keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Korkeuksissa

Minut saatiin suostuteltua kokeilemaan uutta harrastusta. Seinäkiipeilyä nimittäin. Muistan joskus kakarana ala-aste ikäisenä, että sitä jollain liikkatunnilla kokeiltiin ja että se oli ihan kivaa, mutta sen enempää ei sitä sitten tullut ikinä harrastettua. Nyt onkin näköjään pari kaveria, jotka sitä ovat jossain vaiheessa paljonkin harrastaneet, mutta kiipeilykavereidensa muuttaessa pois se on heiltäkin jäänyt.

Nyt he kokeilivat josko minusta saisi uutta kiipeilykaveria ja täytyy sanoa että se oli ihan kivaa ja että uudemman kerran voisin mennä :) Kauan tätäkin reissua suunniteltiin, kun ensimmäisellä kerralla meikäläiselle tuli hätähälytys töihin, kun työkaveri tuli kipeäksi eikä kukaan muu pystynyt sitä vuoroa ottamaan, ja toisella kertaa minulla olikin sitten flunssa.

Tänään päästin sitten vihdoinkin kiipeämään. Yliopistonmäellä on Kiipeilypalatsi -niminen paikka, josta saa romppeetkin vuokrattua. Tuli tosin siinä jossain vaiheessa mieleen, että jos tätä rupeaa enemmänkin harrastamaan, voisi ehkä kengät ainakin hankkia omat. Ja ehkä valjaat.

Pari ensimmäistä kipuamiskertaa jätti jalat ja kädet kyllä vähän tärrääväisiksi enkä ylös asti kertaakaan tällä kertaa vielä päässyt. Puhti loppui kesken, loppupuolella tärräys johtui enempi jo väsymyksestä kuin jännityksestä. Korkeuteenkin tottui loppua kohden, alkupuolella parin ensimmäisen kipuamisen kohdalla alastulo huippasi hieman jos katsoi alas :P

Hankalinta oli kyllä se, että väsyi (vaikka me silti onnistuttiin huhkimaan siellä kaksi ja puolituntia) ja se, että seinät on tietty tehty keskipituisille, normaaleille ihmisille. Meikäläinen tälläisenä tiitiäisenä sai vähän ekstrahaastetta käden- ja jalansijojen kurkottamisen kanssa. Ja minulle tuli itsepäinen olo yhden seinän kanssa. Mä haluan päästä sen ylös asti!

Paikat on kyllä varmaan huomenna hellinä :P Katsotaa pysyykö brikka käsissä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti