"Ollakko vai eikö olla?
Oi kurpitsa, miks nenääs nyrpistät?
Mitä haistelet?
Mahdatko kenties kanavoida mua,
ja haistaa kouluni kolmannen kerroksen rikkinäisen paskaputken?"
Joo, siis. Meillä oli Pikku-Usvan yllätysbileet ja tuo on pullonpyörityksen antia. Meikäläinen sai tehtäväksi monologin kurpitsan kanssa alkufraasina "Ollakko vai eikö olla?" Ja inspiraatio tuli nyrpistävästä nenästä ja siitä valitettavasta tosiasiasta, että koulumme kolmannessa kerroksessa on mennyt jokin putki rikki ja koko kerros tuoksahtaa kauniisti sanottuna ulkohuussilta... pahemmalta oikeastaan. Lapin ulkohuussit eivät haisseet noin pahalta ja ne olivat keskellä ei mitään.
Ja Pikku-Usva sai elämänsä ensimmäiset yllätysjuhlat. Hän ei ihan oikeasti tiennyt asiasta mitään. Raukkaparka luuli, että Usva oli ihan oikeasti unohtanut Pikku-Usvan syntymäpäivät ja menossa Poikaystävän luokse Tampereelle. Ja meikä peliin, jota ei muuten tullutkaan huomiseksi, koska pelinjohtaja on flunssassa... Ja Pikku-Usva haluttiin kissavahdiksi.
Pikku-Usva ei hoksannut edes siinä kohtaa, kun eteinen oli täynnä kaikkien kenkiä, ne kun oli unohdettu laittaa piiloon. Juhlat olivat ilmeisesti menestys, vaikka Pikku-Usva kärsikin hieman ahdistuksesta jossain vaiheessa yllätyksen johdosta. Hän sai paljon mieluisia lahjoja ja julmetun suuren kakun, jonka Iltausva oli leiponut. Minä annoin hänelle peikonlehteni pistokkaan ja erään anime -soundtrackin.
Hieno ilta. Tosin on hiukka vaikeuksia tajuta, että pikkusisko on mennyt kihloihin... Mun, kolme vuotta nuorempi, neljä kuukautta jätkän tuntenut, pikkusiskoni... Kummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti