Kettu ja ilves

Tulipa eilen postissa töissä iso nippu alan lehtiä ja yhdessä oli mainos voimaeläintestistä netissä. Meikäläinen kun on aina silloin tällöin huomannut pohtivansa noita, ne ovat kovin kiinnostavia, niin ajattelin siinä ohimennen että tuotapa voisi olla hauska kokeilla. Tosin en ollut kovin luottavainen että kyseinen testi välttämättä osuisi lähellekään (siinä vaikutti olevan hieman rajalliset vaihtoehdot) ja lisäksi uskoin unohtavani sen töiden lomassa alta aikayksikön. Minkä sitten teinkin.

En tiedä mikä sen aiheutti, mutta myöhemmin illalla se tuli jotakin kautta mieleeni ja googlasin sen netistä ja löysinkin sen helposti. Testi aiheutti tietenkin hirmuisen kaivautumisen taas voimaeläimiin ja niiden löytämiseen. Olen aika pitkään mietiskellyt että kuinka voimaeläimiä edes lähdetään etsimään sekä sitä että kuinka monta niitä on. Olen jostain joskus saanut käsityksen että niitä olisi ihmisellä vain yksi, mikä sitten taas ei ole istunut laisinkaan miun omaan ajatusmalliin ja tuntemuksiin.

No, fiilarit oli oikeassa eli voimaeläimiä todellakin on ennemmin monta kuin vain yksi. Jotkut intiaaneista uskoivat että ihmisellä on elämänsä aikana yhdeksän voimaeläintä ja niistä kaksi, vasemmalla ja oikealla puolella, seuraavat tätä syntymästä hautaan. Ihmisellä on voimaeläin myös sisällään, jota kautta saa henkilökohtaisen voimansa ja muovaa elämänpolkuaan.

Thuleian Tuvassa oli hyvä määritelmä voimaeläimelle:

"Fyysinen tai mielikuvin visualisoitu eläin, taikka eläimen henki, joka on pysyvä auttaja/kumppani/neuvoja jokapäiväisessä elämässä, tai/ja mielikuva- tai transsimatkoilla. Voimaeläin voi olla myös yleisemmin jonkun lajityypin ”henki” – jonka mieltää itselle läheiseksi tai/ja osaksi omaa persoonaa - ”eläin minussa”. Esimerkiksi ”lintuisuus” – mieltää itsessään lintumaisia piirteitä ja kokee yhteyttä lintuihin, lajia tarkemmin erittelemättä."

Ihmeekseni sain myös selville että voimaeläimen löytäminen ei välttämättä ole sen vaikeampaa kuin jonkin eläimen tuntuminen läheiseltä itselleen. Aloin tietysti heti paikalla pohdiskelemaan, mistä eläimistä olen aina pitänyt ja jotka olen kokenut kiehtoviksi ja mielenkiintoisiksi. Kettu hyppäsi miltei heti silmille ja perässä nousivat mieleen ilves ja karhu. Nuo kolme tuntuivat läheisimmiltä ja niiden lisäksi on mielessä pyörinyt ajoittain myös orava, pöllö ja korppi.

Minulla on Pinterestissä muutama taulu, joista yksi on omistettu kissoille ja muille otuksille. Kissojahan siellä pääasiassa on, mutta huomasin kiinnostuneena että ne muut otukset koostuivat aika tarkalleen ketuista, karhuista, ilveksistä, ja oravista. Pöllöjäkin sieltä löytyi muutama. Uskaltaisin olettaa, kun selailee siellä eläinkuvia paljon mitään ajattelematta, niin sitä tulee miltei huomaamatta napattua juuri niitä mahdollisia voimaeläimiä. Omanlainen voimaeläintesti :P

Niin, ja sen testin tulos oli muuten ilves :D Sattumoisin siis osuva vaikken kovin vakavasti testiin suhtautunutkaan.

Stressipöytä

Koska Pakanakoto on laajentunut nykyään kahteen talouteen, joidenkin asioiden jakaminen ei olekaan ihan niin helppoa enää. Kuten esimerkiksi uusien tarot -pöytien löytäminen.

