Lattari

Shakira tulee ensinnä mieleen. Shakira oli ensimmäisiä artisteja, johon nuorena tykästyin ja jotka on pysyneet suht pidettyinä vielä nykyäänkin, vaikka nykyään tuleekin kuunneltua näitä vain radiosta. Tosin meikäläisen cd-levyjen joukosta taitaa edelleen löytyä yksi Shakiran levy, joka oli myös ensimmäisiä cd-levyjä joita siskon kanssa ostettiin.

Shania Twain oli toinen suosikki, josta tykkään edelleen vaikken levyjä olekaan ostanut pitkiin aikoihin ja Celine Dion olikin vähän enemmän pidetty, cd:tä löytyy jo joku kaksi tai kolme, ehkä neljäkin. Pitäisi varmaan käydä ne läpi jossain vaiheessa ja vilkuilla hieman mitä pitää ja mitä laittaa eteen päin.

Suurin osa musiikkimausta on kuitenkin tuota instrumentaalista ja kelttiläistä ja Gregoriania. Kompastuin joskus viime vuonna, tai ehkä aikaisemminkin, sellaseen musiikkituotantoyhtiöön kuin Two Steps from Hell ja olen ihan rakastunut niiden musiikkeihin. Käytännöllisesti katsoen pelkkää instrumentaalista trailerimusiikkia ja niillä on sitä paljon o.O Youtubessa pyörii joitain samantyyppisiä musiikintekijöitä, mutta kaikilla ei ole levyjä myytävänä. Mikä on sääli vaikka saa niitä sentään Youtubessa kuunneltua.

Vadelmavene

Piti ihan ruveta googlailemaan että mikä vadelmavene.

Ei siitä kyllä sen enempää jälkeenpäin mitään kirjoittamista pahemmin saa aikaiseksi, kun niitä karkkeja en ole ikinä syönyt, biisistä en tykkää (kuuntelin tasan kakskymmentä sekuntia ja palasin takaisin edelliselle sivulle) ja Vadelmavenepakolaista en ole nähnyt enkä lukenut.

Ja nyt tekee mieli vadelmamuffinseja...

Kuulolla

Rupesi olemaan jo kovin hämmentävää kun neljä päivää kuulolla migreeniä odotellessa eikä mitään kuulu o.O Nyt tänään, viidentenä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin hämärään migreenikohtaukseen joka ajoi meikäläisen lopulta ylös migreenilääkettä ottamaan. Heti tuli jotenkin sellainen olo että no niin, nyt on asiat taas normaalisti. Mikä on samalla jotenkin masentavaa että normaaliin on ujuttautunut migreeni niin tiukasti mukaan ettei se enää tunnu normaaalilta jos sitä ei ole.

Neurologi käski pitämään päänsärkypäiväkirjaa ja sitä on pidetty sitten marraskuun puolesta välistä. Piti ihan katsella joulukuun ja marraskuun ruksailuja että koska on viimeksi ollut näin pitkä väli migreenikohtauksien välillä. Se oli siellä marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen pisin väli on ollut kolme päivää.

Kunnes nyt oli ihanat neljä päivää ilman mitään. Ehti siinä samalla olemaan kaksi työvuoroakin ilman mitään päänsärkyjä, mikä on myös vaikea muistaa koska viimeksi. Se tuntuu usein joko alkavan töissä tai sitten olen taistelemassa kohtauksen kanssa jo valmiiksi. Osaan näköjään kuitenkin pitää sen melko hyvin itselläni jos minulla on kohtaus päällä, kun työkaverit kuuntelivat kauhuissaan kun hehkutin migreenittömiä vuorojani.

Lievästi masentavaa, täytyy kyllä myöntää. Viikon päästä soittoaika taas neurologille, saa nähdä mitä se tällä kertaa keksii. Paremmin toimivat kohtauslääkkeet ainakin ovat toivelistalla. Vaikka tämänhetkiset kohtauslääkkeet taltuttavatkin päänsäryn, ne eivät tunnu nirhaavan sitä kokonaan. Useammin se hyppää takaisin iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä.

