Mullanvaihtopäivä

Tänään ei tulekaan tarinaa päivässä päivän sanan (vastavuoroisuus) jääden oman viiteliäisyyteni jalkoihin (se, että sana ei antanut meikäläiselle mitään inspiraatiota, ei siis liity tähän mitenkään... köh, köh). Tunsin oloni vielä tiskaamisen jälkeenkin jokseenkin energiseksi, joten tuijotettuani tiskipöydän viereen nostamaani kultaköynnöstä sainkin äkillisen mielenjohteen vaihtaa kasvieni mullat.

Ja sitä kasvini ovatkin odottaneet jo pienen hetken. Luultavasti jo ennen tänne uuteen kämppään muuttamista. Kasviraukat... meikäläinen ei ole ollut ihan paras hoitaja viime aikoina. Mutta tänään sain vaihdettua mullat viidelle kasville, jotka sitä tarvitsivat. Amatsoninlilja ja siroliuska-araliani ehdottomasti, molemmat ovat olleet miltei tuskallista katsoa pikkuisissa ruukuissaan syksyn aikana. Myös soilikkini sai jonkinlaisen äkillisen kasvuspurtin yhtäkkiä kesän lopulla, jonka jälkeen se kukki varmaan kolme kuukautta putkeen. Aika hyvä merkki siitä että ruukku liian pieni.

Ihana gardeniani (kuvassa) pääsi kultakäynnökseni vanhaan ruukkuun, joka puolestaan pääsi amatsoninliljani vanhaan suojaruukkuun. Se oli ainoa sopivan kokoinen, johon saatoin köynnöksen laittaa. Muuta olivat joko liian pieniä tai isoja. Gardeniaa saankin sitten tuijotella hetken aikaa. Sen pitäisi pärjätä ihan hyvin tavallisessa kukkamullassa, mutta gardeniat kun pitävät hieman happamesta maasta niin toivon nyt ettei se loukkaannu. Se on yksi kasveistani, jonka todella en halua ottavan nokkiinsa.

Sitäkin on näköjään tapahtunut. Äidiltäni saama enkelinsiiven pistokas ei viihtynyt ja lopulta sanoi sopimuksensa irti. Samoin päätin lopultakin luovuttaa erään perhoskämmekkäni kanssa. Se on koko syksyn vuoroin lakastuttanut lehtiään ja kasvattanut yhden pienen lehden alun ennen kuin taas palannut lehtien lakastuttamiseen. Kuten kuvasta näkyy, se oli melkoisen surkeassa kunnossa.

Kolmas, josta jouduin luopumaan, oli toinen peikonlehdistäni. En ole senkään kanssa ihan selvillä mitä tapahtui. Ehkä en ole vain kastellut sitä tarpeeksi, koska en vain voi usko että se olisi johtunut sen kasvupaikasta. Hieman hämärä kulma kyllä, mutta ei mitään mistä peikonlehden ei pitäisi selvitä ja se viihtyi siinä vallan mainiosti viime talvena. Mutta nyt se näyttikin yhtäkkiä pystyyn kuolleelta o.O Täytyi pistää se palasiksi ja roskiin.

Mutta toinen hengittää vielä. Se tosin näyttää valmiilta hyppäämään ruukustaan hetkenä minä hyvänsä. Sen verran juuria pilkottaa pohjalta. Jätin sen vaihtamatta ensin, koska muistin ettei minulla ole tarpeeksi suurta ruukkua sille, mutta tajusinkin myöhemmin että kyllä sellainen sittenkin löytyy. Täytyy vaihtaa sille mullat kun seuraavan kerran ehtii. Raahasin sen ja ison pinon orkideoitani pesuhuoneeseen ja annoin niille oikein kunnon suihkun :P Orkideat tykkäävät ja peikolehtikin oli ihan hippasen pölyinen, sitä kun ei tule putsailtua ylähyllyllä kovin paljon.

Nappasin myös paloiksi pistämästäni peikonlehdestä muutaman varren palasen ja pistin vesiastiaan juurtumaan ja toivoakseni myös lehtiä kasvattamaan. En ole ihan varma toimiiko kun jouduin olemaan hieman luova vesiastian kanssa. Sain peikonlehdestäni vain noita varren palasia eikä minulla ollut oikein sopivaa kippoa niille, joten laitoin ne sitten suurempaan aluslautaseen matalaan veteen. Jos ne siitä rupeavat jotain tekemään, minulla on toivottavasti siihen mennessä jokin parempi kippo odottamassa.

Mutta kiva päivä kuitenkin :) Eikä eilinen migreeni ole vielä tullut takaisin :D

Voima

Käytiin tuossa perjantaina kiipeilemässä. Koska syksy ja joulukuu ovat olleet täynnä iltavälivuoroja, flunssia, nilkan vääntämisiä ja migreeneitä, en ole päässyt kiipeämään kerran viikossa kuten kesällä ja alkusyksystä tehtiin. Sen seurauksena meikäläisen sormivoimat ovat ihan kadoksissa.

Hämmentävää miten nopeasti sitä jaksamista ja voimia kiivetä kehittyy kun käy muutaman kerran putkeen säännöllisin väliajoin. Mutta yhtä hämmentävää on myös se, kuinka nopeasti ne katoavat. Minä saan sentään työni puolesta lautasia ja pannuja kannelessani pidettyä käsivarret ja sormet suht hyvässä kuosissa, mutta silti, kun kävimme kiipeilemässä eivät sormeni jaksaneet kuin neljä ja puoli seinää. Yleensä jaksan huhkia suunnilleen yhdeksän.

No, jospa sitä pääsisi paremmin nyt taas kiipeilemään, kun on tammikuu joka tuppaa olemaan hiljaisempi.

Kiipeilypalatsin kakkos-, kolmos- ja nelosseinät. Kakkosseinä tuossa ihan vasemmalla on tällä hetkellä ikuisuusprojektini.

Yhdessä

Kokoonnuttiin perheen kanssa tänään vasta meidän vuotuiselle Yule-aterialle. Kiitos kaikkien töiden (siis minun, muilla on lomat meneillään :3 ) ja muiden menojen, pääsimme itse asiaan vasta nyt tammikuun puolella. Ihan pienellä porukalla ollaan aina, vain minä, äiti, sisko ja siskon poikaystävä ja päivän teemana on syödä ja viettää aikaa yhdessä ja jakaa mahdolliset lahjat, jos sellaisia on inspiroitu haalimaan/tekemään.

Tänä vuonna meikäläinen toimi pääasiallisena joulupukkina :P Siskon lahja äidille oli vielä, edelleen, matkalla. Taitaa siskolla olla jokseenkin tulikivenkatkuisia ajatuksia tavarantoimittajien toimitusajoista, varsinkin kun lahjan piti olla perillä jo ennen jouluviikkoa.

Omat lahjat olivat onnistuneet hyvin ^.^ Äiti sai lempikirjasarjansa kolme ensimmäistä osaa ja vähän shampoota ja saippuaa, siskolle olin koonnut sekametelisopan; jossa oli vähän kaikenlaista maalauksesta villasukkiin ja siskon poikaystävälle annoin aikaisemmin tänne postaamani himmelin, jota en ollut saanut pakattua niin hyvin kuin olin yrittänyt. Himmelin alimmat helmet olivat matkan aikana pudonneet langan katkettua.

Ja tuli sitten myös ensimmäistä kertaa elämässäni ylensyötyä o.O Äidin jälkiruoassa oli salakavalan aineena vähän puuroriisiä ja ilmeisesti vatsallani oli mykkäkoulu meneillään, kun ei se ilmoitellut olostaan edes pääruoan aikaan ja sitten kun oli jälkiruokaa syöty, niin tulikin hieman huono olo. Ainoa miinuspuoli päivässä.

Muuten todella kiva. Eikä migreenikään ole tänään vaivannut (kop kop kop)

:)

Kaukainen

Talvi.

Talvi tuntuu olevan kovin kaukana tällä hetkellä. Hetken verran sitä sai jouluna nauttia ihanasta talvisäästä, mutta se oli nopeasti ohi se. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, mäenrinne on taas sammalenvihreä valkoisen sijaan. Ei ihme että aamu tuntui jotenkin kovin pimeältä yhtäkkiä kun kymmenen pintaan nousi ylös.

Mutta ehkä se talvi tulee takaisin. Ainakin jokin uutinen jossain lehdessä lupaili pakkasen taas kiristyvän uudenvuoden jälkeen. Kun sieltä tulisi lunta myös...

Tina

Tina, tina, tina. Ainoa mikä tulee mieleen näin uudenvuodenpäivänä on tietty uudenvuodentina. Muistan ehkä kerran sellaista sulattaneeni kun oltiin siskon kanssa isän luona uutta vuotta viettämässä. Jompikumpi meistä sai tuijotettua veneen tinamöhkäleestä.

En muuten tiennyt että se on vaarallista jätettä o.O Ehkä ihan hyvä vain ettei tule noita sulateltua, eipähän tarvitse miettiä minne vie uuden vuoden jälkeen.

Hmm...

