Kuva päivässä (tai kahdessa): 9

Kelttiristit! Ne on niin hienoja! Varsinkin toi oikean puolimmaisin on sellainen, josta minä tykkään.

Vaeltelin tänään taas töiden jälkeen, kun on niin hieno ilma (aurinko paistaa ja lämpöä 10 astetta plussan puolella ja tuulikin on melkoisen rauhallinen >) ) ja löysin nämä kirkon takaa, kun löysin sinne lähikauppan takaa alkavan holvikäytävän (?) tai sen tyyppisen kautta. Herätti meikäläisen uteliaisuuden heti. Kuvaa en tietty muistanut siitä ottaa, mutta ehdin sen onneksi myöhemminkin :)

Synttärikortti

Ollaan huomenna menossa viemään kaveri leffaan oikein isolla porukalla ja tuli tässä illalla mieleen, että olisi mukava antaa hänelle nyt ainakin synttärikortti, kun lahjaa ei pysty antamaan tällä hetkellä muussa muodossa kuin leffalipun hintaan osallistuminen vaikka mieli tekisikin. No, okei. Vien minä hänelle vihdoin valmiiksi huolitellun keskiaikamekon, jota olemme tehneet pitkin joulukuuta näin niin kuin syntymäpäivien kunniaksi :)

Ja myönnetään, meikä halusi päästä kokeilemaan yhtä juttua, johon törmäsin uudessa kalligrafiakirjassani: kasvien lehtien nurjaa puolta vähän kuin leimasimena käyttäen. Lehden nurja puoli maalataan ja se painetaan paperiin, jolloin siitä jää lehden suonista kuvio paperiin.

Käytin arabiankahvin lehteä, mikä jäljestä päätellen ei ole paras kasvi tähän hommaan, mutta siitä tuli tarpeeksi hieno, jotta sen kehtaa antaa. Luulen, että lehden pitäisi olla hieman tasaisempi ja ehkä hieman jämäkämpi (?), arabiankahvin lehti on hiukka kupruileva, joten sitä oli vaikea saada tasaisesti paperille.

Käytin fonttina unsiaalia, kuten näkyy. Se on niin nätti ja tulee multa niin helposti. Hiukka yksinkertainen siitä tuli, nutta minä tykkään. Toivottavasti synttärisankarikin pitää siitä  >)

Viuhkakirjoja

Sain lahjaksi eilen aivan ihanan kalligarfia kirjan ja tänään, kun minulla oli tylsä hetki, päätin heti kokeilla erästä ideaa, jonka bongasin sieltä eilen selaillessani. Kirja on täynnä ihania ideoita, joihin minulla ei valitettavasti kaikkiin ole materiaaleja valmiiksi käsillä, mutta tähän projektiin minulla oli. Ei ehkä parhaimmat tarvikkeet, mutta tarpeeksi hyvät.

Kyseessä on 'a fan book', jonka suomentaisin ihan viuhkakirjaksi. Kirjan projektissa tehdään viuhkakirja, johon kirjoitetaan rakastaa latinaksi joka toiselle sivulle ja joka toisella sivulla on koristeellista kiemuraa. Itse muokkasin projektista hieman enemmän omannäköiseni. Ensinnäkin, koska minulla ei ole tarvetta viuhkakirjalle, jossa lukee rakastaa, muutin tekstiä. 

Kirjan ohjetta lukiessani koin oloni taas kovin kiitolliseksi, joten päädyin kirjoittamaan viuhkaan kiitos englanniksi. Mietiskelin siinä tehdessäni, että voisin käyttää kirjoja tavallaan kiitoskortteina (meikähän kun ei tietenkään tyytynyt vain yhteen viuhkakirjaan) yule-lahjoistani. Kolme jaksoin vääntää, joten kolme ihmistä taitaa saada erikoisen kiitoksen ;)

Yhden viuhkoista kirjoitin samalla fontilla kuin ohjeissa oli kirjoitettu eloi italicilla, mutta kahteen muuhun vaihdoin unsiaalin, joka on lempparifonttini ja tuntuu istuvan käteeni paremmin kuin italic. Jostain syystä unsiaali onnistuu melkein aina näyttämään suht siistiltä, kun sitä kirjoitan, mutta kaikki italicin tyyppiset fontit menevät oman silmäni mukaan suoraan metsään. Jopa goottilainen fontti onnistuu paremmin kuin italic minun mielestäni.

Tein kaikista kolmesta hiukan erilaisia, totta kai. Ensimmäinen yritykseni oli vihreä kultaisella lehtikuvioinnilla ja olen siihen ihan tyytyväinen, paitsi että siihen olen kirjoittanut italicilla, joten en ole käsialaan ihan täysin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen rupesin vähän kokeilemaan. Vaihdoin viuhkan muotoa ja fonttia ja toiseen viuhkaan tein vähän kelttiläistyyppisen koristekuvion ja kokeilin erilaisia nauhoja.

Kivoja tuli ja minä tykkään :D

Nyhräilyjä

Sitä on taas tullut vähän nyhräiltyä. Ja eilinen oli sitten tyhmä päivä, by the way. Kokkobileiden sijaan ku siellä töissä piti käydä, ni olis sitten voinut olle edes kunnon vuoro. Mut ei. Mulle ilmoitettiin neljä tuntia ennen vuoron päättymistä et me ei tarvita sua enää, tääl on nii hiljaista. Mene kotiin vaan. Saakeli. Se oli lauantai ilta, joka olis jatkunut sunnuntaiyön puolelle. Siit olis saanut aika mukavat rahat...

Mut siis, mun nyhräämiset. (Ja ei ne kuulemma kokkoa ollu päässy polttamaan, tuuli liikaa, mut hauskaa niil silti oli kuuleman mukaan)

Sain mun toisen vahataulukokeilun valmiiks. Kaiversin syvennyksen mehiläisvahalle matalammaks, ku ensmäises yritykses ja testailin uusia kuvioita polttopiirtimelläni. Matalampi syvennys riittää näköjään oikein hyvin. Mut haluisin silti ohkaisempaa lautaa. Toi on varmaan yli sentin paksusta, ja jos sattuisin haluamaan tehdä sellasen kirjatyylisen vahataulun, ni toi ei toimis ollenkaan. Tältä kappaleelta puuttuu vielä stylus, mut sen tekemiseen ei mee kauan.

Bloggerin logiikkaa stana, tää kuva ei pysynyt oikein päin kuten yläpuolella... >I

Ja sitten kokeilin hieman luun kanssa. Päätin vihdoin kokeilla miten sen kanssa sujui ostettuani luita keskikaikaisilta markkinoilta. Mielenkiintoista oli ja tuommoisen sain aikaiseksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin, että siitä tulee pariton korvakoru :) Ihan söpö siitä ensiyrittämäksi tuli. Oli se suht hyödytön eilisilta sitte edes jollain tavalla tuottelias. Tosin en mä tätä yhden illan aikana tehny. Sain sen tänään loppuun ;)

Ja lady Ronja tuli tänään vihdoin kotiin. Hiukka laihan näköinen, mutta oikein hyvässä kunnossa (jos ei punkkeja lasketa...). Mulle vaan huudettiin ja sitten mentiin sängyn alle mököttämään, ilmeisesti se että päästin ladyn vihatusta kuljetuskopasta suljettuun huoneeseen, jossa on ruoka- ja vesikuppi, ja kissanhiekkalaatikko on tosi ilkeää... Iltausva sen sijaan sai tervetulotoivotukseksi kehräyksiä ja puskemisia. Mutta Iltausvan tyttö Ronja onkin.

Lisää guasseja

Guassivärien kanssa nyhrääminen jatkuu, tällä kertaa T -kirjaimella. R onnitstui mielestäni hienommin, mutta pidän tästäkin ihan hirmuisesti.


