Tästä syystä meikäläinen on nyt viime aikoina ollut hieman hiljaisempi. Nepeta alkoi voida huonosti kesäkuun lopulla ja markkinoiden jälkeen vein hänet sitten lopulta eläinlääkärille, jossa sitten juostiinkin vähän enemmän kun maksa-arvot vain kohosivat.
Viime torstaina oli sitten aika ultraääneen. Eikä tulokset olleet hyviä. Nepellä oli eläinlääkärin mukaan valtava kasvain haimassa, joka sotki maksan ja sappiteiden toiminnan mistä maksa-arvojen kohoaminen johtui. Kaikki lääkärit oli tähän asti puhuneet kuinka epätodennäköistä kasvaimen tai vajaatoiminnan ilmeneminen kolmevuotiaalla kissalla olisi, joten minä tyylikkäästi jäädyin. Päässä vain pyöri että 'Haima. Haima oli tärkee...'
Niin tärkee lopulta ettei sille voi tehdä mitään. Kasvain oli niin iso että lääkäri suositteli unilääkkeen antamista samalla käynnillä. Vaikka Nepelle olisikin annettu kipulääkkeitä ja ties mitä muita, sillä olisi saanut vain pari päivää lisää aikaa.
Joten Nepe sai unilääkkeen ja nukkui pois ja meikäläinen jäi suremaan ja vääntämään itkua. Toistaiseksi edelleen. Itku on sentään hieman vähentynyt.
Paitsi kun törmää pentukuviin. Tännekin piti laittaa vain yksi tai kaksi kuvaa. Justiinsa...
"Always remember to forget
The things that made you sad.
But never forget to remember
The things that made you glad."
- Irish blessing
