Irlantiin!

Olen saattanut mainita syksyllä että minulla on työssäoppimisjakso ulkomailla tiedossa keväällä. No, nyt se lähtöpäivä sitten lähenee ja meikäläisellä rupeaa perhoset lentelemään vatsassa, välillä vähän turhankin innokkaasti! 

Sain siis paikan Irlannista, pienestä kahvilasta pikkukaupungista Galwayn lähellä. Jakso alkaa nyt maanantaina, joten seuraavat bloggaukkset, jotka minulta tulevat ovatkin sitten Vihreältä saarelta :)

Ja olen kyllä huomannut, että osamme ovat näköjään yhtäkkiä vaihtuneet Usvan kanssa >) Jakso kestää noin yhdeksän viikkoa, joten sen aikana pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin vain töitä. Toiveissa ovat mm. kaupungissa olevan keskiaikaisen linnan katsastaminen, Trinity Collegessa visiteeraaminen ja, kun kerran alalla ollaan, olisi siistiä jos pääsisi vierailemaan jossain panimossa tai tislaamossa :D Aion myös yrittää oppia edes vähän iiriä.

Mutta saapi nähdä mitä näistä, ja niistä muista, ehtii toteuttaa. Sunnutaina lähtö ja Yökköä jännittää!
Jaiks! :D

Tarina päivässä: Lukko

 "He näkivät lukon yhtä aikaa edellisen omistajan esitellessä heille huoneistoa, he olivat osoitelleet sitä toisilleen kädet suun edessä esittelijän selän takana, häkeltyneeseen nauruun purskahtamaisillaan. Omistajalta, keski-iän ylittäneeltä naiselta, he eivät kehdanneet asiaa kysyä: ties vaikka kyseessä olisi ollut tämän oma neuroottinen viritys. Jotain neuroottista siinä nimittäin oli: laitattaa nyt jyhkeä lukkolaite kerrostaloasunnon keittiön oveen, vieläpä aulan puolelta lukittava..."

- Johanna Sinisalo: Lukko (novelli, julkaistu ensimmäisen kerran 1985, minun versioni kokoelmasta Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, 2005)

Sinisalo on yksi ehdottomia suosikkikirjailijoita, koko tuotanto löytyy hyllystä. Suosittelen ehdottomasti suomalaisen uuskumman lukijoille.

Tarina päivässä: kevään merkit

Minulle kevään merkki on jo muutaman vuoden ajan ollut pääsykoe-stressi, niin tänäkin vuonna. Toivottavasti ei enää ensi vuonna. Lisäksi kevään merkki on niin sanottu kevätmasennus - minulla siis masennuksen oireet tapaavat aina syksyisin ja keväisin lisääntyä / vahventua . Näin jo jostin teini-ikäisestä saakka.

On sentään kivojakin merkkejä: valo lisääntyy ja ilma lämpiää ja loskamoskan jälkeen kuivat kadut tuntuvat aivan luksukselta. Varsinkin sitten kun rasittava hiekka on putsattu pois, silloin kävely on aivan puhdasta nautintoa <3 

Sukkakin on edistynyt:

 

Tarina päivässä: varkain

Kuin varkain edistyy neule esseen kirjoittamista vältellessä...

Tarina päivässä: tänään opin

Tänään opin kuinka aloitetaan villasukan neulominen varpaista varteen. Tekovaihekuvia luvassa sitten kun pääsen seuraavaan sukkaan asti.

Tarina päivässä: Jotain vihreää

Valtaisa Monstera muutti pakanakotoon viime kesänä.

Vähän vaaleanpunaista vihreää korostamaan

Tarina päivässä: Terapeutin tarpeessa

Minä olen. Terapeutin tarpeessa ja käynyt psykoterapeutilla vuoden verran ja käyn siis edelleen. En nyt lähde selittämään syitä sille, miksi käyn terapeutilla, vaan tartun kysymykseen siitä, miksi ihmiset turvautuvat ammattikuuntelijoihin eivätkä esimerkiksi lähipiiriinsä.

Ensiksikin, terapeutin vastaanotolle ei minun mielestäni mennä siksi että saisi vain puhua ja toinen kuuntelisi. Psyykkiset ongelmat harvoin häviävät sillä että niistä kerran tai kaksi puhuu ja sitten ne unohtaa. Terapeutti osaa ammattinsa puolesta esittää oikeanlaisia kysymyksiä, joihin vastaamalla oman mielenterveyden ongelmakohdat hahmottuvat paremmin. Itse esimerkiksi olen terapeutin vastaanotolla huomannut, että masennukseen sairastumiseni syyt eivät todellakaan ole niin ilmeisiä kuin olin ( ja kaikki muutkin olivat ) kuvitelleet. Syy-seuraus -suhteet on vaikea subjektiivisesti erottaa - minkä tähden minusta lähipiirin kuunteleva korva ei usein riitä. Ehdottoman tärkeää on, että on terapeutin lisäksi yksi tai useampi luottoystävä joihin turvata ( terapeuttia usein näkee vain tunnin tai kaksi viikossa ), mutta luottoystävä ei pysty suhtautumaan asioihin yhtä objektiivisesti kuin terapeutti. Terapeutti osaa ammatti-ihmisenä myös antaa konkreettisia ohjeita jokapäiväiseen selviytymiseen ja "ajatusmaailman parantamiseen" ( esim. burn-outin läpikäyneen työnarkomaanin on tärkeää muuttaa ajatusmallia jossa työ aina menee levon edelle yms. )

En ajatellut kirjoittamista aloittaessani että tämä olisi näin vaikeaa. Ehkä aihe on vielä liian henkilökohtainen / tuore että on hankalaa saada ajatuksia järjestettyä selkeäksi tekstiksi. Ehkä tästä nyt jotain selvää saa.