torstai 29. joulukuuta 2011

Piilottakaa suklaat!!!

Ei, pakanakodossa ei ole alkamassa armoton laihdutuskuuri, vaikka otsikosta niin voisi päätellä. Sen sijaan asunnossa elää neljä naista, joista yksi on vähän turhan perso suklaalle. Arvaatteko kuka?



Syyllinen!



Yökönlehden täystuhohan se. Ja myönnetään että vika oli myös minun, kun en muistanut piilottaa suklaitani paremmin. Tosin kerran muistin piilottaa suklaan oikein hyvin, unohdin koko levynlopun ja löysin sen parin kuukauden päästä ripoteltuna pitkin lattiaa. Enkä usko että syyllinen olisi ollut laihduttamiseen kannustava kotihenki.

Pakko kyllä myöntää että omilla pässeillänikin on mielenkiintoisia makumieltymyksiä. Ronja hajosi aivan totaalisesti saatuaan porkkanalaatikkoa - Carlos taas tykkää porkkanoistaan raakoina. Miksi ihmeessä käytämme kymmeniä euroja Royal Caniniin?

Toisenlaisista kissoista: tätini katsotti minulla tänään Tim Burtonin version Batmanin paluusta. Hiukkasen liikaa aivotonta kohellusta jos minulta kysytään, mutta Michelle Pleifferia olisin katsonut vaikka toisenkin kohellusrainan putkeen. Ah mikä Kissanainen <3 Aivan mahtava, ihan hänen takiaan kannattaa leffa katsoa. (Ja olihan Alfredille muutama ihanan naseva lausahdus kirjoitettu, nekin lisäsivät katselunautintoa.)

Muistakaa sateenvarjo jos menette ulos!

torstai 22. joulukuuta 2011

Kuvia Yule-puusta

Tänään koristeltiin kuusi, ja laitan tähän hiukan (tai paljon) kuvia puustamme.

Kaunis kuusemme kokonaisuudessaan ja Nepeta poseeraamassa vieressä.

Pari tänävuonna tehtyä palloa ja viime vuonna joulumarkkinoilta löytynyt lasikoriste. Hopeinen helminauha on ollut meillä kauan.

Niinikoriste, jonka Nepi yritti toistuvasti syödä (jostain kumman syystä se päätyi kuusen latvan tienoille...), sekä olkiketju joka löytyi viime vuonna.


Jääpuikko-valosarjani


Viime vuoden satoa, alumiinilangasta taivuteltu pentagrammi.

Tähden sijaan kuusen latvasta löytyy ruusu (á la muumit :D).


Appelsiineista tuli kauniita ja Iltausva leipoi pipareita, joista osa päätyi kuuseen (ja osa Nepin vatsaan).

tiistai 20. joulukuuta 2011

Lomalle!

Jess! Mulla alkoi joululoma! 12 päivää eikä tarvii tehdä yhtään mitään... no, melkein. Iltapäivällä leffaan, superpäivät on sitten kivoja :D

lauantai 17. joulukuuta 2011

Piparkakkutalo - tai torni...

Meillä oli tänään Iltausvan perheessä jokavuotinen piparihelvetti. Minä olen liittynyt seuraan kun muutettiin samaan kämppään Iltausvan kanssa. Minä käytän tilaisuuden hyväkseni ja teen yleensä piparkakkutalon, jonka vien äidilleni. Tosin tänä vuonna kokeilin jotain uutta ja piparitalosta tulikin piparitorni.


Meiltä oli kadonnut kaikki viimevuotiset kaavat, joten jouduin koulussa tulostamaan netistä meille uudet ja tulipahan siinä samalla selailtua muitakin sivuja ja löysin yhdeltä sivustolta upean kuvan kokonaisesta linnasta jinka joku oli jaksanut väkertää. Voinee sanoa että joku vähän inspiroitui... :D



Kuusenhakureissulla käytiin myös, kuten kuvien taustasta voi päätellä ja hieno kuusi löytyikin. Nyt vain odotellaan yulea että päästään koristelemaan.

