Usva ja Usvan Poikaystävä tekivät kaiversivat tänä vuonna meidän kurpitsat, yleensä sen olen tehnyt minä Pikku-Usvan kanssa, ja tällaisia niistä nyt tuli:
Iltausva teki tuollaisen hieman anime- henkisen kurpitsan. Hirmusöpö jos minulta kysytään :)
Ja Poikaystävä väkersi tuollaisen hieman perinteisemmän version. Kyseinen kurpitsa majailee tällä hetkellä Tampereella, jonne Usvan Poikaystävä sen roudasi.
Kurpitsojen hankkiminen tänä vuonna oli ihan toivotonta aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yleensä me ostetaan yksi iso, noin kymmenkiloinen jötikkä Kauppatorilta. Niitä on aina ollut koko Halloween -viikon ajan myynnissä torilla, paitsi tietty tänä vuonna >( Usva joutui ostamaan kaksi espanjalaista pikkukurpitsaa, kuten näkyy.
Nättejähän nuo kyllä ovat, mutta oltaisiin silti molemmat haluttu sellainen iso ja vähän epätäydellisempi kuin nuo. No, ihan maukasta piirakkaa noistakin sai, vaikka espanjalaisia ovatkin.
Iltausva on eklektinen wiccanoita (keittiöhengetär, joka rakastaa kaikenlaisia villaan liittyviä käsitöitä) ja Yökönlehti on etsikkoaikaansa viettävä eklektinen pakana ( ja yleinen sählä, joka omistaa valtaisan määrän kasveista ja harrastaa ihan mitä vaan mieleen juolahtaa ihan milloin vain huvittaa). Lisämausteena kolme familiaarikisua: Sissi, Ada ja Keiki.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samhain. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samhain. Näytä kaikki tekstit
maanantai 5. marraskuuta 2012
Kekrikurpitsoja
Tunnisteet:
höpötystä,
kuvia,
Samhain,
symboliikkaa ja pakanajuttuja
tiistai 13. joulukuuta 2011
Vihdoinkin! (osa II)
Yökönlehti jo kertoikin kranssisunnuntaistamme. Minäkin laitan nyt kuvia omasta kranssistani, jonka aioin viedä isälleni kunhan saan aikaiseksi.

Elämäni ensimmäisestä kranssista tuli yksinkertainen: kuusenoksia, vähän hopeamaalia, muutama hopeinen käpy, Yökönlehden niinestä väkertämä rusetti ja paljon ilmaa.
Lopuksi vielä oma Vihdoinkin! -projektini:
Samhainin aikaan kiinnitämme viisi lepakkoa olohuoneemme valtaisiin ikkunoihin. Joka vuosi on ollut tarkoitus koristaa heidät yulen kunniaksi tonttulakeilla, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Nyt heillä on lakit, ja ikkunoita koristavat loppiaiseen saakka.
| Uteliaille: kuvaan tunkeutunut häntä kuuluu Nepparille. |
Elämäni ensimmäisestä kranssista tuli yksinkertainen: kuusenoksia, vähän hopeamaalia, muutama hopeinen käpy, Yökönlehden niinestä väkertämä rusetti ja paljon ilmaa.
Lopuksi vielä oma Vihdoinkin! -projektini:
| Samhain lepakko koristautui Yulea varten. |
Samhainin aikaan kiinnitämme viisi lepakkoa olohuoneemme valtaisiin ikkunoihin. Joka vuosi on ollut tarkoitus koristaa heidät yulen kunniaksi tonttulakeilla, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Nyt heillä on lakit, ja ikkunoita koristavat loppiaiseen saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)