman yksinkertaisemmat kuin nämä, mutta aivan yhtä ihanat!

Ja sitten ompelin valetaskun tähän liiviin, toiselle sivulle. Alkuperäisessä on valetaskut molemmissa sivuissa, mutta koska minä halusin toiselle puolelle vain ketjun, niin taskuja tuli vain yksi. Ja tuota kyseistä nappia minulla oli vain yksi kappale. Olen myös muokannut liiviä muutenkin. Alkuperäisissä kaavoissa ei ole kaulusta lainkaan, vaan kaula-aukko on laaja ja pyöreä. Meikäläinen oli taas hankala ja päätti, että halusi kauluksen. Se aiheutti eniten päänvaivaa tässä projektissa, sillä olin hirmu huolissani, että pilaisin koko liivin kun yrittämällä lisätä siihen jotain ylimääräistä. Huoli oli ilmeisesti turha, minusta kaulus onnistui hyvin.

Ja koska minulta jäi kangasta yli, aika mukavastikin, tein niistä tuollaiset pienet nilkkaimet, jotka ovat steampunkissa melkoisen kova juttu. Minulla oli noita nappeja juuri sopivasti kaksi kappaletta, joten ne sopivat tähän kuin nakutettu.

Nilkkaimilla saa suht kätevästi muokattua ihan tavallisista (ja ihanista...) avokkaistakin steampunk -henkiset ja ne ovat suloiset :) Haluan kyllä jossain vaiheessa sellaiset pitkävartiset nilkkaimet, jotka ulottuvat jonnekin puolsääreen tai peräti polviin asti. Iltausvan neulelehdissä oli ohje avokkaiden kanssa käytettäviin neulottuihin nilkkaimiin, jotka taisivat kyllä kulkea säärystimien nimellä. Olivat sen verran pitkät. Minnen ole mikään neuloja, tosi huono sellainen itse asiassa, sillä melkein kaikki sukkia, lapasia, säärystimiä suurempi työ jää aina auttamattomasti kesken. Muutamia poikkeuksia on toki ollut. Mutta koska olen niin huono neulomaan, olen hieman epäileväinen saanko niitä koskaan aikaiseksi. Toisaalta ne ovat säärystimen kokoluokkaa, joka kuului vielä siihen, minkä minä saan tehtyä loppuun saakka useammin kuin en.

Mutta sellaista tällä kertaa. Ja sítten juonimaan mitä kivaa tehdään siitä ruskeasta kankaasta ;D

Pistin vielä kuvan tuosta kellosta, jota mietin liiviiin mahdollisesti kiinnitettäväksi jossain vaiheessa. Muut tilpehöörit eivät ole tulossa ainakaan tähän liiviin, mutta ehkä johonkin muuhun vaatekappaleeseen jossain vaiheessa :D


tiistai 28. elokuuta 2012

Ja roolipelejä

Olin eilen (ennen tätä valtavaa kissaepisodia...) Kain luona taas, missä teimme roolipelihahmoni valmiiksi. Ja nyt minä pidän hänestä entistä enemmän :D Hirmuisesti meillä ei ollut kesken, että pari tapahtumaa menneisyydestä lisättiin ja yksi heikkous (mun hahmoni menettää fyysiset voimansa auringonvalossa) ja muuten se taisi olla enimmäkseen minä esittämässä julmettua määrää kysymyksiä maailmasta, hahmosta ja sen suhteista muihin ihmisiin.

Peli on siis sunnuntaina, se on nyt varmistunut. Hii, minnen jaksa odottaa :D Tää vaikuttaa tosi ihanalta peliltä, ja hauskalta.

Ja Nepin simmu on taas kunnossa. Annettiin tänään viimoset silmätipat ja ainakin mun kanssani se ei enää ees pinkassu pakoon toimítuksen päätyttyä. Neiti oli ehtinyt hyvin tottua näköjään.  Nyt on taas kaunis terve silmä pikkuisella :)

Kissojen sota

Niin siis, tämä eilinen episodi:

Olen illalla suuntaamassa elokuvan jälkeen nukkumaan. Katottiin Prinsessa Mononoke, on muuten ihan helkutin hyvä leffa. Pääsen huoneeseeni ja huomaan, että no kiva, joku perkele on oksentanu mun matolleni, joka siis on kirkas ja oranssi ja vaalein matto koko huushollissa -> siinä näkyy kaikki. Yökkö saa siinä sitten pienen kohtauksen ja repii maton pois lattialta sängyn, työpöydän ja kirjakasojen alta ja heivaa sen eteiseen odottamaan seuraavaa päivää ja pesutupaa.

No, sitten meikä yrittää vihdoinkin päästä nukkumaan ja kun mä vedän päiväpeittoa pois ruppeen ihmettelemään, et miks täs on hiekkaa, ihan kissanhiekan näköistä, ja alan tietty pyyhkiä pois peiton päältä. Ja huomaan, että se peitto on märkä. Itse asiassa se oli onnistunut kastelemaan kaiken paitsi tyynyt ja patjan. Yökkö saa toisen kohtauksen ja vaihtaa vuodevaatteet, jonka jälkeen vihdoin pääsee nukkumaan.

Seuraavana aamuna herään hieman paremmalla tuulella kun sain nukkuttua hyvin ja puuhailen aamutoimiani kaikessa rauhassa, mm ruokin kissat ja putsaan niiden laatikot ja teen itselleni aamiaista, jonka istun koneen eteen syömään. Ja Ronja tulee mun sängylleni ja kusasee lakanalle, mikä tarkoittaa sitä, että se meni suoraan patjalle. Myös pussilakana kärsi hieman ja päätyi sekin eiliseen pyykkikasaan, jonka vein aamulla aikaisin pesutuvalle ja pistin koneen pyörimään jo valmiiksi, ettei äidin tarvitsis pestä kaikkia pyykkejäni. Tosin menin ja unohdin vääntää hanat auki, joten hän joutui kumminkin säätämään pyykkieni kanssa.

