Palasin siis takaisin Suomeen jo sunnuntaina, postauksen tekeminen on hiukka venähtänyt kiitos kaiken sähläyksen. Matka takaisin oli ihan yhtä väsyttävä kuin sinne mennessäkin, ehkä jopa hieman raskaampi sillä odotin jo kovasti pääseväni kotiin. Koti-ikävä iski oikein kunnolla kyntensä viimeisen viikon aikana kun pakkailin laukkujani matkaa varten.
Irlannin päässä homma meni samalla lailla kuin viimeksi, vastakkaisessa järjestyksessä vain. Sain kyydin Galwayhin (ja kahvilan emännän kanssa tuli vuodatettua pari kyyneltä...) ja sieltä menin bussilla Dublinin lenyokentälle. Se on aivan mahtavaa, että sieltä löytyy bussilinja suoraan Galwaysta Dublinin lentokentälle. Lensin Tukholmaan, jossa yövyin JumboStay nimisessä hostellissa. Se on asuttavaksi muunnettu oikea lentokone, se oli aika siisti. Tosin kokemusta häiritsi hieman unenpuute ja kuorsaava naapuri, joka ei todellakaan auttanut uneenvaipumista > /
Aamulla sainkin sitten herätä kukonlaulun aikaan, jotta ehdin taksilla satamaan ja laivaan. Olin kuitenkin hieman hätäinen ja oli terminaalissa puoli tuntia ennen kuin se edes aukesi. Hups... Sunnuntai kuluikin sitten uuteen Viking Graceen tutustuessa, torkkuja ottaen ja leffoja katsellen. Kun kotiin asti pääsin, minua oltiin satamassa vastassa (ja olin näköjään tuonut Irlannin mukanani vesisateesta päätellen) ja sain taksikyydin kotiin, meikäläinen saikin jo miltei heti tipahtaa sänkyyn, jotta ehtisin maanataina kouluun.
Ja maanantai olikin ihan julmetun epätodellinen päivä. Epätodellisin hetki ehkä oli se kun kouluun mennessä nökötin valoissa ja odotin että valo vaihtuisi ja katselin kun porukka tuli ja meni. Hyvin irrallista...
Paljoa siinä ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä, kun "oikea maailma" otti ja nappasi kiinni taas. Tuntuu kuin minulla olisi miljoona ja yksi asiaa hoidettavana koulun, työn ja asumisen kanssa ja kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikki pitäisi aloittaa jo nyt. Kaiken olen onneksi jo päässyt aloittamaan (luulisin) ja koulun saan lopetettua perjantaina, jolloin valmistun. :D Jei!
Kesätöitäkin on ja tämän kesän aikana yksi Pakanakoto muuttuu kahdeksi sellaiseksi, sillä meikäläinen muuttaa omaan asuntoon. Jahka sen nyt ensin löytää...
Hiukan kaiholla jää kyllä muistelemaan Irlantia. Siellä oli aivan mahtavaa ja ihmiset olivat myös ihania. Takaisin aion ehdottomasti mennä, ainakin lomalle.
Siinä taisi sitten olla tämä pätkä tästä vuodesta. Ja ei kun eteenpäin uusiin seikkailuihin ;D
"Hills as green as emeralds
Cover the countryside,
Lakes as blue as sapphires
Are Ireland's special pride,
And rivers that shine like silver
Make Ireland look so fair -
But the friendliness of her people
Is the greatest treasure there."
- Irish Blessings
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti