Tarina päivässä: verkko

Verkko. Verkostoituminen. Bloggaaminen. Sosiaalinen media. Sosiaalisuus. Ystävät. Sukulaiset. Turvaverkosto.

Verkostomarkkinointi. Poikaystävän äiti on tällaiseen toimintaan hurahtanut. Minä olen vielä säästynyt palopuheilta ja värväämisyrityksiltä toistaiseksi, mutta eiköhän asiantila ajan kanssa muutu. Valitettavasti. 

Itselläni on kokemusta verkostomarkkinoinnista yksien järjestämieni tubberwarekutsujen verran. Niistä jäi erittäin ikävä maku suuhun; kutsujen jälkeen myyjä kertoi minulle puhelimessa "kutsujen epäonnistuneen" (hän ei saanut mitään myytyä) ja että seuraavia kutsuja varten minun pitäisi valita paremmat asiakkaat ja mainostaa tuotteita heille etukäteen. Ei tullut seuraavia kutsuja. Näillä epäonnistuneilla kutsuilla vierailla oli mukavaa ja leipomani suklaapiirakka oli menestys. Ikävä puoli kutsuissa oli myyjä, joka tuli myöhässä, oli pukeutunut rikkinäisiin vaatteisiin eikä osannut ollenkaan myydä / esitellä tuotteitaan. Tätini kertoi kutsujen jälkeen tulleensa paikalle ajatellen tarvitsevansa uusia kippoja, mutta myyjän nähtyään ja mainospuheita kuunneltuaan hän päättikin leikkiä kissanpennun (Carlon oli silloin vielä pentu) kanssa. Mikäs siinä sitten.

Ensimmäisenä sanaa verkko pohtiessani ajattelin yhtä ikuisuusprojektia, virkattua tunikaa. Koskakohan mahtaisin tuotakaan saada valmiiksi saakka.

Tarina päivässä: Tuittupää

En ole koskaan ollut. Tuittupää siis. Tunnen kyllä useita. On muuten aika hankala sana kirjoittaa. Enkä oikein tiedä, mistä suunnasta tätä sanaa nyt lähestyisi; toisaalta voisi pohtia onko sana positiivisesti vai negatiivisesti latautunut ja toisaalta voisi perustella syitä sille, miksi väitän etten ole tuittupää. Tai ehkä puhua tuntemistani tuittupäistä.

Sen voin ainakin todeta, että ensimmäisesta mieleen tulleesta tuittupäästä käytän kyseessä olevaa sanaa ehdottoman positiivisesti. Toisena mieleen tulevasta taas lievän negatiivisesti. Ja kolmannesta sekä että. Aika jännää miten sanan määritelmä joustaa ja muuttuu tapauskohtaisesti.


Mitä Poikaystävälle tulee mieleen sanasta tuittupää? (siis ihan ensimmäiseksi, yhdellä sanalla)

Kesyttää. Viitaten Shakespeareen, näytelmään "Kuinka äkäpussi kesytetään"

Google ei heti keksinyt, mitä infoa olin etsimässä, mutta kyllä sieltä silti vinkkejä löytyi:



Seuraavaksi pitänee varmaan mennä googlettelemaan että "kuinka kuvakaappaus tehdään" - Poikaystävä meinaan nappasi tuon yllä olevan. Ihan minun silmieni edessä. Eikä minulla ole hajuakaan mitä hän teki. *huoh*

(Jännä muuten sekin, että minä en ainakaan yhtään tuntemaani tuittupäätä haluaisi "kesyttää". Jotenkin tuittupäisyys on niin vahva luonteenpiirre ja osa persoonaa ettei siihen minusta saisi kajota. Siinä menisi palanen ihmisestä itsestään samalla.)

Kokeilussa: Olof Viktorin leipä (paistopäivä)

1. päivänä omenajuuri

4. päivänä esitaikina

5. päivänä varsinainen taikina

6. päivä eli paistopäivä

 

1. Kuumenna kuudentena päivänä uuni 250 asteeseen, laita leivinpelti myös kuumenemaan, tai jos sinulla on paistokivi, käytä sitä.

2. Tee leipiin viillot terävällä veitsellä ja laita ne uuniin leivinpaperin päälle paistumaan.

3. Paista leivät kaksi kerrallaan. Suihkuta uuniin suihkepullolla vettä heti, kun olet laittanut leivät uuniin.

4. Vähennä lämpö 200 asteeseen reilun 5 minuutin kuluttua. Avaa uuninluukku noin 15 minuutin jälkeen ja päästä kosteus pois.

5. Toista tuuletus vielä pari kertaa paistamisen aikana. Leivät ovat valmiita 50 minuutin paiston jälkeen.

6. Ota leivät uunista ja suihkuta niille hieman vettä, näin pinta halkeilee kauniisti. 

Kohonneet leivät menossa uuniin (huomasin tehdessäni että viillot kannattaisi tehdä vasta sitten kun leivät on nostettu pellille. Helpottaa nostamista - eikä leipuri tunne oloaan yhtä tyhmäksi -.- )

Uunissa

En löytänyt valmiiden leipien kuvaa (huoh), mutta uunissa olevista leivistä jo aika hyvin näkee millaisia ovat valmiina.Uunin tuulettaminen kesken paiston tuntuu hiukan hömöltä ja työläältä, mutta valmiiden leipien uskomattoman rapea ja herkullinen kuori korvaa vaivan mennen tullen.

Ohje hesarin nettisivuilta

Kokeilussa: Olof Viktorin leipä (varsinainen taikina)

1. päivänä omenajuuri

4. päivänä esitaikina

5. päivä 

1. Viidentenä päivänä juuri on valmis. Ota siitä tarvitsemasi osa varsinaiseen leipätaikinaan ja nosta loput jääkaappiin. Omenajuurta tulee noin puoli kiloa. Käytä loput juuresta parin viikon kuluessa.

(Minulle kävi syksyllä niin että päästin juuren pilaantumaan kun en jaksanut alkaa leipoa / hoitaa sitä. Onneksi juurenkin voi aina aloittaa alusta. Seuraavaksi ajatelin kokeilla, voiko juurta pakastaa / kuivata tai säilyttää muuten, jos ei ehdi / jaksa siitä heti leipoa. Samoin ajattelin selvittää miten juurta voisi "jatkaa" niin ettei aina edellisen juuren loppuessa tarvitsisi aloittaa alusta. Näistä lisää sitten kun osaan antaa vastauksia ;))

Viidentenä päivänä aloitetaan varsinainen taikina:

- 15 g hiivaa

- 5 dl vettä

- vajaa 1 kg vehnäjauhoja

- 350 g omenajuurta

- 10-20 g merisuolaa maun mukaan (alkuperäisen ohjeen suolamäärä on 20 g, mutta leipä on silloin tuntuvasti suolainen)

2. Liuota hiiva huoneenlämpöiseen veteen, kaada se vehnäjauhojen, omenajuuren ja esitaikinan joukkoon. Älä laita liikaa jauhoja heti alussa, vaan tarkkaile taikinan koostumusta. Se ei saa olla liian kova, mutta sen pitäisi olla kiinteän kimmoisaa.

 3. Vaivaa koneella 13 minuuttia, lisää suola, nosta koneen nopeutta ja jatka vaivaamista seitsemän minuuttia.

 4. Laita taikina lepäämään 60-90 minuutiksi, kannellinen muovilaatikko on siihen sopiva.(Minä kohotin kylmässä uunissa, siellä ei vedä ;))

 5. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä neljä leipää. Älä painele leipiä liikaa, jottei rakenne kärsi.

 6. Anna leipien kohota jääkaapissa yön yli ainakin 14–16 tuntia. 

Kohonnut esitaikina

Varsinainen taikina (omenajuuri ja esitaikina on siis lisätty tähän)

Minulla oli hiukan turhan pieni kulho ja taikina kohosi yli. *hups*

Leivät kohoamassa jääkaapissa (leipiä tulee yhteensä neljä, tässä niistä kaksi)

 6. päivänä paistopäivä
 Ohje hesarin nettisivuilta.

Kokeilussa: Olof Viktorin leipä (esitaikina)

Olin viime syksynä leipää tehdessä sen verran stressaantunut että dokumentoin kyllä kuvia tietokoneen muistin uumeniin mutta unohdin kokonaan päivittää blogiin. Lisäilen nyt puuttuneet päivitykset koska ajattelin itse leipoa tätä uusiksi (ja huomasin että blogiin on tultu hakusanalla "olof viktorin leipä". Eli:

1. päivänä tehtiin omenajuuri.

2. ja 3. päivänä omenajuurta sekoitellaan aamuin illoin.

Omenajuuri

4. päivä:

  1. Kaada omenajuuri neljäntenä päivänä isompaan astiaan.

  2. Lisää 200 g vehnäjauhoja ja 2 dl (35 asteista) vettä. Sekoita, jätä samaan paikkaan vielä vuorokaudeksi

(Muistaakseni minä en tässä vaiheessa vielä siirtänyt juurta isompaan kulhoon vaan lisäsin jauhot ja veden samaan tölkkiin - tölkki oli sen verran iso että juuri mahtui siihen hyvin.)

Neljäntenä päivänä tehdään myös esitaikina: 

- 2 g hiivaa

- 1½ dl vettä

- 200 g vehnäjauhoja

- 2 g suolaa

  3. Tee neljäntenä päivänä myös esitaikina. Liuota hiiva veteen, lisää kulhoon jauhot ja vesi niiden päälle.

  4. Vaivaa esitaikinaa koneella kymmenen minuuttia. Lisää suola ja jatka vaivaamista viisi minuuttia.

  5. Laita esitaikina kannelliseen astiaan jääkaappiin vuorokaudeksi. 

Esitaikina ennen jääkaappiin laittoa

 Minä vaivasin taikinan käsivatkaimella, koska en omista yleiskonetta / tehosekoitinta tai mitä tuohon nyt yleensä käytettäisiin.

5. päivänä tehdään varsinainen taikina
6. päivä on paistopäivä

Ohje hesarin nettisivuilta

Iltausvan vanhaa & uutta hernekeitto ja laskiaispullia

 Iltausvan vanhaa & uutta hernekeitto

Tämä resepti on mukaelma perinteisestä hernekeitosta ja Yökönlehden äidin hernekeittoreseptistä.

- 1 pss kuivattuja herneitä (liotetaan yön yli)
- 1 prk kasvishernekeittoa
- 400 g jauhelihaa ruskistettuna ja maustettuna maun mukaan (minulla yrttisuola ja mustapippuri)
- muutama porkkana
- muutama valkosipulinkynsi
- muutama laakerinkehti
- kasvisliemikuutio
- 200 g yrttituorejuustoa
- 1 prk ruokakermaa
- tuoretta ruohosipulia

Tarjoillaan kuullotetun sipulin ja sinapin kanssa


1. Herneet liotetaan pussin ohjeen mukaan kylmässä vedessä yön yli. Sitten herneitä keitetään liuotusvedessä tunnin verran, pinnalle nousevaa vaahtoa kuoritaan pois.

2. Kun herneet ovat kiehuneet noin tunnin, lisäsin vettä, kasvishernekeittopurkin, liemikuution ja laakerinlehden. Annoin padan kiehua toisenkin tunnin ennen paloiteltujen porkkanoiden ja kypsennetyn ja maustetun jauhelihan lisäämistä. Jauhelihan voi maustaa vähän tavallista runsaammin. Valkosipulinkynnet lisätään murskattuina.

3. Juuri ennen syömistä keittoon lisätään vielä ruokakerma, yrttituorejuusto ja hienonnettu ruohosipuli. Annetaan vielä kiehahtaa.

Valmistusaika on hyvin summittainen, koska tehdessäni keittoa leivoin samalla 1,5 l pullataikinasta laskiaispullia ja 1 l taikinasta patonkia.

Kohonnut pullataikina

Arvaatteko, mikä näistä on Poikaystävän leipoma?

Valmiita pullia oli viitisen kymmentä. Hyvin katosivat, yhtään ei lopulta riittänyt pakkaseen saakka.

Valinnan mukaan vadelmahilloa, mantelitäytettä ja/tai kermaa

Minä olen aina syönyt pullani hillolla, kunnes pari vuotta sitten kokeilin mantelitäytteen kanssa ja ihastuin siihen. Nyt syön molempia - tosin mantelia mieluiten vain itsetehtynä.

