maanantai 31. joulukuuta 2012

Brownie mukissa

Mä olen koukuttunut Pinterestiin jo joku aika takaisin ja siellä törmää aina ajoittain aika kummallisiin asioihin. Tää mihin mä tänään törmäsin oli kivaa kummallista, mut silti.

A Brownie in a Mug. Ja se tehdään mikrossa o.O

Katoin vähän aikaa kuvasarjaa, että mitä? Ja sitten totesin et ei perkele, tota on pakko kokeilla. Heti. Sattui vielä olemaan pieni makiannälkäkin (tosin miten se on mahdollista tän päivän leffakarkkien jälkeen, mä en osaa sanoa...) Ja halusin nähdä toimiiko tämä ihan oikeasti.

Eli resepti näyttää tältä:

1/4 kuppia jauhoja
1/4 kuppia sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

2 rkl oliiviöljyä
3 rkl vettä

Koska meikäläisellä ei ollut minkään näköistä infoa siitä, mistä päin maailmaa resepti on ja kuppien desimäärät vaihtelee maittain jonkin verran mm. brittien 1,5 desistä jenkkien 2, johonkin desiin (saattoi mennä toisinkin päin...) niin päätin tehdä kompromissin ja teeskennellä että yksi kuppi vastaa 2 dl, eli mukiin meni puoli desiä sokeria ja jauhoja.

Ja myöskin ohjeessa käytettiin oliiviöljyä, mutta itse käytin ihan tavallista rypsiöljyä, koska en juuri tällä hetkellä ole tietoinen oliiviöljymme olinpaikasta... ja ohjeessa käytettiin myös 100% luonnollista lähdevettä, jonka meikäläinen korvasi raikkaalla ja puhtoisella Turun hanavedellä.

Kuivat aineet sekoitetaan kuppiin, jonka jälkeen lisätään öljy ja vesi. Sekoitetaan tasaiseksi, taikinasta tulisi tulla paksua, mutta silti vielä juoksevaa (ainakin ohjeen kuvan mukaan). Sen jälkeen paiskataan mikroon 1 minuutiksi ja 40 sekunniksi. Pistin kokeilukappaleeni ohjeen mukaan mikroon, joka oli täydellä teholla ja ohjeen aika ei riittänyt. Se saattoi johtua siitä, jos minulla oli liian vähän jauhoja ja muita, mutta vähän epäilen sitä. Koostumus oli minulla kuitenkin oikea. Päädyin pitämään kuppiani mikrossa 2 - 2,5 minuuttia.

Brownie siis onnistui. Siitä ihan oikeasti tuli brownien näköinen brownie, ainakin melkein. Tää oli vasta harjoituskierros.

Ja kuva väärinpäin, totta kai...

Ja se maistuukin hyvältä. Hyvin raskas, mut ei kuitenkaan mikää äkkimakea, vaikka makeaa onkin. Ja sitä tulee yllättävän paljon. Tuo kuppi on meidän valtavia indiskan teekuppeja ja niihin taitaa mahtua ainakin neljä desiä teetä. Eli tuossa kupissa on noin kaks desiä brownieta.

Pirun coolia.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Viisi Legendaa

Meidän kaveriporukassa leffamaku on melko laaja ja siihen kuuluvat myös lastenelokuvat (varsinkin Disneyn!), vaikka tässä ei nyt lapsia enää ollakaan. Ainakaan fyysisesti ;)

Kävimme katsomassa tänään Viisi legendaa. Dubattuna ja 3D:nä. Dubattu versio ei ollut mielestäni ihan niin hyvä kuin dubbaukset piirroselokuvissa yleensä ovat ja syntymäpäiväsankaria varsinkin häiritsi Pääsiäispupun ja hänen muniensa suomennoksen toimimattouus. Ja kyllä, kaksimieliselle ihmiselle tuo suomennos ei toimi...


