lauantai 21. joulukuuta 2013

Piilopaikka

Ronja löysi piilopaikan ^.^ Kirjahyllystä on muutama kirja hukassa, laitan piakkoin pidemmän päivityksen niin näette mihin ovat joutuneet.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Nuppuja!

Mun syyskaktus on tehnyt 15 (!) nuppua! Enkä mä ollut huomannut mitään! Olen aivan ällistynyt: viikko sitten äitini esitteli oman joulukaktuksensa nuppuja - se kukkii joka vuosi - ja minä valittelin kateellisena kun mun kaktuksessa ei ole nupun nuppua. Sitten tänään tuijottelin koomassa ikkunasta ulos ja rupesin kattomaan että mitä on tuo punainen ikkunalaudalla. Nyt on tosi onnistunut olo, vaikka mitään en ole tehnyt, unohtanut vaan kasviparan kokonaan ja joskus lirauttanut vähän vettä. Mutta unohtamisessahan se taika usein onkin ^.^

P.S. Huomatkaa muuten että kaktuksen vieressä oleva phale näyttäisi tekevän kukkavanaa - mikä sekin on aika yllättävää kun sen edelliset kukat kuihtuivat vasta pari kuukautta sitten O.o

P.P.S Carlos on sitä mieltä että kasvipäivityksessäkin täytyy olla maininta kissoista. Sen verran ahkerasti se kehrää ja hieroo naamaansa puhelimeen. Että nyt on tehty herra kollillekin mieliksi.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ovikoriste

Tänä vuonna ei ollut tarpeeksi ylijäämähavuja kranssiin, joten meikä hiukka improvisoi ja sävelsi päästään :)


Ihan simppeli, samaan tyyliin kuin kranssikin tehty. Paitsi ettei se ole pyöreä. Koristeet ei nyt näy kuvassa kovin hyvin, mutta sieltä löytyy siis punaisia marjoja noiden "lumisten" käpyjen seasta.

Tuli ihan söötti :D

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pieni opiskelija

Ajattelin alkaa tehdä italian läksyjä, mutta kirjat oli varattu parempaan tarkoitukseen ^.^ Tarkoittaako tää nyt sitä että mäkin voin mennä takaisin nukkumaan?

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Stressipöytä

Koska Pakanakoto on laajentunut nykyään kahteen talouteen, joidenkin asioiden jakaminen ei olekaan ihan niin helppoa enää. Kuten esimerkiksi uusien tarot -pöytien löytäminen.

Löysin joku aika takaisin pöydän, joka tutkiskelee stressiä ja Usva halusi sen ehdottomasti, joten meikä pistää sen nyt blogin kautta. Saavat muutkin siitä sitten samalla nauttia ;)


Eli kortit numeroina (ja järjestyksessä, jossa ne nostetaan pakasta):

1
2   4
3   5
6
7 8 9

Ja korttien merkitykset tai mihin kysymykseen kortti vastaa:

1. Onko stressiä?
2. Mikä stressin aiheuttaa, lyhyellä aikavälillä?
3. Pääseekö siitä eroon tai löytääkö stressaavaan asiaan ratkaisun?
4. Mikä stressin aiheuttaa, pitkällä aikavälillä?
5. Pääseekö siitä eroon tai löytääkö asiaan ratkaisun?
6. Yhteenveto
7,8 ja 9. Lisää infoa, asioita, jotka pyörivät mielessä ja aiheuttavat kenties stressiä.

On mielestäni ihan hyvä pöytä. Olen kokeillut sitä itseeni (tosin sillä kertaa en ollut kovin stressaantunut) ja lukenut Usvallekin ja molemmat pidimme siitä. Saimme aika paikkaansa pitäviä luentoja.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Stressiä?

Luin illalla hieman tarot-kortteja ja tein lopuksi itselleni stressiluennan.

Ensimmäinen kortti vastaa kysymykseen 'Onko stressiä?'

Kortti: Narri.

Totesin, että jaaha. Anti olla.



perjantai 11. lokakuuta 2013

Venuksenkenkä

Mun venuksenkenkäni on mennyt ihan sekaisin. Se on parhaillaan tekemässä viittä kukkaa o.O Mä en tiedä mitä mä sille olen tehnyt että se noin sekaisin on menny. Paitsi pelastanut sen kukkakaupasta kesällä kun olin siellä apuvoimina. Se oli jo kukkinut ja olisi lopulta varmaan mennyt roskikseen, mutta sain viedä sen kotiin. Varmaan puolet orkideoistani ovat itse asiassa rescue -tapauksia, joko kukkakaupasta tai sitten äidiltäni, kun ne kasvavat liian suuriksi äitini ikkunalaudalle.