Löysin joku aika takaisin pöydän, joka tutkiskelee stressiä ja Usva halusi sen ehdottomasti, joten meikä pistää sen nyt blogin kautta. Saavat muutkin siitä sitten samalla nauttia ;)

Eli kortit numeroina (ja järjestyksessä, jossa ne nostetaan pakasta):

1

2   4

3   5

6

7 8 9

Ja korttien merkitykset tai mihin kysymykseen kortti vastaa:

1. Onko stressiä?

2. Mikä stressin aiheuttaa, lyhyellä aikavälillä?

3. Pääseekö siitä eroon tai löytääkö stressaavaan asiaan ratkaisun?

4. Mikä stressin aiheuttaa, pitkällä aikavälillä?

5. Pääseekö siitä eroon tai löytääkö asiaan ratkaisun?

6. Yhteenveto

7,8 ja 9. Lisää infoa, asioita, jotka pyörivät mielessä ja aiheuttavat kenties stressiä.

On mielestäni ihan hyvä pöytä. Olen kokeillut sitä itseeni (tosin sillä kertaa en ollut kovin stressaantunut) ja lukenut Usvallekin ja molemmat pidimme siitä. Saimme aika paikkaansa pitäviä luentoja.

Stressiä?

Luin illalla hieman tarot-kortteja ja tein lopuksi itselleni stressiluennan.

Ensimmäinen kortti vastaa kysymykseen 'Onko stressiä?'

Kortti: Narri.

Totesin, että jaaha. Anti olla.

Sauna

Törmäsin eilen artikkeliin BBC:n nettisivuilla suomalaisesta saunasta. Tykkään aina joskus lueskella juttuja suomalaisista jutuista ulkomaalaisten näkökulmasta, on mielestäni mielenkiintoista. Se oli ihan hyvä artikkeli.

Se sai mut kuiteskin mietiskelemään saunaa omasta näkökulmasta. Tuli mieleen, kun artikkelissa selvitettiin saunan merkitystä suomalaisille, kuinka se on ollut (ja kait jonkin verran vieläkin) melkein pyhä paikka suomalaisille, se kun asuttiin äidin ja pikkusiskon kanssa vielä asunnossa jossa oli sauna.

Mehän käytettiin sitä moneen muuhunkin ku vaan saunomiseen, enemmän varmaan muuhun kuin saunomiseen itse asiassa. Pyykkien kuivaamiseen, leikkimiseen. Mulla tuli siellä silti aina hiukka hassu olo. En osaa sitä sen tarkemmin kuvailla, vähän jännä olo vatsanpohjassa ehkä, kun saunassa oli hiljaista ja hämyistä ja semmonen rauhallinen tunnelma.

Mulla ei ole muistikuvaa että olisin ikinä hirveesti huudellu tai puhunu kovaäänisesti saunassa (voin tietty muistaa väärin). Ja sit mä en ikinä halunnu mennä lauteiden alle. Eihän siellä mitään ollut ja jos jotain putos sinne, ni kyllähän mä sen kävin hakemassa. Mutta mä en silti erityisemmin ikinä halunnut sinne ryömiä. Tuli aina sellainen olo et mulla ei ole mitään asiaa sinne. Että se ei ollut mun paikkani.

Oon aina aatellut, että ehkä mun ei tehnyt mieli mennä sinne lauteiden alle, koska saunatonttu asui siellä ;D Että se olisi ollut vähän niin kuin astumista toisen kotiin ilman lupaa. Tiedäpä tuota. Sen jälkeen en ole asunut kämpässä, jossa olisi saunaa asunnossa ollut ja en ole mikään kauhea saunoja, joten en ikinä käy taloyhtiön asukkaille tarkoitetussa saunassa.

Unisieppari

Pikkusiskoni pyysi minua tekemään hänelle unisiepparin, varmaan joskus puoli vuotta sitten. Vai olisiko peräti vuosi? Sopivien tarvikkeiden löytämiseen meni hetki aikaa. Minulla oli aika selvä kuva mitä halusin sieppariin, sen jälkeen kun pikkusiskoni oli kertonut millaisen hän haluaisi. Sain sen vihdoin valmiiksi :D

Ja olen aika tyytyväinen. Runko oli hankala, mutta löysin Presentosta lopulta metallisia renkaita, joilla on todennäköisesti jokin aivan muu tarkoitus kuin unisiepparien pohja. Päällystin renkaat mustalla paperinarulla. Verkot on tehty Usvan kehräämästä langasta. Villat ostin itse, mutta Usva oli ihana ja kehräsi ne minulle. Ovat muuten kehrätty silkistä, jonka ostin keskiaikailta markkinoilta >)

Helmet ovat vanhoja kätköistä löytämiäni ja osa keskiaikaisilta markkinoilta myös ostettuja. Sulat löysin joskus ennen joulua alennuskopasta. Ne oli aivan pakko ottaa, sillä pikkusisko oli toivonut ruskean, mustan ja harmaan värisiä sulkia. Yritin muutenkin tehdä siepparista maanläheisen värisen.