Jutun juoni menee näin. Joulupukki, Hammaskeiju, Pääsiäispupu ja Nukkumatti ovat maailman lasten suojelijoita ja heidän vanha vihollisensa Mörkö, Pitch nimeltään, on tullut takaisin ja aikoo tuhota lasten uskon suojelijoihin ja kaikkeen mitä he edustavat. Kuu-ukko valitsee uuden suojelijan, jonka apua tarvitaan, Pakkasukon. Ja Pakkasukko onkin tarinan päähenkilö.

Hirmu hyvä leffa oli. Olen eri tyytyväinen, että menin katsomaan sen ja se tulee ehdottomasti löytymään meikäläisen leffahyllystä jossain vaiheessa. Hahmoistakin pidin kaikista niin paljon, etten oikein osaa päättää kenestä pidän eniten.

Hieman ottaa päähän, että sain perjantaina Finnkinon uutiskirjeen, jossa kerrottiin, että maanantaina on Superpäivä >( Oltaisiin päästy vielä halvemmalla, kuin sarjalippujen kanssa. Siis sarjalippujenkin hinnat on nousseet ihan julmetusti. Ihmeteltiin sitä oikein porukalla, kun ennen kymmenen sarjalipun paketti oli maksanut kuusi euroa per lippu ja pienempi paketti kahdeksan per lippu. Ja nykyään kymmenen lipun paketti, yhdeksän euroa per lippu.

No, mutta toisaalta, suunnitelmia olivat kaikki jo ehtineet maanantaiksi tehdä, joten ihan hyvä oli, että mentiin tänään eikä huomenna. Mutta leffa oli hyvä, kannattaa mennä katsomaan :D

lauantai 29. joulukuuta 2012

Synttärikortti

Ollaan huomenna menossa viemään kaveri leffaan oikein isolla porukalla ja tuli tässä illalla mieleen, että olisi mukava antaa hänelle nyt ainakin synttärikortti, kun lahjaa ei pysty antamaan tällä hetkellä muussa muodossa kuin leffalipun hintaan osallistuminen vaikka mieli tekisikin. No, okei. Vien minä hänelle vihdoin valmiiksi huolitellun keskiaikamekon, jota olemme tehneet pitkin joulukuuta näin niin kuin syntymäpäivien kunniaksi :)

Ja myönnetään, meikä halusi päästä kokeilemaan yhtä juttua, johon törmäsin uudessa kalligrafiakirjassani: kasvien lehtien nurjaa puolta vähän kuin leimasimena käyttäen. Lehden nurja puoli maalataan ja se painetaan paperiin, jolloin siitä jää lehden suonista kuvio paperiin.


Käytin arabiankahvin lehteä, mikä jäljestä päätellen ei ole paras kasvi tähän hommaan, mutta siitä tuli tarpeeksi hieno, jotta sen kehtaa antaa. Luulen, että lehden pitäisi olla hieman tasaisempi ja ehkä hieman jämäkämpi (?), arabiankahvin lehti on hiukka kupruileva, joten sitä oli vaikea saada tasaisesti paperille.

Käytin fonttina unsiaalia, kuten näkyy. Se on niin nätti ja tulee multa niin helposti. Hiukka yksinkertainen siitä tuli, nutta minä tykkään. Toivottavasti synttärisankarikin pitää siitä  >)

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kissojen nukkumapaikat ja -asennot, osa V

Hieman Carlos ja Nepi painoitteista tällä kertaa, mutta...

Sängynlaita on niin pehmoinen nukkumapaikka.

Lämmin patteri

Nepi leikkii ilmeisesti askartelulaatikkoa.

Kaverista saa hyvän tyynyn.

Laatikko!

Pesä

Se oli sillon viel niin piskuinen.

Uudenuutukainen lehtikori. Totta kai se on kissoille, eikös?

Otetaan rennosti.

Ja vielä rennommin.