Jos joogailuni nyt edes pidentää migreenien välejä, sekin olisi jo ihanaa :3 Nuo neljä päivää olivat ihan mahtavia ^.^

Pyrähdys

Pitäisi tehdä nopea pyrähdys kauppaan ja myöhemmin vähän hitaampi pyrähdys kiipeilemään. Paha vain kun sää on jälleen kerran muuttunut tylsäksi eikä millään huvittaisi mennä ulos. Pidän kyllä sateen ropinasta, mutta en talvella. Talvella kuuluu tulla lunta! Mur... -_-

Venytys

Venytyksestä tuleekin mieleen että aloitin joogan tässä äskettäin. Sattui vielä osumaan juuri uudenvuodenpäivälle, jolloin siitä muodostui ikään kuin uudenvuodenlupaus itselleni. Äiti oli aloittanut joogan jo ennen joulua varmaankin, sillä kun kävin siellä aatonaattona äiti esitteli minulle kundaliinijoogan ja antoi minulle pari kirjavinkkiä kirjastosta lainattavaksi.

Uudenvuodenaattona olinkin liikkeellä ennen töitä, joten menin kirjastoon ja metsästin äidin suositteleman kirjan käsiini. Kirja tuntui hieman (tai vähän enemmänkin :3 ) elämäntapaoppaan tyyppiseltä, mutta joogaharjoitukset ovat kivoja ja piti tietysti heti kokeilla seuraavana päivänä. Kiinnostusta lisäsi heti vielä vähän enemmän kun luin että joogasta on usein apua migreenin ehkäisyyn :D Ja ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

Tänään on seitsemäs päivä putkeen, jona olen joogannut aamulla. Migreenistä en uskalla mennä sanomaan vielä mitään (olen muutenkin niin vainoharhainen sen kanssa nykyään) mutta minun oli ihan pakko pistää eilen illalla kysely äidille että piristääkö tämä ihan oikeasti vai kuvittelenko minä vain. Pakko se on todeta että kyllä, kyllä se piristää kun äidiltäkin tuli vahvistus asiaan.

Kyllä siinä joogassa jotain taikaa on kun olen ihan oikeasti tuntenut oloni pirteämmäksi kuin hetkeen. Syksystä alkaen itse asiassa, kun migreeni räjähti käsiin. En osaa kuvitella että eilinen ja edellispäivän viiteliäisyys olisi tapahtunut lainkaan ellen olisi saanut jostain ylimääräistä energiaa joogan takia. Sain maanantai-iltana vielä uudelleen järjestettyä kirjahyllyni, kun jouduin tyhjentämään sen että sain siirrettyä sitä 20 senttiä peikonlehden uuden paikan tieltä o.O

Jo tuon piristymisen takia tämä on jatkamisen arvoista. Jos se vielä rauhoittaisi päätäkin, niin se olisi ihan mahtava bonus. Aion ehdottomasti jatkaa tätä tammikuun ajan ja sen jälkeenkin ^.^

Peikonlehden uusi koti

Olin vielä ahkera työpäivän jälkeenkin ^.^ Siirsin peikonlehteni uuteen kotiinsa, kun se eilen jäi tekemättä. Ehdin siivota kaikki kamppeet pois kun tajusin että sille olisi sittenkin sopiva ruukku tarjolla. Sopii hyvin mielestäni.

Toivon mukaan se tuosta nyt hieman piristyy kun sai uutta multaa ja vähän lisää tilaa :)

Rääppiäiset

Ei ainakaan tänään ollut porukka rääppiäisiä pitämässä. Sen verran porukkaa töissä. Päättivät kait kaikki mennä ulos syömään. Iso osa tuli meillekin ja kaikki änkesivät paikalle juuri kolmen aikoihin o.O