Tuohikranssi

Hieman tumma kuva tuli nyt, vaikka eipä tämän vuotisessa kranssissa  (jonka vihdoin sain valmiiksi aloitettuani sen jo syksyllä) hirveästi ole katsomista. Se on hyvin pelkistetty tällä kertaa. 

Löysin metsikössä kulkiessani tuohta syksymmällä ja niistä tuli mieleen että voisi olla mukava kokeilla miten tuohi taipuu kranssiin. Kyllähän se taipuu, vaikka hieman hankalaa se ajoin olikin. Varsinkin loppupuolella kun se oli kuun, kaksi tai kolme seissyt ja odottanut että meikäläinen saattaa työnsä loppuun. Tungin koko roskan muovipussiin, suihkutin vettä perään ja jätin yöksi kostumaan niin sainhan minä sen sitten valmiiksi.

Kun olin kaikki tuohenpalaset saanut kranssiin kiedoin siihen vielä kuparinväristä paksua rautalankaa ympärille, tueksi osittain mutta pääasiassa sen värin vuoksi. En tiedä miksi, mutta minulla oli ihan kauhea hinku yhdistää tuohi ja kupari o.O Tiedä sitten kuinka hyvin se sopii tuohon. Rautalangan lisäksi en sitten hirveästi muuta tuohon enää laittanutkaan. Nappasin koivunrisuja kotimatkalla yhtenä päivänä ja kiinnitin ne kranssiin ja suihkutin koko komeuden lumisprayllä. Se ei taida ihan parhaiten kuvassa näkyä, mutta kyllä se siellä on :P

En kyllä yhtään osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Toisaalta kyllä, paljonkin, mutta sitten kuitenkin... Parempi ehkä vain todeta että olisi siitä huonompikin tulla :3

Himmeli

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua pieneen hetkeen. Syksy kulki melko kattavan inspiraationpuutteen seurassa eikä ole sen takia tullut puuhailtua yhtään niin paljon kuin minä yleensä tapaan tehdä. Ainoa inspiraation pilkadus nosti päätään marraskuussa kun Nanoilu into iski. Sen jälkeen onkin joulukuu mennyt siitä toipuessa :P Käsistä karannut migreeni ei pahemmin ole auttanut asiaa.

Joulun aikaan ja nyt sen jälkeen kun on ollut hieman hiljaisempaa menoa ja vähän vähemmän vuoroja, sitä on hieman jaksanut tehdäkin. Tuli pari joulukorttia väsättyä kavereille ja villasukkia neulottua itselle ja pikkusiskolle (ihme jo itsessään, kun meikäläinen niin harvoin puikkoihin tarttuu).

Ja sitten päästään itse asiaan :3 Viimeisin minkä juuri sain valmiiksi olikin tuo himmeli :) Mikään kovin iso himmeli ei ole kyseessä.

Ilman koristuksia vielä.

Tein tuollaisen pienen kokeiluna kun en ikinä ole ennen himmeliä tehnyt, mutta aina on kyllä kiinnostanut kuinka niitä tehdään. Suurin este opettelulle on ollu materiaalien puute. En tiennyt mistä voisi himmeliin olkia löytää ja olen ehkä hieman nirso, mutta preferoin olkia verrattuna pilleihin, joista himmeleitä näytetään myös tehtävän. Tosin mustista pilleistä niitä voisi ehkä tehdä joskus, jos saisin nyysittyä pillejä töistä...

Kuitenkin, kun löysin himmeliolkia ja vielä himmelineulan :D Presentosta, totesin että nyt minä kokeilen. Nappasin saman tien muutaman pussillisen olkia ja neulapaketin. Kovin isoja olkipusseja ne eivät ole. Pieneen tekemääni himmeliin meni yli puolet pussin oljista, vaikka muutama menikin vain hukkana pois onnistuttuani halkomaan niitä.

Pistetäänpä tänne vähän, mitä himmelin tekoon siis tarvitaan:

* olkia tai pillejä

* lankaa

* neula

* sakset

* viivotin

* vettä olkien liottamiseen

* mahdolliset koristukset, itse käytin helmiä :)

Olkia täytyy liottaa vedessä puolisen tuntia, tosin enemmänkin voi. Eivät mene ihan heti miksikään. Kun oljet ovat kosteita, ne eivät halkeile läheskään niin helposti kuin kuivina vaikka itse onnistuinkin halkomaan niitä jonkin verran myös liotettuani niitä. Aloittelijan kömpelyyttä toivoakseni. 