Olen juuri koulusta tultuani saanut maton ja patjan pestyä. Maton pesussa ei onneksi ollut paljoa tekemistä, se oli muuten puhdas, mutta ai että oli kivaa purkaa pikkuisen turhautumista ja ärsyyntymistä maton tamppaamiseen ennen kuin sen vei pestäväksi. Maton hakkaaminen on hyvin terapeuttista puuhaa. Ja saan jopa patjan takaisin itselleni yöksi, äiti vinkkasi että kannattaa laittaa sanomalehteä ja siihen vielä jokin muovi päälle patjan ja lakanan väliin, niin voin nukkua ilman että koko sänky kastuu :D

Mietittiin tässä Iltausvan ja äitini kanssa vuoroin, että mistä ihmeestä tälläinen käyttäytyminen johtuu. Minnen keksi muuta kuin, että Ronjalla on ongelmia Sissin kanssa. Ronja ei millään Sissiä tänne huolisi. Ja Usva totesi että hän on saattaunut viime aikoina huomioida Ronjaa liian vähän, kun Sissistä on huolehdittu ja Ronja saattaa olla siitäkin käärmeissään. Molemmat kuulostavat minun korvaani ihan loogisilta ja syy on varmaan sekoitus hieman molempia. Täytyy vain toivoa, että asiat tasaantuvat tästä eteenpäin ja Ronja antaa Sissin olla. Koska jos tämä ei lopu, jompikumpi on annettava pois. Itse sanoi ensin, että täytyy varmaan etsiä Sissille uusi koti, jos ei täällä toimi, mutta Iltausva sanoi, että olisi järkevämpää ja käytännöllisempää antaa pois Ronja, kun Ronjan entinen omistaja kyllä voisi nykyään  Ronjaa pitää.

Kamalaa mietiskelyä kun kumpaakaan kissaa kumpikaan meistä ei haluaisi antaa pois :( No, päätimme katsoa miten tästä vielä sujuu. Mutta meikäläisen ovi ei kyllä vähään aikaan aukea.

maanantai 27. elokuuta 2012

Kissat ja oksennus...

S-tana noiden kattien kanssa kun niiden on jumalauta just pakko oksentaa just siihen maton päälle! >( Nyt toi saakelin matto pitää pestä ja minnen pidä mattojen pesusta! Onneks äidil on huomenna pesutupa varattu...

Saatana ne on kussu mun sänkyynkin!!!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kannatti valittaa

Just eilen pistin, et ku on niin perhanan vaikeaa löytää steampunk -aiheista kirjallisuutta, kun kirjastonki vähäiset valikoimat on aina lainassa. Kannatti valittaa :) Kävin tänään kirjastossa palauttamassa Art of Steampunkin ja vilkaisin tietty samalla et olisiko mitään tullut vapaaksi. No, oliha sieltä.

Novellikokoelmat Steampunk ja Steampunk II: Steampunk Reloaded molemmat olivat hyllyssä :D Enhän mä voinu niitä sinne jättää, ku näin hyvä tilaisuus tuli, joten molemmat lähti mukaan. Järkevää olis varmaan ollu ottaa vaan yks, kun mulla on vielä Noitakin kesken ja Kolmas antikristus viel aloittamattakin, mut en mä voinu. Enköhän mä nää kaikki ehdi lukea, ehkä.


lauantai 25. elokuuta 2012

Steampunk -kirjallisuutta...?

Tuli tuossa mieleen taas, kun sain äidiltäni lainaksi Kaari Utrion Bella Donnan, joka kertoo naisruumiin historiasta antiikista nykypäivään, sopivasti tietty myös viktoriaanisen ajan naisten ruumiista ja muodista, että on se niin pahuksen hankalaa löytää kirjalllisuutta steampunkista Suomessa. 


Itse olen kirjaston sivuilta hakenut ihan hakusanalla ja tulokseksi sain kymmenkunta kirjaa, sentään. Ovat tietysti koko ajan menossa, joten meikäläinen on aina kirjastossa käydessään pikaisesti hakenut koneelta, että josko sieltä jo olisi  jotain tullut vapaaksi. Hidasta puuha tuo, mutta minulla ei onneksi ole kiire. Ja löysin juuri sieltä kirjan steampunk -taiteesta, jonka tietysti heti nappasin mukaani :D

Shiva Mandala.
Kokonaan en sitä vielä ole lukaissut, mutta se on niitä kirjoja joiden kanssa saa kuola valuen katsella kuvia. Ne laitteet ja muut härpäkkeet on niin upeita! Sieltä löytyy yhden tyypin, Art Donovan oli nimeltään muistaakseni, töitä, joka siis tekee paljon steampunk -valaisimia, ja ne on niin ihania. Yksi niistä on  Shiva Mandala nimeltään ja siinä on käytetty pohjana 1200-luvun persialaista astrolabia ja mä voisin vaan tuijottaa sitä. Se on niin kaunis. Kirja on muutenkin täynnä kaikkea kaunista ja kummallista ja josta suurin osa viel toimiikin.

Toinen kirja, jonka olen saanut lainattua kirjastosta, se oli tuossa keväämmällä kun olin juuri törmännyt tähän genreen, on Jeff VanderMeerin The Steampunk Bible. Mahtava kirja jos haluaa tietää mitä steampunk on ja voi olla. Kirjassa käydään läpi genren syntyä ja vähän muutakin historiaa, kirjallisuutta, härpäkkeiden tekijöitä (ja tietty heidän töitään), elokuvia, tv -sarjoja, sarjakuvia ja muotia. Nuo nyt sieltä ainakin löytyivät eli melkoisen kattava kirja ja mahtava kuvitus.


Jonkin verran kirjaston hakutuloksissa näytti olevan novellikokoelmia ja ihan kunnon kirjojakin kaksi tai kolme, jotka voisi lukaista jossain vaiheessa. Minä kun luen pajon ja minusta olisi ihan kiva päästä lukemaan steampunk -kirjallisuutta, jotta että sitä saisi itse nähdä millaista scifi - fantasiaa se on. Törmäsin myös nuorten englanninkielisten kirjojen puolella kirjan, joka oli jossain sivustolla määritelty steampunkiksi, mutta jota ei kirjaston haulla sitten löytynytkään. Eli sitä täytyy olla tarkkana muutenkin näköjään >/

perjantai 24. elokuuta 2012

Ruissalossa tänään

Ei me siel kasvitieteellisessä sit käyty. Tietenkään. Mut muuten oli ihan mukava päivä kulttuuri- ja elämysmatkailun kurssilla, tosin 13-15 kilsan pyöräily ennen lounasta sinne oli hiukka raskas. Rupes siinä loppumatkan aikana tuleen hieman epätoivoinen olo, et eikö tää tie s-tana ikinä vie perille. Kylhän se sit lopulta vei, mut oli hiukka nääntyny olo sen jälkeen. Ja mä menin ja kaaduin  yhdes ylämäes ja rikoin housuni. Ensimmäinen reaktio ("EI (suuri kirosanatulva)! Nää oli yhet mu lempparestani!") kesti noin minuutin. Sit mun aivan mahtavan, ihana mieleni rupes miettimään miten korjata tää hirvee vastoinkäyminen :D Mä sitten rakastan mieltäni joskus.

Reikä tuli suoraan polven kohdalle :/
Ihanat housuni.
Päätin lopulta, että näit vois tuunata leikkaamalla reikiintyneen lahkeen reiän yläpuolelta kokonaan pois, eli noin polven korkeudelta, ja sitten korvata tää lahje toisesta kankaasta tai materiaalista valmistetusta lahkeella. Vaikka esimerkiksi nahasta tehty lahje vois olla aika siisti. Tosin se saattais hankaloittaa housujen puhtaanapitoa... nahkaa kun ei tietääkseni pesukoneella pestä... Ehkä siit vois tehdä irrotettavan nahkalahkeen! %)

No, mut siis, päästiin Ruissalon kylpylässä kierrokselle hotelliin. Hotellinjohtaja itse oli kertomassa meille heidän hotellistaan ja me saatiin nähdä heiän minisviitti (joka oli muuten aika hieno) ja standardplus -huone. Ja saatiin nopeesti vilkaista kokoushuoneita ja uimalaa pohjakerroksessa sekä ravintolaa ensimmäisessä kerroksessa. Se vaikutti ihan mukavalta paikalta ja siel olis aika kauniit maisemat työpaikalla. Se vois myös olla aika kiva harjoittelupaikka.

Näkymää rannalta Saaronniemessä.
Hotellin jälkeen käytiin piknikillä Saaronniemessä. Paistettiin makkaroi ja maissei avotulella ja syötiin salaattia ja juotiiin mehua. Jälkkäriksi saattiin pullaa ja kahvia, tosin koska Yökkö ei juo kahvia, niin mehulla mentiin. Sen jälkeen olisi ollut alunperin suunnitelmissa kasvitieteellinen, mutta se sitten jäi väliin, koska muu luokka pyysi piknikin alussa että voisiko sen jättää johonkin toiseen kertaan. Minä vain olisin kaikkein mieluiten mennyt sinne tänään :(

Mutta opettajamme sanoi, että se voisi olla ohjelma seuraavalle pitkälle päivälle. Eli pääsen minä sinne sitten jossain vaiheessa. Hieman mietin päivän päätteksi, kun oltiin lähdössä kotiin piknikin jälkeen, että pitäisikö silti mennä käymään, mutta sitten ajattelin sitä 13-15 kilsaa, mikä piti ajaa takaisin kotiin ja totesin, et anti olla. Mennään sit toisella kertaa. Ja silloin pitäisi olla taas rahaa, niin voi mennä bussilla ;)

Nepen silmä näyttää jo hurjasti paremmalta, eikä tippoja ole annettu kuin vasta pari päivää. Mutta lääkäri olikin kuulemma sanonut, että silmän pitäisi näyttää paremmalta nopeasti, jo ensimmäisenä päivänä, mitä se olikin tehnyt, mutta minä olin ajatellut vain näkeväni harhoja. Ja edelleen neiti ottaa lääkkeet hyvin kauniisti, hieman valitetaan, mutta muuten ollaan oikein kauniisti :)

Testasin muuten uudet pitsikäsineeni tänään. Ovat oikein mukavat ja huolettomat pitää. Tosin tuli taas kotiin lähtiessä mieleen, että jos joku nyt näkisi minut, pumppaamassa ilmaa polkupyörän pyörään pitsikäsineet käsissä... 

torstai 23. elokuuta 2012

Synttärit!


Minulla on tänään synttärit! Ja päätinpä pistää blogiin parit kuvat lahjoistani.

Iltausva teki minulle lapaset :)

Ilmeisesti hän oli tehnyt niitä koko viikon ajan ja viime yönä yrittänyt saada niitä salaa valmiiksi, paitsi että meikä itse oli meinannut pilata koko jutun ramppaamalla jatkuvasti keittiössä. No, ei nyt jatkuvasti, pari kertaa vain, kun napsin migreenilääkkeitä, jotta saisin nukuttua. Iltausva varmaan pistää jossain vaiheessa pidemmänkin jutun lapasista.


Ja Pikku-Usvalta sain virkatun Nepin :)
Saatin sille jopa kulkunen kaulaan, kuten mallillaan. Pikku-Usva tekee aivan julmetun suloisia ja hienoja amigurumeja, jotka siis on virkattuja tai neulottuja pehmoeläimiä tai muita hahmoja. Minulta löytyy myös Julma Noutaja (=Kuolema) ja Cthulhu. Julma Noutaja istuu Nalle Puhin sylissä :P

Ja äidiltä sainkin ne napit joita esittelin aikaisemmin viikolla. Minulla on jo paljon suunnitelmia niille. 

Lisää ompelua

Pistin edelliseen ompelupostaukseeni, jossa kerroin liivistäni, kuvan kankaasta, josta aioin tehdä housut. Se oli hieman jälkijunassa, sillä oikeastaan olin jo saanut kyseiset housut valmiiksi. En vain viitsinyt postata niistä sillä kerralla mitään, kun olin muutenkin käyttämässä niitä vielä tällä viikolla, joten ajattelin että kuvia housuistani voisi ottaa sitten. Ja minulla kävikin tänään tuuri, että Iltausvan pikkusisko (a.k.a. Pikku-Usva), joka Anisja-nimellä pitää myös blogia valokuvistaan, oli meillä ja hän oli ihana ja otti hyviä kuvia housuistani ja uusista pitsikäsineistäni, jotka tein eilen illalla.




 Anisja otti hienot kuvat minusta, kun riisuin farkkujakkuni :) Kangas  on peräisin samalta reissulta kuin liivin vaalea kangas, eli tämä on yksi niitä poistopalakankaita, joita mukaani tarttui. Kangasta oli juuri ja juuri näiden housujen tarpeeksi, kangasta jäi hädin tuskin mitään jäljelle, pari pienempää tilkkua vain. Minulla on kyllä mahdollinen idea niitä varten ;) Kangasta leikatessa kävi pieni kämmi, että unohdin poistaa kaavoista taskujen paikat. Alkuperäisten kaavojen mukaan housuihin olisi tullut taskut, mutta itse en niitä niihin halunnut ja kangasta ei sitä paitsi olisi riittänyt. Onnistuin korjaamaan virheeni suht hyvin, ainoastaan sen huomaan oikeastaan vain napituksien tienoilta, joka oli muutenkin hieman hankala kohta.

