keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kotona taas!

On se kiva olla takaisin kotona! Mielenkiintoisesti kaikista opettajien varoituksista huolimatta, Irlannissa ei pahemmin ollut ongelmia koti-ikävästä tai pahemmasta kulttuurishokista, mutta nyt kun on kotiin päässyt niin johan onkin hieman hankalaa. Tuntuu kuin olisin ollut unissakävelijä kaksi ensimmäistä päivää.

Palasin siis takaisin Suomeen jo sunnuntaina, postauksen tekeminen on hiukka venähtänyt kiitos kaiken sähläyksen. Matka takaisin oli ihan yhtä väsyttävä kuin sinne mennessäkin, ehkä jopa hieman raskaampi sillä odotin jo kovasti pääseväni kotiin. Koti-ikävä iski oikein kunnolla kyntensä viimeisen viikon aikana kun pakkailin laukkujani matkaa varten.

Irlannin päässä homma meni samalla lailla kuin viimeksi, vastakkaisessa järjestyksessä vain. Sain kyydin Galwayhin (ja kahvilan emännän kanssa tuli vuodatettua pari kyyneltä...) ja sieltä menin bussilla Dublinin lenyokentälle. Se on aivan mahtavaa, että sieltä löytyy bussilinja suoraan Galwaysta Dublinin lentokentälle. Lensin Tukholmaan, jossa yövyin JumboStay nimisessä hostellissa. Se on asuttavaksi muunnettu oikea lentokone, se oli aika siisti. Tosin kokemusta häiritsi hieman unenpuute ja kuorsaava naapuri, joka ei todellakaan auttanut uneenvaipumista > /

Aamulla sainkin sitten herätä kukonlaulun aikaan, jotta ehdin taksilla satamaan ja laivaan. Olin kuitenkin hieman hätäinen ja oli terminaalissa puoli tuntia ennen  kuin se edes aukesi. Hups... Sunnuntai kuluikin sitten uuteen Viking Graceen tutustuessa, torkkuja ottaen ja leffoja katsellen. Kun kotiin asti pääsin, minua oltiin satamassa vastassa (ja olin näköjään tuonut Irlannin mukanani vesisateesta päätellen) ja sain taksikyydin kotiin, meikäläinen saikin jo miltei heti tipahtaa sänkyyn, jotta ehtisin maanataina kouluun.

Ja maanantai olikin ihan julmetun epätodellinen päivä. Epätodellisin hetki ehkä oli se kun kouluun mennessä nökötin valoissa ja odotin että valo vaihtuisi ja katselin kun porukka tuli ja meni. Hyvin irrallista...

Paljoa siinä ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä, kun "oikea maailma" otti ja nappasi kiinni taas. Tuntuu kuin minulla olisi miljoona ja yksi asiaa hoidettavana koulun, työn ja asumisen kanssa ja kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikki pitäisi aloittaa jo nyt. Kaiken olen onneksi jo päässyt aloittamaan (luulisin) ja koulun saan lopetettua perjantaina, jolloin valmistun. :D Jei!

Kesätöitäkin on ja tämän kesän aikana yksi Pakanakoto muuttuu kahdeksi sellaiseksi, sillä meikäläinen muuttaa omaan asuntoon. Jahka sen nyt ensin löytää...

Hiukan kaiholla jää kyllä muistelemaan Irlantia. Siellä oli aivan mahtavaa ja ihmiset olivat myös ihania. Takaisin aion ehdottomasti mennä, ainakin lomalle.


Siinä taisi sitten olla tämä pätkä tästä vuodesta. Ja ei kun eteenpäin uusiin seikkailuihin ;D

"Hills as green as emeralds
Cover the countryside,
Lakes as blue as sapphires
Are Ireland's special pride,

And rivers that shine like silver 
Make Ireland look so fair - 
But the friendliness of her people 
Is the greatest treasure there."

- Irish Blessings

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kuva päivässä (tai kahdessa): 29


Saivat kahvilaan vähän uusia myytäviä. Sain maistaa tuota mustan metsän kakkua, on muuten ihan törkeän hyvää!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kuva päivässä (tai kahdessa): 26


Vaaleanpunainen puu :D

Kiertoajelulla

Kuten kuvapäivityksessä mainitsin, olin maanataina päivänmittaisella kiertoajelulla Limerickistä Galwayhin. Kiertoajelun kohteisiin kuuluivat mm. Bunratty Castle ja Cliffs of Moher ja ajoimme myös Burrenin ja Galway Bayn kautta.