Kirjain olisi voinut mielestäni olla hieman vaaleampaa harmaata. Mietin muitakin värejä, mutta ne eivät oikein tuntuneet istuvan kuvaan. Vaikka tämä onkin kirjaimelle tarkoitettu kuva, pääosa menee kyllä tällä kertaa hirvelle.


Ainakin Iltausvan mukaan kuvaan tuli "taianomaista ja utuista" tunnelmaa, vähän niin kuin taikametsässä. Mikä olikin tarkoitukseni, tuo hirvi ei missään nimessä ole tarkoitettu kovinkaan todenmukaiseksi. Mittasuhteet tuntuvat olevan väärät jostain kohtaa, mutten oikein ole varma mistä. Se voisi olla pää, mutta se ei näytä liian isolta tai pieneltä minusta. Ehkä se on sitten kaula tai rintakehä...


Mutta, joka tapauksessa, minä pidän tästäkin :)

Meidän valtava kirjahylly kasvoi taas parin hyllykön verran. Iltausva sai tutulta lisää harkkoja ja meillä oli yksi hyllylauta vielä jäljellä jostain, joten hyllyn jatkamiseen ei tarvittu muuta kuin toinen hylly. Jonka kävin tänään levottomuuksissani hakemassa K-Raudasta. Piti ottaa leviämpi, mutta tietenkään tuomoista ei löytynyt, joten mentiin kapeammalla.

Siitä tuli saman korkuinen kuin ikkunalauta (melkein) ja kasveja täyteen tuo varmaan päätyy. Nytkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja laitoin peikonlehtipistokkaani sille heti, tosin jouduin köyttämään ne varmuuden vuoksi pylvääseen kiinni siltä varalta että kissat keksisivät jotain...

Siitä tuli hieno. Nyt kun päästäisiin eroon kissanpissalta haisevasta nahkasohvastamme, olisin oikein tyytyväinen.

Guasseilla

Tuli tänään vietettyä hieman rauhallisempaa päivää ja teinpä tuossa sitten pienen harjoitustyön, kun sille päälle satuin ja kaunis ladymme Ronja minun mielessäni pyöri.
 

  
Ronja mökillä käynnin yhteydessä otti ja karkasi Kustavin saarille. Siitä rupeaa pikku hiljaa olemaan kuukauden verran kun tämä tapahtui, eikä vielä ole mitään kuulunut. Joten voinee sanoa että olemme hieman huolissamme, saalistajista enimmäkseen, joita saarella jolla kisu otti hatkat ei kuulemma ole (jollei lasketa merikotkia, jotka eivät tosin usein saalistaan metsäisiltä saarilta nappaa). Ronja on entinen ulkokissa, joten hänen pitäisi olla oikein kykeneväinen huolehtimaan itsestään ainakin kesän loppuun. Ja talvellakin, en nyt muista kenen kanssa tästä puhelin, mutta eräs ystävämme oli sitä mieltä että Ronja ei paleltuisi, puoliksi norjalainen kun on. Ruoka onkin sitten se ongelma talvella... Mutta minä olen optimisti ja aion pitää toivoa yllä mahdollisimman pitkään.

Työ on tehty guassiväreillä, joka oli syyni "harjoitustyöhön". En ole kovin kauaa guassivärejä omistanut ja tämä on ensimmäinen oikea kunnon kokeilu, jonka niiden kanssa olen tehnyt. Ja hyvinhän tuo näytti sujuvan ja työstäkin tuli mielestäni hyvä (vaikka tuo itsepäinen itsekritiikki jossain pääni takaosissa yrittää saada sanaa väliin). R:stäkin tuli lähes täydellinen, jonkinlainen roomalaisen ja unsiaalin R:n välimuoto sanoisin...

Toivottavasti Ronjalla on kaikki hyvin.

Keskiaikaa

Seuraava projektini: vahataulu, jota käytettiin keskiajalla muistiinpanovälineenä. Olen puuhaillut sen kimpussa nyt tässä viikon aikana. Ja hieno siitä tulikin :)

Vahataulu ja stylus.

