Kuulolla

Rupesi olemaan jo kovin hämmentävää kun neljä päivää kuulolla migreeniä odotellessa eikä mitään kuulu o.O Nyt tänään, viidentenä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin hämärään migreenikohtaukseen joka ajoi meikäläisen lopulta ylös migreenilääkettä ottamaan. Heti tuli jotenkin sellainen olo että no niin, nyt on asiat taas normaalisti. Mikä on samalla jotenkin masentavaa että normaaliin on ujuttautunut migreeni niin tiukasti mukaan ettei se enää tunnu normaaalilta jos sitä ei ole.

Neurologi käski pitämään päänsärkypäiväkirjaa ja sitä on pidetty sitten marraskuun puolesta välistä. Piti ihan katsella joulukuun ja marraskuun ruksailuja että koska on viimeksi ollut näin pitkä väli migreenikohtauksien välillä. Se oli siellä marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen pisin väli on ollut kolme päivää.

Kunnes nyt oli ihanat neljä päivää ilman mitään. Ehti siinä samalla olemaan kaksi työvuoroakin ilman mitään päänsärkyjä, mikä on myös vaikea muistaa koska viimeksi. Se tuntuu usein joko alkavan töissä tai sitten olen taistelemassa kohtauksen kanssa jo valmiiksi. Osaan näköjään kuitenkin pitää sen melko hyvin itselläni jos minulla on kohtaus päällä, kun työkaverit kuuntelivat kauhuissaan kun hehkutin migreenittömiä vuorojani.

Lievästi masentavaa, täytyy kyllä myöntää. Viikon päästä soittoaika taas neurologille, saa nähdä mitä se tällä kertaa keksii. Paremmin toimivat kohtauslääkkeet ainakin ovat toivelistalla. Vaikka tämänhetkiset kohtauslääkkeet taltuttavatkin päänsäryn, ne eivät tunnu nirhaavan sitä kokonaan. Useammin se hyppää takaisin iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä.

Jos joogailuni nyt edes pidentää migreenien välejä, sekin olisi jo ihanaa :3 Nuo neljä päivää olivat ihan mahtavia ^.^