lauantai 31. tammikuuta 2015

Kuu

Tammikuu meni, ja yllättävän nopeasti. Ja sain kirjoitettuakin melkein joka päivä jotakin :) Sain myös pitäydyttyä jokapäiväisessä joogassa. Migreenin saralla vähän masentava kuu, mutta ehkä toimivat lääkkeet löytyy ensi kuussa. Pitkä päivä töissä tänään, joten inspiraatio hieman hukassa :3 Mutta tammikuu loppuu ilman migreeniä (jei ^.^) ja helmikuu alkaa huomenna vapaapäivällä ja ropella.

Suunniteltiin Usvan kanssa että helmikuun sanoista kirjoittaisi vuorostaan hän. Pistänkin helmikuun sanat tähän jo valmiiksi :)



Tuli mieleen ihan toi varsinainekin kuu tuolla taivaalla. Seuraava täysikuu onkin tiistaina.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Herukka

Herukat eivät ole kuuluneet minun lempimarjoihini oikeastaan ikinä. Enkä niitä pahemmin syökään. Ainakaan sellaisinaan :3

torstai 29. tammikuuta 2015

Mustikka

Oho, meikäläisellä olikin mennyt päivät hieman sekaisin. Tänään olisi pitänyt kirjoittaa mustikoista.

Minä pidän mustikoista. Ovat lempimarjojani ^.^ Ja metsämustikat ovat ehdottomasti parempia kuin pensasmustikat. Mustikkamuffinsseja tuli tehtyä syksyllä paljon. Migreeni aiheuttaa minulle puolen aikaan makeanhimon ja syksy menikin sitten mustikkamuffinssien voimalla. Viime aikoina olen pistänyt mustikoita smoothieihin. Totesin joulun aikaan että makean syömistä voisi ehkä hieman rajoittaa :3

Kirkko

Minnen kuulu kirkkoon. Hyvin pienen ajan ylipäätänsä olen kuulunut. Minut tietääkseni kastettiin kirkossa, joten silloin olen kuulunut pienen hetken ja sitten liityttiin kirkkoon siskon kanssa rippikoulun ajaksi, äiti halusi että me käydään se; tosin en enää muista miksi :3. Ja sitten erottiin heti kun täytettiin kahdeksantoista. Kovin helpoksi ovat tehneet sen eroamisen o.O

tiistai 27. tammikuuta 2015

Murjottaa

Minulla ei ole tapana murjottaa. Ainakaan hirveästi :3 Viime aikoina sitä on kyllä tullut tehtyä ajoittain, koska migreenit ärsyttää. Eikä estolääkitys ainakaan vielä ole auttanut asiaa hirveästi.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Mantteli

Piti ihan tarkistaa mitä sana tarkoittaa, ei ole ennen tullut törmättyä tuohon. Ilmeisesti mantteli tarkoittaa päällystakkia tai viittaa. Takkeja meikäläisellä on monta, viitan haluaisin joskus tehdä. Sellaisen takkina käytettävän viitan, ei sellaista keskiaikaista versiota. Niitä on jo tullut tehtyä :3

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sekaleipä

Eilisen sanasta jäi näköjään kirjoittamatta mitään. Oli hieman pitkä työilta, pääsin vasta vähän vaille yksitoista töistä eikä mitään ollut tullut aikaisemmin mieleen. Mutta tänään jatkuu :)

En oikeastaan syö muuta leipää kuin ruisleipää. Silloin tällöin käyn nappaamassa patongin palasen salaattipöydästä töissä ja jos minulla olisi leivänpaahdin, söisin aina välillä paahtoleipää. Mutta koska ei ole tullut ostettua niin ruisleivällä mennään.

Usva tekee ruisleipää itse, juuresta asti, mikä on varmaankin tullut selväksi Usvan omista postauksista. Hehkutti juuri joulun aikaan saaneensa kaverin isoäidiltä todella vanhan juuren. Taisi olla useampi sata vuotta vanha jos en nyt väärin muista. Anyways, Usvan ruisleivät ovat hyviä. Erityisesti hunajan kanssa :P


perjantai 23. tammikuuta 2015

Vilu

Meikäläinen on varsinainen vilukissa. Ainakin yleensä, johtuu varmaankin siitä että olen melko pienenpuoleinen naisihminen. Kädet ja jalat ovat jäässä kesät talvet kiitos huonon ääreisverenkierron. Kesällä tosin kylmät kädet ovat ihan viilentäviä aina välillä :P

Viime aikoina olen kyllä saanut kärsiä enemmänkin kuumuudesta kuin kylmyydestä. Migreeninestolääkityksen sivuoireina ilmenee hikoilua ja hiki tuleekin helpommin kuin yleensä. Tosin toinen estolääkkeistä aiheuttaakin sitten käsien ja jalkojen kylmenemistä, eli saan parhaimmillani nauttia hikisestä olosta jäisten raajojen kera.

Nyt kun ne lääkkeet vielä estäisivät sitä migreeniä niin ei niin paljon välittäisikään noista sivuoireista... Joihin kuuluu myös lievä väsymys ja se että minusta tuntuu kuin hengästyisin nopeammin kuin aikaisemmin (betasalpaajat) ja nyt kun äsken nostettiin toista lääkettä taas vaihteeksi, niin minusta tuntuu että olen saanut myös pahoinvoinnin listalle. Se ei tosin ole kovin paha ja vaikuttaisi tuntuvan jonkin aikaa lääkkeiden ottamisen jälkeen eli silloin kun nukun. Joten en pahemmin siis huomaa sitä :3

Koska kissakuvat söpöjä <3

torstai 22. tammikuuta 2015

Tyrni

Hirveästi en kyllä tyrnistä tiedä mitään sen ihmeämpiä kuin että sen olisi tarkoitus olla terveellistä ja että maku on hieman karvas, vai olikohan se hapan... ja piikikäs, se on piikikäs :P Ja Tuorlan ajoilta muistuisi mieleen että tyrni kuului kaksikotisiin kasveihin eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa.

Sisko sai joskus pienempänä koittaa syödä niitä, kun ovat kuulemma hyviä atooppiselle iholle. Siitä ei kyllä tullu pahemmin mitään :3

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kaula

Ei tullu kaulasta mitään mieleen edes siihen mennessä kun pääsin töistä puoli kymmenen aikaan. Joten pistän kuvan tämän päivän (ja aika useankin viime aikoina) kaulakorusta :P


Hopeinen kettukoru, jonka löysin kun olimme kaverin kanssa Lapissa patikoimassa. Vietettiin pari yötä Ivalossa ja siletä löytyi tuo. Kulkee yleensä mukana vähän pidemmän aikaa kerralla.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Turkki

Keiki ei ilmeisesti ole ollut kynttilöiden kanssa tekemisissä aiemmin. Totesin, että asian on oltava niin, kun nuori herra kaikessa rauhassa istuskeli pöydällä ja iski häntänsä kynttilään. Ja rupesi hämillään nuuhkimaan ilmaa kun olin kiireesti napannut hännän pään turvaan vain muutaman karvan kärähdettyä. Sen jälkeen turkki on onneksi pysynyt liekeiltä turvassa :P Sitä on myös tullut hieman tarkemmin vahdittua.


maanantai 19. tammikuuta 2015

Suojelija

Nimesin ompelublogissani Nepetan jossain vaiheessa (kun koin pystyväni, kesti muutama kuukausi ennen kuin koin sopivaksi napata Nepin kuvan pois "avustajieni" joukosta) Pakanapesän suojelushengeksi. Se tuntui tavallaan sopivalta, kun Nepen uurna nököttää tuolla hyllyn kulmalla ja tavallaan suojelee koko kämppää. Tai sen kissoja ainakin :P

Nepi ihmettelee muuttopuuhia. Viimeisiä kuvia Nepistä Usvan ja minun jakamassa kämpässä. Iso pino kuvia on otettu tässäkin kämpässä.

Keiki ei ole vielä päässyt avustajien joukkoon. Katsotaan ensin asettuuko se kodiksi (siis Nulan mielestä :3 ).

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Valopilkku

Pieniä valopilkkuja joka päivässä. Tänään oli kiva rope -päivä :)

Kisupäivitys: Edelleen ollaan melko samoilla linjoilla. Eilen oli hetki kun katsoin jo että joko ne rauhoittuivat, mutta se käsitys korjattiin hetken kuluttua. *huokaus*

lauantai 17. tammikuuta 2015

Mansikka

Minun tekee mansikoita mieli vain kesällä. Muina aikoin syön ehdottomasti mieluummin mustikoita. Mustikkarahkaa, -muffinseja, -jogurttia... Mustikkapiirakkakin on hyvää paitsi etten saa sitä usein aikaiseksi. Muffinseja tulee kyllä ajoittain tehtyä ja niihin laitan välillä vadelmiakin. Ja löysin karkkikaupan pähkinähyllyltä karpaloita, jotka oli kuorrutettu tummalla suklaalla. Niihin tykästyin äskettäin myös ^.^


perjantai 16. tammikuuta 2015

Muutos

Vielä ei hirveästi ole muutosta tapahtunut Nulan suhtautumisessa Keikiin. Se saattaa kyllä hyvin mahdollisesti johtua siitä että Keiki on ihan hippasen liian innokas. Eikä sekään auta asiaa että Keiki ilmeisesti kuvittelee edelleen että hänellä on kulkuset tallella. Nula on saanut kerran jos toisenkin palauttaa nuoren herran takaisin maanpinnalle. Enemmän tai vähemmän kovaäänisesti.

Olen varovasti koittanut jättää heitä kahdestaan menemällä pesutupaan tai lähikauppaan, kun töihin täytyy kuitenkin mennä. Eilen jätin heidät sitten hieman pidemmäksi aikaa kaksistaan kun kävimme kiipeilemässä. Kotiin palattuani kaikki olivat ainakin hengissä eikä mikään ollut rikki, joten uskallan olettaa että mitään turhan suurta painintaa täällä ei ole harrastettu.

Yritän muutenkin, vaikka olisin paikalla, pysytellä etäällä kaksikon selvitellessä välejään. Ainoa jota en siedä yhtään on Keiki tapa väijyä Nulaa kun tämä on vessassa. Siinä kohtaa käyn joko hätistämässä pois tai nostamassa syliin. Minua ei pahemmin huvita ruveta siivoamaan vahinko- tai protestipisuja tai muita sen takia että Nula ei saa käydä vessassa rauhassa.