Ison kokoinen siitä ei tullut, 15 cn x 10 cm, koska minulla ei ollut kovin leveää lautaa, josta tätä ruveta tekemään. Se ei onneksi haittaa, sillä vahataulujen koko keskiajalla vaihteli postimerkin kokoisesta noin A4:sen kokoiseen. Alunperin halusin tehdä kirjamaisen taulun, sellaisen avattavan, jonka "sisäsivuilla" on kaksi kirjoitusalustaa. Se kosahti siihen, että nuo laudanpätkät ovat hiukkasen liian paksuja, n. 2 cm, kun parempi paksuus (ainakin minusta) olisi jotain sentin luokkaa. Joten siitä tuli vain taulu.

Puun kävin hankimassa K-Raudasta, josta sainkin sen yllättäen ihan ilmaiseksi. Kävin kyselemässä lyhyehköä laudanpätkää ja he eivät ilmeisesti myy lautaa alle neljän tai viiden metrin, mutta heiltä jää jämäpaloja laudoista, joita he antavat ilmaiseksi halukkaille. Roskiinhan nuo nyt muuten menisivät.

Mehiläisvahan ostin levynä Presentosta, sieltä saa mehiläisvaha levyjä 2,50€. Tuo oli siinä mielessä hiukan kokeellista, että ostin valmiiksi värjättyä mehiläisvahaa. En ollut ihan varma josko mehiläisvaha värjättynä käyttäytyisi kuten tavallinen. Ohjeissani käytettiin ihan värjäämätöntä mehiläisvahaa, joka värjättiin nokimustalla. Niin on todennäköisesti tehty keskiajallakin, nokimusta kun on tuhansia vuosia vanha väriaine ja olisin pystynyt hankkimaan sitä itselleni. Löysin yhden maalikaupan Turusta, joka ainakin sivujensa mukaan myy nokimustaa. Mutta värjätyn mehiläisvahan kanssa säästän hiukan rahaa, kun väriaineita ei tarvitse ostaa erikseen. Ja tumman ruskea ei ole ihan kauhean pahannäköinen, se korkeintaan häiritsee minun haluani tehdä taulu mahdollisimman keskiaikaisilla materiaaleilla.

Työkaluja, joita tarvitaan vahatulun tekemiseen ovat saha, taltta ja jonkunnäköinen vasara (itse käytin ihan tavallista vasaraa, mutta se on hiukkasen raskas), puristimet ovat hyvät pitämään lautaa paikoillaan, hiekkapaperia, kattila, jossa voi sulattaa mehiläisvahaa ja puukko. Koristukset tein polttopiirtimelläni, jonka Iltausva  löysi minulle tuossa muutama päivä sitten.

Vahataulun teko:

1. Ensin sahasin mieleiseni kokoisen palan laudasta.
2. Seuraavaksi mittasin alueen, jolle vaha tulisi ja nakuttelin siihen taltalla n. viiden millin syvyisen syvennyksen. Hiukan syvä siitä tuli, joku kolme milliäkin olisi varmaankin riittänyt. Reunojen kanssa kannattaa olla varovainen, ne lohkeavat helposti.

3. Hioin puunkappaleen niin tasaiseksi kuin vain sain.
4. Tein koristukset tässä välissä. Takapuolen solmukuviosta tein ensin luonnoksen paperille pehmeällä lyijykynällä ja siirsin sen siitä puuhun. Etupuolen koristuksissa ei ollut paljoa luonnosteltavaa. Poltin kuvion puuhun viivoja pitkin.

5. Sitten sulatin mehiläisvahan. Käytin noin puolet levystä, tosin luulen että kun seuraavan kerran teen vahataulun, teen syvennyksestä matalamman, joten vahaakin menee tietysti vähemmän. Sulatin vahan vesihauteessa. Saatoin olla hiukka vainoharhainen, mutta en silti halunnut täräyttää mehiläisvahakattilaa suoraan levylle. Vaha ei sulanut kauaa ja sulattuaan, kaadoin sen vahataulun syvennykseen ja taulu sai jäähtyä.