Ehkä se tykkää olla porukassa kaikkien muiden orkideoideni kanssa. Pidän niitä matalalla tasolla ikkunan edessä. Ehkä paikan valinta on ollut harvinaisen sopiva :) Tai sitten olen unohtanut kastella sitä muutamaan kertaan ja nyt se kuvittelee kuolevansa, jolloinka sen täytyy kukkia lisääntyäkseen...

Hmm.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kirjamessuilla!

Olin eilen kirjamessuilla :D Olin ihan fiiliksissä kun pääsin sinne. Viime vuonna jouduin jättämään ne väliin, mikä oli ihan kamalaa. En muista ikinä jättäneeni kirjamessuja väliin siitä lähtien kun aloin niissä käydä. Ja tällä kertaa pysyin jopa hyvin itselleni asettamani budjetin rajoissa. Vain pari leffaa meni laskujeni mukaan rajan yli ja koska ne eivät olleet kirjoja ajattelin että se on ihan ok ;)

Tämän vuoden saalis oli hämmentävän vajaavainen fantasia- ja scifipuolella. Käytän yleensä antikvariaattiosastolla monta kymppiä joidenkin haluamieni fantasiakirjojen ostamiseen, kun en niitä kaupasta upouusina ja sen hintaisina raaski ostaa. Mutta tänä vuonna... nope.

Saaliiseen kuului pari ompelukirjaa, Kaari Utrion tietokirja, kolme ensimmäistä Anna -kirjaa, Kiroleva Siili -kalenteri :D ja pari leffaa.


Annat olivat täysi vahinko. Minulla on sarjan neljäs osa hyllyssä, lojunut siellä jo vuosikausia, ja kun näin ne siinä laatikossa, ne oli ihan pakko ottaa mukaan. Minulla on jokin heikkokohta tyttökirjojen kohdalla. Jos löytäisin Pikku naisten jatko-osat samalla lailla, en varmaan voisi vastustaa niitäkään. Runotyttöä ei tarvitse, koska ne minulla jo on :)

Ompelukirjat tulevat epäilemättä kovaan käyttöön. Vaikka osaankin ommella ihan mukiin menevästi, en silti vielä tiedä kaikkia käteviä niksejä puhumattakaan niistä, jotka olen unohtanut. Ja leffat ovat Pirates of the Caribbeanien kaksi ensimmäistä leffaa. Kun muutin kesän alussa, jouduin jättämään kolme ensimmäistä Piratesia jälkeeni, koska ne sattuvat kuulumaan Usvalle. Neljäs on kuitenkin minun. Ja minulle jäi ärsyttävä aukko leffahyllyyni. Nyt se on enää yhden leffan kokoinen.

Ja Kiroileva siili -kalenteri nyt vaan oli söpö >) Ja yllättäen sain siitä hyvästä että sen ostin, Kiroileva siili -pinssin!


Valitsin tuollaisen perinteisen kiroilevan :D

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sauna

Törmäsin eilen artikkeliin BBC:n nettisivuilla suomalaisesta saunasta. Tykkään aina joskus lueskella juttuja suomalaisista jutuista ulkomaalaisten näkökulmasta, on mielestäni mielenkiintoista. Se oli ihan hyvä artikkeli.

Se sai mut kuiteskin mietiskelemään saunaa omasta näkökulmasta. Tuli mieleen, kun artikkelissa selvitettiin saunan merkitystä suomalaisille, kuinka se on ollut (ja kait jonkin verran vieläkin) melkein pyhä paikka suomalaisille, se kun asuttiin äidin ja pikkusiskon kanssa vielä asunnossa jossa oli sauna.

Mehän käytettiin sitä moneen muuhunkin ku vaan saunomiseen, enemmän varmaan muuhun kuin saunomiseen itse asiassa. Pyykkien kuivaamiseen, leikkimiseen. Mulla tuli siellä silti aina hiukka hassu olo. En osaa sitä sen tarkemmin kuvailla, vähän jännä olo vatsanpohjassa ehkä, kun saunassa oli hiljaista ja hämyistä ja semmonen rauhallinen tunnelma.