Ja pikkusiskon reaktiosta päätellen onnistuin aika hurjan hyvin koko siepparissa.

Siltä varalta, että joku ei ole tietoinen mikä unisieppari on: Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty intiaanien taikakalu. Minulla ei ollut pajua käsillä, joten meikä improvisoi ja olen sitä mieltä että tuo paperinaru sopii tähän kappaleeseen paremmin kuin paju olisi sopinut.

Unisiepparin tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset, päästäen lävitseen vain hyvät ajatukset ja unet.

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa."

 - Wikipedia

Unisieppari kuuluu ripustaa sängyn yläpuolelle, josta se pääsee nappaamaan pahat unet ennen kuin ne ehtivät nukkujan luokse. Nykyään porukka taitaa kuitenkin käyttää sitä enimmäkseen koriste-esineenä. Pikkusiskoni aikoo kuitenkin kuulemma ripustaa sen sänkynsä yläpuolelle ja käyttää sitä unien sieppaamiseen :)

Kekrikurpitsoja

Usva ja Usvan Poikaystävä tekivät kaiversivat tänä vuonna meidän kurpitsat, yleensä sen olen tehnyt minä Pikku-Usvan kanssa, ja tällaisia niistä nyt tuli:

Iltausva teki tuollaisen hieman anime- henkisen kurpitsan. Hirmusöpö jos minulta kysytään :)

Ja Poikaystävä väkersi tuollaisen hieman perinteisemmän version. Kyseinen kurpitsa majailee tällä hetkellä Tampereella, jonne Usvan Poikaystävä sen roudasi.

Kurpitsojen hankkiminen tänä vuonna oli ihan toivotonta aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yleensä me ostetaan yksi iso, noin kymmenkiloinen jötikkä Kauppatorilta. Niitä on aina ollut koko Halloween -viikon ajan myynnissä torilla, paitsi tietty tänä vuonna >( Usva joutui ostamaan kaksi espanjalaista pikkukurpitsaa, kuten näkyy.

Nättejähän nuo kyllä ovat, mutta oltaisiin silti molemmat haluttu sellainen iso ja vähän epätäydellisempi kuin nuo. No, ihan maukasta piirakkaa noistakin sai, vaikka espanjalaisia ovatkin.

Vihdoinkin!

Kolmatta vuotta asutaan tässä kämpässä Iltausvan kanssa ja joka yule minun on ollut tarkoitus tehdä havukranssi meidän oveen. No, nyt sen sitten vihdoin sain aikaiseksi. Pidettiin Iltausvan kanssa oikein talkoot ja opetin hänelle samalla kuinka tällainen laitos tehdään.

Krannsin tekeminen aloitetaan yleensä rungon valmistamisesta ellei sitten ole sellaista ostanut. Rungon voi tehdä pajuista ja rahkasammaleesta jos niitä on saatavilla tai pelkästä pajusta. Sen voi tehdä oljesta tai rautalangasta ja sammaleesta, mutta koska kaupunkiasujalle tällaiset materiaalit voivat olla hankalia saada niin voi tehdä kuten me teimme.

Rautalankaa ja sanomalehteä, rautalangasta tehdään ympyrä ja sanomalehti rytistetään rautalangan ympärille ja kiinnitetään puolalangalla (puolalanka on hiukan ohkaisempaa rautalankaa, jota voi ostaa askartelukaupoista, mikäli kaupalla on hyvä valikoima). Puolalankaa ei tarvitse katkaista missään vaiheessa vaan siitä voi jatkaa heti havujen kanssa (tai mitä sitten käytetäänkään).

Renkaan sisäpuolella kannattaa käyttää lyhyempiä havuja ja ulkopuolella vastaavasti pidempiä. Kun havut ovat kaikki kiinni, puolalangasta kannattaa vielä tehdä ripustuslenkki ennen kuin langan katkaisee, mikäli kranssi tulee oveen tai jonnekin roikkumaan. Jos ovi on ulkoilmassa, kranssin takapuoli kannattaa peittää liimaamalla (tehokkaalla liimalla) sinne leveää nauhaa tai lehtiä tai mitä sopivaa nyt sattuu löytymään peittämään rautalangat. Ulkoilmassa, kosteassa rautalanka ruostuu ja värjää oven.

Koristeet lisäätään yleensä sitten kun havut ovat jo paikoillaan. Koristeet kiinnitetään rautalangoilla työntäen ne kranssin pohjaan tukevasti kiinni. Minun kranssistani, joka päättyi vihdoinkin oveemme, tuli tämän näköinen.

Kuvasta tuli hiukan epäselvä, mutta eiköhän siitä saa suht hyvin selvän.

Sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa, laitan tähän vähän infoa kranssin ja kuusen historiasta ja symboliikasta.

Kranssi

Sana kranssi tulee saksan kielen sanasta kranz ja ruotsin kielen sanasta krans. Kranssi, eli seppele, on alkuperältään hyvin vanha, sen juuret juontuvat tuhansien vuosien taakse. Kukista tehtyjen pienten renkaiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden haudoista. Roomassa ja Kreikassa seppelettä kannettiin viran ja kunnian merkkinä. Kruunut ovat saaneet alkunsa tästä tavasta.

Esikristilliset germaaniset kansat käyttivät seppeleitä sytytettyjen kynttilöiden kera joulukuun pimeinä ja kylminä päivinä symboloimaan toivoa tulevista lämpimistä ja valoisimmista kevätpäivistä. Skandinaviassa talvella palavia kynttilöitä aseteltiin pyörän ympärille ja valon jumalaa pyydettiin kääntämään "maan pyörää" (the wheel of the earth) takaisin aurinkoa kohti jotta päivät pitenisivät ja lämpö palautuisi. Keskiajalla kristityt sovelsivat tätä perinnettä ja käyttivät (ja käyttävät kait edelleen) adventti seppeleitä osana joulujuhlaan valmistaumistaan.

Seppeleen symboloi sielunkatoamattomuutta ja ikuista elämää, joka juontaa juurensa seppeleen pyöreästä muodosta, joka kuvastaa auringon ikuista pyörimistä. Kristillisellä ajalla seppeleen käyttö liitettiin surujuhlaan, jossa se toimii ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvana.

Kuusi (Picea abies)

Metsäkuusi, joka tunnetaan myös nimellä näre on Suomen toiseksi yleisin puulaji metsissämme ja viimeisin tulokas jääkauden jälkeen, jolloin se alkoi vallata itselleen kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja syrjäyttäen alueen muut puulajit ja luoden tiheitä, hämäriä kuusikkoja.

Kuten useimmat ikivihreät kasvit, kuusi symboloi elämän jatkuvuutta. Suora ja ryhdikäs kuusi liitetään rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen. Vanhat puut liitetään joskus tonttuihin ja kotihaltijoihin. Karsikkopuu oli kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa ja jonka runkoon kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin vainaja liitettiin tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin vainajan palaaminen elävien keskuuteen kummittelemaan.

Kotien pihalla kasvavan pihakuusen on ajateltu suojelevan taloa ja ennen aikaan, ennen talon rakennustöiden aloittamista, isännän tuli nukkua yö pihakuusen alla ja yöllä nähdyt unet lupasivat hyvää tai karkottivat tunkeilijan. Tapion pöydälle, maata myöden kasvavalle kuuselle, jätettiin uhrilahjat metsänjumalalle. Kuusi ja erityisesti sen kävyt on yhdistetty maskuliinisuuteen ja hedelmällisyyteen.

Shamanismissa kuusta on pidetty ystävällisenä ja lempeänä puuna. Se puhdistaa ja tyynnyttää ja sen kautta voi ymmärtää tautien ja sairauksien syytä. Kelttiläisessä mytologiassa kuusi liitetään rehellisyyteen, kasvuun, totuuteen, ystävyyteen, pitkällisyyteen ja hyvään muistiin.

Joulukuusiperinne on meille jäänyt vanhasta talvipäivänseisauksen tavasta viedä metsän laitaan kuuselle uhri (yleensä ruokaa), sytyttää nuotio sen juurelle ja kynttilöitä oksille. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, suomalaisilla oli tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan.

Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan pystytettiin ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen.

(Kaikki kiitos ja kunnia Thuleialle, jota ilman pieni pätkä kuusesta olisi jäänyt vielä pienemmäksi. On se jumalauta kumma kun mistään ei meinaa löytää mitään infoa kuusesta!)