Pitäisiköhän koittaa tällaista? Usvalla taisi jossain vaiheessa olla tällainen menossa. Jospa meikä koittaisi vuorollaan :)

Himmeli

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua pieneen hetkeen. Syksy kulki melko kattavan inspiraationpuutteen seurassa eikä ole sen takia tullut puuhailtua yhtään niin paljon kuin minä yleensä tapaan tehdä. Ainoa inspiraation pilkadus nosti päätään marraskuussa kun Nanoilu into iski. Sen jälkeen onkin joulukuu mennyt siitä toipuessa :P Käsistä karannut migreeni ei pahemmin ole auttanut asiaa.

Joulun aikaan ja nyt sen jälkeen kun on ollut hieman hiljaisempaa menoa ja vähän vähemmän vuoroja, sitä on hieman jaksanut tehdäkin. Tuli pari joulukorttia väsättyä kavereille ja villasukkia neulottua itselle ja pikkusiskolle (ihme jo itsessään, kun meikäläinen niin harvoin puikkoihin tarttuu).

Ja sitten päästään itse asiaan :3 Viimeisin minkä juuri sain valmiiksi olikin tuo himmeli :) Mikään kovin iso himmeli ei ole kyseessä.

Ilman koristuksia vielä.

Tein tuollaisen pienen kokeiluna kun en ikinä ole ennen himmeliä tehnyt, mutta aina on kyllä kiinnostanut kuinka niitä tehdään. Suurin este opettelulle on ollu materiaalien puute. En tiennyt mistä voisi himmeliin olkia löytää ja olen ehkä hieman nirso, mutta preferoin olkia verrattuna pilleihin, joista himmeleitä näytetään myös tehtävän. Tosin mustista pilleistä niitä voisi ehkä tehdä joskus, jos saisin nyysittyä pillejä töistä...

Kuitenkin, kun löysin himmeliolkia ja vielä himmelineulan :D Presentosta, totesin että nyt minä kokeilen. Nappasin saman tien muutaman pussillisen olkia ja neulapaketin. Kovin isoja olkipusseja ne eivät ole. Pieneen tekemääni himmeliin meni yli puolet pussin oljista, vaikka muutama menikin vain hukkana pois onnistuttuani halkomaan niitä.

Pistetäänpä tänne vähän, mitä himmelin tekoon siis tarvitaan:

* olkia tai pillejä

* lankaa

* neula

* sakset

* viivotin

* vettä olkien liottamiseen

* mahdolliset koristukset, itse käytin helmiä :)

Olkia täytyy liottaa vedessä puolisen tuntia, tosin enemmänkin voi. Eivät mene ihan heti miksikään. Kun oljet ovat kosteita, ne eivät halkeile läheskään niin helposti kuin kuivina vaikka itse onnistuinkin halkomaan niitä jonkin verran myös liotettuani niitä. Aloittelijan kömpelyyttä toivoakseni. 

Löysin hyvät ohjeet himmelin peruskuvion kokoamiseen täältä. Himmelin peruskuvio on kahdeksantahoinen geometrinen kappale, oktaedri, jonka tekemiseen kuluu kaksitoista oljen pätkää. Alkuun se näytti hieman monimutkaiselta, mutta huomasin nopeasti että suurin vaikeus, ainakin minulle, koostuu olkien keveydestä ja hauraudesta. Olin luultavasti hieman ylivarovainenkin käsitellessäni valmiita oktaedrejä kun yritin sitoa osaset toisiinsa kiinni.

Lankana käytin ihan tavallista ompelulankaa, vaikka Presentossa olisikin ollut tarjolla himmelin tekoon tarkoitettua lankaa. En kuitenkaan usko että kyseinen lanka on mitään kovin erikoista ja sitä oli niin vähän etten viitsinyt edes miettiä sen ostamista. Himmeli itse on niin kevyt, ettei se tarvitse ainakaan ihan heti kovin jykevä lankaa. 

Kun olin saanut kaikki viisi, erikokoista oktaedriä valmiiksi, sidoin ne toisiinsa ja siirryin koristelemaan niitä hieman. Lueskelin jostain, että aiemmin, kun himmeleistä vielä tehtiin enemmänkin, niitä oli tapana koristella toisin kuin nykyään kun ne pidetään pelkistettyinä. Kauniita ovat toki niinkin ja olen sitä mieltä että suuret himmelit ovat parhaimmillaan pelkistettyinä. Niissä kaikenlaiset koristukset olisivat vain häiriöksi. Mutta minun pikkuinen himmelini kaipasi minusta jotain pientä ja kaivelin sitten esiin puisia helmiä kätköistäni.

Täytyy tehdä jossain vaiheessa toinen :) Vaikka ensimmäinen kokeiluni ei olekaan ihan niin täydellinen kuin haluaisin, niin olen siihen sen verran tyytyväinen että annan sen lahjaksi ^.^