No, katsotaan ja toivotaan että Nula ennemmin tai myöhemmin huolii Keikin. Jos edes rauhoittuisivat hieman.

Vintiö

torstai 15. tammikuuta 2015

Pamaus

Meikäläisen taloyhtiössä on pitkin syksyä kuulunut jos jonkinlaista pamausta, kolinaa, koputtamista ja poran huutoa. Ilmeisesti täällä on joku isompikin huoltoremppa meneillään eikä se meinaa loppua. Saattaa tietysti vain tuntua siltä.

Ja olen ehkä hieman hankala asukki siinä mielessä, että kun remppamiehet tekevät työnsä yhdenksän ja kolmen välillä niin eihän se useimpia varmaankaan häiritse. Mutta kun minä olen vuorotyössä ja on onnistuttu muutamaan kertaan sijoittamaan ne vapaapäivät niin että remppaajat ovat juuri niinä päivinä työn touhussa.

Onneksi poran käyttö on sentään vähentynyt :3 Ja ylipäätänsä taitavat olla loppusuoralla. Toivon ainakin.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kulttuuri

Mitäs kulttuuria sitä onkaan viime aikoina tullut harrastettua? Ei hirveästi mitään, kiitos migreenin väsyttävän voiman vaikka viime aikoina olo onkin tuntunut paremmalta. Elokuvissa on jaksanut käydä sentään.

Joulun alla käytiin siskon kanssa jokajouluisella leffareissulla katsomassa viimeinen Hobitti -leffa. Tykättiin että oli ihan ok, vaikka se vaatikin sellaisen aivot-narikkaan -lähestymisen. Eräs toinen kaveri tiivisti leffan aika mainiosti. Puoli tuntia juonta, kaksi tuntia mättöä.

Sitten käytiin uudenvuoden alla kaverin kanssa katsomassa Exodus. Olin saanut siskolta kaksi ilmaislippua elokuviin ja toinen piti käyttää ennen vuoden loppua. Exodus oli kyllä hieno leffa katsoa, mutta siinä kyllä hypähdeltiin kohtauksesta toiseen ajoittain hämmentävästi ja kaveri joka tunsi tarinan hieman minua paremmin (meikäläisen tuntemus tarinasta nojautuu pääasiassa Egyptin prinssi -animaatioon) oli sitä mieltä että homma ei nyt ihan niin mennyt kuin leffassa. Mutta kyllä sen ilmaislipulla katsoi ja Christian Bale on hyvä näyttelijä.



Ja seuraavaksi ollaan menossa kavereiden kanssa katsomaan Taken 3. Hieman kyllä kohottelin kulmiani kun kuulin että niistä on kolmaskin leffa tulossa ja pakostakin mietin että kenet ne nyt tällä kertaa kaappaavat. Ilmeisesti lähtökohta on tällä kertaa kuitenkin se, että päähenkilö lavastetaan ex-vaimonsa murhasta. Ja joutuu suojelemaan tytärtään siinä sivussa. 

Taken 3 (2014) PosterOlen aikaisemmista Taken -leffoista tykännyt, varsinkin kun päähenkilöä näyttelee Liam Neeson ^.^ Joten jolleivät ne nyt ole menneet mitään sössimään tässä välissä, niin uskoisin pitäväni myös tästä kolmosleffasta. Niillä odotuksilla ainakin leffaan olen menossa. 
Ja paljon kivoja leffoja muutenkin tulossa, jotka haluan käydä katsomassa. Uusin Avengers täytyy nähdä, Big Game kuulosti hauskalta, neljäs osa Jurassiciin, Big Eyes, Nouseva Jupiter vaikutti ihan viihdyttävältä ja Mortdecai; koska Johnny Depp :P Ja ensi jouluna meidän joululeffaksemme siskon kanssa taitaa tulla uusin Star Wars.

Kissapäivitys: Nula suhtautuu edelleen epäluuloisesti uuteen tulokkaaseen :3 Nyt molemmat ovat kuitenkin sammuneet hetkeksi aamupäivän sähläilyn uuvuttamina. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Hyvyys - eli siis uusi kissa

Nula saa kaverin! Minulla on koko ajan ollut suunnitelmissa etsiä Nulalle uusi kaveri sen jälkeen kun Nepeta meni. Tietysti siinä kului ensin hieman aikaa totuttautua siihen ettei Nepetaa enää ollut ja sitten meni oma aikansa löytää kyseinen kaveri. Yllättävän hankalaa löytää kissaa Turun alueelta, kun koitin ensin katsella netissä kisuja hoitoeläinsivustoilta.

Turun eläinhoitolasta sellainen kuitenkin löytyi, kun kävin työkaverin kanssa uudenvuodenaattona siellä katselemassa. Vuoden vanha kolli, harmaa ja valkosukkainen, pyöri ja hyöri ja naukui siellä niin pontevasti ettei siihen voinut olla ihastumatta. Pää puski heti kun meni tarpeeksi lähelle.