Toiset kirjankannet

Ei tällä kertaa itsetehdyt. Meikäläisellä oli vain levottomien käsien hetki yhtä ohjelmaa katsellessa ja tuli siinä samalla sitten tuunattua erään vähemmän kauniin muistikirjan kannet hieman enemmän silmiä miellyttävimmiksi. Ainakin omia silmiäni ;)



Käytin kirjan päällystämiseen ruskeaa lahjapaperia, jota minulla on jäänyt Yulen jäljiltä yli ja kiinnitin paperin kansiin ihan paperiliiman avulla. Koristeeksi laitoin juuttinarua, sillä ilman mitään, se olisi ollut liian tylsän näköinen. Suunnilleen vaakasuorassa olevat narut ovat pätkiä liimattu päistään kirjan kansien sisäpuolelle, ei ihan kaikista luotettavin kiinnitysmetodi, mutt tämä ei olekaan menossa minnekään muualle. Pystysuora narunpätkä kulkee koko kirjan ympäri ja toimii samalla kiinnityksenä.



Kuvan kiinnitys ei ole myöskään kovin siisti, mutta sitä ei onneksi päältä päin näe ;) Muuten kirjasta tuli ihan siisti mielestäni. Mutta koska minussa on hiukan perfektionistin vikaa, tuo tietysti häiritsee minua hieman.

Ydinräjähdys...


Tiskipöydän räjähdyspisteasteikolla tuon voisi jo varmaan määritellä olevan ydinpommin jäljiltä... Uskoisin.

Meni lopulta tänään hiukka hermo, kun Yulen tiskeille ei ollut vieläkään tapahtunut mitään. Myönnettäköön että itse olin flunssassa ja Usvalla oli sukujoulun järjestelyä kotonaan. Nyt kun sitten alan olla hieman paremmassa kunnossa, sotku alkoi ihan oikeasti ärsyttää. Ja Usvan ja Poikaystävän levälleen unohtama vuodesohva taisi olla viimeinen tikki. Minä inhoan sen sohvan kasaamista.

Meikä on siivonnut keittiötä ja olohuonetta ja nyt alkoikin sitten jo pyykinkin pesu. Tiskipöytä olikin se pahin piste. Minnen halua tietää mitä kaikkea siellä oli, paljon näytti valmiilta kävelemään vastaan. Itse tiskaaminenkin oli hiukka haastavaa, kun sitä tilaakin on vain rajoitetusti. Jouduin levittäytymään hellalle, työtasolle, keittiön pöydälle ja lopulta myös tuolille ja kuivauskaappiin.

Myös kuivatuksessa joutui lopulta improvisoimaan hiukkasen.


Eivät olisi mahtuneet hillopurkkeihin, jotka tällä hetkellä toimittavat telineen virkaa, kunnes se teline saadaan ostetuksi.



Pehmoiset kirjankannet

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa. Varsinkin kun nyt voin hehkuttaa, kun joulu meni ja kyseinen lahja on jo avattu. Ja siitä pidettiin :D

Tein eräälle ystävälle, sille jonka kanssa olin Lapissa kesällä, joululahjaksi pehmoiset kirjankannet. Mikä tahtoo sanoa että meikä neuloi. Siis neuloi. Minähän en yleensä neulo, kun niistä tuppaa aina tulemaan ikuisuusprojekteja. Varsinkin jos ne ylittävät sukkien koon. Minulla on yksi neule, jota olen ollut tekemässä nyt varmaan jo toista tai ehkä kolmatta vuotta. En enää edes muista koska aloitin sen.

Mutta nuo kirjankannet vaikuttivat suunnilleen sukkien kokoiselta työltä ja sen sai tehdä paksulla langalla ja siinä oli palmikkokuviointi, joten liian tylsääkään ei neulomisesta tullut. Plus, rakastuin ajatukseen neulotuista kirjankansista. Ja niin teki näköjään vastaanottajakin.




Tykästyin myös tuohon palmikkokuvioon. Meinasin se ensiksi mokata, mutta onneksi huomasin sen tarpeeksi ajoissa. Muuten en tiedä olisinko jaksanut purkaa. (Mä vihaan purkamista >( )

Mut anyways, siitä tuli nätti :)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Viuhkakirjoja

Sain lahjaksi eilen aivan ihanan kalligarfia kirjan ja tänään, kun minulla oli tylsä hetki, päätin heti kokeilla erästä ideaa, jonka bongasin sieltä eilen selaillessani. Kirja on täynnä ihania ideoita, joihin minulla ei valitettavasti kaikkiin ole materiaaleja valmiiksi käsillä, mutta tähän projektiin minulla oli. Ei ehkä parhaimmat tarvikkeet, mutta tarpeeksi hyvät.

Kyseessä on 'a fan book', jonka suomentaisin ihan viuhkakirjaksi. Kirjan projektissa tehdään viuhkakirja, johon kirjoitetaan rakastaa latinaksi joka toiselle sivulle ja joka toisella sivulla on koristeellista kiemuraa. Itse muokkasin projektista hieman enemmän omannäköiseni. Ensinnäkin, koska minulla ei ole tarvetta viuhkakirjalle, jossa lukee rakastaa, muutin tekstiä. 

Kirjan ohjetta lukiessani koin oloni taas kovin kiitolliseksi, joten päädyin kirjoittamaan viuhkaan kiitos englanniksi. Mietiskelin siinä tehdessäni, että voisin käyttää kirjoja tavallaan kiitoskortteina (meikähän kun ei tietenkään tyytynyt vain yhteen viuhkakirjaan) yule-lahjoistani. Kolme jaksoin vääntää, joten kolme ihmistä taitaa saada erikoisen kiitoksen ;)

Yhden viuhkoista kirjoitin samalla fontilla kuin ohjeissa oli kirjoitettu eloi italicilla, mutta kahteen muuhun vaihdoin unsiaalin, joka on lempparifonttini ja tuntuu istuvan käteeni paremmin kuin italic. Jostain syystä unsiaali onnistuu melkein aina näyttämään suht siistiltä, kun sitä kirjoitan, mutta kaikki italicin tyyppiset fontit menevät oman silmäni mukaan suoraan metsään. Jopa goottilainen fontti onnistuu paremmin kuin italic minun mielestäni.




Tein kaikista kolmesta hiukan erilaisia, totta kai. Ensimmäinen yritykseni oli vihreä kultaisella lehtikuvioinnilla ja olen siihen ihan tyytyväinen, paitsi että siihen olen kirjoittanut italicilla, joten en ole käsialaan ihan täysin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen rupesin vähän kokeilemaan. Vaihdoin viuhkan muotoa ja fonttia ja toiseen viuhkaan tein vähän kelttiläistyyppisen koristekuvion ja kokeilin erilaisia nauhoja.

Kivoja tuli ja minä tykkään :D

Yule-juhla

Vietettiin eilen Yulea täällä Pakanakodossa erään ystävä pariskunnan kanssa. Meillä oli lahjoja Yule-puun alla ja hyvä elokuva katsottavana ja ruokaa useammallekin armeijalle. Itse oli pikkuisen naattina, sillä olin viettänyt päivän kukkakaupassa töissä (ja meikäläisellä oli ihan hirmu kivaa) ja flunssa yritti/yrittää nostaa päätään. Nenä vuotaa kuin seula ja aivastuksista ei meinaa tulla loppua >(

Sain silti nautittua illasta ja pysyin jopa suht pirteänäkin. Minä tietty katoin pöydän, tai se varsinaisesti mitään kattamista ollut, kun päätin että tehdään buffa, kun kerran aateltiin syödä leffaa katsoessa. Siinä olisi ollut hieman turhaa kattaa ruokapöytää oikein syömistä ja ruoat eivät oikeasti olisi mahtunu mihinkään. Nytkin jouduttiin ottamaan lipastokin käyttöön, jotta saatiin glögi ja juustot johonkin järkevästi.