Löysin hyvät ohjeet himmelin peruskuvion kokoamiseen täältä. Himmelin peruskuvio on kahdeksantahoinen geometrinen kappale, oktaedri, jonka tekemiseen kuluu kaksitoista oljen pätkää. Alkuun se näytti hieman monimutkaiselta, mutta huomasin nopeasti että suurin vaikeus, ainakin minulle, koostuu olkien keveydestä ja hauraudesta. Olin luultavasti hieman ylivarovainenkin käsitellessäni valmiita oktaedrejä kun yritin sitoa osaset toisiinsa kiinni.

Lankana käytin ihan tavallista ompelulankaa, vaikka Presentossa olisikin ollut tarjolla himmelin tekoon tarkoitettua lankaa. En kuitenkaan usko että kyseinen lanka on mitään kovin erikoista ja sitä oli niin vähän etten viitsinyt edes miettiä sen ostamista. Himmeli itse on niin kevyt, ettei se tarvitse ainakaan ihan heti kovin jykevä lankaa. 

Kun olin saanut kaikki viisi, erikokoista oktaedriä valmiiksi, sidoin ne toisiinsa ja siirryin koristelemaan niitä hieman. Lueskelin jostain, että aiemmin, kun himmeleistä vielä tehtiin enemmänkin, niitä oli tapana koristella toisin kuin nykyään kun ne pidetään pelkistettyinä. Kauniita ovat toki niinkin ja olen sitä mieltä että suuret himmelit ovat parhaimmillaan pelkistettyinä. Niissä kaikenlaiset koristukset olisivat vain häiriöksi. Mutta minun pikkuinen himmelini kaipasi minusta jotain pientä ja kaivelin sitten esiin puisia helmiä kätköistäni.

Täytyy tehdä jossain vaiheessa toinen :) Vaikka ensimmäinen kokeiluni ei olekaan ihan niin täydellinen kuin haluaisin, niin olen siihen sen verran tyytyväinen että annan sen lahjaksi ^.^

Ehjä bussiaikataulu

Mua on aina ärsyttäny noi bussiaikataulut kun meikäläisen hoteissa niistä tulee ennemmin tai myöhemmin hädin tuskin kasassa pysyviä. Aikaisemmin se ei ollut ihan niin harmillista kun asuin sen verran lähellä keskustaa että joka paikkaan miltei tuli useammin käveltyä. Mutta nyt kesän jälkeen, jolloinka menin ja muutin, nykyinen pesäpaikka sijaitsee sen verran kaukana että bussin käyttö on päivittäistä. Bussiaikataulukin on huomannut kyseisen asian.

Kuten näkyy -.-

Olen pitkin talvea pohdiskellut että jonkinlaiset kansisuojat olisivat kätevät ja meikäläisellä oli hämärä haju että sellaisia on olemassa. Muistan kuinka ala-asteella ensimmäisillä luokilla vihkoissa käytettiin sellaisia. Vähän vain olen ollut epäileväinen sen suhteen, että sellaisia saisi bussiaikataulujen kokoisina.

Ja oikeassahan minä olinkin. Ei niitä saa.

Uudet bussiaikataulut tuli ja sain siitä tönäisyn pohjautua asiaan tarkemmin, vihdoin ja viimein, ja kävin kirjakaupassa katselemassa ja kyselemässä. Myyjä ilmoitti minulle että ei niitä ole kuin kahta kokoa, A4 ja A5. Meinasin siinä sitten jo että tarvitsee ottaa sellainen A5:nen ja leikellä siitä sopivan kokoinen, kun myyjä keksikin toisenlaisen vaihtoehdon, joskin leikkelyä vaativa sekin.

Niillä oli myynnissä tuollaisia vihkoja, joiden kannet olivat irroitettavissa. Niin kuin kuvasta voi nähdä, vihko-osuus oli kansissa kiinni tuon narun varassa. A5 kokoinen tuokin oli, mutta huomattavasti kestävämpi veikkaisin kuin nuo muoviset kansisuojat, varsinkin jos olisin ruvennut leikkelemään niitä :P

Tästä leikkasin vain reunoista pois pätkän ja tein uudet reiät kansia kiinni pitävälle narulle, jonka sain nippa nappa ujutettua takaisin paikoilleen. Jäivät vähän naftiksi nuo reiät. Mutta veikkaan että hieman liika pienet ovat paremmat kuin liika isot. Eikä koko hommaan mennyt kuin ehkä vajaat viisitoista minuuttia ja nyt meikäläisellä on bussiaikataulu turvassa jatkossa. Eivät toivon mukaan pääse enää ihan yhtä karmeaan kuntoon kuin mitä tällä hetkellä pääsevät :)

Ovikoriste

Tänä vuonna ei ollut tarpeeksi ylijäämähavuja kranssiin, joten meikä hiukka improvisoi ja sävelsi päästään :)

Ihan simppeli, samaan tyyliin kuin kranssikin tehty. Paitsi ettei se ole pyöreä. Koristeet ei nyt näy kuvassa kovin hyvin, mutta sieltä löytyy siis punaisia marjoja noiden "lumisten" käpyjen seasta.

Tuli ihan söötti :D

Liitutaulu

Vaikken kesällä ole mitään ehtinyt postailemaan, se ei tarkoita ettenkö olisi jotain kuitenkin ehtinyt saada aikaiseksi. Enimmäkseen olen käyttänyt kesän uuden kämpän laittamiseen. Ostellut sitä sun tätä keittiöön, sillä Usvan ollessa se keittiöhengetär, niin suurin osa keittiökamoista jäi Usvalle, uuden lampunkin hankin tuossa joku aika takaisin ja uusia mattoja kämppä kaipailee myös. Kasveista kaikki, yhtä lukuunottamatta, selviytyivät muutosta ja olen vieläkin ällistyksissäni etten menettänyt ainuttakaan orkideaani.

Mutta siis, kesäinen projektini.

Näin taas kerran Pinterestissä tällaisen, mistä se idea sitten lähti ja kun vielä pari päivää myöhemmin huomasin roskiksilla kaatikselle menossa olevan kaapin oven, päätin siinä kohtaa napata sen mukaan ja testiä toimiiko idea.

Eli, tein siis liitutaulun. Se oli hyvin yksinkertaista. Nappasin sen kaapinoven mukaani, pesin sen ja kävin ostamassa liitutaulumaalia. Sitä löytyi yllättäen Tiimarista n. 10 eurolla. Oltiin Usvan kanssa ihan äimän käkenä kun se silloin joskus sieltä huomattiin. Oltii yritetty löytää sitä vaikka mistä muualta, mut ku ei. Jostain syystä ei sitten vain oltu aikaisemmin joko älytty etsiä Tiimarista tai sitten emme vain olleet nähneet sitä siellä.

Tuo kaapin ovi painoi sitten ihan julmetusti, se on varmaan täyttä puuta... Mutta ruuvasin siitä irti kaikki ovenkahvat ja saranat ennen kuin pesin sen ja sen jälkeen maalasin siihen ensimmäisen kerroksen liitutaulumaalia. Se sai kuivua vuorokauden verran ja sitten maalasin toisen kerroksen, mutta kun ensimmäisen kerroksen olin maalannut siveltimellä pystysuuntaan, niin toinen kerros piti maalata vaakasuuntaan. Ja taas sa kuivua vuorokauden verran. Varmuuden vuoksi annoin olla vielä toisenkin.

Ruuvasin takapuolelle vielä kaksi ruuvia joihin sidoin rautalankaa, kolmin kerroin ennen kuin ripustin taulun seinälle. Olen ajatellut vielä että ovenkahvan reikiin voisi jossain vaiheessa hankkia jotkin koukut tai nupit, niin siihen saisi vielä kivasti tavaraa roikkumaan.

Hatulla leikkimistä

Löysin alkukesästä tuollaisen merirosvomaisen kolmikolkka hatun, jonka sitten tietty nappasin mukaani. Olin ajatellut jotain sen tyyppistä päähäni Ropeconiin, joten se osui aika hyvään saumaan siinä kohtaa. Kuitenkin, eilen minulla oli hieman levoton olo (olin töissäkin ihan ihmeellinen ja lisäksi vielä kaikki tuntui hirmuisen ärsyttävältä, niinkin paljon että työkaveritkin rupesivat ihmettelemään että mikä minua vaivaa) ja illalla se vielä jatkui, joten päädyin leikkimään tällä piraattihatullani.

Kuva on hieman hankala, enkä pystynyt ottamaan muita kuvia kun kameran akku päätti sanoa sopimuksen irti, mutta tuollainen oli leikkini tulos. Ropeconissa hatun koristeena ei ollut muuta kuin tuo ruskea/pronssinen kukka. Käytännössä, ja muutamaa tavaraa lukuunottamatta, olen vain kasannut koruvarastoani hattuun % P

Täytyy muistaa tuo jos joskus tulen tarvitsemaan koristeellista hattua johonkin rientoon tai larppiin...

Unisieppari

Pikkusiskoni pyysi minua tekemään hänelle unisiepparin, varmaan joskus puoli vuotta sitten. Vai olisiko peräti vuosi? Sopivien tarvikkeiden löytämiseen meni hetki aikaa. Minulla oli aika selvä kuva mitä halusin sieppariin, sen jälkeen kun pikkusiskoni oli kertonut millaisen hän haluaisi. Sain sen vihdoin valmiiksi :D

Ja olen aika tyytyväinen. Runko oli hankala, mutta löysin Presentosta lopulta metallisia renkaita, joilla on todennäköisesti jokin aivan muu tarkoitus kuin unisiepparien pohja. Päällystin renkaat mustalla paperinarulla. Verkot on tehty Usvan kehräämästä langasta. Villat ostin itse, mutta Usva oli ihana ja kehräsi ne minulle. Ovat muuten kehrätty silkistä, jonka ostin keskiaikailta markkinoilta >)

Helmet ovat vanhoja kätköistä löytämiäni ja osa keskiaikaisilta markkinoilta myös ostettuja. Sulat löysin joskus ennen joulua alennuskopasta. Ne oli aivan pakko ottaa, sillä pikkusisko oli toivonut ruskean, mustan ja harmaan värisiä sulkia. Yritin muutenkin tehdä siepparista maanläheisen värisen.

Ja pikkusiskon reaktiosta päätellen onnistuin aika hurjan hyvin koko siepparissa.

Siltä varalta, että joku ei ole tietoinen mikä unisieppari on: Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty intiaanien taikakalu. Minulla ei ollut pajua käsillä, joten meikä improvisoi ja olen sitä mieltä että tuo paperinaru sopii tähän kappaleeseen paremmin kuin paju olisi sopinut.

Unisiepparin tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset, päästäen lävitseen vain hyvät ajatukset ja unet.

"Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa."

 - Wikipedia

Unisieppari kuuluu ripustaa sängyn yläpuolelle, josta se pääsee nappaamaan pahat unet ennen kuin ne ehtivät nukkujan luokse. Nykyään porukka taitaa kuitenkin käyttää sitä enimmäkseen koriste-esineenä. Pikkusiskoni aikoo kuitenkin kuulemma ripustaa sen sänkynsä yläpuolelle ja käyttää sitä unien sieppaamiseen :)

Synttärikortti

Ollaan huomenna menossa viemään kaveri leffaan oikein isolla porukalla ja tuli tässä illalla mieleen, että olisi mukava antaa hänelle nyt ainakin synttärikortti, kun lahjaa ei pysty antamaan tällä hetkellä muussa muodossa kuin leffalipun hintaan osallistuminen vaikka mieli tekisikin. No, okei. Vien minä hänelle vihdoin valmiiksi huolitellun keskiaikamekon, jota olemme tehneet pitkin joulukuuta näin niin kuin syntymäpäivien kunniaksi :)

Ja myönnetään, meikä halusi päästä kokeilemaan yhtä juttua, johon törmäsin uudessa kalligrafiakirjassani: kasvien lehtien nurjaa puolta vähän kuin leimasimena käyttäen. Lehden nurja puoli maalataan ja se painetaan paperiin, jolloin siitä jää lehden suonista kuvio paperiin.

