Tuohikranssi

Hieman tumma kuva tuli nyt, vaikka eipä tämän vuotisessa kranssissa  (jonka vihdoin sain valmiiksi aloitettuani sen jo syksyllä) hirveästi ole katsomista. Se on hyvin pelkistetty tällä kertaa. 

Löysin metsikössä kulkiessani tuohta syksymmällä ja niistä tuli mieleen että voisi olla mukava kokeilla miten tuohi taipuu kranssiin. Kyllähän se taipuu, vaikka hieman hankalaa se ajoin olikin. Varsinkin loppupuolella kun se oli kuun, kaksi tai kolme seissyt ja odottanut että meikäläinen saattaa työnsä loppuun. Tungin koko roskan muovipussiin, suihkutin vettä perään ja jätin yöksi kostumaan niin sainhan minä sen sitten valmiiksi.

Kun olin kaikki tuohenpalaset saanut kranssiin kiedoin siihen vielä kuparinväristä paksua rautalankaa ympärille, tueksi osittain mutta pääasiassa sen värin vuoksi. En tiedä miksi, mutta minulla oli ihan kauhea hinku yhdistää tuohi ja kupari o.O Tiedä sitten kuinka hyvin se sopii tuohon. Rautalangan lisäksi en sitten hirveästi muuta tuohon enää laittanutkaan. Nappasin koivunrisuja kotimatkalla yhtenä päivänä ja kiinnitin ne kranssiin ja suihkutin koko komeuden lumisprayllä. Se ei taida ihan parhaiten kuvassa näkyä, mutta kyllä se siellä on :P

En kyllä yhtään osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Toisaalta kyllä, paljonkin, mutta sitten kuitenkin... Parempi ehkä vain todeta että olisi siitä huonompikin tulla :3

Ovikoriste

Tänä vuonna ei ollut tarpeeksi ylijäämähavuja kranssiin, joten meikä hiukka improvisoi ja sävelsi päästään :)

Ihan simppeli, samaan tyyliin kuin kranssikin tehty. Paitsi ettei se ole pyöreä. Koristeet ei nyt näy kuvassa kovin hyvin, mutta sieltä löytyy siis punaisia marjoja noiden "lumisten" käpyjen seasta.

Tuli ihan söötti :D

Ja kransseja

Nyt on taas se vuodenaika, jolloin Yökkö pääsee leikkimään havujen kanssa. Äidin ystävätär pistää viestiä yleensä marras-joulukuussa ja pyytää minulta havupalloa. Yleensä siinä samalla teen sitten myös meille kranssin, jos jaksan ja saan ostettua havuja. Tällä kertaa havupallon havut tulivat pyynnön kylkiäisenä ja riittivät juuri sopivasti palloon, jolloin saatoin käyttää varalta ostamani havut meidän kranssiin.

Tämän näköistä tuli:

Havupallosta tuli hyvin yksinkertainen, koska sellainen on äitini ystävän mieleen. Itse lisäisin ihan mielelläni jotain hörsellystä, ehkä jonkin rusetin ja vaikka pari käpyä. Mutta ei mitään sen enempää, liian krumeluuri ei ole sekään hyvä.

Meikä tekee havupallot ihan yksinkertaisesti. Minul on kuivasienipallo, joku 13 tai 15 senttinen halkaisijaltaan, juuttinarua ja havut itse. Jos havut eivät meinaa pallossa pysyä, käytän apuna liimaa. Sekarit ovat myös hyvä väline olla. Ja minä olen sitten itse hankala, enkä käytä mitään käsineitä, koska minnen oikein pidä niistä, kun olen tekemässä jotain tällaista. Mutta kannattaa käyttää, neulasethan ovat teräviä.

Narun sidon aina ensimmäiseksi, sen laittamisen voi unohtaa, jos sitä ei heti alussa sido. Ja sidon sen sitten niin tiukkaan, että se pureutuu hieman kuivasieneen, jolloin se ei lähde liikkeelle missään vaiheessa. Havut katkaisen sopivan kokoisiksi ja nypin niistä sitten sentin tai parin verran neulasia pois ennen kuin tökkään sieneen. Ja tökkimistä se sitten on ihan loppuun saakka.

Kranssin kanssa meikä hieman inspiroitui. Minulla oli aikaisemmasta jäljellä koivun oksia, jotka olin kerännyt kranssimaiseksi vyyhdiksi erään ryhmäytymispäivän aikana. Keräsin aika paljon koivua silloin, meikä kun ei noista ryhmäytymispäivistä niin hirmuisesti välitä...

Koivuista sain kranssille pohjan. En ajatellut tehdä mitään hirmu suurta tai paksua kranssia tänä vuonna, joten skippasin sanomalehden, jota yleensä laitan vielä rungon ja havujen väliin. Eikä se sitä paitsi olisi sopinut tällaiseen kranssiin. Sidoin siis koivuista renkaan ja jätin pienen osan  sitomatta ja tuollaiseksi ilmavaksi.

