Meikäläisen kotoa meikäläisen työpaikalle on 7,5 kilsaa, kun pyöräilee mahdollisimman vähämäkistä reittiä (on niitä kuitenkin 2-3 kun kerran Turussa ollaan...). Tarkistin sen Google Mapsista eilen, kun suunnittelin meneväni tänään pyörää vihdoinkin etsimään. Löysin sen aika lailla heti Ekotorilta. Se oli ensimmäinen pyörä, mitä se jätkä rupesi minulle esittelemään, kun oli ensin saanut selville minkä tyyppistä pyörää minulla oli mielessä.
Vähän huono kuva, mutta tuollainen maastopyörä tuli ostettua. Mustaa värinä, mikä ei ihan meikäläisen tapaista, mutta se tuntui muuten niin hyvältä että päätin ottaa sen anyways. Satula ei kuitenkaan ole kovin kivantuntuinen, tosin tässä kohtaa saattaa puhua puolentoistavuoden pyöräilyn puute :P Ja jos se ei siitä parane, niin minulla on satulanvaihtaja jo tiedossa :3
Ostin myös itselleni kypärän. Ajattelin olla kerrankin viiteliäs ja fiksu. Edellinen kypärä katosi jonkin muuton yhteydessä enkä sen jälkeen ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia. Ja haluan myös korin, mielellään eteen, jolloin saan laukkuni nenäni alle. Olen hieman vainoharhainen sen suhteen... Ja kunnon lukko olisi myös hyvä, juuri nyt minulla on siinä sellainen kaapelilukko, mutta Ekotorilla suositeltiin U-lukkoa. On kuulemma kunnon lukko.
Vilkuilen niitä varmaan myöhemmin, kun pääsen Clas Ohlsonille pyöränkoria katsomaan. Kuvittelisi että heillä olisi lukkojakin.
Iltausva on eklektinen wiccanoita (keittiöhengetär, joka rakastaa kaikenlaisia villaan liittyviä käsitöitä) ja Yökönlehti on etsikkoaikaansa viettävä eklektinen pakana ( ja yleinen sählä, joka omistaa valtaisan määrän kasveista ja harrastaa ihan mitä vaan mieleen juolahtaa ihan milloin vain huvittaa). Lisämausteena kolme familiaarikisua: Sissi, Ada ja Keiki.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Korkeuksissa
Minut saatiin suostuteltua kokeilemaan uutta harrastusta. Seinäkiipeilyä nimittäin. Muistan joskus kakarana ala-aste ikäisenä, että sitä jollain liikkatunnilla kokeiltiin ja että se oli ihan kivaa, mutta sen enempää ei sitä sitten tullut ikinä harrastettua. Nyt onkin näköjään pari kaveria, jotka sitä ovat jossain vaiheessa paljonkin harrastaneet, mutta kiipeilykavereidensa muuttaessa pois se on heiltäkin jäänyt.
Nyt he kokeilivat josko minusta saisi uutta kiipeilykaveria ja täytyy sanoa että se oli ihan kivaa ja että uudemman kerran voisin mennä :) Kauan tätäkin reissua suunniteltiin, kun ensimmäisellä kerralla meikäläiselle tuli hätähälytys töihin, kun työkaveri tuli kipeäksi eikä kukaan muu pystynyt sitä vuoroa ottamaan, ja toisella kertaa minulla olikin sitten flunssa.
Tänään päästin sitten vihdoinkin kiipeämään. Yliopistonmäellä on Kiipeilypalatsi -niminen paikka, josta saa romppeetkin vuokrattua. Tuli tosin siinä jossain vaiheessa mieleen, että jos tätä rupeaa enemmänkin harrastamaan, voisi ehkä kengät ainakin hankkia omat. Ja ehkä valjaat.
Pari ensimmäistä kipuamiskertaa jätti jalat ja kädet kyllä vähän tärrääväisiksi enkä ylös asti kertaakaan tällä kertaa vielä päässyt. Puhti loppui kesken, loppupuolella tärräys johtui enempi jo väsymyksestä kuin jännityksestä. Korkeuteenkin tottui loppua kohden, alkupuolella parin ensimmäisen kipuamisen kohdalla alastulo huippasi hieman jos katsoi alas :P
Hankalinta oli kyllä se, että väsyi (vaikka me silti onnistuttiin huhkimaan siellä kaksi ja puolituntia) ja se, että seinät on tietty tehty keskipituisille, normaaleille ihmisille. Meikäläinen tälläisenä tiitiäisenä sai vähän ekstrahaastetta käden- ja jalansijojen kurkottamisen kanssa. Ja minulle tuli itsepäinen olo yhden seinän kanssa. Mä haluan päästä sen ylös asti!
Paikat on kyllä varmaan huomenna hellinä :P Katsotaa pysyykö brikka käsissä...
Nyt he kokeilivat josko minusta saisi uutta kiipeilykaveria ja täytyy sanoa että se oli ihan kivaa ja että uudemman kerran voisin mennä :) Kauan tätäkin reissua suunniteltiin, kun ensimmäisellä kerralla meikäläiselle tuli hätähälytys töihin, kun työkaveri tuli kipeäksi eikä kukaan muu pystynyt sitä vuoroa ottamaan, ja toisella kertaa minulla olikin sitten flunssa.
Tänään päästin sitten vihdoinkin kiipeämään. Yliopistonmäellä on Kiipeilypalatsi -niminen paikka, josta saa romppeetkin vuokrattua. Tuli tosin siinä jossain vaiheessa mieleen, että jos tätä rupeaa enemmänkin harrastamaan, voisi ehkä kengät ainakin hankkia omat. Ja ehkä valjaat.
Pari ensimmäistä kipuamiskertaa jätti jalat ja kädet kyllä vähän tärrääväisiksi enkä ylös asti kertaakaan tällä kertaa vielä päässyt. Puhti loppui kesken, loppupuolella tärräys johtui enempi jo väsymyksestä kuin jännityksestä. Korkeuteenkin tottui loppua kohden, alkupuolella parin ensimmäisen kipuamisen kohdalla alastulo huippasi hieman jos katsoi alas :P
Hankalinta oli kyllä se, että väsyi (vaikka me silti onnistuttiin huhkimaan siellä kaksi ja puolituntia) ja se, että seinät on tietty tehty keskipituisille, normaaleille ihmisille. Meikäläinen tälläisenä tiitiäisenä sai vähän ekstrahaastetta käden- ja jalansijojen kurkottamisen kanssa. Ja minulle tuli itsepäinen olo yhden seinän kanssa. Mä haluan päästä sen ylös asti!
Paikat on kyllä varmaan huomenna hellinä :P Katsotaa pysyykö brikka käsissä...
Pieni yrttihylly
Sitten taas yksi juttu minkä olen kyhäillyt viime aikoina, mutta en ole muistanut/saanut aikaiseksi laittaa tänne. Eli pikku hylly "keittiön" (sen verta pieni kämppä tämä, etten ole ihan satavarma voiko tätä määritellä oikeastaan keittiöksi) ikkunan eteen. Se on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, että siihen olisi kiva saada jotain pikkukasveille ja kun tuli sellainen yrttilaatikko ostettua tuossa joku aika takaisin, niin sain sitten tämänkin aikaiseksi.
Clas Ohlsonilta ostin hyllynpätkän, ketjut ja koukut, vajaan kolmenkympin satsi loppujen lopuksi. Tukevasti sain sen ylhäältä kiinni, mutta en silti aio siihen mitään pikkukasveja suurempaa/painavampaa laittaa. Ei sillä että hyllyn leveyskään hirmuisesti antaisi myöten :P
Ja yrttejä hyllyyn on etsiytynyt viisi kappaletta. Niitä oli alunperin kuusi, mutta vihanneskrassi ei kestänyt olosuhteiden muutosta marketin ja kodin välillä, se sanoi sopimuksensa irti jossain vaiheessa vaikka mitä yritin. Loput ovat timjami, salvia, minttu, oregano ja meirami. Ne voivat vallan mainiosti ja ovat tyytyväisiä uuteen kotiinsa. Hyllyn toisessa päässä hengailee myös lankaköynnös, jonka sain kukkakaupasta yhtenä kertana, ja soilikki, joka vaatii tarkempaa silmää; mokomakin juoppo...
Olen aika tyytyväinen tuohon ^.^
Clas Ohlsonilta ostin hyllynpätkän, ketjut ja koukut, vajaan kolmenkympin satsi loppujen lopuksi. Tukevasti sain sen ylhäältä kiinni, mutta en silti aio siihen mitään pikkukasveja suurempaa/painavampaa laittaa. Ei sillä että hyllyn leveyskään hirmuisesti antaisi myöten :P
Ja yrttejä hyllyyn on etsiytynyt viisi kappaletta. Niitä oli alunperin kuusi, mutta vihanneskrassi ei kestänyt olosuhteiden muutosta marketin ja kodin välillä, se sanoi sopimuksensa irti jossain vaiheessa vaikka mitä yritin. Loput ovat timjami, salvia, minttu, oregano ja meirami. Ne voivat vallan mainiosti ja ovat tyytyväisiä uuteen kotiinsa. Hyllyn toisessa päässä hengailee myös lankaköynnös, jonka sain kukkakaupasta yhtenä kertana, ja soilikki, joka vaatii tarkempaa silmää; mokomakin juoppo...
Olen aika tyytyväinen tuohon ^.^
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Ja mattolinjalla jatketaan
Toinen matto tuli ostettua tuossa yksi päivä. Mua inhottaa käydä kylppärissä sen jälkeen kun olen käynyt suihkussa ja lattia on märkä, joten olen kaipaillut jotain jalkojen ja lattian väliin. Ongelmana on taas ollut meikäläisen nirsous. Minä kun en niin millään tykkää niistä tavallisista karvaisista tahi muovisista (jos ne nyt on muovia...), joita kaupoista löytyy pilvin pimein. Ja sen lisäksi etten tykkää niistä karvaisista niin niiden kohdalla tulee jo käytännöllisyyskin vastaan. Eivät toimi kämpässä, jossa toinen kissoista huonolle tuulelle sattuessaan tekee asiansa kylppärin lattialle, hiekkalaatikon eteen kun laatikko on hänen mielestään liian likainen.
Menin ja törmäsin sitten Anttilassa perjantaina oikein kivaan kylppärinmattoon.
Se on bambuinen :D Ja se venyy :P Ja plussana vielä se että meikäläiselle tuli hyvä mieli, kun ostin ympäristöystävällisestä materiaalista tehdyn maton ^.^
Neilikoita
Sain naistenpäivänä taas nauttia kimppujen teosta kukkakauppaan kun kiireavuksi päädyin. Ja olikin ihan pirhanan kivaa :) Vaikka päivä ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan kauhean kiireinen. Kaupan omistajalla oli hiukkasen parhaan päivänsä nähneitä neilikoita, jotain aivan ihanan näköistä uudempaa lajiketta, jotka sain sosialisoida itselleni ja tehdä niistä kimpun.
Ja siltikin se kesti viikon ennen kuin rupesi näyttämään hieman kyseenalaiselta :P Kissat olivat vain vähän turhan kiinnostuneita meriheinästä, jota olin neilikoiden seuraksi kimppuun laittanut. Piti pistää kimppukuva tänne jo aikaisemmin, mutta on nyt hieman jäänyt. On vino pino kuvia, joita olen ottanut blogiin laittaakseni ja edelleenhän nuo tolla kamerassa odottavat. Tulevat sitten hieman jälkijunassa :)
Ja siltikin se kesti viikon ennen kuin rupesi näyttämään hieman kyseenalaiselta :P Kissat olivat vain vähän turhan kiinnostuneita meriheinästä, jota olin neilikoiden seuraksi kimppuun laittanut. Piti pistää kimppukuva tänne jo aikaisemmin, mutta on nyt hieman jäänyt. On vino pino kuvia, joita olen ottanut blogiin laittaakseni ja edelleenhän nuo tolla kamerassa odottavat. Tulevat sitten hieman jälkijunassa :)
Ehjä bussiaikataulu
Mua on aina ärsyttäny noi bussiaikataulut kun meikäläisen hoteissa niistä tulee ennemmin tai myöhemmin hädin tuskin kasassa pysyviä. Aikaisemmin se ei ollut ihan niin harmillista kun asuin sen verran lähellä keskustaa että joka paikkaan miltei tuli useammin käveltyä. Mutta nyt kesän jälkeen, jolloinka menin ja muutin, nykyinen pesäpaikka sijaitsee sen verran kaukana että bussin käyttö on päivittäistä. Bussiaikataulukin on huomannut kyseisen asian.
Olen pitkin talvea pohdiskellut että jonkinlaiset kansisuojat olisivat kätevät ja meikäläisellä oli hämärä haju että sellaisia on olemassa. Muistan kuinka ala-asteella ensimmäisillä luokilla vihkoissa käytettiin sellaisia. Vähän vain olen ollut epäileväinen sen suhteen, että sellaisia saisi bussiaikataulujen kokoisina.
Ja oikeassahan minä olinkin. Ei niitä saa.
Uudet bussiaikataulut tuli ja sain siitä tönäisyn pohjautua asiaan tarkemmin, vihdoin ja viimein, ja kävin kirjakaupassa katselemassa ja kyselemässä. Myyjä ilmoitti minulle että ei niitä ole kuin kahta kokoa, A4 ja A5. Meinasin siinä sitten jo että tarvitsee ottaa sellainen A5:nen ja leikellä siitä sopivan kokoinen, kun myyjä keksikin toisenlaisen vaihtoehdon, joskin leikkelyä vaativa sekin.