Muokkailin kaavoja myös niin, että alkuperäisen vetoketjun sijaan, housujen kiinityssysteemiksi tuli napit. Minnen pidä vetoketjujen ompelemisesta ja napit ovat ihania ja enemmän steampunk -henkisiä, kuten olen päätynyt toteamaan. Ja minusta noista housuista tuli paljon kauniimmat nappien kanssa, kuin jos olisin ommellut niihin vetoketjun. Myös napituksien paikkaa on muokattu ja, kuten kuvista huomaa, siirretty sivulle eikä ommeltu eteen kuten tavallisesti. Napit ovat äitini nappivarastosta. Yksi niistä on hieman erilainen, mutta minusta se on vain söpö:)

Ja sitten pieni hehkutus minun ihanista kengistäni, joita en ole koko kesänä päässyt käyttämään, kun minnen tykkää käyttää oikeastaan muita kenkiä kesällä kuin sandalettejani ja joitain avokkaita.Ostin ne keväällä Dinskosta ja se olikin pienoinen farssi, että sain oikean kokoiset, kun ensin ostin liian pienet ja sitten kun ne palautin, jouduin tilauttaamaan itselleni parin jostain Kuopiosta saakka, koska tämä kyseinen malli oli loppumaisillaan. Ne sopivat mielestäni ihanan hyvin näiden housujen kanssa ja jos minulta kysytään ovat vielä vahingossa lievästi steampunk -tyyliset. Totesin siinä housuja tehdessäni, etten itse asiassa ole ihan varma pidetäänkö höyrypäiden keskuudessa suoria housuja steampunkkina - paljon muita housuja kyllä olen nähnyt - mutta minusta ne sopivat hirmu hyvin steampunk -tyyliin. Varsinkin jos ne yhdistää muiden samanhenkisten vaatteiden ja asusteiden kanssa. Minulle tulee niitä ylläni pitäessä sellainen olo, kuin minulla olisi pitkä, vähän hienompi hame päällä.

Sitten, minä sain eilen illalla vielä pienen inspiraation poikasen, kun olin surffailemassa netissä ja selailin eräiden steampunk -käsityöläisten töitä läpi. Siellä oli sellaiset pitsikäsineet, jotka näyttivät hieman siltä kuin ne olisi tehty sellaisesta tosi leveästä pitsinauhasta. Tosi hienoja hansikkaita.

Ja sitten mieleen hiipi ajatus, että hei, mullahan on tosi leveää pitsinauhaa laatikoissani... Ja Yökkö kipaisee katsomaan kuinka leveää. Oikein mukavan leveäähän se olikin ja kauniin limenvihreää. Päätinkin heti kokeilla millaiset niistä tulisi, kun äitini ompelukonekin on vielä täällä meillä, kun minulla on tämä ompelukausi meneillään ja äiti lupasi, että saan pitää sen täällä, kunnes hän itse sitä tarvitsee.

Ylempänä näkyy kuva valmiista käsineistä, jotka eivät kyllä ihan kummoisilta tuolla lailla pöydällä näytä. Ne ovat paljon nätimmät käsissä.

 Niin ku näkyy :) Minä tykästyin ihan hirmuisesti niihin ja tuli heti mieleen, että siellä ja siellä myydään tai saatetaan myydä kivoja leveitä pitsinauhoja. Kun nyt sitä haluaisi eri värisiä versioita.  Iltausvakin tykästyi ja sanoi, että mustat tuollaiset olisivat kivat, kun näytin käsineitäni. Joten seuraavaksi, kun on hiukka ylimääräistä rahaa käytettävissä, hankittavien listan jatkoksi pääsevät pitsinauhat.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Oli siellä sitten jotain

Niin, oli siellä sitten jotain, Nepin silmässä.Iltausva tuli juuri vähän aikaa sitten Nepen kanssa eläinlääkäristä enkä minäkään kauan ole kotona ollut. Ilmeisesti neidillä on sidekalvon tulehdus. Lääkäri oli vain kuulemma ollut hieman kummissaan, kun tulehdus on ilmeisesti levinnyt luomellekin saakka. Siitä, mistä Nepe sen olisi saanut, ei ole mitään tietoa. Sidekalvon tulehdus ei kuulemma ole mikään sellainen yleinen vaiva kissoilla. Se on kissojen kanssa yleensä kissaflunssan oire ja sitä ei Nepillä pitäisi olla, se kun on rokotettu sitä vastaan vasta vuosi sitten ja ykskään näistä muista kissoista ei osoita mitään merkkejä tartunnasta.

Täs kohtaa tuli vähän sellainen olo, että olisin preferoinut sitä haavaa silmäluomessa. Mutta, Nepi sai lääkkeeksi silmätippoja. Niitä annetaan kuusi kertaa päivässä kaksi päivää ja sen jälkeen neljä kertaa päivässä neljän päivän ajan.

Ja Nepi on ollut ihan hirmuisen hyvin käyttäytyvä. Se oli kuulemma eläinlääkärinkin kanssa kiltisti paikallaan, vaikka silmää osoiteltiin kirkkaalla valolla ja ronkittiin. Hieman välillä joutui Iltausva pitämään paikallaan, mutta silloinkaan ei mitenkään kovaa. Ja nyt, kun kotiin tultua neidille annettiin ensmäinen silmätippa, hän ei rimpuillu sitten ollenkaan, mitä nyt hätkähti kun nestettä tiputettiin silmään. Mulla on sitten kiltti ja hyvinkäyttäytyvä kissa :)

Oli muuten oikein mukava koulupäivä vaihteeksi. Meillä on menossa valinnainen kurssi aiheenaan kulttuuri- ja elämysmatkailu ja oltiin sitten tänään kiertoajelulla tutustumassa kotikaupungin historiaan ja kulttuuriin. Oikein mielenkiintoista ja hauskaa minusta. Luokkalaisistani en tiedä, kun itse istuin opettajan kanssa edessä (näki paremmin ja minul tulee joskus busseis ja autois huono olo) ja muu luokka takana perällä.

Kiitos keskiaikaharrastukseni, suurin osa oppaan jutuista oli tuttuja ja aikaisemmin kuultuja, mutta minusta oli kivaa saada muistia virkistetyksi, koska kyllä niitä oli unohtumaankin ehtinyt ja sain sieltä muutaman uudenkin tiedon jyväsen, jotka ihan yllättivät minut. Kuten, että joulurauhanjulistus on jatkutunut katkeamattomana perinteenä pidempään kuin muistin tai että Tuomiokirkon lattian alla on yli 4500 hautaa.

