Innostuin leipomaan ruisleipää (aitoa ruisleipää juuresta ilman vehnäjauhoja tai lisättyä hiivaa) muutama kuukausi sitten ja hyvin ovat kelvanneet sukulaisille ja ystäville. Tällä hetkellä uunissa paistuu viikossa vähintään 12 leipää (neljä kerralla, kolmena päivänä) ja jouluksi olen saanut tilauksia niin että joudun ehkä sanomaan muutamalle vakiottajalle että joudut odottamaan seuraavaa paistokertaa. Tämä saatetaan kyllä välttää, koska käväisin tänään postissa hakemassa ihanan tätini minulle ostaman yhdeksän litraisen taikinatiinun. Tähän asti taikina on valmistunut viiden litran majoneesiämpärissä (valmiista taikinasta jätetään astian pohjalle ja reunoille taikinaa, joka seuraavalla kerralla toimii uuden taikinan juurelle --> astiaa ei pestä koskaan) joten nyt olisi tilaa kasvattaa kahden litran taikina kolmeksi litraksi. Eri asia sitten jaksanko kaiken muun joululeipomisen lisäksi paistaa kerralla kuusi limppua (yhteen limppuun menee noin tunti...)
 |
| Saas nyt nähdä mitä juureni tykkää uudesta kodistaan... |
Juurenikin sain muuten samaiselta tädiltä, joka oli aloittanut sen 15 vuotta sitten jonkin leipomon luomuruisleivästä. Hyvin on juuri sen 15 vuotta käyttämättömänä levännyt, koska on ainakin tähän asti ollut kova poreilemaan ja kohoillut usein ämpärin reunojen yli. Aikamoisella jännityksellä odotan, että mahtaako olla taikina vastassa keittiön ovella kun huomenna kömmin kahvia juomaan...
 |
| Tiinu ja majoneesiämpäri vierekkäin. Onhan noissa hiukan eroa. |
|
 |
| Jätin
ämpärin reunoille taikinaa kuivumaan - annan sen sitten hyvään kotiin
jollekin leipojalle. Ajaa asiansa vaikkei kaunis olekaan, ja on paljon
halvempi kuin tiinu. | | | |
|
 |
| Säilytysratkaisu |
Nyt tarvitsen enää jonkin kivan apupöydän (ja isomman keittiön!) tuolle tiinulle. Keittiöntuolille kun olisi muutakin käyttöä...
P.S Ruisleivän ohjeen lupaan julkaista jahka olen hiukan saanut tuntumaa tiinuun ja päässyt vähän vertailemaan leivän kohoamista ja makua. Olkaa kärsivällisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti