Mullanvaihtopäivä

Tänään ei tulekaan tarinaa päivässä päivän sanan (vastavuoroisuus) jääden oman viiteliäisyyteni jalkoihin (se, että sana ei antanut meikäläiselle mitään inspiraatiota, ei siis liity tähän mitenkään... köh, köh). Tunsin oloni vielä tiskaamisen jälkeenkin jokseenkin energiseksi, joten tuijotettuani tiskipöydän viereen nostamaani kultaköynnöstä sainkin äkillisen mielenjohteen vaihtaa kasvieni mullat.

Ja sitä kasvini ovatkin odottaneet jo pienen hetken. Luultavasti jo ennen tänne uuteen kämppään muuttamista. Kasviraukat... meikäläinen ei ole ollut ihan paras hoitaja viime aikoina. Mutta tänään sain vaihdettua mullat viidelle kasville, jotka sitä tarvitsivat. Amatsoninlilja ja siroliuska-araliani ehdottomasti, molemmat ovat olleet miltei tuskallista katsoa pikkuisissa ruukuissaan syksyn aikana. Myös soilikkini sai jonkinlaisen äkillisen kasvuspurtin yhtäkkiä kesän lopulla, jonka jälkeen se kukki varmaan kolme kuukautta putkeen. Aika hyvä merkki siitä että ruukku liian pieni.

Ihana gardeniani (kuvassa) pääsi kultakäynnökseni vanhaan ruukkuun, joka puolestaan pääsi amatsoninliljani vanhaan suojaruukkuun. Se oli ainoa sopivan kokoinen, johon saatoin köynnöksen laittaa. Muuta olivat joko liian pieniä tai isoja. Gardeniaa saankin sitten tuijotella hetken aikaa. Sen pitäisi pärjätä ihan hyvin tavallisessa kukkamullassa, mutta gardeniat kun pitävät hieman happamesta maasta niin toivon nyt ettei se loukkaannu. Se on yksi kasveistani, jonka todella en halua ottavan nokkiinsa.

Sitäkin on näköjään tapahtunut. Äidiltäni saama enkelinsiiven pistokas ei viihtynyt ja lopulta sanoi sopimuksensa irti. Samoin päätin lopultakin luovuttaa erään perhoskämmekkäni kanssa. Se on koko syksyn vuoroin lakastuttanut lehtiään ja kasvattanut yhden pienen lehden alun ennen kuin taas palannut lehtien lakastuttamiseen. Kuten kuvasta näkyy, se oli melkoisen surkeassa kunnossa.

Kolmas, josta jouduin luopumaan, oli toinen peikonlehdistäni. En ole senkään kanssa ihan selvillä mitä tapahtui. Ehkä en ole vain kastellut sitä tarpeeksi, koska en vain voi usko että se olisi johtunut sen kasvupaikasta. Hieman hämärä kulma kyllä, mutta ei mitään mistä peikonlehden ei pitäisi selvitä ja se viihtyi siinä vallan mainiosti viime talvena. Mutta nyt se näyttikin yhtäkkiä pystyyn kuolleelta o.O Täytyi pistää se palasiksi ja roskiin.

Mutta toinen hengittää vielä. Se tosin näyttää valmiilta hyppäämään ruukustaan hetkenä minä hyvänsä. Sen verran juuria pilkottaa pohjalta. Jätin sen vaihtamatta ensin, koska muistin ettei minulla ole tarpeeksi suurta ruukkua sille, mutta tajusinkin myöhemmin että kyllä sellainen sittenkin löytyy. Täytyy vaihtaa sille mullat kun seuraavan kerran ehtii. Raahasin sen ja ison pinon orkideoitani pesuhuoneeseen ja annoin niille oikein kunnon suihkun :P Orkideat tykkäävät ja peikolehtikin oli ihan hippasen pölyinen, sitä kun ei tule putsailtua ylähyllyllä kovin paljon.

Nappasin myös paloiksi pistämästäni peikonlehdestä muutaman varren palasen ja pistin vesiastiaan juurtumaan ja toivoakseni myös lehtiä kasvattamaan. En ole ihan varma toimiiko kun jouduin olemaan hieman luova vesiastian kanssa. Sain peikonlehdestäni vain noita varren palasia eikä minulla ollut oikein sopivaa kippoa niille, joten laitoin ne sitten suurempaan aluslautaseen matalaan veteen. Jos ne siitä rupeavat jotain tekemään, minulla on toivottavasti siihen mennessä jokin parempi kippo odottamassa.

Mutta kiva päivä kuitenkin :) Eikä eilinen migreeni ole vielä tullut takaisin :D