Kotona taas

Piti pistää jotain blogiin jo aikaisemminkin, kun takaisin tulin jo tiistaina, mutta koulu alkoi heti samana päivänä, joten viikko on ollut vähän hektinen. Ensimmäisen koulupäivän jätin suosiolla väliin, vaikka sinne olisin ehkä juuri ja juuri ehtinyt jos olisin pistänyt juoksuksi, sen verran väsy oli huonosti nukutun (siis ei ollenkaan nukutun...) yön jälkeen yöjunassa.

Lapissa oli mahtavaa. Niin kuin mainitsin jo aikaisemmin, matkat olivat pitkät. Yöjunassa Rovaniemelle päin emme nukkuneet Tuikun (nimeän kaverimme tästedes Tuikuksi, alkaa tympiä "kaverin" kirjoittaminen) kanssa melkein ollenkaan, kiitos ruotsalaisten teinilikkojen, jotka kälättivät ja hihkuivat varmaan jononkin neljään tai viiteen saakka aamuyöstä ennen kuin poistuivat junasta. Bussimatka oli ihanan hiljainen. Inarissa vietettiin yksi yö ja ennen kuin lähdimme Lemmenjoelle päin, kävimme Siidassa, saamelaismuseossa. Hieno paikka. Kun olimme Lemmenjoelle päässeet, Ravadasputouksille saakka, pääsimme vihdoin itse asiaan.

Päivämatkamme olivat jotain kymmenisen kilometrin luokkaa, emme seuranneet niin tarkasti, ja seitsemän päivää oli lopulta reissun pituus. Yhtenä päivänä tunsimme olomme ihan hirmuisen ahkeraksi ja talsimme varmaan lähemmäs kaksikymmentä kilometriä, kun vedimme kahden päivän matkan yhdessä rysäyksessä. Hirmuisesti eläimiä emme nähneet, muutamia poroja aina silloin tällöin, sammakoita ja sisiliskoja ja laulujoutsenen (oli muuten kaunis).

Näkymä Látnjoaivin rinteeltä. Tuolta me tultiin.

Yhtenä yönä oli meillä ilmeisesti jännittäviä hetkiä, kun Tuikku oli yöllä havahtunut minun laillani ulkopuolella tepastelevien porojen ääntelyyn ja jännittänyt että tulevatko ne nyt ja kaatavat meidän teltan nurin. Itse olin liian unihorteessa huolehtiakseni mistään, kuuntelin vain että siellä pikkuporo (korkeampi ääni) ihmettelee meidän telttaa ja isompi poro vastailee kyllästyneen kuuloisena. Ahkerana päivänä huiputimme myös Látnjoaivin, kansallispuiston toiseksi korkeimman tunturin, ja maisemat oli aika helkkarin upeita. Kävimme myös tutustumassa Jäkäläpään kulttuurikeskukseen, Karhu-Korhosen kirjastoon, joka on ainakin Euroopan, ellei jopa maailman, syrjäisin kirjasto. Se oli aika siistiä.

Ahkeran päivän ansiosta meillä oli yksi ylimääräinen päivä käytössämme, mikä osoittautui erinomaiseksi, sillä hoksasimme jossain vaiheessa, että olimme suunnitelleemme tulevamme takaisin sunnuntaina. Kyllähän vene kulkee sunnnuntaisin Lemmenjokea pitkin ihan normaalisti, mutta mikään muu ei sitten Lemmenjoelta kuljekaan eli Inariin pääseminen olisi pienoinen ongelma. Koska olimme jo lauantainan Kultasatamassa, josta vene lähti, päätimme lähteä jo lauantaina ja hengata sitten yksi ylimääräinen päivä Inarissa. Meillä kävi ihana tuuri ja eräs ystävällinen kullankaivaja antoi meille kyydin, kun oli Inarin kautta ajamassa.