Tänään uusi kisu tuli sitten kotiin. Ne eivät eläinhoitolasta anna niitä eläimiä heti mukaan, vaan ne varataan ja haetaan sitten kun ne on rokotettu, leikattu (jos tarve) ja niille on laitettu tunnistustatuointi. Usva ja Usvan poikaystävä olivat ihania ja antoivat kyydin ^.^ Takaisinmatkalla ei meinattu löytää takaisin kotiin :P Jouduttiin parit uukkarit tekemään ennen kuin päästiin kotiin asti.


Ja tässä onkin sitten Keiki :) Ihme kun on yhtään mukiinmenevää kuvaa saanut otettua. Nuorukainen ei meinaa pysyä paikoillaan sitten millään. Ja seuraa Nulaa kuin hai laivaa. Keiki tekisi oikein mielellään tuttavuutta, mutta Nula on vielä hieman epäileväisellä tuulella. Joten Keiki tutkii kämppää ja käy aina välillä tarkistamassa että joko jo. 


Kierrellään ja kaarrellaan oikein kunnolla. Tappelua ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi, mikä on positiivista. Uskalsin jopa jättää kisut hetkeksi kaksistaan kun käväsin pesutuvalla heittämässä kantokopan osia ja pyyhkeitä pesukoneeseen. Keikillä sattui vahinko kun ajettiin kotiin.

Hieman tumma kuva.
Kiva paikka Keikille tuntuu olevan meikäläisen uusi sohvapöytä :) Sain sen joululahjaksi kaverilta, joka teki sen itse. Oma itse tehty joulukortti tuntui kovin riittämättömältä sen rinnalla. Mutta uusi kissa on ihana ja suloinen ja toivon mukaan Nula huolii Keikin talon asukiksi ennen pitkää. Ei olisi kivaa jos tarvitsisi palauttaa Keiki eläinhoitolaan koska Nula ei huoli toisesta.

Anyways uusi kissa sopii mielestäni oikein hyvin päivän sanaan :P

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tuohikranssi

Hieman tumma kuva tuli nyt, vaikka eipä tämän vuotisessa kranssissa  (jonka vihdoin sain valmiiksi aloitettuani sen jo syksyllä) hirveästi ole katsomista. Se on hyvin pelkistetty tällä kertaa. 

Löysin metsikössä kulkiessani tuohta syksymmällä ja niistä tuli mieleen että voisi olla mukava kokeilla miten tuohi taipuu kranssiin. Kyllähän se taipuu, vaikka hieman hankalaa se ajoin olikin. Varsinkin loppupuolella kun se oli kuun, kaksi tai kolme seissyt ja odottanut että meikäläinen saattaa työnsä loppuun. Tungin koko roskan muovipussiin, suihkutin vettä perään ja jätin yöksi kostumaan niin sainhan minä sen sitten valmiiksi.

Kun olin kaikki tuohenpalaset saanut kranssiin kiedoin siihen vielä kuparinväristä paksua rautalankaa ympärille, tueksi osittain mutta pääasiassa sen värin vuoksi. En tiedä miksi, mutta minulla oli ihan kauhea hinku yhdistää tuohi ja kupari o.O Tiedä sitten kuinka hyvin se sopii tuohon. Rautalangan lisäksi en sitten hirveästi muuta tuohon enää laittanutkaan. Nappasin koivunrisuja kotimatkalla yhtenä päivänä ja kiinnitin ne kranssiin ja suihkutin koko komeuden lumisprayllä. Se ei taida ihan parhaiten kuvassa näkyä, mutta kyllä se siellä on :P


En kyllä yhtään osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Toisaalta kyllä, paljonkin, mutta sitten kuitenkin... Parempi ehkä vain todeta että olisi siitä huonompikin tulla :3

Pahuus

Migreeni. Pahuus kuvaa sitä aika hyvin. Yksi kaveri kutsuu mun migreeniä Migreenimonsteriksi. Mietin jossain vaiheessa että pitäisiköhän nimetä toi mun migreenini Smaugiksi...


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lattari

Studioalbumin Laundry Service kansikuvaShakira tulee ensinnä mieleen. Shakira oli ensimmäisiä artisteja, johon nuorena tykästyin ja jotka on pysyneet suht pidettyinä vielä nykyäänkin, vaikka nykyään tuleekin kuunneltua näitä vain radiosta. Tosin meikäläisen cd-levyjen joukosta taitaa edelleen löytyä yksi Shakiran levy, joka oli myös ensimmäisiä cd-levyjä joita siskon kanssa ostettiin.

Shania Twain oli toinen suosikki, josta tykkään edelleen vaikken levyjä olekaan ostanut pitkiin aikoihin ja Celine Dion olikin vähän enemmän pidetty, cd:tä löytyy jo joku kaksi tai kolme, ehkä neljäkin. Pitäisi varmaan käydä ne läpi jossain vaiheessa ja vilkuilla hieman mitä pitää ja mitä laittaa eteen päin.