Niillä oli myynnissä tuollaisia vihkoja, joiden kannet olivat irroitettavissa. Niin kuin kuvasta voi nähdä, vihko-osuus oli kansissa kiinni tuon narun varassa. A5 kokoinen tuokin oli, mutta huomattavasti kestävämpi veikkaisin kuin nuo muoviset kansisuojat, varsinkin jos olisin ruvennut leikkelemään niitä :P
Tästä leikkasin vain reunoista pois pätkän ja tein uudet reiät kansia kiinni pitävälle narulle, jonka sain nippa nappa ujutettua takaisin paikoilleen. Jäivät vähän naftiksi nuo reiät. Mutta veikkaan että hieman liika pienet ovat paremmat kuin liika isot. Eikä koko hommaan mennyt kuin ehkä vajaat viisitoista minuuttia ja nyt meikäläisellä on bussiaikataulu turvassa jatkossa. Eivät toivon mukaan pääse enää ihan yhtä karmeaan kuntoon kuin mitä tällä hetkellä pääsevät :)
| Kuten näkyy -.- |
Ja oikeassahan minä olinkin. Ei niitä saa.
Uudet bussiaikataulut tuli ja sain siitä tönäisyn pohjautua asiaan tarkemmin, vihdoin ja viimein, ja kävin kirjakaupassa katselemassa ja kyselemässä. Myyjä ilmoitti minulle että ei niitä ole kuin kahta kokoa, A4 ja A5. Meinasin siinä sitten jo että tarvitsee ottaa sellainen A5:nen ja leikellä siitä sopivan kokoinen, kun myyjä keksikin toisenlaisen vaihtoehdon, joskin leikkelyä vaativa sekin.
Niillä oli myynnissä tuollaisia vihkoja, joiden kannet olivat irroitettavissa. Niin kuin kuvasta voi nähdä, vihko-osuus oli kansissa kiinni tuon narun varassa. A5 kokoinen tuokin oli, mutta huomattavasti kestävämpi veikkaisin kuin nuo muoviset kansisuojat, varsinkin jos olisin ruvennut leikkelemään niitä :P
Tästä leikkasin vain reunoista pois pätkän ja tein uudet reiät kansia kiinni pitävälle narulle, jonka sain nippa nappa ujutettua takaisin paikoilleen. Jäivät vähän naftiksi nuo reiät. Mutta veikkaan että hieman liika pienet ovat paremmat kuin liika isot. Eikä koko hommaan mennyt kuin ehkä vajaat viisitoista minuuttia ja nyt meikäläisellä on bussiaikataulu turvassa jatkossa. Eivät toivon mukaan pääse enää ihan yhtä karmeaan kuntoon kuin mitä tällä hetkellä pääsevät :)
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Mikä kasvi?
Apua, Yökkö!
Ostin K-raudasta poistomyynnistä pari huonekasvia, kun en voinut sinnekään raukkoja jättää. Nyt tarvitsisin vain tiedon siitä, mitä kasveja olen mahtanut ostaa, kun niissä oli nimenä vain viherkasvimix :D Ylempi on ehkä (?) jokin Maija, mutta olisi kiva tietää tarkemmin mikä niistä (vai olenko ihan totaalisen hakoteillä).
Ja Hallelujah: keksin miten puhelimella saa liitettyä useampia kuvia yhteen blogitekstiin! Nyt kun vielä saisi kuvatekstejä niin voisin kokonaan lakata käyttämästä tietokonetta ja näppäillä kaikki päivitykset vain älyluurilla! No ei vaineskaan, hermot siinä vaan menisivät ;-)
Ostin K-raudasta poistomyynnistä pari huonekasvia, kun en voinut sinnekään raukkoja jättää. Nyt tarvitsisin vain tiedon siitä, mitä kasveja olen mahtanut ostaa, kun niissä oli nimenä vain viherkasvimix :D Ylempi on ehkä (?) jokin Maija, mutta olisi kiva tietää tarkemmin mikä niistä (vai olenko ihan totaalisen hakoteillä).
Ja Hallelujah: keksin miten puhelimella saa liitettyä useampia kuvia yhteen blogitekstiin! Nyt kun vielä saisi kuvatekstejä niin voisin kokonaan lakata käyttämästä tietokonetta ja näppäillä kaikki päivitykset vain älyluurilla! No ei vaineskaan, hermot siinä vaan menisivät ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

