Hiisi vieköön o.O

Onko siitä kaksi vuotta kun kumpikaan meistä on käynyt penkomassa Pakanakodon uumenissa?! Täynnä pölyä ja hämähäkinseittejä koko hoito näemmä. Piti ihan käydä täikamman kera läpi kaikki, mitä täällä on viimeksi tehty. Ja korjata samalla ainakin osa näin ensi alkuun paikkaansapitäväksi jälleen kerran.

Jokaista blogikirjoitusta en käynyt läpi, joten en nyt tähän hätään osaa sanoa mitä Usva on tänne viimeksi rustaillut, mutta joitain omia kuulumisia voisin hieman kirjoitella tänne. Mitä hyvää ja huonoa on viimeisten parin vuoden aikana tapahtunut. Huonot tietysti ensin, paljon mukavampaa kuulla hyvät jutut lopuksi ^_^

Eli:

Viime vuonna, pari vuotta Nepetan jälkeen, myös minun pikku Nulani siirtyi manan majoille, pitämään Nepetalle seuraa tykkään ajatella. Mikä Nulan vei, ei ikinä oikeastaan selvinnyt, jokin mystinen maksavaiva, joka oli sen verran paha ettei voinut jättää toista körsimään yhtään pidempään kuin oli pakko. Joten olen sen jälkeen asustellut keskenäni Keikin kanssa. En ole vielä uskaltanut ottaa Keikille kaveria, luulen että odotan puolittain koko ajan että meneekö Keikikin seuraavaksi. Tosin tämä rasavilli täyttää pian neljä vuotta, mikä on pidempään kuin Nepeta tai Nula ehtivät viettää minun kanssani.

Ravintola, jossa työskentelin lopetettiin, joten jäin työttömäksi vuodenvaihteessa. Onnekseni sain kesätyöpaikan, joten en ole joutunut lojumaan laakereillani kahdeksaa kuukautta. En erityisemmin pidä kesätyöpaikastani, mikä onkin sitten hieman tylsempi juttu, mutta onnekseni jälleen kerran se on vain kesätyö. Ja valoa pilkottaa pilvenreunan takaa; luvassa on melko varmasti uusi työpaikka heti kesätyöni päätyttyä.

Erityisen hyvää, jota on tapahtunut on migreenini rauhoittuminen ^_^ Luulen että pääni piti muutaman kuukauden rauhoittumisesta vuoden alussa kun etsin töitä, ja vaikka en pidäkään erityisemmin työpaikastani, minulla on siellä melko säännölliset tunnit pyydettyäni pääasiassa aamuvuoroja. Iltavuorot venyvät siellä usein niin pitkään etten enää pääsisi bussilla kotiin. Luulen että myös se on vaikuttanut asiaan. Nyt saan juhlistaa sitä että saan enää korkeintaan yhden migreenikohtauksen viikossa, mikä on huomattava parannus aikaisempaan. Katsotaan kuinka kauan tämä kestää :3

Ehkä tämä tarkoittaa myös sitä että saisin aikaiseksi käydä täälläkin useammin kuin kerran kahdessa vuodessa :P

Korkeasaareen :)

No, nyt on sitten nähty Korkeasaarikin :P Voisi melkeinpä sanoa että jo korkea aikakin, kun Dublinin eläintarhakin tuli nähtyä ennen kuin kotopuolessa ehditty käydä. Lähdin eilen kutsusta kaveripariskunnan mukaan heidän kesälomansa alkaessa reissulla eläintarhaan. Olimme perillä Helsingissä joskus kahden maissa, lähdimme vasta ihmisten aikoihin liikkeelle :3 Kuvia ei kyllä ole tältä reissulta, sillä kamerani on edelleen Usvalla larpin jäljiltä.

Sää jatkui eilen yhtä kauniina kuin se on ollut viime viikkojen aikana, joten saimme nauttia eläintarhasta aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Suuntasimme ensimmäiseksi kissalaaksoon, koska olimme kaikki aika pitkälle kissafaneja. Matkalla sinne pysähdyimme pienessä matkamuistomyymälässä, josta minulle tarttui mukaan pikkuinen tiikeri Dublinista ostamani lumileopardin kaveriksi.