Mantelitäyte laskiaispullille
Ohje "Kotiruoka" -kirjasta, 80.painos

- 150g mantelimassaa (tai 1 dl jauhettuja manteleita ja 1 dl tomusokeria)
- noin 1 dl kermaa (tai maitoa)
- pullan sisusta

Leikkaa pullista (n. 15 kpl) kansi ja koverran hieman sisustaa kulhoon. Sekoita joukkoon raastettu mantelimassa tai jauhettu manteli ja sokeri. Lisää kermaa (tai maitoa) ja sekoita tahna notkeaksi. Täytä pullat.
(Itse olen aina käyttänyt kermaa ja uskon että maku on parempi kuin maidolla tehdyssä.)

Neulottu pitsihuivi

Neuloin Yökönlehdelle yulelahjaksi ison, kolmionmuotoisen pitsihuivin Novitan ohjeella - hän toivoi itse huivia nähtyään minun neulovan itselleni tälläista. En ole tainnut ennen tehdä näin suurta työtä kahdesti samasta ohjeesta, toki olen isoja neuleita, pääasiassa villapaitoja, neulonut. Ohje on Novitan lehdestä syksy/2012 ja se löytyy myös Novitan nettisivuilta: Neulottu huivi. Molemmat huivit on neulottu Novitan Purosta, Yökön huivin on sävyltään Kajoa (ja osaksi Iloa, koska lankani loppui kesken eikä Puroa saa tällä hetkellä mistään.) Omani on sävyltään Metsä. Ja Novitasta: olen jokseenkin ärtynyt siihen että heillä vaihtuu jatkuvasti värikartasto ja monesti uuden tyyppinen lanka on tuotannossa vain muutaman vuoden ja häviää sitten kokonaan valikoimasta. Esimerkiksi Purosta olen kovasti tykännyt, sekä väreistä että itse langasta; 100 % villa on pehmeää ja juoksee neuloessa kivasti. Toivonkin kovasti että Puro vielä palaa valikoimiin muutenkin kuin Puro batikkina, joka on myös ihan kiva lanka mutta koostumukseltaan ihan erilainen.

Yökön huivi pingotettuna auki

Lankana Novitan Puro, sävyt Kajo ja helmassa Ilo, puikot 6 mm

 

Minulta tosiaan loppui Yökön huivin kanssa lanka kesken ja jouduin tekemään luovan hätäratkaisun, Kajoa kun ei enää löytynyt kaupoista. Vapaa valinnasta löysin onneksi sävyä Ilo, joka minusta vaikutti siltä kuin siihen olisi kasattu muiden sävyjen jämäpalat. Ostin siis Iloa kolme kerää kerin ne auki
ja napsin sieltä violetin sävyiset osat. Violetti ei ihan riittänyt joten jatkoin helmaan vielä turkoosilla viimeiset kerrokset. Onneksi Yökkö oli huiviinsa tyytyväinen. Nyt minulla on vielä ylijäänyttä Iloa, jonka ajattelin mielikuvituksellisesti käyttää raitasukkiin.

Oma huivini pingotettuna ja kissa-apu

Lankana Novitan Puro, sävyä Metsä, puikot 6 mm

 Oman huivini neuloin jo viime syksynä ja käyttöönkin se on päässyt, mutta pingotin sen vasta nyt kun tarvikkeet olivat valmiiksi esillä. Laiska. Ja pingotushan on vain kosmeettinen --> neuleen reunat eivät yhtä herkästi rullaannu ja reunan pitsineulos pääsee vähän paremmin esille.

Sissi joutui leikkauspöydälle alkuviikosta, nyt pitäisi jatkuvan kiiman vihdoin loppua. Kiitokseksi tyttö pitää minut ja Poikaystävän yöllä hereillä huutamisen sijaan kiehnäämällä ja hieromalla muovisuojuksen reunaa kasvoihin. Ei muuten ole ihan kiva siihen herätä...
 

Ylijäänyt Ilo. Tästä saa vielä monta koristeraitaa sukkiin :)