Suurin osa musiikkimausta on kuitenkin tuota instrumentaalista ja kelttiläistä ja Gregoriania. Kompastuin joskus viime vuonna, tai ehkä aikaisemminkin, sellaseen musiikkituotantoyhtiöön kuin Two Steps from Hell ja olen ihan rakastunut niiden musiikkeihin. Käytännöllisesti katsoen pelkkää instrumentaalista trailerimusiikkia ja niillä on sitä paljon o.O Youtubessa pyörii joitain samantyyppisiä musiikintekijöitä, mutta kaikilla ei ole levyjä myytävänä. Mikä on sääli vaikka saa niitä sentään Youtubessa kuunneltua.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vadelmavene

Piti ihan ruveta googlailemaan että mikä vadelmavene.

Ei siitä kyllä sen enempää jälkeenpäin mitään kirjoittamista pahemmin saa aikaiseksi, kun niitä karkkeja en ole ikinä syönyt, biisistä en tykkää (kuuntelin tasan kakskymmentä sekuntia ja palasin takaisin edelliselle sivulle) ja Vadelmavenepakolaista en ole nähnyt enkä lukenut.

Ja nyt tekee mieli vadelmamuffinseja...

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kuulolla

Rupesi olemaan jo kovin hämmentävää kun neljä päivää kuulolla migreeniä odotellessa eikä mitään kuulu o.O Nyt tänään, viidentenä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin hämärään migreenikohtaukseen joka ajoi meikäläisen lopulta ylös migreenilääkettä ottamaan. Heti tuli jotenkin sellainen olo että no niin, nyt on asiat taas normaalisti. Mikä on samalla jotenkin masentavaa että normaaliin on ujuttautunut migreeni niin tiukasti mukaan ettei se enää tunnu normaaalilta jos sitä ei ole.

Neurologi käski pitämään päänsärkypäiväkirjaa ja sitä on pidetty sitten marraskuun puolesta välistä. Piti ihan katsella joulukuun ja marraskuun ruksailuja että koska on viimeksi ollut näin pitkä väli migreenikohtauksien välillä. Se oli siellä marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen pisin väli on ollut kolme päivää.

Kunnes nyt oli ihanat neljä päivää ilman mitään. Ehti siinä samalla olemaan kaksi työvuoroakin ilman mitään päänsärkyjä, mikä on myös vaikea muistaa koska viimeksi. Se tuntuu usein joko alkavan töissä tai sitten olen taistelemassa kohtauksen kanssa jo valmiiksi. Osaan näköjään kuitenkin pitää sen melko hyvin itselläni jos minulla on kohtaus päällä, kun työkaverit kuuntelivat kauhuissaan kun hehkutin migreenittömiä vuorojani.

Lievästi masentavaa, täytyy kyllä myöntää. Viikon päästä soittoaika taas neurologille, saa nähdä mitä se tällä kertaa keksii. Paremmin toimivat kohtauslääkkeet ainakin ovat toivelistalla. Vaikka tämänhetkiset kohtauslääkkeet taltuttavatkin päänsäryn, ne eivät tunnu nirhaavan sitä kokonaan. Useammin se hyppää takaisin iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä.

Jos joogailuni nyt edes pidentää migreenien välejä, sekin olisi jo ihanaa :3 Nuo neljä päivää olivat ihan mahtavia ^.^


torstai 8. tammikuuta 2015

Pyrähdys

Pitäisi tehdä nopea pyrähdys kauppaan ja myöhemmin vähän hitaampi pyrähdys kiipeilemään. Paha vain kun sää on jälleen kerran muuttunut tylsäksi eikä millään huvittaisi mennä ulos. Pidän kyllä sateen ropinasta, mutta en talvella. Talvella kuuluu tulla lunta! Mur... -_-

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Venytys

Venytyksestä tuleekin mieleen että aloitin joogan tässä äskettäin. Sattui vielä osumaan juuri uudenvuodenpäivälle, jolloin siitä muodostui ikään kuin uudenvuodenlupaus itselleni. Äiti oli aloittanut joogan jo ennen joulua varmaankin, sillä kun kävin siellä aatonaattona äiti esitteli minulle kundaliinijoogan ja antoi minulle pari kirjavinkkiä kirjastosta lainattavaksi.

Uudenvuodenaattona olinkin liikkeellä ennen töitä, joten menin kirjastoon ja metsästin äidin suositteleman kirjan käsiini. Kirja tuntui hieman (tai vähän enemmänkin :3 ) elämäntapaoppaan tyyppiseltä, mutta joogaharjoitukset ovat kivoja ja piti tietysti heti kokeilla seuraavana päivänä. Kiinnostusta lisäsi heti vielä vähän enemmän kun luin että joogasta on usein apua migreenin ehkäisyyn :D Ja ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

Tänään on seitsemäs päivä putkeen, jona olen joogannut aamulla. Migreenistä en uskalla mennä sanomaan vielä mitään (olen muutenkin niin vainoharhainen sen kanssa nykyään) mutta minun oli ihan pakko pistää eilen illalla kysely äidille että piristääkö tämä ihan oikeasti vai kuvittelenko minä vain. Pakko se on todeta että kyllä, kyllä se piristää kun äidiltäkin tuli vahvistus asiaan.

Kyllä siinä joogassa jotain taikaa on kun olen ihan oikeasti tuntenut oloni pirteämmäksi kuin hetkeen. Syksystä alkaen itse asiassa, kun migreeni räjähti käsiin. En osaa kuvitella että eilinen ja edellispäivän viiteliäisyys olisi tapahtunut lainkaan ellen olisi saanut jostain ylimääräistä energiaa joogan takia. Sain maanantai-iltana vielä uudelleen järjestettyä kirjahyllyni, kun jouduin tyhjentämään sen että sain siirrettyä sitä 20 senttiä peikonlehden uuden paikan tieltä o.O

Jo tuon piristymisen takia tämä on jatkamisen arvoista. Jos se vielä rauhoittaisi päätäkin, niin se olisi ihan mahtava bonus. Aion ehdottomasti jatkaa tätä tammikuun ajan ja sen jälkeenkin ^.^

tiistai 6. tammikuuta 2015

Peikonlehden uusi koti

Olin vielä ahkera työpäivän jälkeenkin ^.^ Siirsin peikonlehteni uuteen kotiinsa, kun se eilen jäi tekemättä. Ehdin siivota kaikki kamppeet pois kun tajusin että sille olisi sittenkin sopiva ruukku tarjolla. Sopii hyvin mielestäni.


Toivon mukaan se tuosta nyt hieman piristyy kun sai uutta multaa ja vähän lisää tilaa :)

Rääppiäiset

Ei ainakaan tänään ollut porukka rääppiäisiä pitämässä. Sen verran porukkaa töissä. Päättivät kait kaikki mennä ulos syömään. Iso osa tuli meillekin ja kaikki änkesivät paikalle juuri kolmen aikoihin o.O

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mullanvaihtopäivä

Tänään ei tulekaan tarinaa päivässä päivän sanan (vastavuoroisuus) jääden oman viiteliäisyyteni jalkoihin (se, että sana ei antanut meikäläiselle mitään inspiraatiota, ei siis liity tähän mitenkään... köh, köh). Tunsin oloni vielä tiskaamisen jälkeenkin jokseenkin energiseksi, joten tuijotettuani tiskipöydän viereen nostamaani kultaköynnöstä sainkin äkillisen mielenjohteen vaihtaa kasvieni mullat.

Ja sitä kasvini ovatkin odottaneet jo pienen hetken. Luultavasti jo ennen tänne uuteen kämppään muuttamista. Kasviraukat... meikäläinen ei ole ollut ihan paras hoitaja viime aikoina. Mutta tänään sain vaihdettua mullat viidelle kasville, jotka sitä tarvitsivat. Amatsoninlilja ja siroliuska-araliani ehdottomasti, molemmat ovat olleet miltei tuskallista katsoa pikkuisissa ruukuissaan syksyn aikana. Myös soilikkini sai jonkinlaisen äkillisen kasvuspurtin yhtäkkiä kesän lopulla, jonka jälkeen se kukki varmaan kolme kuukautta putkeen. Aika hyvä merkki siitä että ruukku liian pieni.


Ihana gardeniani (kuvassa) pääsi kultakäynnökseni vanhaan ruukkuun, joka puolestaan pääsi amatsoninliljani vanhaan suojaruukkuun. Se oli ainoa sopivan kokoinen, johon saatoin köynnöksen laittaa. Muuta olivat joko liian pieniä tai isoja. Gardeniaa saankin sitten tuijotella hetken aikaa. Sen pitäisi pärjätä ihan hyvin tavallisessa kukkamullassa, mutta gardeniat kun pitävät hieman happamesta maasta niin toivon nyt ettei se loukkaannu. Se on yksi kasveistani, jonka todella en halua ottavan nokkiinsa.


Sitäkin on näköjään tapahtunut. Äidiltäni saama enkelinsiiven pistokas ei viihtynyt ja lopulta sanoi sopimuksensa irti. Samoin päätin lopultakin luovuttaa erään perhoskämmekkäni kanssa. Se on koko syksyn vuoroin lakastuttanut lehtiään ja kasvattanut yhden pienen lehden alun ennen kuin taas palannut lehtien lakastuttamiseen. Kuten kuvasta näkyy, se oli melkoisen surkeassa kunnossa.

Kolmas, josta jouduin luopumaan, oli toinen peikonlehdistäni. En ole senkään kanssa ihan selvillä mitä tapahtui. Ehkä en ole vain kastellut sitä tarpeeksi, koska en vain voi usko että se olisi johtunut sen kasvupaikasta. Hieman hämärä kulma kyllä, mutta ei mitään mistä peikonlehden ei pitäisi selvitä ja se viihtyi siinä vallan mainiosti viime talvena. Mutta nyt se näyttikin yhtäkkiä pystyyn kuolleelta o.O Täytyi pistää se palasiksi ja roskiin.

Mutta toinen hengittää vielä. Se tosin näyttää valmiilta hyppäämään ruukustaan hetkenä minä hyvänsä. Sen verran juuria pilkottaa pohjalta. Jätin sen vaihtamatta ensin, koska muistin ettei minulla ole tarpeeksi suurta ruukkua sille, mutta tajusinkin myöhemmin että kyllä sellainen sittenkin löytyy. Täytyy vaihtaa sille mullat kun seuraavan kerran ehtii. Raahasin sen ja ison pinon orkideoitani pesuhuoneeseen ja annoin niille oikein kunnon suihkun :P Orkideat tykkäävät ja peikolehtikin oli ihan hippasen pölyinen, sitä kun ei tule putsailtua ylähyllyllä kovin paljon.

