Kulttuuri

Mitäs kulttuuria sitä onkaan viime aikoina tullut harrastettua? Ei hirveästi mitään, kiitos migreenin väsyttävän voiman vaikka viime aikoina olo onkin tuntunut paremmalta. Elokuvissa on jaksanut käydä sentään.

Joulun alla käytiin siskon kanssa jokajouluisella leffareissulla katsomassa viimeinen Hobitti -leffa. Tykättiin että oli ihan ok, vaikka se vaatikin sellaisen aivot-narikkaan -lähestymisen. Eräs toinen kaveri tiivisti leffan aika mainiosti. Puoli tuntia juonta, kaksi tuntia mättöä.

Sitten käytiin uudenvuoden alla kaverin kanssa katsomassa Exodus. Olin saanut siskolta kaksi ilmaislippua elokuviin ja toinen piti käyttää ennen vuoden loppua. Exodus oli kyllä hieno leffa katsoa, mutta siinä kyllä hypähdeltiin kohtauksesta toiseen ajoittain hämmentävästi ja kaveri joka tunsi tarinan hieman minua paremmin (meikäläisen tuntemus tarinasta nojautuu pääasiassa Egyptin prinssi -animaatioon) oli sitä mieltä että homma ei nyt ihan niin mennyt kuin leffassa. Mutta kyllä sen ilmaislipulla katsoi ja Christian Bale on hyvä näyttelijä.

Ja seuraavaksi ollaan menossa kavereiden kanssa katsomaan Taken 3. Hieman kyllä kohottelin kulmiani kun kuulin että niistä on kolmaskin leffa tulossa ja pakostakin mietin että kenet ne nyt tällä kertaa kaappaavat. Ilmeisesti lähtökohta on tällä kertaa kuitenkin se, että päähenkilö lavastetaan ex-vaimonsa murhasta. Ja joutuu suojelemaan tytärtään siinä sivussa. 

Olen aikaisemmista Taken -leffoista tykännyt, varsinkin kun päähenkilöä näyttelee Liam Neeson ^.^ Joten jolleivät ne nyt ole menneet mitään sössimään tässä välissä, niin uskoisin pitäväni myös tästä kolmosleffasta. Niillä odotuksilla ainakin leffaan olen menossa. 

Ja paljon kivoja leffoja muutenkin tulossa, jotka haluan käydä katsomassa. Uusin Avengers täytyy nähdä, Big Game kuulosti hauskalta, neljäs osa Jurassiciin, Big Eyes, Nouseva Jupiter vaikutti ihan viihdyttävältä ja Mortdecai; koska Johnny Depp :P Ja ensi jouluna meidän joululeffaksemme siskon kanssa taitaa tulla uusin Star Wars.

Kissapäivitys: Nula suhtautuu edelleen epäluuloisesti uuteen tulokkaaseen :3 Nyt molemmat ovat kuitenkin sammuneet hetkeksi aamupäivän sähläilyn uuvuttamina. 

Hyvyys - eli siis uusi kissa

Nula saa kaverin! Minulla on koko ajan ollut suunnitelmissa etsiä Nulalle uusi kaveri sen jälkeen kun Nepeta meni. Tietysti siinä kului ensin hieman aikaa totuttautua siihen ettei Nepetaa enää ollut ja sitten meni oma aikansa löytää kyseinen kaveri. Yllättävän hankalaa löytää kissaa Turun alueelta, kun koitin ensin katsella netissä kisuja hoitoeläinsivustoilta.

Turun eläinhoitolasta sellainen kuitenkin löytyi, kun kävin työkaverin kanssa uudenvuodenaattona siellä katselemassa. Vuoden vanha kolli, harmaa ja valkosukkainen, pyöri ja hyöri ja naukui siellä niin pontevasti ettei siihen voinut olla ihastumatta. Pää puski heti kun meni tarpeeksi lähelle.