Oon aika helkkarin hyvä kun olen saanut tuon kaiken mahtumaan. Meillä myös hiukka hifisteltiin noiden juustojen kanssa, kaverit toivat meille punaviiniä juotavaksi juustojen kanssa, vaikka suurin osa menikin heille itselleen, Minä ja Usva kun emme viineistä (tai alkoholista paljoa noin muutenkaan) perusta. Hyviä punaviinejä kyllä olivat, italialaista ja portugalilaista. Ja glögi me saatiin pidettyä lämpimänä koko ajan kiitos Usvan saviteepannun, jossa on teline, jonne saa tuikun palamaan :D


Ja siinä ompi meidän Yule-puu täydessä tällingissä. Latvaa ei tosin näy, mutta sieltä löytyy edelleen se valkoinen itse tehty paperiruusu. Ja kuusen alunen on täynnä pääasiassa ystäviemme lahjoja, sillä he antava toisilleen useamman lahjan kerralla, mutta löytyi sieltä paketteja minulle ja usvallekin. Omiin ihaniin lahjoihini lukeutuivat upea, hieman retro hame äidiltäni, kaunis villahuivi (hiukka kesken tosin vielä) Usvalta ja kalligrafia-kirja toiselta ystävistämme. Toiselta kaverilta olin saanut lahjani jo edellisenä päivänä, jolloin olime vaihtaneet niitä. Sain häneltä ihanat ompelukirjat, joissa on kaikenlaisia ihania ja erikoisia malleja ja kaavoja.

Melkoisen hyvä Yule jos minulta kysytään. Ajateltiin myös että tämän voisi toistaa ensi vuonnakin :D

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mökkejä ja temppeleitä

Meillä oli taas jokavuotinen piparihelvetti eilen. Hirmuisesti piparkakkuja syötäväksi ei tullut vaikka taikinaa hankittiinkin kaksi kiloa, mutta piparkakkutaloja tulikin kolme ja suuri kuusi kaupan päälle. Itse tein meille vain suuren kuusen, olin nähnyt koulussa kivannäköisen mallin, jota halusin kokeilla ja äidilleni pikkuisen mökin. Usva teki tänä vuonna meidän piparkakkutalomme.

Pikku-Usva oli myös kutsuttu, kuten hänet yleensä kutsutaan. Ja hänellä olikin sitten mielenkiintoinen idea, jota me Usvan kanssa tietysti heti innostuimme suunnitteleemaan. Pikku-Usva halusi tehdä japanilaisen temppelin, tai ainakin mahdollisimman paljon sellaisen näköisen piparkakkutemppelin ;)

Ja hieno siitä ensi yritelmäksi minun mielestäni tulikin.


Katto, tai katot, eivät ihan nappiin menneet. Jouduttiin tekemään niille omat kaavat ja mitat eivät osuneet ihan oikeaan. Kuten näkyy, alemman katon kulmat ovat melkoisesti erillään ja ylemmästä katosta tuli vähän liian pieni. Sen olisi kuulunut ulottua jonkin verran seinistä vielä ulommas.Ja valitettavasti temppelistä uupuu ovi, joka on täysin oma vikani, kun unohdin taikinaa leikatessani sen leikata.



Yritimme tehdä temppelistä muutenkin japanilaistyylisen ja sen voi huomata ikkunoissa, jotka ovat pitkiä ja kapeita ja pareittain ryhmiteltyinä. Saimme katot myös kaarrettua, japanilaisten temppelien katothan ovat usein kaarevia.

Koristelu on täysin Pikku-Usvan antia, me autoimme vain talon kokoamisessa. Ja mielestäni Pikku-Usva onnistui aika hyvin. Hän antoi temppelille tarinaksi hieman ränsistyneen vuosia sitten hylätyn temppelin >D

Äidilleni valmistama pikkuinen mökki onnistui mahtavasti! Taitaa olla yksiä parhaimpia piparkakkutaloja, joita olen ikuna tehnyt, vaikka ongelmitta en tietenkään saanut tönöä valmiiksi. Sain,  me kaikki saimme, paljon ideoita koristeluun Kinuskikissan blogista Pakkasukon piparkakkutalosta, mm. manteleista tehty katto, jota käytin äitini tönössä sekä marsipaankuuset, jotka on kuorrutettu pikeerillä, jotka myöskin löytyvät äitini mökistä.

Ja paaaljon tomusokeria. Meikä saattaa ylikäyttää tomusokeria, mutta se on vain niin nätin näköistä. Talo on noin puolet siitä normaalista piparkakkutalosta, jonka me olemme yleensä tehneet (ei lasketa sitä tornia viime vuonna...) ja koristelut ovat hieman hillitymmät, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Minä tykkään käyttää paljon värejä  ja karkkeja, joten ne ovat aikaisemmin olleet sen näköisiäkin. Tänä vuonna talosta vain tuli tuollainen. Ja olen ihan totaalisen rakastunut noihin kuusiin.

Kinuskikissalta löytyy ohjeet, mutta yksin-kertaisuudessaan ne ovat marsipaanista muotoiltuja kartioita, jotka on päällystetty pikeerillä (joka siis on tomusokeria sekoitettuna kanamunan valkuaiseen veden sijaan, taitaapi vielä olla vatkattua kananmunan valkuaista (olin hiukka kiireinen kun sitä pikeeriä tehtiin, joten...)). Päällystäminen oli hiukka hankalaa, kun pikeeri ei aluksi ollut tarpeeksi paksua ja se valui heti. Mutta kyllä niistä ihan söpöt kuuset tuli :) Taidan tehdä ensi vuonnakin noita.

Ja tuossa vielä kuva talon katosta. Olin ahkera ja valitsin vieläpä ehjimmät mantelilastut pussista kattoa varten. Niiden nyhertäminen oli hieman pikkutarkkaa puuhaa, mutta eipä tuo minua haittaa. Ja siitä tuli hienon näköinen , varsinkin kun sai tomusokeria vielä päälle. Rajasin vielä katon reunat pikeerillä ja vedin niihin tuollaiset pikkuiset jääpuikon tapaiset roikkumaan.

Sitten oli meikäläisen toinen oma projekti tälle kerralle. Se iso kuusi, jonka mallin näin koulussa. Koulussa ollut kuusi oli ehkä inasen verran paremman näköinen, ainakin mitä tulee tukevuuteen. Minun kuuseni kanssa oli pieniä tasapaino-ongelmia, plus taikina oli hirmu haurasta paikoin, vaikka olin sen mielestäni ihan hyvin paistanutkin. Voinhan toki olla väärässäkin... Mutta loppujen lopuksi siitä tuli ihan nätti kuusi.



Kerroksien väleissä on suunnilleen napin kokoiset piparit antamassa kuuselle vähän ilmavuutta ja illuusion rungosta. Vaikeuksista huolimatta olen melkoisen tyytyväinen siihen.

Ja lopuksi Usvan mökki, joka on "normaalin" kokoinen. Siitäkin tuli melko yksinkertainen tällä kertaa sillä meiltä meinasi loppua pikeeri kesken. Mutta söpö tuli ja minä tykkään noista sienistä. Ja kuuseni sai asuinpaikan mökin pihalta.


Hoksasimme myös sellaisen idean, että talon sisälle voi laittaa led-valotuikun, jolloin mökki näyttää mukavan kotoisalta. Katto, tai koko talo jos koristelut antavat perää, jätetään liimaamatta kiinni pohjaan jolloin valon saa laitettua päälle ja pois päältä.

Ja kuten kuvasta ylhäällä voi huomata, ikkunoissa on "lasia". Tämä idea on myös Kinuskikissan sivuilta ja kokeilimme sitä kaikissa taloissa, joita eilen väkersimme.

Ikkunoiden tekotapa on oikein helppo. Murskataan tikkari pieneksi, mieluiten joku värikäs tikkari, ellei sitten halua haalean värisiä ikkunoita, ja ripotellaan ne raakojen talon osien ikkunoihin uunipellillä ja pistetään uuniin paistumaan piparien kanssa. Uunissa tikkari sulaa ikknoihin. Ja piparkakkutalolla on upeat värilliset ikkunat :D

Hieman ihan tavallisiakin piparkakkuja tuli tehtyä, mutta niitä tuskin tulee syötyä. Ainakaan ihan vielä. Saatamme taas laittaa ne yule-puuhun koristeiksi ja syödä sitten puusta pikku hiljaa. Kävin muuten hakemassa sen kuusen tänään koulusta tullessani. Sain vielä suht halvallakin kun olin niin aikaisin liikkeellä eikä ketään vielä näin aikaisin kuulemma kuusta hae.