Mutta se oli mielenkiintoinen kierros. Ja ryhmänä saimme siitä alennusta aika mukavasti, vaikka jouduin kyllä silti pummaamaan äidiltä lipun verran. Toinen reissu samoilla tunneilla on tulossa perjantaina, jolloin menemme Ruissaloon kasvitieteelliseen, en olekaan käynyt siellä pitkään aikaan, ja sinne pääsee opiskelijat kolmella eurolla. En taida kehdata kolmen euron takia käydä äidillä, joten kaivelen sen sitten säästöpossusta :) Sen verran sieltä pitäisi löytyä. Katseltiin säätiedotuksia Usvan kanssa ja ilmeisesti loppuviikon ainoa sateeton päivä on perjantai, mikä saa minut ainakin hieman epäileväiselle tuulelle. Silloin sataa ihan varmasti. Suunnitelmissa kun on mennä piknikille kasvitieteellisen jälkeen. Sehän nähdään sitten silloin

Pentuparka

Nepi raukka joudutaan viemään eläinlääkärille :/ Sil on toinen silmäkulma ihan hirmu ärtyneen näköinen ja se rähmii paljon. Ei se kissaan itse tunnu hirveesti vaikuttavan, Nepe toohottaa ja riehuu ihan niin ku ennenkin, mut kyllä se hieman silmäänsä arastaa kun yrittää mennä putsaamaan rähmää pois.

Huomattiin tää ekan kerran perjantaina ja ajattelin että katotaan nyt viikonlopun yli. Carloksella on joskus ollut sama vaiva ja sillä se johtui siitä, että hän oli saanut jostain pienen haavan silmäkulmaan, joka oli sitten tulehtunut. Tää on todennäköisesti sama juttu. Sain ajan täksi päiväksi.

Itse en pääse Nepeä eläinlääkärille viemään, mutta Iltausva oli ihana ja lupasi viedä puolestani. Koulupäiväni on tänään juuri sen pituinen, 12 - 16, että olen kiinni Nepin ajanvarauksen aikana, joka on 14.30. Tosin, jos käykin niin että me pääsemme tänään aikaisin ja jopa niin aikaisin, voisin ehkä treffata Usvan ja Nepen eläinlääkärillä...

No, sen näkee sitten. Toivon vaan, ettei sieltä löydy mitään hirmu kamalaa.

Pikkuneiti jo valmiina lähtöön :)

tiistai 21. elokuuta 2012

Ompelua ja steampunkkia

Sitten mun viimeisin projektini, ja samalla pääsen hehkuttamaan uutta hurahdustani. Tällä kertaa se on ilmeisesti aika paha hurahdus. En muista hurahtaneeni ihan näin pahasti sitten kun aloitin keskiaikaharrastuksen... luulisin ainakin. Elikäs, hurahdin tuossa keväällä steampunkiin, eli suomalaisittain höyrypunkiin.

Vähän muotia...
"Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan teknologiaan. 

Vähän muotia...



Yleensä nykyteknologian keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen fiktiivinen teknologia todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin visiot olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön." -Wikipedia


Eli kuten tuossa Wikipedian tekstissä mainitaan, suuntaus on tieteiskirjallisuudesta alunperin lähtöisin, mm. Jules Verneä pidetään yhtenä steampunkin "kantaisistä". Steampunk on levinnyt myös elokuviin, televisioon ja sarjakuviin. Esimerkiksi hyvä leffa, jota pidetään steampunkina on Studio Ghiblin Liikkuva linna ja vähän toisena esimerkkinä elokuva Wild, wild west, joka perustuu samanimiseen sarjaan. Molemmissa näkee steampunk-aiheista vaatetusta tai miljöötä tai jos jonkinmoista härveliä. Steampunk -sarjakuvista itse pidän valtavasti, ja suosittelen erittäin lämpimästi, Girl Genius -sarjakuvasta, joka on internetissä luettava vaihtoehtoiseen Eurooppaan sijoittuva seikkailu/romanssi:  


Läppäri muokattu steampunkiksi.
Steampunkista on viime vuosien aikana, varsinkin tuolla suuressa maailmassa, muodostunut isompikin ilmiö ja siitä on kehityynyt oma genrensä ja alakulttuurinsa harrastajineen. Ja Yökkö taitaapi liittyä seuraan :) ainakin jossain määrin. Steampunkia voidaan ilmentää pukeutumalla tyylin henkisesti tai muokkaamalla arkiesineistä steampunk -henkisiä. Eräs tyyppi, jonka blogia seuraan tutkii viktoriaanisen ajan ruokia ja soveltaa niistä sitten steampunkruokaa. Steampunk on myös löytänyt tiensä musiikin saralle, mä oikeasti yllätyin niiden yhtyeiden määrästä, joka oli määritelty steampunk -tyylisiksi.

Ja vaikka itse olen sitä mieltä, kun on kaikkia noita härveleitä ja steampunkiksi muutettuja kojeita katselee, että ne on ihan törkeän upeita ja mahtavia ja ois ihanaa jos jotain tuollaista osaisi tehdä, niin tässä kohtaa joudun kyllä toteamaan, että sellaiseen ei mun taidot riitä. Jos vaikka katsotaan tuota läppäriä, jonka Datamanceriksi itseään kutsuva steampunk -nikkaroija on tuunannu. On hiukka liikaa mulle. 

Kenkiä!
Mutta vaatteet ja korut onkin sitten ihan toinen juttu :D Joskus vielä mä haluan jonkin oikean upean ja hienon ja arkikäyttöön sopimattoman steampunk -asukokonaisuuden, mut toistaiseksi aion tyytyä pukeutumaan arkielämässä steampunk -henkisesti, joka on myös minusta aika ihana tyyli. Kaikkii liivei, erilaisii housui, semmosia bolerotyyppisiä jakkuja (en nyt muist onk niil joku oma nimikin...), rusetei ja röyhelöi paitojen rinuksissa, korsetteja (jos niit kehtaa arkena käyttää... joskus aion kyllä tehdä sellaisen) ja sit ne kengät. Mä rakastan steampunk -tyylisiä kenkiä! Niit on vaan paha tehdä itse :/ Ja ne on niin kauniita!

Nuo pystyis varmaan muokkaamaan itsekin...
Mutta tästä päästäänkin sitten jumalattoman pitkän aasinsillan kautta tähän postauksen toiseen aiheeseen eli mun projektiini. Kuten mainitsin, minun steampunk -hääräilyni tulee olemaan melkoisen vaatteihin ja koruihin ja kaikkeen muuhun tilpehööriin keskittyvä. Ja Suomessa tämä genre ja tyyli ovat suhteellisen tuntemattomia eli täältä ei saa steampunk -tavaraa mistään. Ehkä nyt jokin sattuma siellä täällä ja itse asiassa Cybershopissa on silloin tällöin tyyliin sopivia vaatekappaleita (omasta mielestäni ainakin) ja aivan mahtava korukello valikoima. Kävin taas juuri kuolaamassa ja onnistuin suurin ponnistuksin jättämään ne ihanuudet kauppaan. Mutta siis, jos täällä ei ostamaan pysty paljoa mitään, niin ilmiselvä vaihtoehto on tietty tehdä itse. Ja steampunkin henkeen sopii hirmu hyvin tehdä itse, koska sitä steampunk hyvin usein on. 

Olen siis tehnyt tässä Lapista tultuani itselleni liiviä ja sain sen viikonloppuna valmiiksi. Ja nyt ajattelin sitten postata tänne blogiin ja hehkuttaa, että se tuli valmiiksi ja pidän siitä hurjasti! :D Ja se on yllättävän hyvää jälkeä, kun ottaa huomioon, että viimeksi kun olen ompelukoneeseen koskenut, olen tehnyt keskiaikapukua pari vuotta takaperin. Ja keskiaikapuvun tekeminen on hiukka erilaista kuin "normaalien" vaatteiden.


Valmis liivini :D
Kaipasin siis liiviä ja minulla sattui olemaan nättiä ylimääräistä kangasta kaapin perukoilla, jota olin joskus löytänyt jostain tarjouksesta ja napannut mukaani, sen kummemmin miettimättä mitä siitä tekisin. No, nyt se selvisi. Kangasta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten käväisin Eurokankaan palaosastolla vilkuilemassa, josko löytäisin jotain kaveriksi. Löysinhän minä. Löysin myös heidän poistopalalaatikkonsa (10€/kg)... ja ostin kolme muutakin kankaan palaa. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että olen hyvin pienikokoinen ihminen ja noista laatikoista löytyy hyvin usein juuri sen verran kangasta, että saan niistä jonkin kivan pienen vaatteen, kuten liivin tai housut esimerkiksi.

Blogger s-tana, ei suostu pitämään kuvaa oikein päin.

Kangas, jonka aivan mahtavan tuurin avulla löysin tätä liiviä varten, ei ole ihan tismalleen samaa. Jotain sametin tapaista molemmat ovat, mutta luonnonvaalea on paksumpaa kuin vihreä kangas. Ja totesin itse asiassa liiviä tehdessäni, että siitä tuli huomattavasti paremman näköinen tällä lailla, kuin jos olisin käyttänyt vain vihreää kangasta. Mutta sain taitella kaavoja ja leikellä kangasta melkoisen paljon että sain kaiken kankaan riittämään. Vaaleaakaan kangasta kun sieltä ei löytynyt kovinkaan isoa kappaletta. Esimerkiksi noiden etukappaleiden pitäisi kaavojen mukaan olla samaa kangasta, samasta palasta, mutta ajattelin että kangasta säästääkseni vielä vähän lisää (etukappaleiden nurja puoli on myös vaaleaa kangasta, kokonaan) teen siihen tuollaisen hienon vaalean kaitaleen, josta tulikin aika kiva. Härpäkkeet sivuilla olivat koko ajan tulossa olemaan eri kangasta ja lopuksi leikkelin vielä takakappaleiden kaavoja saadakseni samalaisen, mutta paksumman kaitaleen selkään kuin eteenkin.

Kaavat sain kaivettua Iltausvan käsityölehdistä (sain sieltä myös paljon tulevia ideoita:)), mutta niissä pienin koko on yleensä 34 tai 36, ja vaikka 34 puolen aikaa minulle monesti meneekin, ei se tässä kohtaa ihan mennyt. Piti pienentää miltei kaikista saumoista ja selässä sai tapella ihanan notkoselkäni kanssa. Kangas selässä meni oikein kauniiseen ryppyyn ennen muokkauksia.

Napit ja kangasta.
Napit vähän paremmin.
Onnistuin löytämään myös kauniit napit liiviä varten, mistä olen iloinen. Minusta napit ovat olennainen osa steampunkia, vähän samalla tavalla kuin hammasrattaat tai gogglesit eli suojalasit. En tiedä mitä mieltä muut höyrypäät siitä ovat, mutta minä olenkin aina ollut vähän hassu ;) Meneehän liivini väritkin kaiken kliseisimpien steampunk -määritelmien mukaan ihan metsään. Niiden mukaan kun steampunkin värit ovat ruskeaa, ruskealla, ruskean kera. Ehkä jonkin verran harmaata tai mustaa tai valkoista joukossa. Juu, ei tule toimimaan minun kanssani. Pidän liikaa väreistä ja olen sitä mieltä ettei ole mitään syytä olla käytämättä värejä, kun aivan varmasti käyttivät niitä viktoriaanisella ajalla. Steampunk -tarinoista on vähän paha mennä sanomaan, niiden lukeminen on vähän toisaikaista täällä (lue: niitä ei ole) kun niitä käännetään tosi huonosti, mutta Girl Geniuksessa olen nähnyt ihanan paljon värejä. Mitään neonvärejä en itse menisi käyttämään, mutta kait senkin saisi jotekin sujautettua jonnekin jos joku niitä kaipaa...

Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tuotokseeni. Vähän ompelujälki paikkapaikoin häiritsee minua, muttei sitä kukaan muu useimmissa kohdissa huomaa kuin minä itse. Olen saanut sen sisäajaakin sen tässä kouluviikon alussa ja mukava on päälläkin. Yksi luokkalaisistani oli ihan totaalisen pihalla, kun hän näki liivini, hän kun tiesi jo aikaisemmin, että olin tekemässä liiviä ja oli ihan äimän käkenä, että ompelet itse?! Hän kun ei itse kuulemma tee mitään käsitöihin viittaavaakaan.

Niin, ja minulla on syntymäpäivä tulossa ja sain äidiltä rahaa pikkuisen, joilla kävin hemmottelemassa itseäni ja ostin itselleni paljon nappeja :) Hieman kuvia vielä piiitkän pätkän päätteeksi:

Noissa on mun mielestäni suden päät.
Niit oli vain kolme mut pakko!


Noi siniset on ihania. Hopeiset pääsevät yhteen liiviin

Isommat pääsee hameeseen, nuo toiset on vaan upeita.

Ja pari kuvaa kankaistakin. Tästä tulee housut...

...ja tästä aattelin tehdä toisen liivin.













Roolipelejä!

