Röyhelöitä

Tuli taas saatua yksi ompeluprojekti valmiiksi. Tämä olikin hieman pidempi, häsläsin tämän kanssa vähän yli viikon ajan. Mutta halusin todella tämän onnistuvan, joten tein sitä hitaasti ja rauhallisesti, jotten vain onnistuisi menemään missään vaiheessa suoraan metsään.

Ja hyvin se sitten lopulta onnistuikin. Ihana uusi röyhelöpaitani:

Kankaat ovat taas Eurokankaan palaosastolta löydettyjä. Toinen on jonkinnäköistä sametin tyyppistä kangasta ja toinen on jotain keinokuitua. Ihanan tuntuisia molemmat. Ja värit sopivat yhteen mahtavasti. Kaikkien röyhelöiden ja tuon toisen kankaan takia olin puolen aikaa peloissani, etten onnistuisi saamaan paidasta kaunista. Röyhelöitä en meinaan ole ikinä tehnyt vaikka poimuttanut jotain joskus olenkin ja tuon hörsellyskankaan kanssa en ollut ihan varma saisinko sen nätisti muuhun paitaan. Mutta sainhan minä sen lopulta :D

Mallin löysin yhdestä uusista ompelukirjoistani, Joka tyypin kaavakirja II, jossa on kaikenlaisia ohjeita kaavojen muokkaamiseen ja niistä sitten omannäköisten vaatteiden valmistamiseen. Tämä paita lähti liikkeelle röyhelötopin ohjeista. Tein sen muuten ohjeiden mukaan, paitsi että lisäsin toppiin hihat pienellä puhvituksella. Toppi oli myös tehty vain yhdestä kankaasta, joten muokkailin sitä senkin puoleen ihan hieman lisäämällä toista kangasta.

Hihat onnistuvat onneksi juuri niin hyvin kuin olin toivonutkin. Aluksi ajattelin, että olisin laittanut hihat kokonaan tuosta ruskeasta kankaasta, sillä en ollut aivan varma kuinka hörsellykangas käyttäytyisi hihoina, saatikka sitten puhvihihoina. Päätin kuitenkin lopulta kokeilla josko ne onnistusivat (sitä kangasta oli muuten ihana poimuttaa, kun se teki sen jo valmiiksi ommellessa) ja leikata sitten ylijääneestä ruskeasta kankaasta uudet puhvit, jos ensmäinen yritys kuolisi. Mutta eipä kuollut ja nyt paita vasta hyvältä näyttääkin. Ja inspiraatiota on taas kerran saatu steampunkista ja viktoriaanisista vaatteista.

Ajattelin myös, että tätä paitaa voi tarvittaessa käyttää juhlapaitanakin. Ja kevään valmistujaisjuhlaan totesin haluavani laittaa tuon. Kuuntelin eilen eräitä luokkatovereitani puolella korvalla kuinka he kertoivat tilanneensa mekon ja kuinka muut eivät saisi tilata samanlaista. Tuli siinä sitten mieleen, että ehkä meikäläisen pitäisi jälleen kerra olla se erilainen tyyppi ja pistää housut tuon paidan seuraksi ja vieläpä itse tehdyt nekin. Olettaen tietysti, että löydän kankaan... Sen täytyisi jo olla jotain tiettyä vähän juhlavampaa kangasta ja mielellään tiettyä väriä. Voipi olla, että sitä ei löydy palaosastolta. Ellei minulla sitten käy ihan satumaisen hyvä tuuri.

Blinit (Linnit)

Blinit ovat ohukaisten venäläisiä, hyvin läheisiä sukulaisia. Eroja ohukaisiin nähden ovat taikinan hapatus ja valmiin taikinan kuohkeus. Pakanallisina aikoina blinit oli omistettu slaavien auringonjumala Jarilolle. Minä paistoin näitä Yökön toiveesta Yulepöytään (sopii Yulen symboliikkaan auringonjuhlana myös) ja sitten uudestaan uudenvuodenpäivänä kun ensimmäisellä kerralla lisäsin vahingossa kananmunat sellaisenaan ja halusin nähdä miten taikina eroaa tarkalleen ohjeen mukaan tehtynä. Erona oli lähinnä taikinan kuohkeus, muuten olivat aika samanlaisia ja hyvänmakuisia yritelmiä molemmat. Kuvat jälkimmäiseltä tekokerralta, kuvausapuna Poikaystävä <3

1. vaihe

-3 dl maitoa
-15 g hiivaa (noin 1/3 palaa)
-2 dl tattarijauhoja
-1 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva haaleaan maitoon. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä taikina leivinliinalla ja anna sen odottaa huoneenlämmössä yön yli, vähintään neljä tuntia.

Noin 15 tuntia seissyt taikina.

2. vaihe

-2 dl kiehuvaa maitoa
-3/4 dl kermaa
-1 tl suolaa
-2 kananmunaa (keltuainen ja valkuainen eroteltuna)

Lisää kiehuva maito, kerma ja suola taikinaan.

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Lisää keltuaiset taikinaan.

Vaahdota valkuaiset ja lisää vaahto taikinaan kevyesti sekoittaen.

 

 Paista taikinasta blini- tai ohukaispannussa paksuja blinejä.

Perinteisesti blinit tarjoillaan esimerkiksi suolatun mädin, hienonnetun (raa'an) sipulin ja smetanan tai kermaviilin kanssa. Me olimme kuitenkin vähemmän perinteisiä ja teimme lisäkkeeksi yrttituorejuustosta ja vaahdotetusta kermasta 1:1 seoksen. Oli hyvää ^.^

Ohje teoksesta Kotiruoka (toim. Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen, uudistettu 80. painos vuodelta 2010)

Kehräystä

Rakastan kuunnella kun kissa kehrää. Se on yksi maailman rauhoittavimmista äänistä. Paitsi jos kehrääjä on nälkäinen Carlos, silloin ääni on kaikkea muuta kuin rauhoittava.

Minäkin olen viime aikoina innostunut kehräämään. Nimittäin villaa alapainoisella värttinällä. En muista yhtään paljonko tuossa oli grammoina, mutta ihan kivasti sitä tuli. Kuvissa siis kertaamista odottavaa tumman ruskeaa, aika ohueksi kehrättyä villaa. Kiedoin valmiin villasäikeen vessapaperihylsyn ympärille odottamaan että saan kehrättyä saman kokoisen pussillisen vaaleampaa villaa. Tarkoitus on sitten kerrata nuop kaksi yhteen ja saada aikaan kaksiväristä villalankaa. Värit muuten vaikuttavat aika luonnollisilta, uskallan väittää että näitä villoja ei ole värjätty. Ostettu valmiiksi karstattuna lankabaarista, joten ihan varma en ole. Nyt sitten vain odotellaan seuraavaa inspistä kehrätä lisää.

 Uudenvuodenaattona istuimme kaveriporukan kanssa katsomassa leffoja ja minä kehräsin Yökön pyynnöstä hänelle 6 g bourrettesilkkiä. Kuvassa yläpainoinen värtttinä, valmis (Yökkö ei halunnut kertausta, joten lanka jäi yksisäikeiseksi) lankavyyhti ja toinen samankokoinen paketti kehräämätöntä silkkiä. Ihan kivasti tuli ohuehkoa hiukan epätasaista lankaa. Joukossa on myös muutama "sattuma", silkin joukkoon jääneitä roskia, jotka Yökkö käski jättää lankaan. Halusi kuulemma vähän karkeaa ja epätasaista tästä langasta. Minulle luvattiin kehräyspalkaksi uusi unisieppari, joka tuleekin tarpeeseen kun painajaiset tykkää jostain syystä vierailla aina tasaisin väliajoin. Niin ja silkin Yökkö osti Brinkkalan Outolinnusta, sikäli mikäli joku tätä tieto tulee kaipaamaan.