Kissoja sieltä löytyikin sitten montaa eri laatua. Heillä oli myös minun lempikissani, ilveksiä (jotka eivät viitsineet tulla näkyviin sillä kertaa) ja lumileopardi, joka lekotteli aivan häkkinsä reunalla varjossa ja jätti kaikki ohikulkijat omaan arvoonsa :P Näimme myös amurinleopardin syömässä ja pari aasianleijonaa lekottelemassa, niillä oli varmaan kuuma  paksun harjansa kanssa. Leopardista näimme takajalan ja hännän vilahduksen sen nukkuessa. Amurintiikeri lekotteli myös laiskasti puunvarjossa omassa häkissään ja siitä kyllä näki makuultakin että se on iso eläin o.O Aasianleijonatkin tuntuivat hieman pienemmiltä kun ne loikoilivat.

Bongasimme sieltä täältä myös kuningasmerikotkat, korppeja, kaneja ja saukon, jonka viereen jäimme syömään eväitä. Vilkas ja puhelias kaveri, tuli hieman kissat mieleen kun se välillä huusi ja vikisi uintireissujensa lomassa.

Sitten suuntasimme karhulinnan suuntaan nähden samalla vähän tutumpia eläimiä, kuten hirven, metsäpeuran, ahman (joka itse asiassa pysyi piilossa) ja huuhkajan. Lisäksi kuljimme visenttien eli euroopanbiisonien ohi, joiden lajin säilymisessä eläintarhat ovat olleet tärkeitä. Karhulinna oli hienoinen pettymys. Vaikka meidän omaa mesikämmentämme olikin ihan mukavaa katsella siellä köllöttelemässä, olisin odottanut paikan nimen perusteella hieman useampaa karhua.

Viimeiseksi kiersimme katsomaan troppisia eläimiä, ja kasveja minun tapauksessani :P Paikka oli hieman kuin olisi astunut kasvitieteelliseen puutarhaan sillä erotuksella että sillä oli eläimiä joukossa. Osa vapainakin talon sisällä. Ötökät eivät onneksi olleet vapaina...

Suunnilleen neljä ja puoli tuntia saimme kulutettua siellä kun kävimme aika tarkkaan kaiken läpi. Ainoa minkä jätimme välistä, ainakin ihan tietoisesti, oli kanala :3 Pahin sortumiseni osui kuitenkin vasta kun pääsimme eläintarhasta ulos ja pysähdyimme vielä lipunmyynnin yhteydessä olevaan myymälään. Heillä oli siellä kirja eläintenhoidossa käytäetyistä yrteistä. Ja minun on niin pirun vaikea muutenkin kävellä kiinnostavien kasvikirjojen ohi! Tämän ohi ei sitten käveltykään. Maksoikin mansikoita...

Mutta se on mielenkiintoinen. Luin sitä koko automatkan kotiin, mikä on aika hyvin ottaen huomioon että normaalisti minä olen unten mailla tahi horroksessa viisitoista minuttia kaupungista päästyämme. Eli olen tyytyväinen että ostin :3

Maaliskuun sanat

Katsotaanpa kuinka maaliskuun sanat lähtevät soljumaan. Eilen meinasi unohtua kokonaan että kuu vaihtui, mutta tänään ollaan taas kartalla. Ja koska eilinen unohtui niin sepitän jotain siitä tässä samalla ennen kuin käyn tämän päivän sanan kimppuun.

Purppura: Purppura ja violetin sävyy kuuluvat meikäläisen lempiväreihin. Tykkään kovasti yhdistää niitä esimerkiksi vihreän kanssa. Joka sattuu olemaan toinen lempivärini. Pidettiin kavereiden kanssa eilen leffamaratoni, jossa katsoimme Back to the Future 1-3 ja kolmosleffassa oli eräällä hahmolla ihania violetin sävyisiä asuja parikin kappaletta ^.^

Punajuuri: Ei kuulu niihin juureksiin joista erityisemmin pitäisin. En ole oikein koskaan välittänyt niistä. Piti käydä tänään töiden jälkeen ruokakaupassa ostamassa aineksia viikon ruokaan, jonka pitkällisen pähkäilyn jälkeen sain päätettyä olevan jauhelihakeittoa. Mitään käryä koska olen sitä viimeksi syönyt. Mutta kaupassa oli hieman hassua kun tulikin yhtäkkiä ostettua epätavallisen paljon juureksia o.O

Salakäytävä

 

Meillä on kirjahyllyn alalaidassa kissoille oma salakäytävä. Ronja nukkui siellä paljon sairastuttuaan; siellä sai olla rauhassa. Nyt olemme parin päivän ajan funtsineet Poikaystävän kanssa, etä mitäs jos rakentaisi tohon lokeroon hiekkiksen kissoille. Olisi kivasti poissa näkyviltä, joten kisut saisi käydä rauhassa asioilla, ja tulisi "turhahkolle" hyllylle jokin tarkoitus. Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. 

