Vihdoinkin!

Kolmatta vuotta asutaan tässä kämpässä Iltausvan kanssa ja joka yule minun on ollut tarkoitus tehdä havukranssi meidän oveen. No, nyt sen sitten vihdoin sain aikaiseksi. Pidettiin Iltausvan kanssa oikein talkoot ja opetin hänelle samalla kuinka tällainen laitos tehdään.

Krannsin tekeminen aloitetaan yleensä rungon valmistamisesta ellei sitten ole sellaista ostanut. Rungon voi tehdä pajuista ja rahkasammaleesta jos niitä on saatavilla tai pelkästä pajusta. Sen voi tehdä oljesta tai rautalangasta ja sammaleesta, mutta koska kaupunkiasujalle tällaiset materiaalit voivat olla hankalia saada niin voi tehdä kuten me teimme.

Rautalankaa ja sanomalehteä, rautalangasta tehdään ympyrä ja sanomalehti rytistetään rautalangan ympärille ja kiinnitetään puolalangalla (puolalanka on hiukan ohkaisempaa rautalankaa, jota voi ostaa askartelukaupoista, mikäli kaupalla on hyvä valikoima). Puolalankaa ei tarvitse katkaista missään vaiheessa vaan siitä voi jatkaa heti havujen kanssa (tai mitä sitten käytetäänkään).

Renkaan sisäpuolella kannattaa käyttää lyhyempiä havuja ja ulkopuolella vastaavasti pidempiä. Kun havut ovat kaikki kiinni, puolalangasta kannattaa vielä tehdä ripustuslenkki ennen kuin langan katkaisee, mikäli kranssi tulee oveen tai jonnekin roikkumaan. Jos ovi on ulkoilmassa, kranssin takapuoli kannattaa peittää liimaamalla (tehokkaalla liimalla) sinne leveää nauhaa tai lehtiä tai mitä sopivaa nyt sattuu löytymään peittämään rautalangat. Ulkoilmassa, kosteassa rautalanka ruostuu ja värjää oven.

Koristeet lisäätään yleensä sitten kun havut ovat jo paikoillaan. Koristeet kiinnitetään rautalangoilla työntäen ne kranssin pohjaan tukevasti kiinni. Minun kranssistani, joka päättyi vihdoinkin oveemme, tuli tämän näköinen.

Kuvasta tuli hiukan epäselvä, mutta eiköhän siitä saa suht hyvin selvän.

Sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa, laitan tähän vähän infoa kranssin ja kuusen historiasta ja symboliikasta.

Kranssi

Sana kranssi tulee saksan kielen sanasta kranz ja ruotsin kielen sanasta krans. Kranssi, eli seppele, on alkuperältään hyvin vanha, sen juuret juontuvat tuhansien vuosien taakse. Kukista tehtyjen pienten renkaiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden haudoista. Roomassa ja Kreikassa seppelettä kannettiin viran ja kunnian merkkinä. Kruunut ovat saaneet alkunsa tästä tavasta.

Esikristilliset germaaniset kansat käyttivät seppeleitä sytytettyjen kynttilöiden kera joulukuun pimeinä ja kylminä päivinä symboloimaan toivoa tulevista lämpimistä ja valoisimmista kevätpäivistä. Skandinaviassa talvella palavia kynttilöitä aseteltiin pyörän ympärille ja valon jumalaa pyydettiin kääntämään "maan pyörää" (the wheel of the earth) takaisin aurinkoa kohti jotta päivät pitenisivät ja lämpö palautuisi. Keskiajalla kristityt sovelsivat tätä perinnettä ja käyttivät (ja käyttävät kait edelleen) adventti seppeleitä osana joulujuhlaan valmistaumistaan.

Seppeleen symboloi sielunkatoamattomuutta ja ikuista elämää, joka juontaa juurensa seppeleen pyöreästä muodosta, joka kuvastaa auringon ikuista pyörimistä. Kristillisellä ajalla seppeleen käyttö liitettiin surujuhlaan, jossa se toimii ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvana.

Kuusi (Picea abies)

Metsäkuusi, joka tunnetaan myös nimellä näre on Suomen toiseksi yleisin puulaji metsissämme ja viimeisin tulokas jääkauden jälkeen, jolloin se alkoi vallata itselleen kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja syrjäyttäen alueen muut puulajit ja luoden tiheitä, hämäriä kuusikkoja.

Kuten useimmat ikivihreät kasvit, kuusi symboloi elämän jatkuvuutta. Suora ja ryhdikäs kuusi liitetään rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen. Vanhat puut liitetään joskus tonttuihin ja kotihaltijoihin. Karsikkopuu oli kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa ja jonka runkoon kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin vainaja liitettiin tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin vainajan palaaminen elävien keskuuteen kummittelemaan.

Kotien pihalla kasvavan pihakuusen on ajateltu suojelevan taloa ja ennen aikaan, ennen talon rakennustöiden aloittamista, isännän tuli nukkua yö pihakuusen alla ja yöllä nähdyt unet lupasivat hyvää tai karkottivat tunkeilijan. Tapion pöydälle, maata myöden kasvavalle kuuselle, jätettiin uhrilahjat metsänjumalalle. Kuusi ja erityisesti sen kävyt on yhdistetty maskuliinisuuteen ja hedelmällisyyteen.

Shamanismissa kuusta on pidetty ystävällisenä ja lempeänä puuna. Se puhdistaa ja tyynnyttää ja sen kautta voi ymmärtää tautien ja sairauksien syytä. Kelttiläisessä mytologiassa kuusi liitetään rehellisyyteen, kasvuun, totuuteen, ystävyyteen, pitkällisyyteen ja hyvään muistiin.

Joulukuusiperinne on meille jäänyt vanhasta talvipäivänseisauksen tavasta viedä metsän laitaan kuuselle uhri (yleensä ruokaa), sytyttää nuotio sen juurelle ja kynttilöitä oksille. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, suomalaisilla oli tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan.

Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan pystytettiin ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen.

(Kaikki kiitos ja kunnia Thuleialle, jota ilman pieni pätkä kuusesta olisi jäänyt vielä pienemmäksi. On se jumalauta kumma kun mistään ei meinaa löytää mitään infoa kuusesta!)