Tänään uusi kisu tuli sitten kotiin. Ne eivät eläinhoitolasta anna niitä eläimiä heti mukaan, vaan ne varataan ja haetaan sitten kun ne on rokotettu, leikattu (jos tarve) ja niille on laitettu tunnistustatuointi. Usva ja Usvan poikaystävä olivat ihania ja antoivat kyydin ^.^ Takaisinmatkalla ei meinattu löytää takaisin kotiin :P Jouduttiin parit uukkarit tekemään ennen kuin päästiin kotiin asti.

Ja tässä onkin sitten Keiki :) Ihme kun on yhtään mukiinmenevää kuvaa saanut otettua. Nuorukainen ei meinaa pysyä paikoillaan sitten millään. Ja seuraa Nulaa kuin hai laivaa. Keiki tekisi oikein mielellään tuttavuutta, mutta Nula on vielä hieman epäileväisellä tuulella. Joten Keiki tutkii kämppää ja käy aina välillä tarkistamassa että joko jo. 

Kierrellään ja kaarrellaan oikein kunnolla. Tappelua ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi, mikä on positiivista. Uskalsin jopa jättää kisut hetkeksi kaksistaan kun käväsin pesutuvalla heittämässä kantokopan osia ja pyyhkeitä pesukoneeseen. Keikillä sattui vahinko kun ajettiin kotiin.

Hieman tumma kuva.

Kiva paikka Keikille tuntuu olevan meikäläisen uusi sohvapöytä :) Sain sen joululahjaksi kaverilta, joka teki sen itse. Oma itse tehty joulukortti tuntui kovin riittämättömältä sen rinnalla. Mutta uusi kissa on ihana ja suloinen ja toivon mukaan Nula huolii Keikin talon asukiksi ennen pitkää. Ei olisi kivaa jos tarvitsisi palauttaa Keiki eläinhoitolaan koska Nula ei huoli toisesta.

Anyways uusi kissa sopii mielestäni oikein hyvin päivän sanaan :P

Tuohikranssi

Hieman tumma kuva tuli nyt, vaikka eipä tämän vuotisessa kranssissa  (jonka vihdoin sain valmiiksi aloitettuani sen jo syksyllä) hirveästi ole katsomista. Se on hyvin pelkistetty tällä kertaa. 

Löysin metsikössä kulkiessani tuohta syksymmällä ja niistä tuli mieleen että voisi olla mukava kokeilla miten tuohi taipuu kranssiin. Kyllähän se taipuu, vaikka hieman hankalaa se ajoin olikin. Varsinkin loppupuolella kun se oli kuun, kaksi tai kolme seissyt ja odottanut että meikäläinen saattaa työnsä loppuun. Tungin koko roskan muovipussiin, suihkutin vettä perään ja jätin yöksi kostumaan niin sainhan minä sen sitten valmiiksi.

Kun olin kaikki tuohenpalaset saanut kranssiin kiedoin siihen vielä kuparinväristä paksua rautalankaa ympärille, tueksi osittain mutta pääasiassa sen värin vuoksi. En tiedä miksi, mutta minulla oli ihan kauhea hinku yhdistää tuohi ja kupari o.O Tiedä sitten kuinka hyvin se sopii tuohon. Rautalangan lisäksi en sitten hirveästi muuta tuohon enää laittanutkaan. Nappasin koivunrisuja kotimatkalla yhtenä päivänä ja kiinnitin ne kranssiin ja suihkutin koko komeuden lumisprayllä. Se ei taida ihan parhaiten kuvassa näkyä, mutta kyllä se siellä on :P

En kyllä yhtään osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Toisaalta kyllä, paljonkin, mutta sitten kuitenkin... Parempi ehkä vain todeta että olisi siitä huonompikin tulla :3

Pahuus

Migreeni. Pahuus kuvaa sitä aika hyvin. Yksi kaveri kutsuu mun migreeniä Migreenimonsteriksi. Mietin jossain vaiheessa että pitäisiköhän nimetä toi mun migreenini Smaugiksi...

Lattari

Shakira tulee ensinnä mieleen. Shakira oli ensimmäisiä artisteja, johon nuorena tykästyin ja jotka on pysyneet suht pidettyinä vielä nykyäänkin, vaikka nykyään tuleekin kuunneltua näitä vain radiosta. Tosin meikäläisen cd-levyjen joukosta taitaa edelleen löytyä yksi Shakiran levy, joka oli myös ensimmäisiä cd-levyjä joita siskon kanssa ostettiin.

Shania Twain oli toinen suosikki, josta tykkään edelleen vaikken levyjä olekaan ostanut pitkiin aikoihin ja Celine Dion olikin vähän enemmän pidetty, cd:tä löytyy jo joku kaksi tai kolme, ehkä neljäkin. Pitäisi varmaan käydä ne läpi jossain vaiheessa ja vilkuilla hieman mitä pitää ja mitä laittaa eteen päin.

Suurin osa musiikkimausta on kuitenkin tuota instrumentaalista ja kelttiläistä ja Gregoriania. Kompastuin joskus viime vuonna, tai ehkä aikaisemminkin, sellaseen musiikkituotantoyhtiöön kuin Two Steps from Hell ja olen ihan rakastunut niiden musiikkeihin. Käytännöllisesti katsoen pelkkää instrumentaalista trailerimusiikkia ja niillä on sitä paljon o.O Youtubessa pyörii joitain samantyyppisiä musiikintekijöitä, mutta kaikilla ei ole levyjä myytävänä. Mikä on sääli vaikka saa niitä sentään Youtubessa kuunneltua.

Vadelmavene

Piti ihan ruveta googlailemaan että mikä vadelmavene.

Ei siitä kyllä sen enempää jälkeenpäin mitään kirjoittamista pahemmin saa aikaiseksi, kun niitä karkkeja en ole ikinä syönyt, biisistä en tykkää (kuuntelin tasan kakskymmentä sekuntia ja palasin takaisin edelliselle sivulle) ja Vadelmavenepakolaista en ole nähnyt enkä lukenut.

Ja nyt tekee mieli vadelmamuffinseja...

Kuulolla

Rupesi olemaan jo kovin hämmentävää kun neljä päivää kuulolla migreeniä odotellessa eikä mitään kuulu o.O Nyt tänään, viidentenä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin hämärään migreenikohtaukseen joka ajoi meikäläisen lopulta ylös migreenilääkettä ottamaan. Heti tuli jotenkin sellainen olo että no niin, nyt on asiat taas normaalisti. Mikä on samalla jotenkin masentavaa että normaaliin on ujuttautunut migreeni niin tiukasti mukaan ettei se enää tunnu normaaalilta jos sitä ei ole.

Neurologi käski pitämään päänsärkypäiväkirjaa ja sitä on pidetty sitten marraskuun puolesta välistä. Piti ihan katsella joulukuun ja marraskuun ruksailuja että koska on viimeksi ollut näin pitkä väli migreenikohtauksien välillä. Se oli siellä marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen pisin väli on ollut kolme päivää.

Kunnes nyt oli ihanat neljä päivää ilman mitään. Ehti siinä samalla olemaan kaksi työvuoroakin ilman mitään päänsärkyjä, mikä on myös vaikea muistaa koska viimeksi. Se tuntuu usein joko alkavan töissä tai sitten olen taistelemassa kohtauksen kanssa jo valmiiksi. Osaan näköjään kuitenkin pitää sen melko hyvin itselläni jos minulla on kohtaus päällä, kun työkaverit kuuntelivat kauhuissaan kun hehkutin migreenittömiä vuorojani.

Lievästi masentavaa, täytyy kyllä myöntää. Viikon päästä soittoaika taas neurologille, saa nähdä mitä se tällä kertaa keksii. Paremmin toimivat kohtauslääkkeet ainakin ovat toivelistalla. Vaikka tämänhetkiset kohtauslääkkeet taltuttavatkin päänsäryn, ne eivät tunnu nirhaavan sitä kokonaan. Useammin se hyppää takaisin iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä.

Jos joogailuni nyt edes pidentää migreenien välejä, sekin olisi jo ihanaa :3 Nuo neljä päivää olivat ihan mahtavia ^.^