Mulla ei ole muistikuvaa että olisin ikinä hirveesti huudellu tai puhunu kovaäänisesti saunassa (voin tietty muistaa väärin). Ja sit mä en ikinä halunnu mennä lauteiden alle. Eihän siellä mitään ollut ja jos jotain putos sinne, ni kyllähän mä sen kävin hakemassa. Mutta mä en silti erityisemmin ikinä halunnut sinne ryömiä. Tuli aina sellainen olo et mulla ei ole mitään asiaa sinne. Että se ei ollut mun paikkani.

Oon aina aatellut, että ehkä mun ei tehnyt mieli mennä sinne lauteiden alle, koska saunatonttu asui siellä ;D Että se olisi ollut vähän niin kuin astumista toisen kotiin ilman lupaa. Tiedäpä tuota. Sen jälkeen en ole asunut kämpässä, jossa olisi saunaa asunnossa ollut ja en ole mikään kauhea saunoja, joten en ikinä käy taloyhtiön asukkaille tarkoitetussa saunassa.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Päivän piristys

Nappasin tänään torilta itselleni päivän piristykseksi kukkasen :)


En päässyt noin pirteän näköisen gladioluksen ohitse. Eikä ollut edes kallis ostos, maksoi 1,50. Koin tarvitsevani jotain kivaa, kun totesin tänään töissä et ei perhana, mun työkengät kuolee niin ku just nyt. Molemmist kantapäistä on pohja kulunut kokonaan puhki ja oikean kengän pohja päkiän kohdalta melkein kokonaan irti. Taittuu jo kahtia puolen aikaa kävellessä.

Joten jouduin menemään tänään ostamaan itselleni uudet työkengät.

Eihän siinä muuten mitään, kenkiä on kiva ostaa, mutta kun olin ajatellut odottaa seuraavaan palkkapäivään ennen kuin käyn etsimässä uudet. Nyt jouduin sitten käyttämään viimeiset rahat tän pätkän palkasta melkein kokonaan. Nettilaskun verran taisi tilille jäädä >/

Mut nyt on sit ainakin hyvät kengät töissä, jos ei muuta.

Ja nätti kukka lipastolla :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Löytyi!

Meinasin tulla jo epätoivoiseksi kun menin käymään Prismassa niitä palapeilejä katsomassa enkä meinannut löytää millään ja myyjäkin oli siinä uskossa ettei heillä sellaisia ole. Vaikka nettisivut sellaista väittävätkin. Onneksi myyjä meni kysymään infotiskiltä ja löysin kuin löysinkin palapeilit. Valaisinhyllyjen seassa, hieman epäloogista minusta tai sitten en vain ymmärrä.


Kuvasta ei näy, mutta se tuli hieman liian matalalle minun silmääni, mutta muuten sanoisin että silmämääräisesti laitettuna sain aseteltua sen aika hyvin. Kovin paljoa ei tarvinnut mittanauhaa käyttää.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ristiriitaisuuksia...

Päätin sitten antaa itselleni porttikiellon kenkäkauppoihin ainakin jouluun saakka. Menin ostamaan taas kengät > ) Ne oli ihanat ja ne oli ihanat jalassa ja ne pysyi jalassa vaikka olivatkin avokkaat. Ja myönnetään että olen kaipaillut uusia avokkaita, mutta kun tuhlasin tässä kuussa jo vaikka mitä takin tarvikkeisiin ja lähiaikoina olen ostanut kahdet toisetkin kengät...

Mulla on tosi tuhlaavainen olo just nyt :( Mulla taitaa olla vaikeuksia sopeutua työlliseen elämään rahankäytön puolesta ainakin. Toisaalta tulee heti hiukka huono omatunto, kun ostan jotain mitä en ehdottomasti tarvitse tai sitten jotain mitä en välttämättä tarvitse ja en edes alennuksesta. Mutta toisaalta kaikki nämä on ostettu sen jälkeen kun kaikki laskut on maksettu ja rahaa pistetty säästöön jne. Eli niillä jäljelle jäävillä rahoilla, jolloinka sen pitäisi olla ihan ok.

Pää parka... Välil tuntuu etten mä muuta ajattelekaan. 


Siinä ne ihanuudet sitten on. Just mun kokoani, tosin mietin välillä että puoli kokoa pienemmät eivät valttämättä haittaisi. Vasen jalkani kun on oikeaa pienempi. Nahkaiset, aivan järkyttävän ihanat jalassa. Melkein kuin niitä ei olisi jalassa ollenkaan.

Ihanat.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Mä tarviin peilin!

Mä olen ihan kusessa kun mulla ei ole sitä kokovartalopeiliä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä >(  Olisin vihdoinkin saanut kasaan kaiken tarvitsemani uuteen ihanaan (toivottavasti ainakin) syystakkiini, mutta on hiukka paha ruveta tekemään mitään kun tietää, että homma todennäköisesti tyssää siinä kohtaa, kun tarvitsisi nähdä sovittaessa sinne takapuolelle.

Minulla olisi paikkakin jo tiedossa tälle peilille ja äiti oli ihana ja muistutti minua palapeilien olemassaolosta, joista meikä tykkää aika paljon.

Ja tietenkin niitä on sitten hieman hankala löytää. Netistä hakemalla en ole löytänyt kuin Prisman nettisivuilta maininnan niistä valikoimissa. Joten sinne on sitten kait mentävä. Ja kun ne palapeilit siellä tuntuivat olevan ihan peruskamaa, niin ehkä voisin piristää sellaista peiliä sisustustarroilla...

Olettaen, että sisustustarrat tarttuvat peilipintaan?

lauantai 14. syyskuuta 2013

Liitutaulu

Vaikken kesällä ole mitään ehtinyt postailemaan, se ei tarkoita ettenkö olisi jotain kuitenkin ehtinyt saada aikaiseksi. Enimmäkseen olen käyttänyt kesän uuden kämpän laittamiseen. Ostellut sitä sun tätä keittiöön, sillä Usvan ollessa se keittiöhengetär, niin suurin osa keittiökamoista jäi Usvalle, uuden lampunkin hankin tuossa joku aika takaisin ja uusia mattoja kämppä kaipailee myös. Kasveista kaikki, yhtä lukuunottamatta, selviytyivät muutosta ja olen vieläkin ällistyksissäni etten menettänyt ainuttakaan orkideaani.

Mutta siis, kesäinen projektini.

Näin taas kerran Pinterestissä tällaisen, mistä se idea sitten lähti ja kun vielä pari päivää myöhemmin huomasin roskiksilla kaatikselle menossa olevan kaapin oven, päätin siinä kohtaa napata sen mukaan ja testiä toimiiko idea.


Eli, tein siis liitutaulun. Se oli hyvin yksinkertaista. Nappasin sen kaapinoven mukaani, pesin sen ja kävin ostamassa liitutaulumaalia. Sitä löytyi yllättäen Tiimarista n. 10 eurolla. Oltiin Usvan kanssa ihan äimän käkenä kun se silloin joskus sieltä huomattiin. Oltii yritetty löytää sitä vaikka mistä muualta, mut ku ei. Jostain syystä ei sitten vain oltu aikaisemmin joko älytty etsiä Tiimarista tai sitten emme vain olleet nähneet sitä siellä.

Tuo kaapin ovi painoi sitten ihan julmetusti, se on varmaan täyttä puuta... Mutta ruuvasin siitä irti kaikki ovenkahvat ja saranat ennen kuin pesin sen ja sen jälkeen maalasin siihen ensimmäisen kerroksen liitutaulumaalia. Se sai kuivua vuorokauden verran ja sitten maalasin toisen kerroksen, mutta kun ensimmäisen kerroksen olin maalannut siveltimellä pystysuuntaan, niin toinen kerros piti maalata vaakasuuntaan. Ja taas sa kuivua vuorokauden verran. Varmuuden vuoksi annoin olla vielä toisenkin.

Ruuvasin takapuolelle vielä kaksi ruuvia joihin sidoin rautalankaa, kolmin kerroin ennen kuin ripustin taulun seinälle. Olen ajatellut vielä että ovenkahvan reikiin voisi jossain vaiheessa hankkia jotkin koukut tai nupit, niin siihen saisi vielä kivasti tavaraa roikkumaan.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Hatulla leikkimistä

Löysin alkukesästä tuollaisen merirosvomaisen kolmikolkka hatun, jonka sitten tietty nappasin mukaani. Olin ajatellut jotain sen tyyppistä päähäni Ropeconiin, joten se osui aika hyvään saumaan siinä kohtaa. Kuitenkin, eilen minulla oli hieman levoton olo (olin töissäkin ihan ihmeellinen ja lisäksi vielä kaikki tuntui hirmuisen ärsyttävältä, niinkin paljon että työkaveritkin rupesivat ihmettelemään että mikä minua vaivaa) ja illalla se vielä jatkui, joten päädyin leikkimään tällä piraattihatullani.



Kuva on hieman hankala, enkä pystynyt ottamaan muita kuvia kun kameran akku päätti sanoa sopimuksen irti, mutta tuollainen oli leikkini tulos. Ropeconissa hatun koristeena ei ollut muuta kuin tuo ruskea/pronssinen kukka. Käytännössä, ja muutamaa tavaraa lukuunottamatta, olen vain kasannut koruvarastoani hattuun % P

Täytyy muistaa tuo jos joskus tulen tarvitsemaan koristeellista hattua johonkin rientoon tai larppiin...

Kesä?

Nyt täytyy kyllä sanoa että tuntuu ihan siltä kuin kesä olisi vain vilahtanut nopiana ohitse. Vastahan mä tulin Irlannista! Mut paljon tässä on sätättykin. Tuli valmistuttua koulusta, muutin uuteen kämppään eli Pakanakoto kattaa nykyään sitten kaksi kotoa, sain työpaikan kesäksi ja ainakin toistaiseksi vähän pidempäänkin.

Uusin muutos taitaakin olla uusi tulokas meikäläisen huushollissa. Sissi kun oli ihan rakastunut Usvaan ja Poikaystävään eikä tullut niin kauhean hyvin toimeen Nepetan kanssa, niin meidän prinsessa jäi sitten Usvalle. Nepi taisi olla mm. vähän liian raisu Sissin makuun. Joten Nepi tuli sitten yksinään minun kanssani tänne uuteen paikkaan. Olin jo päättänyt ennen muuttoa että Nepille täytyy hankkia kaveri sitten jossain vaiheessa ja se tuli aika selvästi ilmi siinä muuton jälkeen että Nepi oli hieman yksinäinen. Joten tuossa ehkä about kuukausi sitten lölysin vihdoinkin Nepille kaverin.

Saanen esitellä, Nula :)


Nula on kovin pieni, minust tuntuu että hän on hieman normaalia pienikokoisempi, mutta rohkeutta neidiltä sitten löytyy vaikka muille jakaa. Nepillä ja Nulalla ei ollut mitään vaikeuksia toisiinsa tutustumisessa. Kopasta ulos tullessaan Nula marssi suoraan Nepen luo ja sitten nuuskittiin hieman toisten neniä ja sen jälkeen vietetiin loppuilta seuraamalla toisia kuin hait laivoja.

Nyt tytöt sitten jo leikkii, painii ja kiusaa toisiaan ihan kympillä ja Nepikin on tyytyväisempi kun hänellä on seuraa. Ja meikä meinaa kuolla kun toi pentu on niin söpö! Paitsi silloin kun hän yrittää tulla mun lautaselleni syömään, siinä kohtaa hän on ihan pirun itsepäinen ja ärsyttävä.

Ja kaikki kelpaa -.-

Mutta ihania ne kumminkin on :)

torstai 27. kesäkuuta 2013

Pentu...

Otetaan tirppapallo, heitetään pakkauspaperia päälle ja johan pysyy kissa kiireisenä. Nepi on yrittänyt tappaa tuota palloa paperien keskellä jo varmaan kolme varttia, ja kuka tietää kuin kauan se ennen sitä on sen kanssa riehunut, ku meikäläinen oli ulkona...

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kotona taas!

On se kiva olla takaisin kotona! Mielenkiintoisesti kaikista opettajien varoituksista huolimatta, Irlannissa ei pahemmin ollut ongelmia koti-ikävästä tai pahemmasta kulttuurishokista, mutta nyt kun on kotiin päässyt niin johan onkin hieman hankalaa. Tuntuu kuin olisin ollut unissakävelijä kaksi ensimmäistä päivää.

Palasin siis takaisin Suomeen jo sunnuntaina, postauksen tekeminen on hiukka venähtänyt kiitos kaiken sähläyksen. Matka takaisin oli ihan yhtä väsyttävä kuin sinne mennessäkin, ehkä jopa hieman raskaampi sillä odotin jo kovasti pääseväni kotiin. Koti-ikävä iski oikein kunnolla kyntensä viimeisen viikon aikana kun pakkailin laukkujani matkaa varten.

Irlannin päässä homma meni samalla lailla kuin viimeksi, vastakkaisessa järjestyksessä vain. Sain kyydin Galwayhin (ja kahvilan emännän kanssa tuli vuodatettua pari kyyneltä...) ja sieltä menin bussilla Dublinin lenyokentälle. Se on aivan mahtavaa, että sieltä löytyy bussilinja suoraan Galwaysta Dublinin lentokentälle. Lensin Tukholmaan, jossa yövyin JumboStay nimisessä hostellissa. Se on asuttavaksi muunnettu oikea lentokone, se oli aika siisti. Tosin kokemusta häiritsi hieman unenpuute ja kuorsaava naapuri, joka ei todellakaan auttanut uneenvaipumista > /

Aamulla sainkin sitten herätä kukonlaulun aikaan, jotta ehdin taksilla satamaan ja laivaan. Olin kuitenkin hieman hätäinen ja oli terminaalissa puoli tuntia ennen  kuin se edes aukesi. Hups... Sunnuntai kuluikin sitten uuteen Viking Graceen tutustuessa, torkkuja ottaen ja leffoja katsellen. Kun kotiin asti pääsin, minua oltiin satamassa vastassa (ja olin näköjään tuonut Irlannin mukanani vesisateesta päätellen) ja sain taksikyydin kotiin, meikäläinen saikin jo miltei heti tipahtaa sänkyyn, jotta ehtisin maanataina kouluun.

Ja maanantai olikin ihan julmetun epätodellinen päivä. Epätodellisin hetki ehkä oli se kun kouluun mennessä nökötin valoissa ja odotin että valo vaihtuisi ja katselin kun porukka tuli ja meni. Hyvin irrallista...

Paljoa siinä ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä, kun "oikea maailma" otti ja nappasi kiinni taas. Tuntuu kuin minulla olisi miljoona ja yksi asiaa hoidettavana koulun, työn ja asumisen kanssa ja kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikki pitäisi aloittaa jo nyt. Kaiken olen onneksi jo päässyt aloittamaan (luulisin) ja koulun saan lopetettua perjantaina, jolloin valmistun. :D Jei!

Kesätöitäkin on ja tämän kesän aikana yksi Pakanakoto muuttuu kahdeksi sellaiseksi, sillä meikäläinen muuttaa omaan asuntoon. Jahka sen nyt ensin löytää...

Hiukan kaiholla jää kyllä muistelemaan Irlantia. Siellä oli aivan mahtavaa ja ihmiset olivat myös ihania. Takaisin aion ehdottomasti mennä, ainakin lomalle.


Siinä taisi sitten olla tämä pätkä tästä vuodesta. Ja ei kun eteenpäin uusiin seikkailuihin ;D

"Hills as green as emeralds
Cover the countryside,
Lakes as blue as sapphires
Are Ireland's special pride,

And rivers that shine like silver 
Make Ireland look so fair - 
But the friendliness of her people 
Is the greatest treasure there."

- Irish Blessings

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kuva päivässä (tai kahdessa): 29


Saivat kahvilaan vähän uusia myytäviä. Sain maistaa tuota mustan metsän kakkua, on muuten ihan törkeän hyvää!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kuva päivässä (tai kahdessa): 26


Vaaleanpunainen puu :D

Kiertoajelulla

Kuten kuvapäivityksessä mainitsin, olin maanataina päivänmittaisella kiertoajelulla Limerickistä Galwayhin. Kiertoajelun kohteisiin kuuluivat mm. Bunratty Castle ja Cliffs of Moher ja ajoimme myös Burrenin ja Galway Bayn kautta.


Ensimmäinen kohde Limerickistä lähdön jälkeen oli Bunratty Castle (& Folk Park), joka on aivan upea linna. Se on 1400-luvulla rakennettu linna, ja täysin entisöity ja kalustettu ajanmukaisilla kalusteilla. Ja ne kalusteet on iuhan oikeasti antiikkia 1500- ja 1600 -luvuilta. Saimme kuulla linnan työntekijältä hieman historiaa linnasta, mikä olikin mielenkiintoista vaikka  iso osa olikin hieman tuttua, varsinkin kun puhuttiin linnan puolustuksesta.

The Main Guard. Linnan ensimmäinen kerros (pohjakerroksessa on kellari), joka oli sotilaiden asuinhuone. Vasemmalla syvennyksessä on ovi tyrmään. Nykyään huonetta käytetään keskiaikaisiin juhla-aterioihin, minkä takia salissa on pöytiä. Alunperin niitä ei ollut. Opas näytti meille myös salin lattian keskeltä halkaisevan linjan, joka jakoi alueen sotilaiden ja upseerien kesken. Upseerit saivat tietty sen puolen, jossa oli tulisija.

Murder Hole. Linnan sisäänkäynnin yläpuolella on reikä katossa. Sotilaat pystyivät ampumaan nuolia siitä, mikäli vihollinen pääsi oven läpi. Hiukka kuin karhut Turun linnassa. Ainakin muistaakseni niillä oli joskus karhuansa Turun linnassa...

Hieno ikkuna. Alunperin, kun linnaa rakennettiin, linnassa ei ollut lasi-ikkunoita. Ne ovat myöhempi lisäys.

Vähän tärähtänyt kuva. The Great Hall. Linnan toisessa kerroksessa. Sarvet seinällä on kuulemma turpeesta löydetyt jättiläispeuran eli irlanninhirven sarvet. Eläin kuoli sukupuuttoon joskus 10 000 vuotta sitten.

Suuren salin seinävaatteet on suurin osa muistaakseni 1500 -luvulta peräisin.

Jaarlin pöytä. Alunperin linnaa kotinaan pitäneet O'Brienit oli alueen kuninkaita, mutta englantilaisten tultua he alenivat jaarleiksi.

Tulisija keskellä suurta salia.

Narnia kaappi! Oikeasti se on kapioarkku/-kaappi. Oppaan mukaan myötäjäisten valmistamiseen meni 14 vuotta ja 14 vuotta oli myös ikä, jolloin morsian tuli naimaikään.

Sheela-na-gig. Oppaan mukaan yli tuhat vuotta vanha pakanasymboli, joka liitettiin hedelmällisyyteen ja joka karkotti pahan, minkä takia kaiverrukset löytyvät usein ovien ja ikkunoiden läheisyydestä. Oppaan mukaan uskottiin, että jos istui Sheela-na-gigin alla, ei mennyt kauaa, ku oli raskaana.

Näkymää linnan tornista.

Earl's Buttery, muistaakseni. Löytyi heti suuren salin vierestä.

Keittiö.

Linnan rouvan huone.
 Bunratty Castlen ympärillä on Folk Park, joka on rekonstruktio 1800 -luvun taloista ja ympäristöstä. Sieltä löytyi kaikki maatalosta kartanoon. Valitettavasti sen läpipenkomiseen olisi tarvittu enemmän aikaa kuin mitä minulla oli, joten en päässyt näkemään kaikkea. Jotain kuitenkin.

Sepän paja.

Maatalo ja kutojan talo.

Toinen maatalo.

Rikas maatalo. Täällä oli talon rouvakin paikalla leipomassa leipää.

The Village Street. Täältä löytyi lääkärin talo, pubi (totta kai), postitoimisto, valokuvaaja, ruokakauppa ja hotelli.
Seuraavaksi kävimme lounaalla pikkukaupungin (tai kylän) pubissa, joka oli lähellä Cliffs of Moheria, jotka olivat seuraava pysäkkimme. Lounaalla tutustuin muutamaan kanssamatkustajaan, mm. amerikkalaisiin kahteen naiseen, jotka taisivat olla about äitini ikäisiä, ja belgialaiseen nuoreen mieheen, joiden kanssa hengailin sitten loppumatkan ajan. Saimme ottaa hieman kuvia Moherista kylän satamasta katsoen ennen kuin menimme jyrkänteille saakka.

Pubissa oli tulisija! Ihan satavarma nyt en ole, mutta mulla on sellainen muisikuva että Suomessa tulisijat ei taida olla sallittuja ravintoloissa... mikä on sääli.

Cliffs of Moher satamasta päin.

Vielä satamassa.

Cliffs of Moher. Nyt ihan paikan päällä.

Hieman horisonttia myös. Päivä oli onnekkaasti aurinkoinen ja melko selkeäkin.

Melkein näkee tornin,

Polku, jota pitkin kuljettiin oli melko kapea ja tässä kuvassa on yksi harvoista kohdista, joissa ei ole aitaa välissä.