6. Lopuksi veistin styluksen, joka oli vahataulun kirjoitusväline. Se voitiin tehdä puusta, luusta tai metallista. Minä ilmiselvästi tein sen puusta. Styluksen toinen pää on terävä kirjoittamista varten ja toinen on litteä, jotta sen kanssa voidaan pyyhkiä vahatauluun tehdyt merkinnät. Veistettyäni puikon, hioin sen sileäksi ja koristelin vielä hiukan polttopiirtimellä.

Styluksen litteä pää. Hieman huono kuva.

Se oli sitten siinä se projekti. Tosin näitä tullaan kyllä tekemään enemmänkin. Iltausva mainitsi jo ettei panisi pahakseen jos hänkin tuollaisen saisi ja eräs toinen kaveri esitti vienon toiveen saada tuommoinen syntymäpäivälahjaksi. Onneksi teen näitä ihan mielelläni. Apua on tosin välillä vähän liikaakin...

Ronja auttaa...

Goottilaisia kirjaimia

 Koska minun nyt jatkuvasti tekee mieli tehdä jotain (tiedä sitten johtuuko se kevään tulosta vai Auringon ja Kuun vaikutuksesta) päätin aloittaa vihdoinkin goottilaisen kirjaimiston harjoittelun tuossa jokin aika sitten. Olen vältellyt sitä jo pienen ikuisuuden, goottilainen kirjaimisto kun ei kuulu lemppareihini. Kuvitetut kirjaimet, joita olen myös harjoitellut gootin lomassa, eivät ole niin vieraita, niitä olen jonkun verran tehnyt aikaisemmin.

Tein tänään pienen harjoittelutyön, ja siitä tuli sen verran siedettävän näköinen että kehtaan laittaa sen tänne Pakanankotoon.

Kirjaimet ovat vielä hiukan kömpelöitä (varsinkin a, joka on minun ikuinen painajaiseni), mutta kuvitetuista kirjaimista minä pidän ja sommittelu onnistui mielestäni suht hyvin.

Jouduin käyttämään maalina vesivärejä, sillä muita minulla ei tällä hetkellä ole. Guasseilla olisi saattanut tulla hiukan siistimpää jälkeä reunojen koristuksien kanssa, ainakin silloin kun käteni ei olisi lipsahtanut.

Mä niin tykkään tosta puusta!

Reunakoristusten väritys oli ihan hirveän hankalaa päättää, mutta totesin lopulta että kun kerran keskiajan henkeen mennään, niin käytetään sitten ajanmukaisia värejä. Sininen ja punainen ehdottomasti suosittuja silloin.

Pitää vielä harjoitella kirjainten kanssa, mutta ei paha :) Aikaa vievää puuhaa kylläkin, meni melkeinpä koko päivä tuon kanssa.

Saarnipuu ja tuulhaukka

Tuossa vähän aikaa sitten intouduin tekemään pienen kalligrafia-työn. Olimme Iltausvan kanssa lueskelleet Heli Laaksosen Pursua ja löysimme sieltä pätkän johon molemmat tykästyimme. 'Tammipuu vai tuulhaukka' on pätkä nimeltään, tosin koska Iltausva ei pidä tammista niin vaihdoin tammen saarneen ja pätkän pituuden ja kehysten pienuuden takia jouduin jättämään osan teksistä pois.

Kirjaimisto on jotain hyvin epämääräistä, omaa sähellystäni, antiikvan ja italicin välillä. Itse en ole täysin tyytyväinen työni jälkeen, teksti ei ole täysin tasaista ja a-kirjaimet ovat lähestulkoon sääntönä päin honkia, mutta muuten se on ihan nätti työ. Ainakin sen verran nätti että sen kehtasi seinälle laittaa :)