Nappasin myös paloiksi pistämästäni peikonlehdestä muutaman varren palasen ja pistin vesiastiaan juurtumaan ja toivoakseni myös lehtiä kasvattamaan. En ole ihan varma toimiiko kun jouduin olemaan hieman luova vesiastian kanssa. Sain peikonlehdestäni vain noita varren palasia eikä minulla ollut oikein sopivaa kippoa niille, joten laitoin ne sitten suurempaan aluslautaseen matalaan veteen. Jos ne siitä rupeavat jotain tekemään, minulla on toivottavasti siihen mennessä jokin parempi kippo odottamassa.

Mutta kiva päivä kuitenkin :) Eikä eilinen migreeni ole vielä tullut takaisin :D

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Voima

Käytiin tuossa perjantaina kiipeilemässä. Koska syksy ja joulukuu ovat olleet täynnä iltavälivuoroja, flunssia, nilkan vääntämisiä ja migreeneitä, en ole päässyt kiipeämään kerran viikossa kuten kesällä ja alkusyksystä tehtiin. Sen seurauksena meikäläisen sormivoimat ovat ihan kadoksissa.

Hämmentävää miten nopeasti sitä jaksamista ja voimia kiivetä kehittyy kun käy muutaman kerran putkeen säännöllisin väliajoin. Mutta yhtä hämmentävää on myös se, kuinka nopeasti ne katoavat. Minä saan sentään työni puolesta lautasia ja pannuja kannelessani pidettyä käsivarret ja sormet suht hyvässä kuosissa, mutta silti, kun kävimme kiipeilemässä eivät sormeni jaksaneet kuin neljä ja puoli seinää. Yleensä jaksan huhkia suunnilleen yhdeksän.

No, jospa sitä pääsisi paremmin nyt taas kiipeilemään, kun on tammikuu joka tuppaa olemaan hiljaisempi.

Kiipeilypalatsin kakkos-, kolmos- ja nelosseinät. Kakkosseinä tuossa ihan vasemmalla on tällä hetkellä ikuisuusprojektini.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Yhdessä

Kokoonnuttiin perheen kanssa tänään vasta meidän vuotuiselle Yule-aterialle. Kiitos kaikkien töiden (siis minun, muilla on lomat meneillään :3 ) ja muiden menojen, pääsimme itse asiaan vasta nyt tammikuun puolella. Ihan pienellä porukalla ollaan aina, vain minä, äiti, sisko ja siskon poikaystävä ja päivän teemana on syödä ja viettää aikaa yhdessä ja jakaa mahdolliset lahjat, jos sellaisia on inspiroitu haalimaan/tekemään.

Tänä vuonna meikäläinen toimi pääasiallisena joulupukkina :P Siskon lahja äidille oli vielä, edelleen, matkalla. Taitaa siskolla olla jokseenkin tulikivenkatkuisia ajatuksia tavarantoimittajien toimitusajoista, varsinkin kun lahjan piti olla perillä jo ennen jouluviikkoa.

Omat lahjat olivat onnistuneet hyvin ^.^ Äiti sai lempikirjasarjansa kolme ensimmäistä osaa ja vähän shampoota ja saippuaa, siskolle olin koonnut sekametelisopan; jossa oli vähän kaikenlaista maalauksesta villasukkiin ja siskon poikaystävälle annoin aikaisemmin tänne postaamani himmelin, jota en ollut saanut pakattua niin hyvin kuin olin yrittänyt. Himmelin alimmat helmet olivat matkan aikana pudonneet langan katkettua.

Ja tuli sitten myös ensimmäistä kertaa elämässäni ylensyötyä o.O Äidin jälkiruoassa oli salakavalan aineena vähän puuroriisiä ja ilmeisesti vatsallani oli mykkäkoulu meneillään, kun ei se ilmoitellut olostaan edes pääruoan aikaan ja sitten kun oli jälkiruokaa syöty, niin tulikin hieman huono olo. Ainoa miinuspuoli päivässä.

Muuten todella kiva. Eikä migreenikään ole tänään vaivannut (kop kop kop)

:)


perjantai 2. tammikuuta 2015

Kaukainen

Talvi.

Talvi tuntuu olevan kovin kaukana tällä hetkellä. Hetken verran sitä sai jouluna nauttia ihanasta talvisäästä, mutta se oli nopeasti ohi se. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, mäenrinne on taas sammalenvihreä valkoisen sijaan. Ei ihme että aamu tuntui jotenkin kovin pimeältä yhtäkkiä kun kymmenen pintaan nousi ylös.

Mutta ehkä se talvi tulee takaisin. Ainakin jokin uutinen jossain lehdessä lupaili pakkasen taas kiristyvän uudenvuoden jälkeen. Kun sieltä tulisi lunta myös...


torstai 1. tammikuuta 2015

Tina

Tina, tina, tina. Ainoa mikä tulee mieleen näin uudenvuodenpäivänä on tietty uudenvuodentina. Muistan ehkä kerran sellaista sulattaneeni kun oltiin siskon kanssa isän luona uutta vuotta viettämässä. Jompikumpi meistä sai tuijotettua veneen tinamöhkäleestä.


En muuten tiennyt että se on vaarallista jätettä o.O Ehkä ihan hyvä vain ettei tule noita sulateltua, eipähän tarvitse miettiä minne vie uuden vuoden jälkeen.

Hmm...

Pitäisiköhän koittaa tällaista? Usvalla taisi jossain vaiheessa olla tällainen menossa. Jospa meikä koittaisi vuorollaan :)


Himmeli

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua pieneen hetkeen. Syksy kulki melko kattavan inspiraationpuutteen seurassa eikä ole sen takia tullut puuhailtua yhtään niin paljon kuin minä yleensä tapaan tehdä. Ainoa inspiraation pilkadus nosti päätään marraskuussa kun Nanoilu into iski. Sen jälkeen onkin joulukuu mennyt siitä toipuessa :P Käsistä karannut migreeni ei pahemmin ole auttanut asiaa.

Joulun aikaan ja nyt sen jälkeen kun on ollut hieman hiljaisempaa menoa ja vähän vähemmän vuoroja, sitä on hieman jaksanut tehdäkin. Tuli pari joulukorttia väsättyä kavereille ja villasukkia neulottua itselle ja pikkusiskolle (ihme jo itsessään, kun meikäläinen niin harvoin puikkoihin tarttuu).

Ja sitten päästään itse asiaan :3 Viimeisin minkä juuri sain valmiiksi olikin tuo himmeli :) Mikään kovin iso himmeli ei ole kyseessä.

Ilman koristuksia vielä.



Tein tuollaisen pienen kokeiluna kun en ikinä ole ennen himmeliä tehnyt, mutta aina on kyllä kiinnostanut kuinka niitä tehdään. Suurin este opettelulle on ollu materiaalien puute. En tiennyt mistä voisi himmeliin olkia löytää ja olen ehkä hieman nirso, mutta preferoin olkia verrattuna pilleihin, joista himmeleitä näytetään myös tehtävän. Tosin mustista pilleistä niitä voisi ehkä tehdä joskus, jos saisin nyysittyä pillejä töistä...

Kuitenkin, kun löysin himmeliolkia ja vielä himmelineulan :D Presentosta, totesin että nyt minä kokeilen. Nappasin saman tien muutaman pussillisen olkia ja neulapaketin. Kovin isoja olkipusseja ne eivät ole. Pieneen tekemääni himmeliin meni yli puolet pussin oljista, vaikka muutama menikin vain hukkana pois onnistuttuani halkomaan niitä.


Pistetäänpä tänne vähän, mitä himmelin tekoon siis tarvitaan:

* olkia tai pillejä
* lankaa
* neula
* sakset
* viivotin
* vettä olkien liottamiseen
* mahdolliset koristukset, itse käytin helmiä :)

Olkia täytyy liottaa vedessä puolisen tuntia, tosin enemmänkin voi. Eivät mene ihan heti miksikään. Kun oljet ovat kosteita, ne eivät halkeile läheskään niin helposti kuin kuivina vaikka itse onnistuinkin halkomaan niitä jonkin verran myös liotettuani niitä. Aloittelijan kömpelyyttä toivoakseni. 

Löysin hyvät ohjeet himmelin peruskuvion kokoamiseen täältä. Himmelin peruskuvio on kahdeksantahoinen geometrinen kappale, oktaedri, jonka tekemiseen kuluu kaksitoista oljen pätkää. Alkuun se näytti hieman monimutkaiselta, mutta huomasin nopeasti että suurin vaikeus, ainakin minulle, koostuu olkien keveydestä ja hauraudesta. Olin luultavasti hieman ylivarovainenkin käsitellessäni valmiita oktaedrejä kun yritin sitoa osaset toisiinsa kiinni.

Lankana käytin ihan tavallista ompelulankaa, vaikka Presentossa olisikin ollut tarjolla himmelin tekoon tarkoitettua lankaa. En kuitenkaan usko että kyseinen lanka on mitään kovin erikoista ja sitä oli niin vähän etten viitsinyt edes miettiä sen ostamista. Himmeli itse on niin kevyt, ettei se tarvitse ainakaan ihan heti kovin jykevä lankaa. 

Kun olin saanut kaikki viisi, erikokoista oktaedriä valmiiksi, sidoin ne toisiinsa ja siirryin koristelemaan niitä hieman. Lueskelin jostain, että aiemmin, kun himmeleistä vielä tehtiin enemmänkin, niitä oli tapana koristella toisin kuin nykyään kun ne pidetään pelkistettyinä. Kauniita ovat toki niinkin ja olen sitä mieltä että suuret himmelit ovat parhaimmillaan pelkistettyinä. Niissä kaikenlaiset koristukset olisivat vain häiriöksi. Mutta minun pikkuinen himmelini kaipasi minusta jotain pientä ja kaivelin sitten esiin puisia helmiä kätköistäni.


Täytyy tehdä jossain vaiheessa toinen :) Vaikka ensimmäinen kokeiluni ei olekaan ihan niin täydellinen kuin haluaisin, niin olen siihen sen verran tyytyväinen että annan sen lahjaksi ^.^