Olin eilen yhden kaverin luona, nimetään hänet nyt vaikka Kaiksi, suunnittelemassa minulle hahmoa yhteen Kain johtamaan roolipelisarjaan. Olin itse vähän epäileväinen ensin, kun hän aikaisemmin kesällä ehdotti, että hei, hänellä olisi tälläinen pelisarja meneillään ja sä saattaisit tykätä siitä. En ole oikeastaan tutstunut roolipeleihin muuten sen lähemmin, jos larppausta ei lasketa. Olen vain ollut tietoinen, että niitä voi pelata myös lautapeli- ja korttipelimuodoissa ja jonakin muuna muotona vielä luulisin...

Korttipelit tuskin olisivat minun juttuni, mutta tämä ei olekaan korttipeli, joten ajattelin että kokeillaan. Peli siis sijoittuu toisenlaiseen versioon meidän maailmastamme, jossa on vähän eri nimiset paikat ja mantereet näyttävät hiukka erilaisilta ja siellä on myös taikuutta ja keijuja ja kaikkea muuta kivaa. Ajallisesti tää sijoittuu 1800-luvulle, mutta teknologia on 1600-luvun paikkeilla ja eletään vielä suurten purjelaivojen aikakautta. Syy, minkä takia Kai ajatteli, että saattaisin tykätä tästä pelistä. Minähän tykkään ihan hirmuisesti historiasta, fantasiasta, vaihtoehtohistoriasta ja purjelaivoista :D

Ja minä RAKASTAN hahmoani. Ruvettiin sitä eilen kehittelemään ja Kai kehittelee sitä hahmoa hirmuisesti (ainakin joidenkin ihmisten kanssa) pelaajaa kuunnellen. Sain Kailta joitain vaihtoehtoja ja infoa miten homma toimisi ja sain hyvin paljon itse päättää hahmon ulkonäköä, kykyjä, suhteita ja luonteenpiirteitä. Siinä ei oikeastaan ollut kuin pari kolme juttua, jotka oli jo valmiiksi lukkoon lyötyjä ja joita ei voinut muuttaa.

Mut siis, mä olen tässä pelissä 13-vuotias peikkoverinen aatelis- ja kauppiassukujen vesa, nuori tyttö, joka lähtee opiskelemaan upseeriksi laivastoakatemiaan. Ja tää likka on niin ihana. Se on pieni, mutta kiitos peikkoveren se on ihan helkkarin vahva, tyyliin Peppi Pitkätossu eli se pystyy kirjaimellisesti nostelemaan pieniä hevosia. Ja se on impulsiivinen ja temperamenttinen kiitos castilialaisen isänsä ja tämän samaisen peikkoveren, joten hän joutuu tasaisin väliajoin jos jonkinmoisiin kommelluksiin. Me keksittiin kaikkea kivaa ja kieroa ja tärähtänyttä jota mun hahamoni voisi tehdä ja se oli aika mahtavaa. En vaan osaa päättää mikä oli mun henkkoht lempparini siinä hahmossa. Ehkä se, että mun hahmoni ei voi tulla känniin %D Hehee!

Mutta, koska mulla on taas sitä koulua, minulla oli eilen illalla nukkumaanmenoaika, joten meillä ei sitten ollut koko iltaa aikaa tehdä mun hahmoani ja se jäikin sitten vielä hieman kesken. Sovittiin Kain kanssa uusi hahmonrakennuskerta ensi maanantaiksi, jolloin saadaan se valmiiksi. Ja viikon aikana (otin oman muistiinpanilappuseni sieltä mukaan) minä voin mietiskellä ja tutustua hahmoon vielä lisää ja kirjoitella ylös kysymyksiä, joita minulle tulee vielä mieleen.

Peli on näillä näkymin kait 2.9. eli se on sunnuntai, mikä on hyvä koska sen uskaltaa hyvällä omatunnolla laittaa varatuksi itselleen, koska silloin harvemmin saa töitä. Sunnuntai kun on niin kuollut päivä. Toivottavasti se ei muutu mihinkään. Mä odotan tätä peliä aika innollani. Maailma on mahtava ja mun hahmoni on ihana ja se vähä mitä Kai on ärsyttävästi vihjaillut, vihjaa että siitä pelistä tulee aika hulvaton. Hihii!

lauantai 18. elokuuta 2012

Ja aika matelee...

Olipa harvinaisen pitkä työvuoro. Miten voikin viisi tuntia tuntua suunnilleen about kymmeneltä. Olin foodrunnerina Amarillossa tänään ja siellä oli ihan hirmuisen hiljaista. Normaalisti siellä saa kuulemma kaksi foodrunneria juosta tuuulispäänä, mutta eipä tarvinnu tänään. Mulla on kummallinen tuuri työvuorojeni kanssa, joko ne on ihan helvetin kiireisiä tai sit ne on totaalisen kuolleita. Ei mitään välimaastoa jostain syystä.

Suihkuun ja nukkumaan. Hyvä suunnitelma.

Kotona taas

Piti pistää jotain blogiin jo aikaisemminkin, kun takaisin tulin jo tiistaina, mutta koulu alkoi heti samana päivänä, joten viikko on ollut vähän hektinen. Ensimmäisen koulupäivän jätin suosiolla väliin, vaikka sinne olisin ehkä juuri ja juuri ehtinyt jos olisin pistänyt juoksuksi, sen verran väsy oli huonosti nukutun (siis ei ollenkaan nukutun...) yön jälkeen yöjunassa.

Lapissa oli mahtavaa. Niin kuin mainitsin jo aikaisemmin, matkat olivat pitkät. Yöjunassa Rovaniemelle päin emme nukkuneet Tuikun (nimeän kaverimme tästedes Tuikuksi, alkaa tympiä "kaverin" kirjoittaminen) kanssa melkein ollenkaan, kiitos ruotsalaisten teinilikkojen, jotka kälättivät ja hihkuivat varmaan jononkin neljään tai viiteen saakka aamuyöstä ennen kuin poistuivat junasta. Bussimatka oli ihanan hiljainen. Inarissa vietettiin yksi yö ja ennen kuin lähdimme Lemmenjoelle päin, kävimme Siidassa, saamelaismuseossa. Hieno paikka. Kun olimme Lemmenjoelle päässeet, Ravadasputouksille saakka, pääsimme vihdoin itse asiaan.