Inarissa useimmat paikat olivatkin sitten sunnuntainakin auki ja löysimme sen verran tekemistä, että kävimme kiertelemässä. Ja meikä otti välissä päivätorkut, sillä en nukkunut silmäystäkään lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Iltausva kertoi kotiin palattuani, että sinä yönä oli ollut meteorisade ja ruvettiin siinä sitten pohtimaan, että josko se olisi syy unettomuuteeni... Minua harmittaa ihan saakelisti että missasin sen sateen. Mutta siis, Inarissa kävimme eräässä tuliaispuodissa, jossa oli kaikkea aivan ihanaa ja upeaa tavaraa (varsinkin ne porontaljat olivat hienoja ja "samaanirummut").

Ketturiipukseni Inarin Hopeasta.

Kävimme myös Inarin Hopeassa, jossa on aivan törkeän kauniita hopeakoruja. Turha varmaankaan mainita, että joku sortui siinä kohtaa aika pahasti... Kävimme myös Siidassa uudemman kerran, tosin tällä kertaa vain heidän puodissaan. Siellä on ihan hirmuisesti kiinnostavia kirjoja Lapista, saamelaisista ja mytologiasta ja varmaan paljosta muustakin. Maanantaina, nukuin sen yön kuin tukki, kävimme vielä yhdessä käsityöliikkeessä, jossa oli kaikkea ihanaa (onnistuin pitämään rahani kukkarossa :)), mm. samanistisilla kuvioilla kuvioituja kankaasta tehtyjä läppärilaukkuja. Jos joskus sinne vielä päädyn (todennäköisyys suht suuri) ja minulla on yhtään ylimääräistä rahaa, niin sellainen taitaa kyllä lähteä mukaan.

Paluumatka sujui suunnilleen samoissa merkeissä kuin menomatkakin. Bussimatka oli rauhallinen, tosin olin hirmuisen pirteä kun olin nukkunut yksitoista tuntia putkeen. Ivalossa Tuikku sortui vielä huopaan, tosi upeaan samanistisilla kuvioilla koristeltuun. Siellä oli samanlaisilla kuvioilla koristeltuja ponchoja vai onko ne saaleja, mutta väri oli melkein mustasta punaisesta keltaisen oranssiin ja se väri ei oikein minuun istu, joten se jäi sinne. Ja niin kuin mainitsin, yöjunassa kotiin päin en paljoa nukkunut myöskään. Tällä kertaa syynä oli joku julmetun kovalla äänellä puhuva nainen (rouvan ääni kuului, kuin hän olisi istunut meidän vieressä kovalla äänellä puhuen, kun rouva oli junavaunun päädyssä (me oltiin jossain keskemmällä) tupakkahuoneessa ovi kiinni(!)). Se veti edes takaisin tupakkahuoneen ja ravintolavaunun väliä et hetkeksi kun torkahti, niin se tuli takaisin ja sitä hätkähti hereille. Enkä mä kyllä muutenkaan oikein junassa meinaa osata nukkua.

Mut juna oli kotona kymmentä vaille kahdeksan ja Tuikku oli hypätä liikkuvasta junasta ulos ku hän halus päästä näkemään taas poikaystävänsä, joka oli ollut ihana ja tullut meitä vastaan juna-asemalle ja antoi mulle kyydin kotiin. Tosin Tuikun koira oli meillä hoidossa, joten niillä oli siinäkin syytä tulla meidän kautta.

Nyt on kiireinen viikko lopussa, tosin tänään on vielä iltavuoro foodrunnerina tiedossa. Huomenna saa koomata koko päivän :) Luokkalaiseni ovat edelleen hermojani kiristäviä ja kovin negatiivisen tuntuisia. Olin ehtinyt kesä aikana toivoa että heidän asenteensa olisi ehkä hieman muuttunut, mutta toivoni oli ilmeisesti turha. Viikko erämaassa oli aika hyvä idea, totesin. Ilman sitä kouluun palaaminen ei olisi ollut näinkään kivaa laisinkaan. Nautin myös suuresti siitä, että koko viikon aikana puhelimeni ei ollut päällä kuin tuntureilla tarkistussoittojen aikana. Mahtavaa. Mutta nyt takaisin arkeen. Ja nyhräyksiin :) Minulla on ompeluprojekti, josta pistän varmaan jossain vaiheessa postauksen tänne.

Nepeta lähtee seuraavalla kerralla mukaan?