Suurin osa kävelyreitistä on nykyään aidattu, koska porukka on niin hölmöjä että menevät ottamaan kuvia liian läheltä reunaa ja sitten tietty putoavat. Ottaen huomioon vielä kuinka kovaa siellä tuulee, niin en yhtään ihmettele, jos reunalla menettää tasapainonsa yhtäkkiä. Itse pysyin turvallisen välimatkan päässä reunasta, kiitos vain >) Mut se tuuli. Hyvää päivää se oli vahva. Välillä oli vaikeuksia päästä kävelemään eteenpäin, ku tuuli puski niin kovaa vastaan. Sen ja kallioiden suuruuden kanssa ja kun kuunteli noita valtavia aaltoja iskeytymässä kallioita vasten, siinä tuli melko pieni olo taas. Pirun upea paikka.

Moherin jälkeen jatkoimme matkaa ja pysädyimme ottamaan kuvia Burrenista. The Burren on, ainakin osa siitä, kansallipuistoa ja sen nimi iiriksi, Boireann, tarkoittaa kivistä paikkaa (rocky place). Se on hiukka kuumaisemaksi kuvattua kalkkikivi tasankoa, jonka raoissa ja väleissä kasvaa hiukka ruohoa ja muita pikkukasveja. Se toi mun mieleeni itse asiassa rakka-alueet tunturien huipuilla. Paitsi että kivet ei liikkunut mihinkään. Oppaan mukaan Burrenissa kasvaa 700 eri kasvilajia.

The Burren.

Burren on ihan valtava alue, 250 neliökilometriä, ja se on täynnä näitä rakoja. Oppaan mukaan, kun sataa, vesi jää hetkeksi lillumaan pinnalle ennen kuin se valuu raoista maanalaisiin jokiin ja luoliin. Ja matkalla alas se vesi suodattuu ja se on kuulemma hyvin terveellistä. Meikäläisen pipon tupsu tipahti yhteen noista raoista ja en olis varmaan edes huomannu sitä ennen ku vasta takaisin kämpillä, ellei toinen niistä amerikkalaisista rouvista olis nähny sen putoavan ja se belgialainen jätkä noukkinu sen mulle sieltä takaisin.


Alue, jossa otimme kuvia oli lähellä merta ja oppaan mukaan on joskus kauan sitten ollut merenpohjaa. Kivistä löytyy fossiileja. Maa ei kuulemma Irlannissa enää nouse jääkauden jäljiltä.

En tiedä mikä kasvi, mutta sieltä se tunki, kivien raosta.


Sitten suunnattiin takaisin Galwayhin Galway Bayn rantoja pitkin. Maisemat oli upeita ja ohitimme matkalla Irlannin pienimmän kylän (bussin takapää hätinä pääsi kylän rajojen sisäpuolelle, kun etupää ja poistui kylästä) ja pisimmän kylän, joka on yli kuusi kilometriä pitkä. 

Lynch's Castle.
Oppaan mukaan sanonta lynkata, joka on englanniksi lynch, tulee tästä talosta. Mr. Lynch'lla oli poika, joka oli ihastunut paikalliseen tyttöön, mutta tytöllä oli kilpakosija ja pojat päätyivät tappelemaan tytöstä. Lynchin poika tappoi kilpakosijan ja tuomittiin murhasta hirtettäväksi. Kukaan ei kuitenkaan suostunut poikaa hirttämään, joten lopulta herra Lynch meni ja hirtätti poikansa linnan ikkunasta.


Pubi, The King's Head. Vuodesta 1649 asti toiminut
1600 -luvulla kuningas Charles (en muista kuinka mones) tuomittiin mestattavaksi, mutta kukaan Englannissa ei sitä suostunut tekemään. Joten pyöveliä alettiin etsimään Skotlannista, Irlannista ja Walesista. Lopulta hommaan valittiin pyöveli Galwaysta ja palkkioksi hän sai rahaa ja tontin kaupungista. Niiden avulla pyöveli perusti pubin, jonka nimesi sitten King's Head:ksi.

Pirteitä tarinoita...

Kierros päättyi Galwayhin, joten sieltä meikä sitten hipsi takaisin kotiin ja vielä ihan ihmisten aikoihinkin. Kello taisi olla vain puoli kahdeksan kun oli takaisin Athenryssa. Juma, tää oli vaikee postaus saada kirjoitettua. Oon varmaan kahteen kertaan menettänyt kuvat ja joutunut lataamaan ne uudestaan, plus muut sähläykset netin ja Bloggerin kanssa. Mut ainakin sain sen nyt sitten vihdoin valmiiksi. :D