Saarnipuu ja tuulhaukka

Tuossa vähän aikaa sitten intouduin tekemään pienen kalligrafia-työn. Olimme Iltausvan kanssa lueskelleet Heli Laaksosen Pursua ja löysimme sieltä pätkän johon molemmat tykästyimme. 'Tammipuu vai tuulhaukka' on pätkä nimeltään, tosin koska Iltausva ei pidä tammista niin vaihdoin tammen saarneen ja pätkän pituuden ja kehysten pienuuden takia jouduin jättämään osan teksistä pois.


Kirjaimisto on jotain hyvin epämääräistä, omaa sähellystäni, antiikvan ja italicin välillä. Itse en ole täysin tyytyväinen työni jälkeen, teksti ei ole täysin tasaista ja a-kirjaimet ovat lähestulkoon sääntönä päin honkia, mutta muuten se on ihan nätti työ. Ainakin sen verran nätti että sen kehtasi seinälle laittaa :)


tiistai 13. joulukuuta 2011

Vihdoinkin! (osa II)

Yökönlehti jo kertoikin kranssisunnuntaistamme. Minäkin laitan nyt kuvia omasta kranssistani, jonka aioin viedä isälleni kunhan saan aikaiseksi.

Uteliaille: kuvaan tunkeutunut häntä kuuluu Nepparille.





Elämäni ensimmäisestä kranssista tuli yksinkertainen: kuusenoksia, vähän hopeamaalia, muutama hopeinen käpy, Yökönlehden niinestä väkertämä rusetti ja paljon ilmaa.


Lopuksi vielä oma Vihdoinkin! -projektini:
Samhain lepakko koristautui Yulea varten.

Samhainin aikaan kiinnitämme viisi lepakkoa olohuoneemme valtaisiin ikkunoihin. Joka vuosi on ollut tarkoitus koristaa heidät yulen kunniaksi tonttulakeilla, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Nyt heillä on lakit, ja ikkunoita koristavat loppiaiseen saakka.




Tiinu! Ruisleipää!


Innostuin leipomaan ruisleipää (aitoa ruisleipää juuresta ilman vehnäjauhoja tai lisättyä hiivaa) muutama kuukausi sitten ja hyvin ovat kelvanneet sukulaisille ja ystäville. Tällä hetkellä uunissa paistuu viikossa vähintään 12 leipää (neljä kerralla, kolmena päivänä) ja jouluksi olen saanut tilauksia niin että joudun ehkä sanomaan muutamalle vakiottajalle että joudut odottamaan seuraavaa paistokertaa. Tämä saatetaan kyllä välttää, koska käväisin tänään postissa hakemassa ihanan tätini minulle ostaman yhdeksän litraisen taikinatiinun. Tähän asti taikina on valmistunut viiden litran majoneesiämpärissä (valmiista taikinasta jätetään astian pohjalle ja reunoille taikinaa, joka seuraavalla kerralla toimii uuden taikinan juurelle --> astiaa ei pestä koskaan) joten nyt olisi tilaa kasvattaa kahden litran taikina kolmeksi litraksi. Eri asia sitten jaksanko kaiken muun joululeipomisen lisäksi paistaa kerralla kuusi limppua (yhteen limppuun menee noin tunti...)


Uusi kultani <3 Tiinu on tehty käsityönä Hämeenkyröläisessä yrityksessä nimeltä "Kauhapaja". Kauhapaja, 9 l taikinatiinu  

Saas nyt nähdä mitä juureni tykkää uudesta kodistaan...
Juurenikin sain muuten samaiselta tädiltä, joka oli aloittanut sen 15 vuotta sitten jonkin leipomon luomuruisleivästä. Hyvin on juuri sen 15 vuotta käyttämättömänä levännyt, koska on ainakin tähän asti ollut kova poreilemaan ja kohoillut usein ämpärin reunojen yli. Aikamoisella jännityksellä odotan, että mahtaako olla taikina vastassa keittiön ovella kun huomenna kömmin kahvia juomaan...

Tiinu ja majoneesiämpäri vierekkäin. Onhan noissa hiukan eroa.
Jätin ämpärin reunoille taikinaa kuivumaan - annan sen sitten hyvään kotiin jollekin leipojalle. Ajaa asiansa vaikkei kaunis olekaan, ja on paljon halvempi kuin tiinu.    

Säilytysratkaisu

Nyt tarvitsen enää jonkin kivan apupöydän (ja isomman keittiön!) tuolle tiinulle. Keittiöntuolille kun olisi muutakin käyttöä...

P.S Ruisleivän ohjeen lupaan julkaista jahka olen hiukan saanut tuntumaa tiinuun ja päässyt vähän vertailemaan leivän kohoamista ja makua. Olkaa kärsivällisiä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Orkideoita

Mun orkideani kukkivat! Tämä ensimmäinen, Dendrobium eli puikkokämmekkä, on aloittanut jo marraskuussa ja toivon mukaan jatkaa vielä pitkään. Toinen, Phalaenopsis eli perhoskämmekkä, on jonkun aikaa jo kasvattanut kukkavanaa. Se on lähtenyt tuolla lailla ovelasti vanhasta vanasta. Toivottavasti rakas kukkaseni jaksaa kukkia.

Dendrobium

Phalaenopsis

Näiden kahden lisäksi omista toisen Phaleen, toisen Dendrobiumin (eri lajiketta tosin) ja Cambrian. Toiset kappaleeni ovat pitäneet pitkään hiljaiseloa edellisen kukinnan jälkeen, mutta Cambria sitten taas on herännyt henkiin, kirjaimellisesti. Hän oli ottanut nokkiinsa jostakin ja kuolettanut kaikki lehtensä ja luulin jo pitkään että se oli kuollut, mutta en sitten voinut luopua siitä. Ja hyvä niin, hän innostui kesän aikana ja nyt hän on kasvattanut pitkän lehtiryppään kuolleitten tynkien vierelle. Orkideat kuuluvat lempikasveihini, ihanaa kun he voivat hyvin!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Vihdoinkin!

Kolmatta vuotta asutaan tässä kämpässä Iltausvan kanssa ja joka yule minun on ollut tarkoitus tehdä havukranssi meidän oveen. No, nyt sen sitten vihdoin sain aikaiseksi. Pidettiin Iltausvan kanssa oikein talkoot ja opetin hänelle samalla kuinka tällainen laitos tehdään.

Krannsin tekeminen aloitetaan yleensä rungon valmistamisesta ellei sitten ole sellaista ostanut. Rungon voi tehdä pajuista ja rahkasammaleesta jos niitä on saatavilla tai pelkästä pajusta. Sen voi tehdä oljesta tai rautalangasta ja sammaleesta, mutta koska kaupunkiasujalle tällaiset materiaalit voivat olla hankalia saada niin voi tehdä kuten me teimme.

Rautalankaa ja sanomalehteä, rautalangasta tehdään ympyrä ja sanomalehti rytistetään rautalangan ympärille ja kiinnitetään puolalangalla (puolalanka on hiukan ohkaisempaa rautalankaa, jota voi ostaa askartelukaupoista, mikäli kaupalla on hyvä valikoima). Puolalankaa ei tarvitse katkaista missään vaiheessa vaan siitä voi jatkaa heti havujen kanssa (tai mitä sitten käytetäänkään).


Renkaan sisäpuolella kannattaa käyttää lyhyempiä havuja ja ulkopuolella vastaavasti pidempiä. Kun havut ovat kaikki kiinni, puolalangasta kannattaa vielä tehdä ripustuslenkki ennen kuin langan katkaisee, mikäli kranssi tulee oveen tai jonnekin roikkumaan. Jos ovi on ulkoilmassa, kranssin takapuoli kannattaa peittää liimaamalla (tehokkaalla liimalla) sinne leveää nauhaa tai lehtiä tai mitä sopivaa nyt sattuu löytymään peittämään rautalangat. Ulkoilmassa, kosteassa rautalanka ruostuu ja värjää oven.

Koristeet lisäätään yleensä sitten kun havut ovat jo paikoillaan. Koristeet kiinnitetään rautalangoilla työntäen ne kranssin pohjaan tukevasti kiinni. Minun kranssistani, joka päättyi vihdoinkin oveemme, tuli tämän näköinen.
Kuvasta tuli hiukan epäselvä, mutta eiköhän siitä saa suht hyvin selvän.

Sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa, laitan tähän vähän infoa kranssin ja kuusen historiasta ja symboliikasta.

Kranssi

Sana kranssi tulee saksan kielen sanasta kranz ja ruotsin kielen sanasta krans. Kranssi, eli seppele, on alkuperältään hyvin vanha, sen juuret juontuvat tuhansien vuosien taakse. Kukista tehtyjen pienten renkaiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden haudoista. Roomassa ja Kreikassa seppelettä kannettiin viran ja kunnian merkkinä. Kruunut ovat saaneet alkunsa tästä tavasta.

Esikristilliset germaaniset kansat käyttivät seppeleitä sytytettyjen kynttilöiden kera joulukuun pimeinä ja kylminä päivinä symboloimaan toivoa tulevista lämpimistä ja valoisimmista kevätpäivistä. Skandinaviassa talvella palavia kynttilöitä aseteltiin pyörän ympärille ja valon jumalaa pyydettiin kääntämään "maan pyörää" (the wheel of the earth) takaisin aurinkoa kohti jotta päivät pitenisivät ja lämpö palautuisi. Keskiajalla kristityt sovelsivat tätä perinnettä ja käyttivät (ja käyttävät kait edelleen) adventti seppeleitä osana joulujuhlaan valmistaumistaan.

Seppeleen symboloi sielunkatoamattomuutta ja ikuista elämää, joka juontaa juurensa seppeleen pyöreästä muodosta, joka kuvastaa auringon ikuista pyörimistä. Kristillisellä ajalla seppeleen käyttö liitettiin surujuhlaan, jossa se toimii ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvana.

Kuusi (Picea abies)

Metsäkuusi, joka tunnetaan myös nimellä näre on Suomen toiseksi yleisin puulaji metsissämme ja viimeisin tulokas jääkauden jälkeen, jolloin se alkoi vallata itselleen kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja syrjäyttäen alueen muut puulajit ja luoden tiheitä, hämäriä kuusikkoja.

Kuten useimmat ikivihreät kasvit, kuusi symboloi elämän jatkuvuutta. Suora ja ryhdikäs kuusi liitetään rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen. Vanhat puut liitetään joskus tonttuihin ja kotihaltijoihin. Karsikkopuu oli kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa ja jonka runkoon kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin vainaja liitettiin tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin vainajan palaaminen elävien keskuuteen kummittelemaan.

Kotien pihalla kasvavan pihakuusen on ajateltu suojelevan taloa ja ennen aikaan, ennen talon rakennustöiden aloittamista, isännän tuli nukkua yö pihakuusen alla ja yöllä nähdyt unet lupasivat hyvää tai karkottivat tunkeilijan. Tapion pöydälle, maata myöden kasvavalle kuuselle, jätettiin uhrilahjat metsänjumalalle. Kuusi ja erityisesti sen kävyt on yhdistetty maskuliinisuuteen ja hedelmällisyyteen.

Shamanismissa kuusta on pidetty ystävällisenä ja lempeänä puuna. Se puhdistaa ja tyynnyttää ja sen kautta voi ymmärtää tautien ja sairauksien syytä. Kelttiläisessä mytologiassa kuusi liitetään rehellisyyteen, kasvuun, totuuteen, ystävyyteen, pitkällisyyteen ja hyvään muistiin.

Joulukuusiperinne on meille jäänyt vanhasta talvipäivänseisauksen tavasta viedä metsän laitaan kuuselle uhri (yleensä ruokaa), sytyttää nuotio sen juurelle ja kynttilöitä oksille. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, suomalaisilla oli tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan.

Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan pystytettiin ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen.

(Kaikki kiitos ja kunnia Thuleialle, jota ilman pieni pätkä kuusesta olisi jäänyt vielä pienemmäksi. On se jumalauta kumma kun mistään ei meinaa löytää mitään infoa kuusesta!)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kuivatut appelsiinit

Yule-koriste projekti jatkuu edelleen. Kun tuossa viimeksi askartelimme, laatikoistani löytyi yksi vanha, tummunut ja kurttuinen kuivattu appelsiini ja totesimme Iltausvan kanssa ohimennen että niitäkin olisi mukava saada puuhun roikkumaan. No, tuumasta toimeen seuraavana vapaana hetkenä. Tuommoisia niistä nyt tuli.
Kuivatin appelsiinit uunissa, kerrostalo asunnossa on vähän hankala muualla kuivata. Kahdesta appelsiinista sain pellillisen verran viipaleita. Löysin hyvän ohjeen Kotivinkin sivuilta, jonka laitan myös tähän:

"Viipaloi appelsiini terävällä veitsellä noin 3 mm paksuisiksi viipaleiksi. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle. 

Voit siivilöidä viipaleille hieman tomusokeria. Sokeri saa viipaleet loistamaan erityisen kirkkaina. 

Kuivata uunissa kiertoilmatoiminnolla 75 asteessa ja tavallisessa uunissa alle 100 asteessa 3-5 tuntia. 
 Jätä uunin luukun väliin lusikka niin, että appelsiineista haihtuva neste pääsee pois uunin raosta. 

Samalla ohjeella voit kuivata myös sitruuna- ja limettiviipaleita."

Lämpötila ja aika ovat sitten uunikohtaisia. Koska meidän rakas uunimme on luultavasti yhtä vanha kuin tämä 60- luvulla rakennettu talo, niin voitte kuvitella että tehot ovat sitten sen mukaiset. Appelsiinien kuivaaminen venähti parilla tunnilla. Mutta hyviä niistä tuli, ja todella kauniita. Ja tomusokeri ilmiselvästi toimii, sillä väri on pysynyt ihan julmetun kauniina.


Narua tai lankaa voi pujotella neulan kanssa tai sitten tehdä kuten minä ja tehdä pienet reiät varovasti hedelmälihaan jollain terävällä työkalulla, itse käytin ihan saksia. Varovainen kannattaa olla sillä appelsiinit ovat hauraita kuivuttuaan varsinkin jos niistä tekee yhtä ohuita kuin nämä.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Nostradamuksen aikakirjat, Jei!

Kävi ihan saakelinmoinen tuuri kirjastossa tänään! Olin jo luovuttanut ja todennut et kai se on sitte pakko varata se kirja kun ei sitä vaan näy kirjaston hyllyillä, enkä olekaan vahdannut sitä ku pienen ikuisuuden siitä lähtien kun äiti siitä mulle vinkkasi. Mutta kuinkas kävikään, kun olin hakemassa kirjaston koneelta kirjaa varatakseni sen, niin eikös se ollutkin hyllyssä! Ja viel kaksin kappalein!

Jess!

Nyt sitten seuraava ongelma... Mistäs mä aloitan lukemisen?

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Epäilyttävä kranssipohja

Kyllä vastamaalattu kranssipohja onkin sitten kiinnostava! Ties vaikka ottais ja lähtis kalppimaan... Tai jos se onkin vaarallinen?!