Muuten tein kranssin ihan normaalisti puolalangan kanssa havut runkoon sitoen. Jätin vain ilmavan koivunoksarykelmän ilman havuja ja koetin saada päättelystä kauniin näköisen.

Ja koska minulla on tänä vuonna harmaa-vihreä-valkoinen fiilis, koristelin kranssin sitten niillä sävyillä. Minul oli helkutin hyvä tuuri että löysin tuon harmaan nauhanpätkän varastoistani, olen joskus saanut sen Iltausvan äidiltä, muuten minulla ei olisi ollut mitään harmaita nauhoja. Tai hirmuisesti muutakaan harmaata. Hopeisia käpyjä kyllä löytyy, mutta niitä olen sitten taas käyttänyt niin paljon, että alan hieman kyllästyä niihin kransseissani.



Valkoisella "lumella" koristellut kävyt ovat löytö Ropeconin kirpparilta (kaikkialta niitä sitten löytääkin...) ja ruskeat oksan näköiset härpäkkeet eivät itse asiassa ole oksia vaan peikonlehden ilmajuuria. Rakas Nepeta kun meni ja rysäytti peikonlehteni alas tuossa kesemmällä, niin kasviraukalta irtosi myös muutama ilmajuuri. Meikäläinen otti ne sitten jostain syystä talteen, minä otan paljon kummallisia asioita talteen jostain syystä, eli siitä, että mä olen ihan varma että mä tulen jossain vaiheessa käyttämään sitä johonkin. Minkä minä sitten useimmiten teenkin. Ne juuret ovat vain ihan helkutin hauraita, kaksi juurta meni katki kun yritin asetella niitä kranssiin.

Käytin koristeena myös urpuja, jotka olen viime keväänä, muistaakseni, kerännyt säilöön. Ne eivät ole kovin huomattavia koristeita, mutta eipä niiden kuulukaan olla. Täytyyhän kranssissa jotain löydettävääkin olla :) Lopuksi suihkutin kranssin hiuslakalla, jotta se pysyisi kauemmin hyvännäköisenä, meidän ovemme kun on sisätiloissa rappukäytävässä.

Siinä oli sitten yhden vapaapäivän hedelmät :D

Vihdoinkin! (osa II)

Yökönlehti jo kertoikin kranssisunnuntaistamme. Minäkin laitan nyt kuvia omasta kranssistani, jonka aioin viedä isälleni kunhan saan aikaiseksi.

Uteliaille: kuvaan tunkeutunut häntä kuuluu Nepparille.

Elämäni ensimmäisestä kranssista tuli yksinkertainen: kuusenoksia, vähän hopeamaalia, muutama hopeinen käpy, Yökönlehden niinestä väkertämä rusetti ja paljon ilmaa.


Lopuksi vielä oma Vihdoinkin! -projektini:

Samhain lepakko koristautui Yulea varten.

Samhainin aikaan kiinnitämme viisi lepakkoa olohuoneemme valtaisiin ikkunoihin. Joka vuosi on ollut tarkoitus koristaa heidät yulen kunniaksi tonttulakeilla, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Nyt heillä on lakit, ja ikkunoita koristavat loppiaiseen saakka.

Vihdoinkin!

Kolmatta vuotta asutaan tässä kämpässä Iltausvan kanssa ja joka yule minun on ollut tarkoitus tehdä havukranssi meidän oveen. No, nyt sen sitten vihdoin sain aikaiseksi. Pidettiin Iltausvan kanssa oikein talkoot ja opetin hänelle samalla kuinka tällainen laitos tehdään.

Krannsin tekeminen aloitetaan yleensä rungon valmistamisesta ellei sitten ole sellaista ostanut. Rungon voi tehdä pajuista ja rahkasammaleesta jos niitä on saatavilla tai pelkästä pajusta. Sen voi tehdä oljesta tai rautalangasta ja sammaleesta, mutta koska kaupunkiasujalle tällaiset materiaalit voivat olla hankalia saada niin voi tehdä kuten me teimme.

Rautalankaa ja sanomalehteä, rautalangasta tehdään ympyrä ja sanomalehti rytistetään rautalangan ympärille ja kiinnitetään puolalangalla (puolalanka on hiukan ohkaisempaa rautalankaa, jota voi ostaa askartelukaupoista, mikäli kaupalla on hyvä valikoima). Puolalankaa ei tarvitse katkaista missään vaiheessa vaan siitä voi jatkaa heti havujen kanssa (tai mitä sitten käytetäänkään).