Neulepuikkorulla

Pinterestin antia taas kerran (se on aika pirun vaarallinen paikka...). Törmäsin kuvaan neulepuikkorullasta jossa voi säilyttää puikkojaan, ja vielä hyvännäköisestä sellaisesta, ja no, Yökön alkoi tehdä mieli kokeilla. Ja toimeliaana ihmisenä käväisin saman tien kangaskaupassa tuhlaamassa loput joulukuun palkasta kankaisiin. Ja kotiin tultuani ompelin sen rullan. Ohjeet, englanniksi valitettavasti, löytyvät täältä.

Pidän tuloksesta hirveästi, onnistuin mielestäni hyvin. Ja kaupassa kävi törkeän hyvä säkä. Löysin yhteensopivat kankaat ja kaikki löytyivät joko palaosastolta tai alennusmyynnistä (hoksasin vasta siinä kohdin, että kangaskaupoillakin tietty on alennusmyynnit joulun jälkeen). Lisäksi, rullaan ei mene paljon kangasta, joten minulle jäi mukavan kokoinen pala tuota silkin näköistä kangasta, joka myyjän mukaan on oikeasti polyesteriä (pahus...) ja kukkakuvioista kangasta jäi niinkin paljon, että todettiin Usvan kanssa siitä saavan yhdet lyhyet verhot.

Rullan tekeminen oli hauskaa, mutta koska meikä ei ole neuloja, niin minä en sitä oikestaan tarvitse. Usva sai siis myöhäisen joululahjan. Tai hyvin, hyvin aikaisen synttärilahjan ;) Ja se otettiinkin sitten heti käyttöön.

Nerokkuutta

Keksin aivan mahtavan tavan säilöä kaavojani. Eihän niitä (vielä) paljon ole, kymmenkunta vain, mutta siinä on tarpeeksi saamaan minut ärsyyntymään, kun kaavat ovat kasassa yhdessä nurkassa ja jemmassa toisella hyllyllä. Ja lisäksi epämääräisinä kasoina vaara, että kaavan osia katoaa, on huomattavasti suurempi.

Niinpä keksin, että käytän muovitaskujani (sellaisia, joissa on vain yksi sivu auki) kaavojen säilytyspaikkana ja muovitaskut laitan kansioon, jonka tuhlaavaisesti kävin tänään ostamassa. Se oli alennuksessa, ja ihan törkeen kaunis. Pakko hehkuttaa ihan sen takia >D ku tää idea ei varmana oo mikään uniikki.

Tulee niin organisoitu olo. Nyt ku sais hankittuu viel välilehdet hameille, housuille, liiveille jne.

Brownie mukissa

Mä olen koukuttunut Pinterestiin jo joku aika takaisin ja siellä törmää aina ajoittain aika kummallisiin asioihin. Tää mihin mä tänään törmäsin oli kivaa kummallista, mut silti.

A Brownie in a Mug. Ja se tehdään mikrossa o.O

Katoin vähän aikaa kuvasarjaa, että mitä? Ja sitten totesin et ei perkele, tota on pakko kokeilla. Heti. Sattui vielä olemaan pieni makiannälkäkin (tosin miten se on mahdollista tän päivän leffakarkkien jälkeen, mä en osaa sanoa...) Ja halusin nähdä toimiiko tämä ihan oikeasti.

Eli resepti näyttää tältä:

1/4 kuppia jauhoja
1/4 kuppia sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

2 rkl oliiviöljyä
3 rkl vettä

Koska meikäläisellä ei ollut minkään näköistä infoa siitä, mistä päin maailmaa resepti on ja kuppien desimäärät vaihtelee maittain jonkin verran mm. brittien 1,5 desistä jenkkien 2, johonkin desiin (saattoi mennä toisinkin päin...) niin päätin tehdä kompromissin ja teeskennellä että yksi kuppi vastaa 2 dl, eli mukiin meni puoli desiä sokeria ja jauhoja.

Ja myöskin ohjeessa käytettiin oliiviöljyä, mutta itse käytin ihan tavallista rypsiöljyä, koska en juuri tällä hetkellä ole tietoinen oliiviöljymme olinpaikasta... ja ohjeessa käytettiin myös 100% luonnollista lähdevettä, jonka meikäläinen korvasi raikkaalla ja puhtoisella Turun hanavedellä.

Kuivat aineet sekoitetaan kuppiin, jonka jälkeen lisätään öljy ja vesi. Sekoitetaan tasaiseksi, taikinasta tulisi tulla paksua, mutta silti vielä juoksevaa (ainakin ohjeen kuvan mukaan). Sen jälkeen paiskataan mikroon 1 minuutiksi ja 40 sekunniksi. Pistin kokeilukappaleeni ohjeen mukaan mikroon, joka oli täydellä teholla ja ohjeen aika ei riittänyt. Se saattoi johtua siitä, jos minulla oli liian vähän jauhoja ja muita, mutta vähän epäilen sitä. Koostumus oli minulla kuitenkin oikea. Päädyin pitämään kuppiani mikrossa 2 - 2,5 minuuttia.

Brownie siis onnistui. Siitä ihan oikeasti tuli brownien näköinen brownie, ainakin melkein. Tää oli vasta harjoituskierros.

Ja kuva väärinpäin, totta kai...

Ja se maistuukin hyvältä. Hyvin raskas, mut ei kuitenkaan mikää äkkimakea, vaikka makeaa onkin. Ja sitä tulee yllättävän paljon. Tuo kuppi on meidän valtavia indiskan teekuppeja ja niihin taitaa mahtua ainakin neljä desiä teetä. Eli tuossa kupissa on noin kaks desiä brownieta.

Pirun coolia.

Viisi Legendaa

Meidän kaveriporukassa leffamaku on melko laaja ja siihen kuuluvat myös lastenelokuvat (varsinkin Disneyn!), vaikka tässä ei nyt lapsia enää ollakaan. Ainakaan fyysisesti ;)

Kävimme katsomassa tänään Viisi legendaa. Dubattuna ja 3D:nä. Dubattu versio ei ollut mielestäni ihan niin hyvä kuin dubbaukset piirroselokuvissa yleensä ovat ja syntymäpäiväsankaria varsinkin häiritsi Pääsiäispupun ja hänen muniensa suomennoksen toimimattouus. Ja kyllä, kaksimieliselle ihmiselle tuo suomennos ei toimi...

Jutun juoni menee näin. Joulupukki, Hammaskeiju, Pääsiäispupu ja Nukkumatti ovat maailman lasten suojelijoita ja heidän vanha vihollisensa Mörkö, Pitch nimeltään, on tullut takaisin ja aikoo tuhota lasten uskon suojelijoihin ja kaikkeen mitä he edustavat. Kuu-ukko valitsee uuden suojelijan, jonka apua tarvitaan, Pakkasukon. Ja Pakkasukko onkin tarinan päähenkilö.

Hirmu hyvä leffa oli. Olen eri tyytyväinen, että menin katsomaan sen ja se tulee ehdottomasti löytymään meikäläisen leffahyllystä jossain vaiheessa. Hahmoistakin pidin kaikista niin paljon, etten oikein osaa päättää kenestä pidän eniten.

Hieman ottaa päähän, että sain perjantaina Finnkinon uutiskirjeen, jossa kerrottiin, että maanantaina on Superpäivä >( Oltaisiin päästy vielä halvemmalla, kuin sarjalippujen kanssa. Siis sarjalippujenkin hinnat on nousseet ihan julmetusti. Ihmeteltiin sitä oikein porukalla, kun ennen kymmenen sarjalipun paketti oli maksanut kuusi euroa per lippu ja pienempi paketti kahdeksan per lippu. Ja nykyään kymmenen lipun paketti, yhdeksän euroa per lippu.

No, mutta toisaalta, suunnitelmia olivat kaikki jo ehtineet maanantaiksi tehdä, joten ihan hyvä oli, että mentiin tänään eikä huomenna. Mutta leffa oli hyvä, kannattaa mennä katsomaan :D