Pyrähdys

Pitäisi tehdä nopea pyrähdys kauppaan ja myöhemmin vähän hitaampi pyrähdys kiipeilemään. Paha vain kun sää on jälleen kerran muuttunut tylsäksi eikä millään huvittaisi mennä ulos. Pidän kyllä sateen ropinasta, mutta en talvella. Talvella kuuluu tulla lunta! Mur... -_-

Venytys

Venytyksestä tuleekin mieleen että aloitin joogan tässä äskettäin. Sattui vielä osumaan juuri uudenvuodenpäivälle, jolloin siitä muodostui ikään kuin uudenvuodenlupaus itselleni. Äiti oli aloittanut joogan jo ennen joulua varmaankin, sillä kun kävin siellä aatonaattona äiti esitteli minulle kundaliinijoogan ja antoi minulle pari kirjavinkkiä kirjastosta lainattavaksi.

Uudenvuodenaattona olinkin liikkeellä ennen töitä, joten menin kirjastoon ja metsästin äidin suositteleman kirjan käsiini. Kirja tuntui hieman (tai vähän enemmänkin :3 ) elämäntapaoppaan tyyppiseltä, mutta joogaharjoitukset ovat kivoja ja piti tietysti heti kokeilla seuraavana päivänä. Kiinnostusta lisäsi heti vielä vähän enemmän kun luin että joogasta on usein apua migreenin ehkäisyyn :D Ja ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

Tänään on seitsemäs päivä putkeen, jona olen joogannut aamulla. Migreenistä en uskalla mennä sanomaan vielä mitään (olen muutenkin niin vainoharhainen sen kanssa nykyään) mutta minun oli ihan pakko pistää eilen illalla kysely äidille että piristääkö tämä ihan oikeasti vai kuvittelenko minä vain. Pakko se on todeta että kyllä, kyllä se piristää kun äidiltäkin tuli vahvistus asiaan.

Kyllä siinä joogassa jotain taikaa on kun olen ihan oikeasti tuntenut oloni pirteämmäksi kuin hetkeen. Syksystä alkaen itse asiassa, kun migreeni räjähti käsiin. En osaa kuvitella että eilinen ja edellispäivän viiteliäisyys olisi tapahtunut lainkaan ellen olisi saanut jostain ylimääräistä energiaa joogan takia. Sain maanantai-iltana vielä uudelleen järjestettyä kirjahyllyni, kun jouduin tyhjentämään sen että sain siirrettyä sitä 20 senttiä peikonlehden uuden paikan tieltä o.O

Jo tuon piristymisen takia tämä on jatkamisen arvoista. Jos se vielä rauhoittaisi päätäkin, niin se olisi ihan mahtava bonus. Aion ehdottomasti jatkaa tätä tammikuun ajan ja sen jälkeenkin ^.^

Peikonlehden uusi koti

Olin vielä ahkera työpäivän jälkeenkin ^.^ Siirsin peikonlehteni uuteen kotiinsa, kun se eilen jäi tekemättä. Ehdin siivota kaikki kamppeet pois kun tajusin että sille olisi sittenkin sopiva ruukku tarjolla. Sopii hyvin mielestäni.

Toivon mukaan se tuosta nyt hieman piristyy kun sai uutta multaa ja vähän lisää tilaa :)

Rääppiäiset

Ei ainakaan tänään ollut porukka rääppiäisiä pitämässä. Sen verran porukkaa töissä. Päättivät kait kaikki mennä ulos syömään. Iso osa tuli meillekin ja kaikki änkesivät paikalle juuri kolmen aikoihin o.O

Mullanvaihtopäivä

Tänään ei tulekaan tarinaa päivässä päivän sanan (vastavuoroisuus) jääden oman viiteliäisyyteni jalkoihin (se, että sana ei antanut meikäläiselle mitään inspiraatiota, ei siis liity tähän mitenkään... köh, köh). Tunsin oloni vielä tiskaamisen jälkeenkin jokseenkin energiseksi, joten tuijotettuani tiskipöydän viereen nostamaani kultaköynnöstä sainkin äkillisen mielenjohteen vaihtaa kasvieni mullat.

Ja sitä kasvini ovatkin odottaneet jo pienen hetken. Luultavasti jo ennen tänne uuteen kämppään muuttamista. Kasviraukat... meikäläinen ei ole ollut ihan paras hoitaja viime aikoina. Mutta tänään sain vaihdettua mullat viidelle kasville, jotka sitä tarvitsivat. Amatsoninlilja ja siroliuska-araliani ehdottomasti, molemmat ovat olleet miltei tuskallista katsoa pikkuisissa ruukuissaan syksyn aikana. Myös soilikkini sai jonkinlaisen äkillisen kasvuspurtin yhtäkkiä kesän lopulla, jonka jälkeen se kukki varmaan kolme kuukautta putkeen. Aika hyvä merkki siitä että ruukku liian pieni.

Ihana gardeniani (kuvassa) pääsi kultakäynnökseni vanhaan ruukkuun, joka puolestaan pääsi amatsoninliljani vanhaan suojaruukkuun. Se oli ainoa sopivan kokoinen, johon saatoin köynnöksen laittaa. Muuta olivat joko liian pieniä tai isoja. Gardeniaa saankin sitten tuijotella hetken aikaa. Sen pitäisi pärjätä ihan hyvin tavallisessa kukkamullassa, mutta gardeniat kun pitävät hieman happamesta maasta niin toivon nyt ettei se loukkaannu. Se on yksi kasveistani, jonka todella en halua ottavan nokkiinsa.

Sitäkin on näköjään tapahtunut. Äidiltäni saama enkelinsiiven pistokas ei viihtynyt ja lopulta sanoi sopimuksensa irti. Samoin päätin lopultakin luovuttaa erään perhoskämmekkäni kanssa. Se on koko syksyn vuoroin lakastuttanut lehtiään ja kasvattanut yhden pienen lehden alun ennen kuin taas palannut lehtien lakastuttamiseen. Kuten kuvasta näkyy, se oli melkoisen surkeassa kunnossa.

Kolmas, josta jouduin luopumaan, oli toinen peikonlehdistäni. En ole senkään kanssa ihan selvillä mitä tapahtui. Ehkä en ole vain kastellut sitä tarpeeksi, koska en vain voi usko että se olisi johtunut sen kasvupaikasta. Hieman hämärä kulma kyllä, mutta ei mitään mistä peikonlehden ei pitäisi selvitä ja se viihtyi siinä vallan mainiosti viime talvena. Mutta nyt se näyttikin yhtäkkiä pystyyn kuolleelta o.O Täytyi pistää se palasiksi ja roskiin.

Mutta toinen hengittää vielä. Se tosin näyttää valmiilta hyppäämään ruukustaan hetkenä minä hyvänsä. Sen verran juuria pilkottaa pohjalta. Jätin sen vaihtamatta ensin, koska muistin ettei minulla ole tarpeeksi suurta ruukkua sille, mutta tajusinkin myöhemmin että kyllä sellainen sittenkin löytyy. Täytyy vaihtaa sille mullat kun seuraavan kerran ehtii. Raahasin sen ja ison pinon orkideoitani pesuhuoneeseen ja annoin niille oikein kunnon suihkun :P Orkideat tykkäävät ja peikolehtikin oli ihan hippasen pölyinen, sitä kun ei tule putsailtua ylähyllyllä kovin paljon.

Nappasin myös paloiksi pistämästäni peikonlehdestä muutaman varren palasen ja pistin vesiastiaan juurtumaan ja toivoakseni myös lehtiä kasvattamaan. En ole ihan varma toimiiko kun jouduin olemaan hieman luova vesiastian kanssa. Sain peikonlehdestäni vain noita varren palasia eikä minulla ollut oikein sopivaa kippoa niille, joten laitoin ne sitten suurempaan aluslautaseen matalaan veteen. Jos ne siitä rupeavat jotain tekemään, minulla on toivottavasti siihen mennessä jokin parempi kippo odottamassa.

Mutta kiva päivä kuitenkin :) Eikä eilinen migreeni ole vielä tullut takaisin :D

Voima

Käytiin tuossa perjantaina kiipeilemässä. Koska syksy ja joulukuu ovat olleet täynnä iltavälivuoroja, flunssia, nilkan vääntämisiä ja migreeneitä, en ole päässyt kiipeämään kerran viikossa kuten kesällä ja alkusyksystä tehtiin. Sen seurauksena meikäläisen sormivoimat ovat ihan kadoksissa.

Hämmentävää miten nopeasti sitä jaksamista ja voimia kiivetä kehittyy kun käy muutaman kerran putkeen säännöllisin väliajoin. Mutta yhtä hämmentävää on myös se, kuinka nopeasti ne katoavat. Minä saan sentään työni puolesta lautasia ja pannuja kannelessani pidettyä käsivarret ja sormet suht hyvässä kuosissa, mutta silti, kun kävimme kiipeilemässä eivät sormeni jaksaneet kuin neljä ja puoli seinää. Yleensä jaksan huhkia suunnilleen yhdeksän.

No, jospa sitä pääsisi paremmin nyt taas kiipeilemään, kun on tammikuu joka tuppaa olemaan hiljaisempi.

Kiipeilypalatsin kakkos-, kolmos- ja nelosseinät. Kakkosseinä tuossa ihan vasemmalla on tällä hetkellä ikuisuusprojektini.

Yhdessä

Kokoonnuttiin perheen kanssa tänään vasta meidän vuotuiselle Yule-aterialle. Kiitos kaikkien töiden (siis minun, muilla on lomat meneillään :3 ) ja muiden menojen, pääsimme itse asiaan vasta nyt tammikuun puolella. Ihan pienellä porukalla ollaan aina, vain minä, äiti, sisko ja siskon poikaystävä ja päivän teemana on syödä ja viettää aikaa yhdessä ja jakaa mahdolliset lahjat, jos sellaisia on inspiroitu haalimaan/tekemään.

Tänä vuonna meikäläinen toimi pääasiallisena joulupukkina :P Siskon lahja äidille oli vielä, edelleen, matkalla. Taitaa siskolla olla jokseenkin tulikivenkatkuisia ajatuksia tavarantoimittajien toimitusajoista, varsinkin kun lahjan piti olla perillä jo ennen jouluviikkoa.

Omat lahjat olivat onnistuneet hyvin ^.^ Äiti sai lempikirjasarjansa kolme ensimmäistä osaa ja vähän shampoota ja saippuaa, siskolle olin koonnut sekametelisopan; jossa oli vähän kaikenlaista maalauksesta villasukkiin ja siskon poikaystävälle annoin aikaisemmin tänne postaamani himmelin, jota en ollut saanut pakattua niin hyvin kuin olin yrittänyt. Himmelin alimmat helmet olivat matkan aikana pudonneet langan katkettua.

Ja tuli sitten myös ensimmäistä kertaa elämässäni ylensyötyä o.O Äidin jälkiruoassa oli salakavalan aineena vähän puuroriisiä ja ilmeisesti vatsallani oli mykkäkoulu meneillään, kun ei se ilmoitellut olostaan edes pääruoan aikaan ja sitten kun oli jälkiruokaa syöty, niin tulikin hieman huono olo. Ainoa miinuspuoli päivässä.

Muuten todella kiva. Eikä migreenikään ole tänään vaivannut (kop kop kop)

:)