Mutta meikäläisellä kun on jostain kumman syystä ihan hullun täyteen ahdettu viikko tulossa ja tänään olikin sitten ainoa päivä, johon kuusen haun sai mahdutettua. Mutta vaikka se täyteen ahdettu onkin, kiva siitä on tulossa :D

torstai 13. joulukuuta 2012

Tontun tossu

Valmistelimme tänään koulussa opettajien pikkujouluja, joissa olemme luokkamme kanssa tarjoilemassa. En erityisemmin odota kyseisiä hippaloita, varsinkin kun jo viime vuonna kävimme ne läpi, mutta siis. Hippaloiden valmistelut. Meikäläinen oli suunnittelemassa servettimallia kattaukseen ja käydessämme vaihtoehtoja läpi, törmäsimme taittomalliin, jota harkitsimmekin juhliin, mutta se ei ollut loopujen lopuksi tarpeeksi korkea ja näyttävä. Loppujen lopuksi valitsimme malliksi erään tyylikkään ja näyttävän ja korkeahkon, mutta hieman tylsän ehkä.

Taittelumalli, jonka löysimme on nimeltään Tontun tossu, tai jotain sinne päin. Nimestä on monta variaatiota. Tossu näyttää enemmän joulukoristeelta kuin servetiltä, jos minulta kysytään, mutta se olisi silti ollut hauskan näköistä saada pitkät pöydät täyteen tonttujen tossuja ja lisäksi vielä kauteen sopivaa.


Minulle tuli ainakin heti sellainen olo, kun toin tuon kotiini, että taisin juuri keksiä uuden yule -koristeen. Ne ovat liian söpöjä! Minulta taitaa löytyä joitain vanhoja servettejä joista voisi ehkä hankkiutua eroon, jos ne ovat sopivan näköisiä. Toistaiseksi olen tehnyt yhden tossun vihreästä servetistä.

Ja koska tunnen oloni viiteliääksi, otin tehdessäni kuvia ja pistän teko-ohjeet tähän:

Eli siis, tarvittavat tarvikkeet.


Servetti. Mitään muuta ei tarvita. Malli vie aika paljon koossa, joten kovin isoja näistä ei tule ja varsinkin tämä kappale on pienempi kuin koulussa tekemäni, sillä se on ruokakaupasta ostettu ihan perusservetti. Ravintolapuolella servetit ovat hieman suurempia.


Eli ensimmäiseksi servetti avataan kokonaan auki.





Jonka jälkeen se taitetaan puoliksi poispäin itsestä.




Servetti taitetaan jälleen kerran puoliksi, tällä kertaa itseen päin. 



Taitetaan taas itseen päin. Minulle tulee näistä vaiheista (myös seuraavista) mieleen paperilennokkien teko joskus kakarana.









Taitellaan taas. Ja nyt näyttää vielä enemmän paperilennokilta.


Sitten taitetaan "lennokki" puoliksi, siten että taitokset jäävät sisäpuolelle ja aukinainen sivu on itseen päin.



Sitten taitetaan toinen "siivistä" pystyyn tossun varreksi.


Taitetaan jäljelle jäänyt siipi hieman pienemmäksi...





...ja käännetään se kantapääksi ja työnnetään se tossun kärjen sisään.




Nyt tossun pitäisi näyttää tältä.Varren voi jättää tuolla lailla pitkäksi tai siitä voi taitella servetin kulmia varovasti alas, jolloin saadaan aikaiseksi vähän erilaisempi ilme, kuten koulussa tekemälläni tossulla.





Kuvasta ei kokoero näy kovin hyvin, mutta vihreä tossu tosiaan on hieman valkoista pienempi. Materiaali oli  myös hieman erilaista, koulun servetti on jonkin näköistä kankaan tyyppistä materiaalia, jolla tossuja on mielestäni parempi tehdä kuin ihan perus paperiservetistä. Ja kuvittelisin, että kestävämpää on myös.