Käytin arabiankahvin lehteä, mikä jäljestä päätellen ei ole paras kasvi tähän hommaan, mutta siitä tuli tarpeeksi hieno, jotta sen kehtaa antaa. Luulen, että lehden pitäisi olla hieman tasaisempi ja ehkä hieman jämäkämpi (?), arabiankahvin lehti on hiukka kupruileva, joten sitä oli vaikea saada tasaisesti paperille.

Käytin fonttina unsiaalia, kuten näkyy. Se on niin nätti ja tulee multa niin helposti. Hiukka yksinkertainen siitä tuli, nutta minä tykkään. Toivottavasti synttärisankarikin pitää siitä  >)

Toiset kirjankannet

Ei tällä kertaa itsetehdyt. Meikäläisellä oli vain levottomien käsien hetki yhtä ohjelmaa katsellessa ja tuli siinä samalla sitten tuunattua erään vähemmän kauniin muistikirjan kannet hieman enemmän silmiä miellyttävimmiksi. Ainakin omia silmiäni ;)

Käytin kirjan päällystämiseen ruskeaa lahjapaperia, jota minulla on jäänyt Yulen jäljiltä yli ja kiinnitin paperin kansiin ihan paperiliiman avulla. Koristeeksi laitoin juuttinarua, sillä ilman mitään, se olisi ollut liian tylsän näköinen. Suunnilleen vaakasuorassa olevat narut ovat pätkiä liimattu päistään kirjan kansien sisäpuolelle, ei ihan kaikista luotettavin kiinnitysmetodi, mutt tämä ei olekaan menossa minnekään muualle. Pystysuora narunpätkä kulkee koko kirjan ympäri ja toimii samalla kiinnityksenä.

Kuvan kiinnitys ei ole myöskään kovin siisti, mutta sitä ei onneksi päältä päin näe ;) Muuten kirjasta tuli ihan siisti mielestäni. Mutta koska minussa on hiukan perfektionistin vikaa, tuo tietysti häiritsee minua hieman.

Pehmoiset kirjankannet

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa. Varsinkin kun nyt voin hehkuttaa, kun joulu meni ja kyseinen lahja on jo avattu. Ja siitä pidettiin :D

Tein eräälle ystävälle, sille jonka kanssa olin Lapissa kesällä, joululahjaksi pehmoiset kirjankannet. Mikä tahtoo sanoa että meikä neuloi. Siis neuloi. Minähän en yleensä neulo, kun niistä tuppaa aina tulemaan ikuisuusprojekteja. Varsinkin jos ne ylittävät sukkien koon. Minulla on yksi neule, jota olen ollut tekemässä nyt varmaan jo toista tai ehkä kolmatta vuotta. En enää edes muista koska aloitin sen.

Mutta nuo kirjankannet vaikuttivat suunnilleen sukkien kokoiselta työltä ja sen sai tehdä paksulla langalla ja siinä oli palmikkokuviointi, joten liian tylsääkään ei neulomisesta tullut. Plus, rakastuin ajatukseen neulotuista kirjankansista. Ja niin teki näköjään vastaanottajakin.

Tykästyin myös tuohon palmikkokuvioon. Meinasin se ensiksi mokata, mutta onneksi huomasin sen tarpeeksi ajoissa. Muuten en tiedä olisinko jaksanut purkaa. (Mä vihaan purkamista >( )

Mut anyways, siitä tuli nätti :)

Viuhkakirjoja

Sain lahjaksi eilen aivan ihanan kalligarfia kirjan ja tänään, kun minulla oli tylsä hetki, päätin heti kokeilla erästä ideaa, jonka bongasin sieltä eilen selaillessani. Kirja on täynnä ihania ideoita, joihin minulla ei valitettavasti kaikkiin ole materiaaleja valmiiksi käsillä, mutta tähän projektiin minulla oli. Ei ehkä parhaimmat tarvikkeet, mutta tarpeeksi hyvät.

Kyseessä on 'a fan book', jonka suomentaisin ihan viuhkakirjaksi. Kirjan projektissa tehdään viuhkakirja, johon kirjoitetaan rakastaa latinaksi joka toiselle sivulle ja joka toisella sivulla on koristeellista kiemuraa. Itse muokkasin projektista hieman enemmän omannäköiseni. Ensinnäkin, koska minulla ei ole tarvetta viuhkakirjalle, jossa lukee rakastaa, muutin tekstiä. 

Kirjan ohjetta lukiessani koin oloni taas kovin kiitolliseksi, joten päädyin kirjoittamaan viuhkaan kiitos englanniksi. Mietiskelin siinä tehdessäni, että voisin käyttää kirjoja tavallaan kiitoskortteina (meikähän kun ei tietenkään tyytynyt vain yhteen viuhkakirjaan) yule-lahjoistani. Kolme jaksoin vääntää, joten kolme ihmistä taitaa saada erikoisen kiitoksen ;)

Yhden viuhkoista kirjoitin samalla fontilla kuin ohjeissa oli kirjoitettu eloi italicilla, mutta kahteen muuhun vaihdoin unsiaalin, joka on lempparifonttini ja tuntuu istuvan käteeni paremmin kuin italic. Jostain syystä unsiaali onnistuu melkein aina näyttämään suht siistiltä, kun sitä kirjoitan, mutta kaikki italicin tyyppiset fontit menevät oman silmäni mukaan suoraan metsään. Jopa goottilainen fontti onnistuu paremmin kuin italic minun mielestäni.

Tein kaikista kolmesta hiukan erilaisia, totta kai. Ensimmäinen yritykseni oli vihreä kultaisella lehtikuvioinnilla ja olen siihen ihan tyytyväinen, paitsi että siihen olen kirjoittanut italicilla, joten en ole käsialaan ihan täysin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen rupesin vähän kokeilemaan. Vaihdoin viuhkan muotoa ja fonttia ja toiseen viuhkaan tein vähän kelttiläistyyppisen koristekuvion ja kokeilin erilaisia nauhoja.

Kivoja tuli ja minä tykkään :D

Mökkejä ja temppeleitä

Meillä oli taas jokavuotinen piparihelvetti eilen. Hirmuisesti piparkakkuja syötäväksi ei tullut vaikka taikinaa hankittiinkin kaksi kiloa, mutta piparkakkutaloja tulikin kolme ja suuri kuusi kaupan päälle. Itse tein meille vain suuren kuusen, olin nähnyt koulussa kivannäköisen mallin, jota halusin kokeilla ja äidilleni pikkuisen mökin. Usva teki tänä vuonna meidän piparkakkutalomme.

Pikku-Usva oli myös kutsuttu, kuten hänet yleensä kutsutaan. Ja hänellä olikin sitten mielenkiintoinen idea, jota me Usvan kanssa tietysti heti innostuimme suunnitteleemaan. Pikku-Usva halusi tehdä japanilaisen temppelin, tai ainakin mahdollisimman paljon sellaisen näköisen piparkakkutemppelin ;)

Ja hieno siitä ensi yritelmäksi minun mielestäni tulikin.

Katto, tai katot, eivät ihan nappiin menneet. Jouduttiin tekemään niille omat kaavat ja mitat eivät osuneet ihan oikeaan. Kuten näkyy, alemman katon kulmat ovat melkoisesti erillään ja ylemmästä katosta tuli vähän liian pieni. Sen olisi kuulunut ulottua jonkin verran seinistä vielä ulommas.Ja valitettavasti temppelistä uupuu ovi, joka on täysin oma vikani, kun unohdin taikinaa leikatessani sen leikata.

Yritimme tehdä temppelistä muutenkin japanilaistyylisen ja sen voi huomata ikkunoissa, jotka ovat pitkiä ja kapeita ja pareittain ryhmiteltyinä. Saimme katot myös kaarrettua, japanilaisten temppelien katothan ovat usein kaarevia.

Koristelu on täysin Pikku-Usvan antia, me autoimme vain talon kokoamisessa. Ja mielestäni Pikku-Usva onnistui aika hyvin. Hän antoi temppelille tarinaksi hieman ränsistyneen vuosia sitten hylätyn temppelin >D

Äidilleni valmistama pikkuinen mökki onnistui mahtavasti! Taitaa olla yksiä parhaimpia piparkakkutaloja, joita olen ikuna tehnyt, vaikka ongelmitta en tietenkään saanut tönöä valmiiksi. Sain,  me kaikki saimme, paljon ideoita koristeluun Kinuskikissan blogista Pakkasukon piparkakkutalosta, mm. manteleista tehty katto, jota käytin äitini tönössä sekä marsipaankuuset, jotka on kuorrutettu pikeerillä, jotka myöskin löytyvät äitini mökistä.

Ja paaaljon tomusokeria. Meikä saattaa ylikäyttää tomusokeria, mutta se on vain niin nätin näköistä. Talo on noin puolet siitä normaalista piparkakkutalosta, jonka me olemme yleensä tehneet (ei lasketa sitä tornia viime vuonna...) ja koristelut ovat hieman hillitymmät, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Minä tykkään käyttää paljon värejä  ja karkkeja, joten ne ovat aikaisemmin olleet sen näköisiäkin. Tänä vuonna talosta vain tuli tuollainen. Ja olen ihan totaalisen rakastunut noihin kuusiin.

Kinuskikissalta löytyy ohjeet, mutta yksin-kertaisuudessaan ne ovat marsipaanista muotoiltuja kartioita, jotka on päällystetty pikeerillä (joka siis on tomusokeria sekoitettuna kanamunan valkuaiseen veden sijaan, taitaapi vielä olla vatkattua kananmunan valkuaista (olin hiukka kiireinen kun sitä pikeeriä tehtiin, joten...)). Päällystäminen oli hiukka hankalaa, kun pikeeri ei aluksi ollut tarpeeksi paksua ja se valui heti. Mutta kyllä niistä ihan söpöt kuuset tuli :) Taidan tehdä ensi vuonnakin noita.

Ja tuossa vielä kuva talon katosta. Olin ahkera ja valitsin vieläpä ehjimmät mantelilastut pussista kattoa varten. Niiden nyhertäminen oli hieman pikkutarkkaa puuhaa, mutta eipä tuo minua haittaa. Ja siitä tuli hienon näköinen , varsinkin kun sai tomusokeria vielä päälle. Rajasin vielä katon reunat pikeerillä ja vedin niihin tuollaiset pikkuiset jääpuikon tapaiset roikkumaan.

Sitten oli meikäläisen toinen oma projekti tälle kerralle. Se iso kuusi, jonka mallin näin koulussa. Koulussa ollut kuusi oli ehkä inasen verran paremman näköinen, ainakin mitä tulee tukevuuteen. Minun kuuseni kanssa oli pieniä tasapaino-ongelmia, plus taikina oli hirmu haurasta paikoin, vaikka olin sen mielestäni ihan hyvin paistanutkin. Voinhan toki olla väärässäkin... Mutta loppujen lopuksi siitä tuli ihan nätti kuusi.

Kerroksien väleissä on suunnilleen napin kokoiset piparit antamassa kuuselle vähän ilmavuutta ja illuusion rungosta. Vaikeuksista huolimatta olen melkoisen tyytyväinen siihen.

Ja lopuksi Usvan mökki, joka on "normaalin" kokoinen. Siitäkin tuli melko yksinkertainen tällä kertaa sillä meiltä meinasi loppua pikeeri kesken. Mutta söpö tuli ja minä tykkään noista sienistä. Ja kuuseni sai asuinpaikan mökin pihalta.

Hoksasimme myös sellaisen idean, että talon sisälle voi laittaa led-valotuikun, jolloin mökki näyttää mukavan kotoisalta. Katto, tai koko talo jos koristelut antavat perää, jätetään liimaamatta kiinni pohjaan jolloin valon saa laitettua päälle ja pois päältä.

Ja kuten kuvasta ylhäällä voi huomata, ikkunoissa on "lasia". Tämä idea on myös Kinuskikissan sivuilta ja kokeilimme sitä kaikissa taloissa, joita eilen väkersimme.

Ikkunoiden tekotapa on oikein helppo. Murskataan tikkari pieneksi, mieluiten joku värikäs tikkari, ellei sitten halua haalean värisiä ikkunoita, ja ripotellaan ne raakojen talon osien ikkunoihin uunipellillä ja pistetään uuniin paistumaan piparien kanssa. Uunissa tikkari sulaa ikknoihin. Ja piparkakkutalolla on upeat värilliset ikkunat :D

Hieman ihan tavallisiakin piparkakkuja tuli tehtyä, mutta niitä tuskin tulee syötyä. Ainakaan ihan vielä. Saatamme taas laittaa ne yule-puuhun koristeiksi ja syödä sitten puusta pikku hiljaa. Kävin muuten hakemassa sen kuusen tänään koulusta tullessani. Sain vielä suht halvallakin kun olin niin aikaisin liikkeellä eikä ketään vielä näin aikaisin kuulemma kuusta hae.

