Hmm...

Pitäisiköhän koittaa tällaista? Usvalla taisi jossain vaiheessa olla tällainen menossa. Jospa meikä koittaisi vuorollaan :)

Himmeli

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua pieneen hetkeen. Syksy kulki melko kattavan inspiraationpuutteen seurassa eikä ole sen takia tullut puuhailtua yhtään niin paljon kuin minä yleensä tapaan tehdä. Ainoa inspiraation pilkadus nosti päätään marraskuussa kun Nanoilu into iski. Sen jälkeen onkin joulukuu mennyt siitä toipuessa :P Käsistä karannut migreeni ei pahemmin ole auttanut asiaa.

Joulun aikaan ja nyt sen jälkeen kun on ollut hieman hiljaisempaa menoa ja vähän vähemmän vuoroja, sitä on hieman jaksanut tehdäkin. Tuli pari joulukorttia väsättyä kavereille ja villasukkia neulottua itselle ja pikkusiskolle (ihme jo itsessään, kun meikäläinen niin harvoin puikkoihin tarttuu).

Ja sitten päästään itse asiaan :3 Viimeisin minkä juuri sain valmiiksi olikin tuo himmeli :) Mikään kovin iso himmeli ei ole kyseessä.

Ilman koristuksia vielä.

Tein tuollaisen pienen kokeiluna kun en ikinä ole ennen himmeliä tehnyt, mutta aina on kyllä kiinnostanut kuinka niitä tehdään. Suurin este opettelulle on ollu materiaalien puute. En tiennyt mistä voisi himmeliin olkia löytää ja olen ehkä hieman nirso, mutta preferoin olkia verrattuna pilleihin, joista himmeleitä näytetään myös tehtävän. Tosin mustista pilleistä niitä voisi ehkä tehdä joskus, jos saisin nyysittyä pillejä töistä...

Kuitenkin, kun löysin himmeliolkia ja vielä himmelineulan :D Presentosta, totesin että nyt minä kokeilen. Nappasin saman tien muutaman pussillisen olkia ja neulapaketin. Kovin isoja olkipusseja ne eivät ole. Pieneen tekemääni himmeliin meni yli puolet pussin oljista, vaikka muutama menikin vain hukkana pois onnistuttuani halkomaan niitä.

Pistetäänpä tänne vähän, mitä himmelin tekoon siis tarvitaan:

* olkia tai pillejä

* lankaa

* neula

* sakset

* viivotin

* vettä olkien liottamiseen

* mahdolliset koristukset, itse käytin helmiä :)

Olkia täytyy liottaa vedessä puolisen tuntia, tosin enemmänkin voi. Eivät mene ihan heti miksikään. Kun oljet ovat kosteita, ne eivät halkeile läheskään niin helposti kuin kuivina vaikka itse onnistuinkin halkomaan niitä jonkin verran myös liotettuani niitä. Aloittelijan kömpelyyttä toivoakseni. 

Löysin hyvät ohjeet himmelin peruskuvion kokoamiseen täältä. Himmelin peruskuvio on kahdeksantahoinen geometrinen kappale, oktaedri, jonka tekemiseen kuluu kaksitoista oljen pätkää. Alkuun se näytti hieman monimutkaiselta, mutta huomasin nopeasti että suurin vaikeus, ainakin minulle, koostuu olkien keveydestä ja hauraudesta. Olin luultavasti hieman ylivarovainenkin käsitellessäni valmiita oktaedrejä kun yritin sitoa osaset toisiinsa kiinni.

Lankana käytin ihan tavallista ompelulankaa, vaikka Presentossa olisikin ollut tarjolla himmelin tekoon tarkoitettua lankaa. En kuitenkaan usko että kyseinen lanka on mitään kovin erikoista ja sitä oli niin vähän etten viitsinyt edes miettiä sen ostamista. Himmeli itse on niin kevyt, ettei se tarvitse ainakaan ihan heti kovin jykevä lankaa. 

Kun olin saanut kaikki viisi, erikokoista oktaedriä valmiiksi, sidoin ne toisiinsa ja siirryin koristelemaan niitä hieman. Lueskelin jostain, että aiemmin, kun himmeleistä vielä tehtiin enemmänkin, niitä oli tapana koristella toisin kuin nykyään kun ne pidetään pelkistettyinä. Kauniita ovat toki niinkin ja olen sitä mieltä että suuret himmelit ovat parhaimmillaan pelkistettyinä. Niissä kaikenlaiset koristukset olisivat vain häiriöksi. Mutta minun pikkuinen himmelini kaipasi minusta jotain pientä ja kaivelin sitten esiin puisia helmiä kätköistäni.

Täytyy tehdä jossain vaiheessa toinen :) Vaikka ensimmäinen kokeiluni ei olekaan ihan niin täydellinen kuin haluaisin, niin olen siihen sen verran tyytyväinen että annan sen lahjaksi ^.^

Hups...

Kävi pieni parinkympin vahinko ruokakaupassa tänään :P

Siellä oli tosi kivan näköisiä aloeita, jotka kiinnitti meikäläisen huomion ensimmäisenä.

Ja sitten vieressä huomasin lajitelman flamingonkukkia. Taistelin siinä jonkin aikaa että jos otan, niin pitäisi ottaa vain jompikumpi. Mikä sitten lopulta osoittautui liian hankalaksi. Varsinkin kun on palkka juuri tullut tilille... No, nämäkin olisivat vielä menneet vain lähelle viittätoista euroa, mutta sitten huomasin leikkonippuja. Ja ai hiisi vieköön sentään kun teki mieli ostaa maljakkoon kukkia. Joten ajattelin että menköön.

Olivat jotenkin hyväntuulisen oloisia :)

Ja kukista tulikin mieleen... Mun lankakäynnös kukkii o.O Olen varmaankin kiduttanut sitä tarpeeksi.

... liikaa ajatuksia

Nepetan poismeno on aiheuttanut hieman liikaa ajatuksien pyörimistä ja pohdintoja meikäläisen päänupissa, tai siltä ainakin tuntuu. Kaipa minulla sitten on jonkin asteinen analyyttinen mieli kuten neitsyillä lukemani mukaan tuppaa olemaan. Varsinkin illalla nukkumaan mennessä, kun valon sammuttaa alkaa ajatukset pyörimään. Sitä jotenkin odottaa kuulevansa sen kulkusen kilahduksen Nepin hypähtäessä sänkyyn nukkumaan minun viereeni ja kun tietää että sitä ei tule, niin ajatukseni kulkeutuvat muutamaan viime viikkoon ja sieltä Nepin viimeiseen eläinlääkärikäyntiin.

Ja sitten tulee mieleen kaikki pieniä yksityiskohtia siltä reissulta. Suukko Nepin kuonolle tai se kun Nepi katseli rauhallisena ympärilleen kun lääkäri teki tutkimustaan. Nepi oli niin kiltisti. Ja sitten tulee mieleen se hetki kun Nepi tyynen rauhallisena lepuuttaa päätään minun käsivarrellani samalla kun minä itse hajoan siinä vieressä uutisten jälkeen. Ja se kun Nepi ei sitten ollutkaan enää siinä. Minä silitän mutta Nepiä ei ole.

Se ei tunnu järkeenkäyvältä, minulle ainakaan, että yhtäkkiä on vain poissa. Minua rupee askarruttamaan että mihin Nepi meni. Se hieman hermostuttava ajatus että Nepi vain lakkasi olemasta ei jotenkin taas tunnu loogiselta ja sitten meikäläisen mieli rupee pohtimaan että eikö se tunnu loogiselta sen takia että se on minusta pelottava ajatus vai olenko ihan oikeasti sitä mieltä... No sitten meikä pohtii niitä hyviä paikkoja joihin Nepi olisi voinut päätyä. Mutta sekin tuntuu olevan vähän niin ja näin. Ehkä kaikki ne ovat välietappeja, ajatus siitä että hengaa kuoleman jälkeen uskomuksista riippuen jossain hyvässä paikassa siitä eteenpäin ei sekään oikein istu.

Kaikista kuolemanjälkeisistä tapahtumista (?) sielunkierto tuntuu loppujen lopuksi loogisimmalta. Olikohan se joksus fysiikan tunneilla kun puhuttiin energiasta ja siitä kuinka se ei häviä mihinkään, muuttaa vain muotoaan. Tuntuu jollain lailla järkeenkäyvältä että sama koskisi elämää ja kuolemaa. Paha sitten sanoa että mihin Nepi on päätynyt, mutta minusta on mukavaa ajatella että hän syntyisi hieman terveempään ja pidempään elämään. Mielellään aika paljonkin.

Kriisi

Pieni kriisi vain,  mutta kuitenkin... Tajusin bussissa että olin töihin lähtiessä unohtanut Nepin kaulapannan kotiin. Aiheutti pienen ahdistuksen. Sen jälkeen kun Nepi nukutettiin vähän päälle viikko sitten, en ole osannut lähteä kämpästä ilman Nepin kaulapantaa ranteen ympärillä. Ja tänään se unohtui! Ahdistus...

Conissa taas

Ja sitten on Ropecon taas käyty näkemässä ja kokemassa tämän vuoden osalta. Toisin kuin aikaisemmin, hengailin siellä koko kolmipäiväisen. Yleensä olen mennyt sinne vain lauantaiksi. Mutta kaveri halusi mennä sinne kolmeksi päiväksi ja tarvitsi hotellihuoneen jakajia, jottei huoneen lasku nousisi niin kauhean korkeaksi. Lupauduin sitten uhrautumaan :3 Plus myöhemmin tuli mieleen että tämä on hyvä keino saada ajatuksia muualle.

