Usva tässä hei :) On kuulemma minun vuoroni kirjoittaa, (oikein tekstarilla muistutettiin eilen), joten yritetään:
Poikaystävällä on avainnippu ketjulla kiinni housuissa, joten häneltä eivät avaimet koskaan unohdu. Paitsi kuukausi sitten kun tarkoituksena oli lähteä Tampereelle vierailemaan hänen perheensä luona. Sählä jätti minut nukkumaan, lähti pikaiselle käynnille lähikauppaan, huomasi kaupasssa että avaimet ja lompakko ovat kotona, tuli kotiin eikä tietenkään päässyt alaovesta sisään, yritti soittaa minulle (kännykkäni oli kämpän toisessa päässä ja hiljaisella - en herännyt), ja noin yhdeksän soittoyrityksen eli puolentoista tunnin (!) päästä oli joku naapuri vihdoin tullut päästämään hänet rappuun. Heräsin sentään ovikelloon. Hups. Siinä sitten lähtöä tehdessä soittelemaan (Poikaystävän) Isovanhemmille ynnä muille että juu, vaihtelun vuoksi ollaan taas myöhässä. Sainpahan ainakin nukkua varastoon piiiitkäää reissua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti