Neulottu pitsihuivi

Neuloin Yökönlehdelle yulelahjaksi ison, kolmionmuotoisen pitsihuivin Novitan ohjeella - hän toivoi itse huivia nähtyään minun neulovan itselleni tälläista. En ole tainnut ennen tehdä näin suurta työtä kahdesti samasta ohjeesta, toki olen isoja neuleita, pääasiassa villapaitoja, neulonut. Ohje on Novitan lehdestä syksy/2012 ja se löytyy myös Novitan nettisivuilta: Neulottu huivi. Molemmat huivit on neulottu Novitan Purosta, Yökön huivin on sävyltään Kajoa (ja osaksi Iloa, koska lankani loppui kesken eikä Puroa saa tällä hetkellä mistään.) Omani on sävyltään Metsä. Ja Novitasta: olen jokseenkin ärtynyt siihen että heillä vaihtuu jatkuvasti värikartasto ja monesti uuden tyyppinen lanka on tuotannossa vain muutaman vuoden ja häviää sitten kokonaan valikoimasta. Esimerkiksi Purosta olen kovasti tykännyt, sekä väreistä että itse langasta; 100 % villa on pehmeää ja juoksee neuloessa kivasti. Toivonkin kovasti että Puro vielä palaa valikoimiin muutenkin kuin Puro batikkina, joka on myös ihan kiva lanka mutta koostumukseltaan ihan erilainen.

Yökön huivi pingotettuna auki

Lankana Novitan Puro, sävyt Kajo ja helmassa Ilo, puikot 6 mm

 

Minulta tosiaan loppui Yökön huivin kanssa lanka kesken ja jouduin tekemään luovan hätäratkaisun, Kajoa kun ei enää löytynyt kaupoista. Vapaa valinnasta löysin onneksi sävyä Ilo, joka minusta vaikutti siltä kuin siihen olisi kasattu muiden sävyjen jämäpalat. Ostin siis Iloa kolme kerää kerin ne auki
ja napsin sieltä violetin sävyiset osat. Violetti ei ihan riittänyt joten jatkoin helmaan vielä turkoosilla viimeiset kerrokset. Onneksi Yökkö oli huiviinsa tyytyväinen. Nyt minulla on vielä ylijäänyttä Iloa, jonka ajattelin mielikuvituksellisesti käyttää raitasukkiin.

Oma huivini pingotettuna ja kissa-apu

Lankana Novitan Puro, sävyä Metsä, puikot 6 mm

 Oman huivini neuloin jo viime syksynä ja käyttöönkin se on päässyt, mutta pingotin sen vasta nyt kun tarvikkeet olivat valmiiksi esillä. Laiska. Ja pingotushan on vain kosmeettinen --> neuleen reunat eivät yhtä herkästi rullaannu ja reunan pitsineulos pääsee vähän paremmin esille.

Sissi joutui leikkauspöydälle alkuviikosta, nyt pitäisi jatkuvan kiiman vihdoin loppua. Kiitokseksi tyttö pitää minut ja Poikaystävän yöllä hereillä huutamisen sijaan kiehnäämällä ja hieromalla muovisuojuksen reunaa kasvoihin. Ei muuten ole ihan kiva siihen herätä...
 

Ylijäänyt Ilo. Tästä saa vielä monta koristeraitaa sukkiin :)

Neulepuikkorulla

Pinterestin antia taas kerran (se on aika pirun vaarallinen paikka...). Törmäsin kuvaan neulepuikkorullasta jossa voi säilyttää puikkojaan, ja vielä hyvännäköisestä sellaisesta, ja no, Yökön alkoi tehdä mieli kokeilla. Ja toimeliaana ihmisenä käväisin saman tien kangaskaupassa tuhlaamassa loput joulukuun palkasta kankaisiin. Ja kotiin tultuani ompelin sen rullan. Ohjeet, englanniksi valitettavasti, löytyvät täältä.

Pidän tuloksesta hirveästi, onnistuin mielestäni hyvin. Ja kaupassa kävi törkeän hyvä säkä. Löysin yhteensopivat kankaat ja kaikki löytyivät joko palaosastolta tai alennusmyynnistä (hoksasin vasta siinä kohdin, että kangaskaupoillakin tietty on alennusmyynnit joulun jälkeen). Lisäksi, rullaan ei mene paljon kangasta, joten minulle jäi mukavan kokoinen pala tuota silkin näköistä kangasta, joka myyjän mukaan on oikeasti polyesteriä (pahus...) ja kukkakuvioista kangasta jäi niinkin paljon, että todettiin Usvan kanssa siitä saavan yhdet lyhyet verhot.

Rullan tekeminen oli hauskaa, mutta koska meikä ei ole neuloja, niin minä en sitä oikestaan tarvitse. Usva sai siis myöhäisen joululahjan. Tai hyvin, hyvin aikaisen synttärilahjan ;) Ja se otettiinkin sitten heti käyttöön.

Pehmoiset kirjankannet

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa. Varsinkin kun nyt voin hehkuttaa, kun joulu meni ja kyseinen lahja on jo avattu. Ja siitä pidettiin :D

Tein eräälle ystävälle, sille jonka kanssa olin Lapissa kesällä, joululahjaksi pehmoiset kirjankannet. Mikä tahtoo sanoa että meikä neuloi. Siis neuloi. Minähän en yleensä neulo, kun niistä tuppaa aina tulemaan ikuisuusprojekteja. Varsinkin jos ne ylittävät sukkien koon. Minulla on yksi neule, jota olen ollut tekemässä nyt varmaan jo toista tai ehkä kolmatta vuotta. En enää edes muista koska aloitin sen.

Mutta nuo kirjankannet vaikuttivat suunnilleen sukkien kokoiselta työltä ja sen sai tehdä paksulla langalla ja siinä oli palmikkokuviointi, joten liian tylsääkään ei neulomisesta tullut. Plus, rakastuin ajatukseen neulotuista kirjankansista. Ja niin teki näköjään vastaanottajakin.

Tykästyin myös tuohon palmikkokuvioon. Meinasin se ensiksi mokata, mutta onneksi huomasin sen tarpeeksi ajoissa. Muuten en tiedä olisinko jaksanut purkaa. (Mä vihaan purkamista >( )

Mut anyways, siitä tuli nätti :)