Se toimikin sitten melkoisen hyvin. Ei tullut hirmuisesti pohdittua muita asioita siellä pyöriessä. Yllättäen meikäläiselle mielenkiintoisimmat puheohjelmat ei olleetkaan lauantaina tällä kertaa kuten yleensä. Niiden kannalta siis hyvä että olinkin siellä koko viikonlopun. Harmittaa vain kun jouduin jättämään perjantaina luennon myrkky- ja lääkekasveista väliin migreenin takia. Se olisi ollut niin mielenkiintoinen.

Perjantaina törmäsin tälläiseenkin kuin Coniasumuotokuvamaalauspiste (jostain syystä tuo sanahirmu pisti ohjelmalappusessa silmään...), jossa tehtiin nopeita muotokuvia ihmisistä coniasuissaan. Kuuden euron materiaalimaksu ei ollut minusta mikään kauhean kallis, joten pakkohan semmonen oli saada. Olen aika tyytyväinen tuohon. Ovat aika pirun hyviä kun saavat tällaisen aikaiseksi viidessätoista minuutissa.

Lauantaina kiertelin ja shoppailin ja laiskottelin hotellihuoneessa kirjan kanssa ennen illan tanssiaisia. Ja vihdoinkin meikä pääsi tanssimaan pornopolkkaa! Olen missannut sen molemmilla kerroilla aikaisemmin. Ja sain tanssia Hole in the Wallin kahteen kertaan myös! Se on kyllä ehdottomasti lempitanssini. Kolmannen setin jälkeen jalat olivat kyllä sen verta puhki että painuin takaisin hotellille.

Kirja, leffa, viuhka ja koruja. Tämän vuoden Ropecon -löydöt. Olin ollut hieman huolissani että löytäisin sieltä ihan hirmuisesti kaikkea kivaa ja sitten rahat eivät riittäisikään, mutta siitä ei tarvinnutkaan huolehtia. Minulla oli juuri sopivasti rahaa. Ja lopuksi sainkin vielä hieman taskurahaa kun käväisin hakemassa kirpparilta tavaroita joita olin vienyt sinne siinä toivossa että joku nappaisi ne pois minulta. Ja joitain olikin mennyt :)

Minua harmittaa hieman kun en oikein osaa ottaa kuvia tapahtumissa ollessani, vaikka toisaalta jos osaisinkin niin sitten en kyllä varmaankaan osaisi laittaa niitä blogiin. Mutta yhdestä asusta oli kyllä pakko ottaa kuva ja laittaa se tännekin. Se voitti pukukilpailunkin tänä vuonna.

En yhtään ihmettele että voitti. Siinä ompi kuulemma kolme vuotta työtä takana...

Hiljaisuus

Nepeta on nyt sitten mennyt. Eteenpäin. Kesämaahan. Manan majoille. Ja toivon mukaan syntyy uudelleen hieman pidempään elämään...

Tästä syystä meikäläinen on nyt viime aikoina ollut hieman hiljaisempi. Nepeta alkoi voida huonosti kesäkuun lopulla ja markkinoiden jälkeen vein hänet sitten lopulta eläinlääkärille, jossa sitten juostiinkin vähän enemmän kun maksa-arvot vain kohosivat.

Viime torstaina oli sitten aika ultraääneen. Eikä tulokset olleet hyviä. Nepellä oli eläinlääkärin mukaan valtava kasvain haimassa, joka sotki maksan ja sappiteiden toiminnan mistä maksa-arvojen kohoaminen johtui. Kaikki lääkärit oli tähän asti puhuneet kuinka epätodennäköistä kasvaimen tai vajaatoiminnan ilmeneminen kolmevuotiaalla kissalla olisi, joten minä tyylikkäästi jäädyin. Päässä vain pyöri että 'Haima. Haima oli tärkee...'

Niin tärkee lopulta ettei sille voi tehdä mitään. Kasvain oli niin iso että lääkäri suositteli unilääkkeen antamista samalla käynnillä. Vaikka Nepelle olisikin annettu kipulääkkeitä ja ties mitä muita, sillä olisi saanut vain pari päivää lisää aikaa.

Joten Nepe sai unilääkkeen ja nukkui pois ja meikäläinen jäi suremaan ja vääntämään itkua. Toistaiseksi edelleen. Itku on sentään hieman vähentynyt.

Paitsi kun törmää pentukuviin. Tännekin piti laittaa vain yksi tai kaksi kuvaa. Justiinsa...

"Always remember to forget

The things that made you sad.

But never forget to remember

The things that made you glad."

- Irish blessing