 

 

Samassa kirjahyllyssä on huomattavasti näkyvämpikin "salakäytävä". Carlos tykkää nukkua siinä, mistä ei tietenkään ollut yhtään uutta kuvaa puhelimella - minä tyhmä olin pinonnut lokeron täyteen vilttejä, eikä kisu-parka mahtunut nukkumaan! Mutta vanhempi kuva, jossa avointa tilaa oli enemmän. Ja Ronja, snif <3

Jano

Minulla on jano jostain syystä koko ajan nykyisin o.o Poikaystävä on kovasti perso limsoille ja mehuille - minä olen se ilonpilaaja, joka muistuttaa etteivät ne tee hyvää hampaille tai vyötärönseudulle. Juodaan me silti silloin tällöin vähän liian usein herkkuja, mutta enimmäkseen vettä. Maitoa en juo sellaisenaan, paitsi jonkinlaisena ihmeellisenä tapapinttymänä yliopistoruokalassa silloin tällöin.

Carlos tykkää juoda vessan hanasta ja Sissi taas minun lasistani. Sissi on jo niin ehdollistunut, että aina kun hän näkee vesilasin ihmisen kädessä, hän alkaa kehrätä ja tunkee juomaan. Minä annan hänen juoda, koska kissan elimistö ei kestä juomattomuutta ollenkaan ja myös koska päänsä lasiin tunkeva kisu on mahdottoman suloinen. Täytyy ottaa ensi kerralla kuva ^.^

Kiri kiri kiri

On ollut paljon projekteja kesken, joten päivittäminen on jäänyt. Joten kiri kiri kiri:

WC: Hankittiin lähes puolentoista vuoden odottelun jälkeen vessaan kaappi. Oikeasti se on seinäkaappi, mutta meillä se on lattialla, koska emme halua porata kaakeleihin. Nyt kun saisin siihen vielä jalat - olivat Ikeasta loppu, mur - niin se ei ehkä olisi niin viblivobli (hutera). Vessan lattia ei meinaan oo ihan tasainen, mutta säädettävät jalat toivottavasti helpottaa. On se kumminkin aivan ihana kaappi <3

Etikka: Olen ollut aikeissa kokeilla marttojen ohjetta viemärin avaamiseen; muistaakseni viemäriin kaadetaan tyyliin etikkaa ja / tai soodaa tms. En ole vielä ehtinyt koska Ikeaa, kirjahyllyjen järjestelyä ja roperuokailu. Mut ehkä alkavalla viikolla. Also, Poikaystävän mielestä itsetehtyjen maustekurkkujen liemi on niin hyvää että siitä pitäisi jatkokehittää vaikka kastike ettei menisi hukkaan. Saas nähdä mitä keksin O.o

Valehtelu: Minä en mielelläni valehtele, mutta ilmeisesti olen kuitenkin todella vakuuttava yrittäessäni. Pari vuotta sitten järjestin yllätyssynttärit Pikku-Usvalle. Sain hänet uskomaan että olin paitsi unohtanut hänen syntymäpäivänsä myös päättänyt lähteä Tampereelle tapaamaan Poikaystävää. Ja kehtasin pyytää hänet syntymäpäivänään kissavahdiksi! Oikeasti mulla oli pöytä notkollaan herkkuja ja kasa kavereita hyppäämässä huutamaan yllätys. Pikku-Usva sai pienen sydärin :D

Huntu: Tulee mieleen morsiamet. Ja sokerihuntu -koriste. Jos joskus olen morsian, en tiedä käytänkö huntua. Sokerihunnun teon sen sijaan joskus opettelen!

Ullakko: Olisi aivan ihana oleskelutila. Kirjahyllyjä, paksuja mattoja, isoja nojatuoleja ja kynttilöitä. Sitten joskus ^.^ 

Yleisö

Kuva on wanha ja epäselvä, mutta pakko se on tähän käyttää kun eilen kaivelin vanhoja kuvia Ronjan muistokirjoitukseen ja satuin tämän löytämään. Siis: näin käy kun yrität kissataloudessa syödä paahtopaistia. Saat erittäin kiinnostuneen yleisön jakamattoman huomion.

Avainnippu

Usva tässä hei :) On kuulemma minun vuoroni kirjoittaa, (oikein tekstarilla muistutettiin eilen), joten yritetään:

Poikaystävällä on avainnippu ketjulla kiinni housuissa, joten häneltä eivät avaimet koskaan unohdu. Paitsi kuukausi sitten kun tarkoituksena oli lähteä Tampereelle vierailemaan hänen perheensä luona. Sählä jätti minut nukkumaan, lähti pikaiselle käynnille lähikauppaan, huomasi kaupasssa että avaimet ja lompakko ovat kotona, tuli kotiin eikä tietenkään päässyt alaovesta sisään, yritti soittaa minulle (kännykkäni oli kämpän toisessa päässä ja hiljaisella - en herännyt), ja noin yhdeksän soittoyrityksen eli puolentoista tunnin (!) päästä oli joku naapuri vihdoin tullut päästämään hänet rappuun. Heräsin sentään ovikelloon. Hups. Siinä sitten lähtöä tehdessä soittelemaan (Poikaystävän) Isovanhemmille ynnä muille että juu, vaihtelun vuoksi ollaan taas myöhässä. Sainpahan ainakin nukkua varastoon piiiitkäää reissua varten.

Kuu

Tammikuu meni, ja yllättävän nopeasti. Ja sain kirjoitettuakin melkein joka päivä jotakin :) Sain myös pitäydyttyä jokapäiväisessä joogassa. Migreenin saralla vähän masentava kuu, mutta ehkä toimivat lääkkeet löytyy ensi kuussa. Pitkä päivä töissä tänään, joten inspiraatio hieman hukassa :3 Mutta tammikuu loppuu ilman migreeniä (jei ^.^) ja helmikuu alkaa huomenna vapaapäivällä ja ropella.

Suunniteltiin Usvan kanssa että helmikuun sanoista kirjoittaisi vuorostaan hän. Pistänkin helmikuun sanat tähän jo valmiiksi :)

Tuli mieleen ihan toi varsinainekin kuu tuolla taivaalla. Seuraava täysikuu onkin tiistaina.

Herukka

Herukat eivät ole kuuluneet minun lempimarjoihini oikeastaan ikinä. Enkä niitä pahemmin syökään. Ainakaan sellaisinaan :3

Mustikka

Oho, meikäläisellä olikin mennyt päivät hieman sekaisin. Tänään olisi pitänyt kirjoittaa mustikoista.

Minä pidän mustikoista. Ovat lempimarjojani ^.^ Ja metsämustikat ovat ehdottomasti parempia kuin pensasmustikat. Mustikkamuffinsseja tuli tehtyä syksyllä paljon. Migreeni aiheuttaa minulle puolen aikaan makeanhimon ja syksy menikin sitten mustikkamuffinssien voimalla. Viime aikoina olen pistänyt mustikoita smoothieihin. Totesin joulun aikaan että makean syömistä voisi ehkä hieman rajoittaa :3

Kirkko

Minnen kuulu kirkkoon. Hyvin pienen ajan ylipäätänsä olen kuulunut. Minut tietääkseni kastettiin kirkossa, joten silloin olen kuulunut pienen hetken ja sitten liityttiin kirkkoon siskon kanssa rippikoulun ajaksi, äiti halusi että me käydään se; tosin en enää muista miksi :3. Ja sitten erottiin heti kun täytettiin kahdeksantoista. Kovin helpoksi ovat tehneet sen eroamisen o.O

Murjottaa

Minulla ei ole tapana murjottaa. Ainakaan hirveästi :3 Viime aikoina sitä on kyllä tullut tehtyä ajoittain, koska migreenit ärsyttää. Eikä estolääkitys ainakaan vielä ole auttanut asiaa hirveästi.

Mantteli

Piti ihan tarkistaa mitä sana tarkoittaa, ei ole ennen tullut törmättyä tuohon. Ilmeisesti mantteli tarkoittaa päällystakkia tai viittaa. Takkeja meikäläisellä on monta, viitan haluaisin joskus tehdä. Sellaisen takkina käytettävän viitan, ei sellaista keskiaikaista versiota. Niitä on jo tullut tehtyä :3

Sekaleipä

Eilisen sanasta jäi näköjään kirjoittamatta mitään. Oli hieman pitkä työilta, pääsin vasta vähän vaille yksitoista töistä eikä mitään ollut tullut aikaisemmin mieleen. Mutta tänään jatkuu :)

En oikeastaan syö muuta leipää kuin ruisleipää. Silloin tällöin käyn nappaamassa patongin palasen salaattipöydästä töissä ja jos minulla olisi leivänpaahdin, söisin aina välillä paahtoleipää. Mutta koska ei ole tullut ostettua niin ruisleivällä mennään.

Usva tekee ruisleipää itse, juuresta asti, mikä on varmaankin tullut selväksi Usvan omista postauksista. Hehkutti juuri joulun aikaan saaneensa kaverin isoäidiltä todella vanhan juuren. Taisi olla useampi sata vuotta vanha jos en nyt väärin muista. Anyways, Usvan ruisleivät ovat hyviä. Erityisesti hunajan kanssa :P

Vilu

Meikäläinen on varsinainen vilukissa. Ainakin yleensä, johtuu varmaankin siitä että olen melko pienenpuoleinen naisihminen. Kädet ja jalat ovat jäässä kesät talvet kiitos huonon ääreisverenkierron. Kesällä tosin kylmät kädet ovat ihan viilentäviä aina välillä :P

Viime aikoina olen kyllä saanut kärsiä enemmänkin kuumuudesta kuin kylmyydestä. Migreeninestolääkityksen sivuoireina ilmenee hikoilua ja hiki tuleekin helpommin kuin yleensä. Tosin toinen estolääkkeistä aiheuttaakin sitten käsien ja jalkojen kylmenemistä, eli saan parhaimmillani nauttia hikisestä olosta jäisten raajojen kera.

Nyt kun ne lääkkeet vielä estäisivät sitä migreeniä niin ei niin paljon välittäisikään noista sivuoireista... Joihin kuuluu myös lievä väsymys ja se että minusta tuntuu kuin hengästyisin nopeammin kuin aikaisemmin (betasalpaajat) ja nyt kun äsken nostettiin toista lääkettä taas vaihteeksi, niin minusta tuntuu että olen saanut myös pahoinvoinnin listalle. Se ei tosin ole kovin paha ja vaikuttaisi tuntuvan jonkin aikaa lääkkeiden ottamisen jälkeen eli silloin kun nukun. Joten en pahemmin siis huomaa sitä :3

Koska kissakuvat söpöjä <3

Tyrni

Hirveästi en kyllä tyrnistä tiedä mitään sen ihmeämpiä kuin että sen olisi tarkoitus olla terveellistä ja että maku on hieman karvas, vai olikohan se hapan... ja piikikäs, se on piikikäs :P Ja Tuorlan ajoilta muistuisi mieleen että tyrni kuului kaksikotisiin kasveihin eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa.

Sisko sai joskus pienempänä koittaa syödä niitä, kun ovat kuulemma hyviä atooppiselle iholle. Siitä ei kyllä tullu pahemmin mitään :3

Kaula

Ei tullu kaulasta mitään mieleen edes siihen mennessä kun pääsin töistä puoli kymmenen aikaan. Joten pistän kuvan tämän päivän (ja aika useankin viime aikoina) kaulakorusta :P

Hopeinen kettukoru, jonka löysin kun olimme kaverin kanssa Lapissa patikoimassa. Vietettiin pari yötä Ivalossa ja siletä löytyi tuo. Kulkee yleensä mukana vähän pidemmän aikaa kerralla.

Turkki

Keiki ei ilmeisesti ole ollut kynttilöiden kanssa tekemisissä aiemmin. Totesin, että asian on oltava niin, kun nuori herra kaikessa rauhassa istuskeli pöydällä ja iski häntänsä kynttilään. Ja rupesi hämillään nuuhkimaan ilmaa kun olin kiireesti napannut hännän pään turvaan vain muutaman karvan kärähdettyä. Sen jälkeen turkki on onneksi pysynyt liekeiltä turvassa :P Sitä on myös tullut hieman tarkemmin vahdittua.

Suojelija

Nimesin ompelublogissani Nepetan jossain vaiheessa (kun koin pystyväni, kesti muutama kuukausi ennen kuin koin sopivaksi napata Nepin kuvan pois "avustajieni" joukosta) Pakanapesän suojelushengeksi. Se tuntui tavallaan sopivalta, kun Nepen uurna nököttää tuolla hyllyn kulmalla ja tavallaan suojelee koko kämppää. Tai sen kissoja ainakin :P

Nepi ihmettelee muuttopuuhia. Viimeisiä kuvia Nepistä Usvan ja minun jakamassa kämpässä. Iso pino kuvia on otettu tässäkin kämpässä.

Keiki ei ole vielä päässyt avustajien joukkoon. Katsotaan ensin asettuuko se kodiksi (siis Nulan mielestä :3 ).