Mutta meikäläisellä kun on jostain kumman syystä ihan hullun täyteen ahdettu viikko tulossa ja tänään olikin sitten ainoa päivä, johon kuusen haun sai mahdutettua. Mutta vaikka se täyteen ahdettu onkin, kiva siitä on tulossa :D

Tontun tossu

Valmistelimme tänään koulussa opettajien pikkujouluja, joissa olemme luokkamme kanssa tarjoilemassa. En erityisemmin odota kyseisiä hippaloita, varsinkin kun jo viime vuonna kävimme ne läpi, mutta siis. Hippaloiden valmistelut. Meikäläinen oli suunnittelemassa servettimallia kattaukseen ja käydessämme vaihtoehtoja läpi, törmäsimme taittomalliin, jota harkitsimmekin juhliin, mutta se ei ollut loopujen lopuksi tarpeeksi korkea ja näyttävä. Loppujen lopuksi valitsimme malliksi erään tyylikkään ja näyttävän ja korkeahkon, mutta hieman tylsän ehkä.

Taittelumalli, jonka löysimme on nimeltään Tontun tossu, tai jotain sinne päin. Nimestä on monta variaatiota. Tossu näyttää enemmän joulukoristeelta kuin servetiltä, jos minulta kysytään, mutta se olisi silti ollut hauskan näköistä saada pitkät pöydät täyteen tonttujen tossuja ja lisäksi vielä kauteen sopivaa.

Minulle tuli ainakin heti sellainen olo, kun toin tuon kotiini, että taisin juuri keksiä uuden yule -koristeen. Ne ovat liian söpöjä! Minulta taitaa löytyä joitain vanhoja servettejä joista voisi ehkä hankkiutua eroon, jos ne ovat sopivan näköisiä. Toistaiseksi olen tehnyt yhden tossun vihreästä servetistä.

Ja koska tunnen oloni viiteliääksi, otin tehdessäni kuvia ja pistän teko-ohjeet tähän:

Eli siis, tarvittavat tarvikkeet.

Servetti. Mitään muuta ei tarvita. Malli vie aika paljon koossa, joten kovin isoja näistä ei tule ja varsinkin tämä kappale on pienempi kuin koulussa tekemäni, sillä se on ruokakaupasta ostettu ihan perusservetti. Ravintolapuolella servetit ovat hieman suurempia.

Eli ensimmäiseksi servetti avataan kokonaan auki.

Jonka jälkeen se taitetaan puoliksi poispäin itsestä.

Servetti taitetaan jälleen kerran puoliksi, tällä kertaa itseen päin. 

Taitetaan taas itseen päin. Minulle tulee näistä vaiheista (myös seuraavista) mieleen paperilennokkien teko joskus kakarana.

Taitellaan taas. Ja nyt näyttää vielä enemmän paperilennokilta.

Sitten taitetaan "lennokki" puoliksi, siten että taitokset jäävät sisäpuolelle ja aukinainen sivu on itseen päin.

Sitten taitetaan toinen "siivistä" pystyyn tossun varreksi.

Taitetaan jäljelle jäänyt siipi hieman pienemmäksi...

...ja käännetään se kantapääksi ja työnnetään se tossun kärjen sisään.

Nyt tossun pitäisi näyttää tältä.Varren voi jättää tuolla lailla pitkäksi tai siitä voi taitella servetin kulmia varovasti alas, jolloin saadaan aikaiseksi vähän erilaisempi ilme, kuten koulussa tekemälläni tossulla.

Kuvasta ei kokoero näy kovin hyvin, mutta vihreä tossu tosiaan on hieman valkoista pienempi. Materiaali oli  myös hieman erilaista, koulun servetti on jonkin näköistä kankaan tyyppistä materiaalia, jolla tossuja on mielestäni parempi tehdä kuin ihan perus paperiservetistä. Ja kuvittelisin, että kestävämpää on myös.