Päivämatkamme olivat jotain kymmenisen kilometrin luokkaa, emme seuranneet niin tarkasti, ja seitsemän päivää oli lopulta reissun pituus. Yhtenä päivänä tunsimme olomme ihan hirmuisen ahkeraksi ja talsimme varmaan lähemmäs kaksikymmentä kilometriä, kun vedimme kahden päivän matkan yhdessä rysäyksessä. Hirmuisesti eläimiä emme nähneet, muutamia poroja aina silloin tällöin, sammakoita ja sisiliskoja ja laulujoutsenen (oli muuten kaunis).

Näkymä Látnjoaivin rinteeltä. Tuolta me tultiin.
Yhtenä yönä oli meillä ilmeisesti jännittäviä hetkiä, kun Tuikku oli yöllä havahtunut minun laillani ulkopuolella tepastelevien porojen ääntelyyn ja jännittänyt että tulevatko ne nyt ja kaatavat meidän teltan nurin. Itse olin liian unihorteessa huolehtiakseni mistään, kuuntelin vain että siellä pikkuporo (korkeampi ääni) ihmettelee meidän telttaa ja isompi poro vastailee kyllästyneen kuuloisena. Ahkerana päivänä huiputimme myös Látnjoaivin, kansallispuiston toiseksi korkeimman tunturin, ja maisemat oli aika helkkarin upeita. Kävimme myös tutustumassa Jäkäläpään kulttuurikeskukseen, Karhu-Korhosen kirjastoon, joka on ainakin Euroopan, ellei jopa maailman, syrjäisin kirjasto. Se oli aika siistiä.

Ahkeran päivän ansiosta meillä oli yksi ylimääräinen päivä käytössämme, mikä osoittautui erinomaiseksi, sillä hoksasimme jossain vaiheessa, että olimme suunnitelleemme tulevamme takaisin sunnuntaina. Kyllähän vene kulkee sunnnuntaisin Lemmenjokea pitkin ihan normaalisti, mutta mikään muu ei sitten Lemmenjoelta kuljekaan eli Inariin pääseminen olisi pienoinen ongelma. Koska olimme jo lauantainan Kultasatamassa, josta vene lähti, päätimme lähteä jo lauantaina ja hengata sitten yksi ylimääräinen päivä Inarissa. Meillä kävi ihana tuuri ja eräs ystävällinen kullankaivaja antoi meille kyydin, kun oli Inarin kautta ajamassa.

Inarissa useimmat paikat olivatkin sitten sunnuntainakin auki ja löysimme sen verran tekemistä, että kävimme kiertelemässä. Ja meikä otti välissä päivätorkut, sillä en nukkunut silmäystäkään lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Iltausva kertoi kotiin palattuani, että sinä yönä oli ollut meteorisade ja ruvettiin siinä sitten pohtimaan, että josko se olisi syy unettomuuteeni... Minua harmittaa ihan saakelisti että missasin sen sateen. Mutta siis, Inarissa kävimme eräässä tuliaispuodissa, jossa oli kaikkea aivan ihanaa ja upeaa tavaraa (varsinkin ne porontaljat olivat hienoja ja "samaanirummut").

Ketturiipukseni Inarin Hopeasta.
Kävimme myös Inarin Hopeassa, jossa on aivan törkeän kauniita hopeakoruja. Turha varmaankaan mainita, että joku sortui siinä kohtaa aika pahasti... Kävimme myös Siidassa uudemman kerran, tosin tällä kertaa vain heidän puodissaan. Siellä on ihan hirmuisesti kiinnostavia kirjoja Lapista, saamelaisista ja mytologiasta ja varmaan paljosta muustakin. Maanantaina, nukuin sen yön kuin tukki, kävimme vielä yhdessä käsityöliikkeessä, jossa oli kaikkea ihanaa (onnistuin pitämään rahani kukkarossa :)), mm. samanistisilla kuvioilla kuvioituja kankaasta tehtyjä läppärilaukkuja. Jos joskus sinne vielä päädyn (todennäköisyys suht suuri) ja minulla on yhtään ylimääräistä rahaa, niin sellainen taitaa kyllä lähteä mukaan.

Paluumatka sujui suunnilleen samoissa merkeissä kuin menomatkakin. Bussimatka oli rauhallinen, tosin olin hirmuisen pirteä kun olin nukkunut yksitoista tuntia putkeen. Ivalossa Tuikku sortui vielä huopaan, tosi upeaan samanistisilla kuvioilla koristeltuun. Siellä oli samanlaisilla kuvioilla koristeltuja ponchoja vai onko ne saaleja, mutta väri oli melkein mustasta punaisesta keltaisen oranssiin ja se väri ei oikein minuun istu, joten se jäi sinne. Ja niin kuin mainitsin, yöjunassa kotiin päin en paljoa nukkunut myöskään. Tällä kertaa syynä oli joku julmetun kovalla äänellä puhuva nainen (rouvan ääni kuului, kuin hän olisi istunut meidän vieressä kovalla äänellä puhuen, kun rouva oli junavaunun päädyssä (me oltiin jossain keskemmällä) tupakkahuoneessa ovi kiinni(!)). Se veti edes takaisin tupakkahuoneen ja ravintolavaunun väliä et hetkeksi kun torkahti, niin se tuli takaisin ja sitä hätkähti hereille. Enkä mä kyllä muutenkaan oikein junassa meinaa osata nukkua.

Mut juna oli kotona kymmentä vaille kahdeksan ja Tuikku oli hypätä liikkuvasta junasta ulos ku hän halus päästä näkemään taas poikaystävänsä, joka oli ollut ihana ja tullut meitä vastaan juna-asemalle ja antoi mulle kyydin kotiin. Tosin Tuikun koira oli meillä hoidossa, joten niillä oli siinäkin syytä tulla meidän kautta.

Nyt on kiireinen viikko lopussa, tosin tänään on vielä iltavuoro foodrunnerina tiedossa. Huomenna saa koomata koko päivän :) Luokkalaiseni ovat edelleen hermojani kiristäviä ja kovin negatiivisen tuntuisia. Olin ehtinyt kesä aikana toivoa että heidän asenteensa olisi ehkä hieman muuttunut, mutta toivoni oli ilmeisesti turha. Viikko erämaassa oli aika hyvä idea, totesin. Ilman sitä kouluun palaaminen ei olisi ollut näinkään kivaa laisinkaan. Nautin myös suuresti siitä, että koko viikon aikana puhelimeni ei ollut päällä kuin tuntureilla tarkistussoittojen aikana. Mahtavaa. Mutta nyt takaisin arkeen. Ja nyhräyksiin :) Minulla on ompeluprojekti, josta pistän varmaan jossain vaiheessa postauksen tänne.
Nepeta lähtee seuraavalla kerralla mukaan?