Ensimmäinen kohde Limerickistä lähdön jälkeen oli Bunratty Castle (& Folk Park), joka on aivan upea linna. Se on 1400-luvulla rakennettu linna, ja täysin entisöity ja kalustettu ajanmukaisilla kalusteilla. Ja ne kalusteet on iuhan oikeasti antiikkia 1500- ja 1600 -luvuilta. Saimme kuulla linnan työntekijältä hieman historiaa linnasta, mikä olikin mielenkiintoista vaikka  iso osa olikin hieman tuttua, varsinkin kun puhuttiin linnan puolustuksesta.

The Main Guard. Linnan ensimmäinen kerros (pohjakerroksessa on kellari), joka oli sotilaiden asuinhuone. Vasemmalla syvennyksessä on ovi tyrmään. Nykyään huonetta käytetään keskiaikaisiin juhla-aterioihin, minkä takia salissa on pöytiä. Alunperin niitä ei ollut. Opas näytti meille myös salin lattian keskeltä halkaisevan linjan, joka jakoi alueen sotilaiden ja upseerien kesken. Upseerit saivat tietty sen puolen, jossa oli tulisija.

Murder Hole. Linnan sisäänkäynnin yläpuolella on reikä katossa. Sotilaat pystyivät ampumaan nuolia siitä, mikäli vihollinen pääsi oven läpi. Hiukka kuin karhut Turun linnassa. Ainakin muistaakseni niillä oli joskus karhuansa Turun linnassa...

Hieno ikkuna. Alunperin, kun linnaa rakennettiin, linnassa ei ollut lasi-ikkunoita. Ne ovat myöhempi lisäys.

Vähän tärähtänyt kuva. The Great Hall. Linnan toisessa kerroksessa. Sarvet seinällä on kuulemma turpeesta löydetyt jättiläispeuran eli irlanninhirven sarvet. Eläin kuoli sukupuuttoon joskus 10 000 vuotta sitten.

Suuren salin seinävaatteet on suurin osa muistaakseni 1500 -luvulta peräisin.

Jaarlin pöytä. Alunperin linnaa kotinaan pitäneet O'Brienit oli alueen kuninkaita, mutta englantilaisten tultua he alenivat jaarleiksi.

Tulisija keskellä suurta salia.

Narnia kaappi! Oikeasti se on kapioarkku/-kaappi. Oppaan mukaan myötäjäisten valmistamiseen meni 14 vuotta ja 14 vuotta oli myös ikä, jolloin morsian tuli naimaikään.

Sheela-na-gig. Oppaan mukaan yli tuhat vuotta vanha pakanasymboli, joka liitettiin hedelmällisyyteen ja joka karkotti pahan, minkä takia kaiverrukset löytyvät usein ovien ja ikkunoiden läheisyydestä. Oppaan mukaan uskottiin, että jos istui Sheela-na-gigin alla, ei mennyt kauaa, ku oli raskaana.

Näkymää linnan tornista.

Earl's Buttery, muistaakseni. Löytyi heti suuren salin vierestä.

Keittiö.

Linnan rouvan huone.
 Bunratty Castlen ympärillä on Folk Park, joka on rekonstruktio 1800 -luvun taloista ja ympäristöstä. Sieltä löytyi kaikki maatalosta kartanoon. Valitettavasti sen läpipenkomiseen olisi tarvittu enemmän aikaa kuin mitä minulla oli, joten en päässyt näkemään kaikkea. Jotain kuitenkin.

Sepän paja.

Maatalo ja kutojan talo.

Toinen maatalo.

Rikas maatalo. Täällä oli talon rouvakin paikalla leipomassa leipää.

The Village Street. Täältä löytyi lääkärin talo, pubi (totta kai), postitoimisto, valokuvaaja, ruokakauppa ja hotelli.
Seuraavaksi kävimme lounaalla pikkukaupungin (tai kylän) pubissa, joka oli lähellä Cliffs of Moheria, jotka olivat seuraava pysäkkimme. Lounaalla tutustuin muutamaan kanssamatkustajaan, mm. amerikkalaisiin kahteen naiseen, jotka taisivat olla about äitini ikäisiä, ja belgialaiseen nuoreen mieheen, joiden kanssa hengailin sitten loppumatkan ajan. Saimme ottaa hieman kuvia Moherista kylän satamasta katsoen ennen kuin menimme jyrkänteille saakka.

Pubissa oli tulisija! Ihan satavarma nyt en ole, mutta mulla on sellainen muisikuva että Suomessa tulisijat ei taida olla sallittuja ravintoloissa... mikä on sääli.

Cliffs of Moher satamasta päin.

Vielä satamassa.

Cliffs of Moher. Nyt ihan paikan päällä.

Hieman horisonttia myös. Päivä oli onnekkaasti aurinkoinen ja melko selkeäkin.

Melkein näkee tornin,

Polku, jota pitkin kuljettiin oli melko kapea ja tässä kuvassa on yksi harvoista kohdista, joissa ei ole aitaa välissä.


Suurin osa kävelyreitistä on nykyään aidattu, koska porukka on niin hölmöjä että menevät ottamaan kuvia liian läheltä reunaa ja sitten tietty putoavat. Ottaen huomioon vielä kuinka kovaa siellä tuulee, niin en yhtään ihmettele, jos reunalla menettää tasapainonsa yhtäkkiä. Itse pysyin turvallisen välimatkan päässä reunasta, kiitos vain >) Mut se tuuli. Hyvää päivää se oli vahva. Välillä oli vaikeuksia päästä kävelemään eteenpäin, ku tuuli puski niin kovaa vastaan. Sen ja kallioiden suuruuden kanssa ja kun kuunteli noita valtavia aaltoja iskeytymässä kallioita vasten, siinä tuli melko pieni olo taas. Pirun upea paikka.

Moherin jälkeen jatkoimme matkaa ja pysädyimme ottamaan kuvia Burrenista. The Burren on, ainakin osa siitä, kansallipuistoa ja sen nimi iiriksi, Boireann, tarkoittaa kivistä paikkaa (rocky place). Se on hiukka kuumaisemaksi kuvattua kalkkikivi tasankoa, jonka raoissa ja väleissä kasvaa hiukka ruohoa ja muita pikkukasveja. Se toi mun mieleeni itse asiassa rakka-alueet tunturien huipuilla. Paitsi että kivet ei liikkunut mihinkään. Oppaan mukaan Burrenissa kasvaa 700 eri kasvilajia.

The Burren.

Burren on ihan valtava alue, 250 neliökilometriä, ja se on täynnä näitä rakoja. Oppaan mukaan, kun sataa, vesi jää hetkeksi lillumaan pinnalle ennen kuin se valuu raoista maanalaisiin jokiin ja luoliin. Ja matkalla alas se vesi suodattuu ja se on kuulemma hyvin terveellistä. Meikäläisen pipon tupsu tipahti yhteen noista raoista ja en olis varmaan edes huomannu sitä ennen ku vasta takaisin kämpillä, ellei toinen niistä amerikkalaisista rouvista olis nähny sen putoavan ja se belgialainen jätkä noukkinu sen mulle sieltä takaisin.


Alue, jossa otimme kuvia oli lähellä merta ja oppaan mukaan on joskus kauan sitten ollut merenpohjaa. Kivistä löytyy fossiileja. Maa ei kuulemma Irlannissa enää nouse jääkauden jäljiltä.

En tiedä mikä kasvi, mutta sieltä se tunki, kivien raosta.


Sitten suunnattiin takaisin Galwayhin Galway Bayn rantoja pitkin. Maisemat oli upeita ja ohitimme matkalla Irlannin pienimmän kylän (bussin takapää hätinä pääsi kylän rajojen sisäpuolelle, kun etupää ja poistui kylästä) ja pisimmän kylän, joka on yli kuusi kilometriä pitkä. 

Lynch's Castle.
Oppaan mukaan sanonta lynkata, joka on englanniksi lynch, tulee tästä talosta. Mr. Lynch'lla oli poika, joka oli ihastunut paikalliseen tyttöön, mutta tytöllä oli kilpakosija ja pojat päätyivät tappelemaan tytöstä. Lynchin poika tappoi kilpakosijan ja tuomittiin murhasta hirtettäväksi. Kukaan ei kuitenkaan suostunut poikaa hirttämään, joten lopulta herra Lynch meni ja hirtätti poikansa linnan ikkunasta.


Pubi, The King's Head. Vuodesta 1649 asti toiminut
1600 -luvulla kuningas Charles (en muista kuinka mones) tuomittiin mestattavaksi, mutta kukaan Englannissa ei sitä suostunut tekemään. Joten pyöveliä alettiin etsimään Skotlannista, Irlannista ja Walesista. Lopulta hommaan valittiin pyöveli Galwaysta ja palkkioksi hän sai rahaa ja tontin kaupungista. Niiden avulla pyöveli perusti pubin, jonka nimesi sitten King's Head:ksi.

Pirteitä tarinoita...

Kierros päättyi Galwayhin, joten sieltä meikä sitten hipsi takaisin kotiin ja vielä ihan ihmisten aikoihinkin. Kello taisi olla vain puoli kahdeksan kun oli takaisin Athenryssa. Juma, tää oli vaikee postaus saada kirjoitettua. Oon varmaan kahteen kertaan menettänyt kuvat ja joutunut lataamaan ne uudestaan, plus muut sähläykset netin ja Bloggerin kanssa. Mut ainakin sain sen nyt sitten vihdoin valmiiksi. :D