Hatulla leikkimistä

Löysin alkukesästä tuollaisen merirosvomaisen kolmikolkka hatun, jonka sitten tietty nappasin mukaani. Olin ajatellut jotain sen tyyppistä päähäni Ropeconiin, joten se osui aika hyvään saumaan siinä kohtaa. Kuitenkin, eilen minulla oli hieman levoton olo (olin töissäkin ihan ihmeellinen ja lisäksi vielä kaikki tuntui hirmuisen ärsyttävältä, niinkin paljon että työkaveritkin rupesivat ihmettelemään että mikä minua vaivaa) ja illalla se vielä jatkui, joten päädyin leikkimään tällä piraattihatullani.

Kuva on hieman hankala, enkä pystynyt ottamaan muita kuvia kun kameran akku päätti sanoa sopimuksen irti, mutta tuollainen oli leikkini tulos. Ropeconissa hatun koristeena ei ollut muuta kuin tuo ruskea/pronssinen kukka. Käytännössä, ja muutamaa tavaraa lukuunottamatta, olen vain kasannut koruvarastoani hattuun % P

Täytyy muistaa tuo jos joskus tulen tarvitsemaan koristeellista hattua johonkin rientoon tai larppiin...

Kesä?

Nyt täytyy kyllä sanoa että tuntuu ihan siltä kuin kesä olisi vain vilahtanut nopiana ohitse. Vastahan mä tulin Irlannista! Mut paljon tässä on sätättykin. Tuli valmistuttua koulusta, muutin uuteen kämppään eli Pakanakoto kattaa nykyään sitten kaksi kotoa, sain työpaikan kesäksi ja ainakin toistaiseksi vähän pidempäänkin.

Uusin muutos taitaakin olla uusi tulokas meikäläisen huushollissa. Sissi kun oli ihan rakastunut Usvaan ja Poikaystävään eikä tullut niin kauhean hyvin toimeen Nepetan kanssa, niin meidän prinsessa jäi sitten Usvalle. Nepi taisi olla mm. vähän liian raisu Sissin makuun. Joten Nepi tuli sitten yksinään minun kanssani tänne uuteen paikkaan. Olin jo päättänyt ennen muuttoa että Nepille täytyy hankkia kaveri sitten jossain vaiheessa ja se tuli aika selvästi ilmi siinä muuton jälkeen että Nepi oli hieman yksinäinen. Joten tuossa ehkä about kuukausi sitten lölysin vihdoinkin Nepille kaverin.

Saanen esitellä, Nula :)

Nula on kovin pieni, minust tuntuu että hän on hieman normaalia pienikokoisempi, mutta rohkeutta neidiltä sitten löytyy vaikka muille jakaa. Nepillä ja Nulalla ei ollut mitään vaikeuksia toisiinsa tutustumisessa. Kopasta ulos tullessaan Nula marssi suoraan Nepen luo ja sitten nuuskittiin hieman toisten neniä ja sen jälkeen vietetiin loppuilta seuraamalla toisia kuin hait laivoja.

Nyt tytöt sitten jo leikkii, painii ja kiusaa toisiaan ihan kympillä ja Nepikin on tyytyväisempi kun hänellä on seuraa. Ja meikä meinaa kuolla kun toi pentu on niin söpö! Paitsi silloin kun hän yrittää tulla mun lautaselleni syömään, siinä kohtaa hän on ihan pirun itsepäinen ja ärsyttävä.

Ja kaikki kelpaa -.-

Mutta ihania ne kumminkin on :)

Pentu...

Otetaan tirppapallo, heitetään pakkauspaperia päälle ja johan pysyy kissa kiireisenä. Nepi on yrittänyt tappaa tuota palloa paperien keskellä jo varmaan kolme varttia, ja kuka tietää kuin kauan se ennen sitä on sen kanssa riehunut, ku meikäläinen oli ulkona...

Uusia maisemia

Kissaturvallinen paikka...

Kotona taas!

On se kiva olla takaisin kotona! Mielenkiintoisesti kaikista opettajien varoituksista huolimatta, Irlannissa ei pahemmin ollut ongelmia koti-ikävästä tai pahemmasta kulttuurishokista, mutta nyt kun on kotiin päässyt niin johan onkin hieman hankalaa. Tuntuu kuin olisin ollut unissakävelijä kaksi ensimmäistä päivää.

Palasin siis takaisin Suomeen jo sunnuntaina, postauksen tekeminen on hiukka venähtänyt kiitos kaiken sähläyksen. Matka takaisin oli ihan yhtä väsyttävä kuin sinne mennessäkin, ehkä jopa hieman raskaampi sillä odotin jo kovasti pääseväni kotiin. Koti-ikävä iski oikein kunnolla kyntensä viimeisen viikon aikana kun pakkailin laukkujani matkaa varten.

Irlannin päässä homma meni samalla lailla kuin viimeksi, vastakkaisessa järjestyksessä vain. Sain kyydin Galwayhin (ja kahvilan emännän kanssa tuli vuodatettua pari kyyneltä...) ja sieltä menin bussilla Dublinin lenyokentälle. Se on aivan mahtavaa, että sieltä löytyy bussilinja suoraan Galwaysta Dublinin lentokentälle. Lensin Tukholmaan, jossa yövyin JumboStay nimisessä hostellissa. Se on asuttavaksi muunnettu oikea lentokone, se oli aika siisti. Tosin kokemusta häiritsi hieman unenpuute ja kuorsaava naapuri, joka ei todellakaan auttanut uneenvaipumista > /

Aamulla sainkin sitten herätä kukonlaulun aikaan, jotta ehdin taksilla satamaan ja laivaan. Olin kuitenkin hieman hätäinen ja oli terminaalissa puoli tuntia ennen  kuin se edes aukesi. Hups... Sunnuntai kuluikin sitten uuteen Viking Graceen tutustuessa, torkkuja ottaen ja leffoja katsellen. Kun kotiin asti pääsin, minua oltiin satamassa vastassa (ja olin näköjään tuonut Irlannin mukanani vesisateesta päätellen) ja sain taksikyydin kotiin, meikäläinen saikin jo miltei heti tipahtaa sänkyyn, jotta ehtisin maanataina kouluun.

Ja maanantai olikin ihan julmetun epätodellinen päivä. Epätodellisin hetki ehkä oli se kun kouluun mennessä nökötin valoissa ja odotin että valo vaihtuisi ja katselin kun porukka tuli ja meni. Hyvin irrallista...

Paljoa siinä ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä, kun "oikea maailma" otti ja nappasi kiinni taas. Tuntuu kuin minulla olisi miljoona ja yksi asiaa hoidettavana koulun, työn ja asumisen kanssa ja kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikki pitäisi aloittaa jo nyt. Kaiken olen onneksi jo päässyt aloittamaan (luulisin) ja koulun saan lopetettua perjantaina, jolloin valmistun. :D Jei!

Kesätöitäkin on ja tämän kesän aikana yksi Pakanakoto muuttuu kahdeksi sellaiseksi, sillä meikäläinen muuttaa omaan asuntoon. Jahka sen nyt ensin löytää...

Hiukan kaiholla jää kyllä muistelemaan Irlantia. Siellä oli aivan mahtavaa ja ihmiset olivat myös ihania. Takaisin aion ehdottomasti mennä, ainakin lomalle.

Siinä taisi sitten olla tämä pätkä tästä vuodesta. Ja ei kun eteenpäin uusiin seikkailuihin ;D

"Hills as green as emeralds

Cover the countryside,

Lakes as blue as sapphires

Are Ireland's special pride,

And rivers that shine like silver 

Make Ireland look so fair - 

But the friendliness of her people 

Is the greatest treasure there."

- Irish Blessings

Yritetään suojata versot nakertelulta...