Renkaan sisäpuolella kannattaa käyttää lyhyempiä havuja ja ulkopuolella vastaavasti pidempiä. Kun havut ovat kaikki kiinni, puolalangasta kannattaa vielä tehdä ripustuslenkki ennen kuin langan katkaisee, mikäli kranssi tulee oveen tai jonnekin roikkumaan. Jos ovi on ulkoilmassa, kranssin takapuoli kannattaa peittää liimaamalla (tehokkaalla liimalla) sinne leveää nauhaa tai lehtiä tai mitä sopivaa nyt sattuu löytymään peittämään rautalangat. Ulkoilmassa, kosteassa rautalanka ruostuu ja värjää oven.

Koristeet lisäätään yleensä sitten kun havut ovat jo paikoillaan. Koristeet kiinnitetään rautalangoilla työntäen ne kranssin pohjaan tukevasti kiinni. Minun kranssistani, joka päättyi vihdoinkin oveemme, tuli tämän näköinen.

Kuvasta tuli hiukan epäselvä, mutta eiköhän siitä saa suht hyvin selvän.

Sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa, laitan tähän vähän infoa kranssin ja kuusen historiasta ja symboliikasta.

Kranssi

Sana kranssi tulee saksan kielen sanasta kranz ja ruotsin kielen sanasta krans. Kranssi, eli seppele, on alkuperältään hyvin vanha, sen juuret juontuvat tuhansien vuosien taakse. Kukista tehtyjen pienten renkaiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden haudoista. Roomassa ja Kreikassa seppelettä kannettiin viran ja kunnian merkkinä. Kruunut ovat saaneet alkunsa tästä tavasta.

Esikristilliset germaaniset kansat käyttivät seppeleitä sytytettyjen kynttilöiden kera joulukuun pimeinä ja kylminä päivinä symboloimaan toivoa tulevista lämpimistä ja valoisimmista kevätpäivistä. Skandinaviassa talvella palavia kynttilöitä aseteltiin pyörän ympärille ja valon jumalaa pyydettiin kääntämään "maan pyörää" (the wheel of the earth) takaisin aurinkoa kohti jotta päivät pitenisivät ja lämpö palautuisi. Keskiajalla kristityt sovelsivat tätä perinnettä ja käyttivät (ja käyttävät kait edelleen) adventti seppeleitä osana joulujuhlaan valmistaumistaan.

Seppeleen symboloi sielunkatoamattomuutta ja ikuista elämää, joka juontaa juurensa seppeleen pyöreästä muodosta, joka kuvastaa auringon ikuista pyörimistä. Kristillisellä ajalla seppeleen käyttö liitettiin surujuhlaan, jossa se toimii ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvana.

Kuusi (Picea abies)

Metsäkuusi, joka tunnetaan myös nimellä näre on Suomen toiseksi yleisin puulaji metsissämme ja viimeisin tulokas jääkauden jälkeen, jolloin se alkoi vallata itselleen kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja syrjäyttäen alueen muut puulajit ja luoden tiheitä, hämäriä kuusikkoja.

Kuten useimmat ikivihreät kasvit, kuusi symboloi elämän jatkuvuutta. Suora ja ryhdikäs kuusi liitetään rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen. Vanhat puut liitetään joskus tonttuihin ja kotihaltijoihin. Karsikkopuu oli kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa ja jonka runkoon kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin vainaja liitettiin tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin vainajan palaaminen elävien keskuuteen kummittelemaan.

Kotien pihalla kasvavan pihakuusen on ajateltu suojelevan taloa ja ennen aikaan, ennen talon rakennustöiden aloittamista, isännän tuli nukkua yö pihakuusen alla ja yöllä nähdyt unet lupasivat hyvää tai karkottivat tunkeilijan. Tapion pöydälle, maata myöden kasvavalle kuuselle, jätettiin uhrilahjat metsänjumalalle. Kuusi ja erityisesti sen kävyt on yhdistetty maskuliinisuuteen ja hedelmällisyyteen.

Shamanismissa kuusta on pidetty ystävällisenä ja lempeänä puuna. Se puhdistaa ja tyynnyttää ja sen kautta voi ymmärtää tautien ja sairauksien syytä. Kelttiläisessä mytologiassa kuusi liitetään rehellisyyteen, kasvuun, totuuteen, ystävyyteen, pitkällisyyteen ja hyvään muistiin.

Joulukuusiperinne on meille jäänyt vanhasta talvipäivänseisauksen tavasta viedä metsän laitaan kuuselle uhri (yleensä ruokaa), sytyttää nuotio sen juurelle ja kynttilöitä oksille. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, suomalaisilla oli tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan.

Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan pystytettiin ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen.

(Kaikki kiitos ja kunnia Thuleialle, jota ilman pieni pätkä kuusesta olisi jäänyt vielä pienemmäksi. On se jumalauta kumma kun mistään ei meinaa löytää mitään infoa kuusesta!)

Epäilyttävä kranssipohja

Kyllä vastamaalattu kranssipohja onkin sitten kiinnostava! Ties vaikka ottais ja lähtis kalppimaan... Tai jos se onkin vaarallinen?!