Neulepuikkorulla

Pinterestin antia taas kerran (se on aika pirun vaarallinen paikka...). Törmäsin kuvaan neulepuikkorullasta jossa voi säilyttää puikkojaan, ja vielä hyvännäköisestä sellaisesta, ja no, Yökön alkoi tehdä mieli kokeilla. Ja toimeliaana ihmisenä käväisin saman tien kangaskaupassa tuhlaamassa loput joulukuun palkasta kankaisiin. Ja kotiin tultuani ompelin sen rullan. Ohjeet, englanniksi valitettavasti, löytyvät täältä.

Pidän tuloksesta hirveästi, onnistuin mielestäni hyvin. Ja kaupassa kävi törkeän hyvä säkä. Löysin yhteensopivat kankaat ja kaikki löytyivät joko palaosastolta tai alennusmyynnistä (hoksasin vasta siinä kohdin, että kangaskaupoillakin tietty on alennusmyynnit joulun jälkeen). Lisäksi, rullaan ei mene paljon kangasta, joten minulle jäi mukavan kokoinen pala tuota silkin näköistä kangasta, joka myyjän mukaan on oikeasti polyesteriä (pahus...) ja kukkakuvioista kangasta jäi niinkin paljon, että todettiin Usvan kanssa siitä saavan yhdet lyhyet verhot.

Rullan tekeminen oli hauskaa, mutta koska meikä ei ole neuloja, niin minä en sitä oikestaan tarvitse. Usva sai siis myöhäisen joululahjan. Tai hyvin, hyvin aikaisen synttärilahjan ;) Ja se otettiinkin sitten heti käyttöön.

Nerokkuutta

Keksin aivan mahtavan tavan säilöä kaavojani. Eihän niitä (vielä) paljon ole, kymmenkunta vain, mutta siinä on tarpeeksi saamaan minut ärsyyntymään, kun kaavat ovat kasassa yhdessä nurkassa ja jemmassa toisella hyllyllä. Ja lisäksi epämääräisinä kasoina vaara, että kaavan osia katoaa, on huomattavasti suurempi.

Niinpä keksin, että käytän muovitaskujani (sellaisia, joissa on vain yksi sivu auki) kaavojen säilytyspaikkana ja muovitaskut laitan kansioon, jonka tuhlaavaisesti kävin tänään ostamassa. Se oli alennuksessa, ja ihan törkeen kaunis. Pakko hehkuttaa ihan sen takia >D ku tää idea ei varmana oo mikään uniikki.

Tulee niin organisoitu olo. Nyt ku sais hankittuu viel välilehdet hameille, housuille, liiveille jne.

Brownie mukissa

Mä olen koukuttunut Pinterestiin jo joku aika takaisin ja siellä törmää aina ajoittain aika kummallisiin asioihin. Tää mihin mä tänään törmäsin oli kivaa kummallista, mut silti.

A Brownie in a Mug. Ja se tehdään mikrossa o.O

Katoin vähän aikaa kuvasarjaa, että mitä? Ja sitten totesin et ei perkele, tota on pakko kokeilla. Heti. Sattui vielä olemaan pieni makiannälkäkin (tosin miten se on mahdollista tän päivän leffakarkkien jälkeen, mä en osaa sanoa...) Ja halusin nähdä toimiiko tämä ihan oikeasti.

Eli resepti näyttää tältä:

1/4 kuppia jauhoja
1/4 kuppia sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

2 rkl oliiviöljyä
3 rkl vettä

Koska meikäläisellä ei ollut minkään näköistä infoa siitä, mistä päin maailmaa resepti on ja kuppien desimäärät vaihtelee maittain jonkin verran mm. brittien 1,5 desistä jenkkien 2, johonkin desiin (saattoi mennä toisinkin päin...) niin päätin tehdä kompromissin ja teeskennellä että yksi kuppi vastaa 2 dl, eli mukiin meni puoli desiä sokeria ja jauhoja.

Ja myöskin ohjeessa käytettiin oliiviöljyä, mutta itse käytin ihan tavallista rypsiöljyä, koska en juuri tällä hetkellä ole tietoinen oliiviöljymme olinpaikasta... ja ohjeessa käytettiin myös 100% luonnollista lähdevettä, jonka meikäläinen korvasi raikkaalla ja puhtoisella Turun hanavedellä.

Kuivat aineet sekoitetaan kuppiin, jonka jälkeen lisätään öljy ja vesi. Sekoitetaan tasaiseksi, taikinasta tulisi tulla paksua, mutta silti vielä juoksevaa (ainakin ohjeen kuvan mukaan). Sen jälkeen paiskataan mikroon 1 minuutiksi ja 40 sekunniksi. Pistin kokeilukappaleeni ohjeen mukaan mikroon, joka oli täydellä teholla ja ohjeen aika ei riittänyt. Se saattoi johtua siitä, jos minulla oli liian vähän jauhoja ja muita, mutta vähän epäilen sitä. Koostumus oli minulla kuitenkin oikea. Päädyin pitämään kuppiani mikrossa 2 - 2,5 minuuttia.

Brownie siis onnistui. Siitä ihan oikeasti tuli brownien näköinen brownie, ainakin melkein. Tää oli vasta harjoituskierros.

Ja kuva väärinpäin, totta kai...

Ja se maistuukin hyvältä. Hyvin raskas, mut ei kuitenkaan mikää äkkimakea, vaikka makeaa onkin. Ja sitä tulee yllättävän paljon. Tuo kuppi on meidän valtavia indiskan teekuppeja ja niihin taitaa mahtua ainakin neljä desiä teetä. Eli tuossa kupissa on noin kaks desiä brownieta.

Pirun coolia.

Viisi Legendaa

Meidän kaveriporukassa leffamaku on melko laaja ja siihen kuuluvat myös lastenelokuvat (varsinkin Disneyn!), vaikka tässä ei nyt lapsia enää ollakaan. Ainakaan fyysisesti ;)

Kävimme katsomassa tänään Viisi legendaa. Dubattuna ja 3D:nä. Dubattu versio ei ollut mielestäni ihan niin hyvä kuin dubbaukset piirroselokuvissa yleensä ovat ja syntymäpäiväsankaria varsinkin häiritsi Pääsiäispupun ja hänen muniensa suomennoksen toimimattouus. Ja kyllä, kaksimieliselle ihmiselle tuo suomennos ei toimi...

Jutun juoni menee näin. Joulupukki, Hammaskeiju, Pääsiäispupu ja Nukkumatti ovat maailman lasten suojelijoita ja heidän vanha vihollisensa Mörkö, Pitch nimeltään, on tullut takaisin ja aikoo tuhota lasten uskon suojelijoihin ja kaikkeen mitä he edustavat. Kuu-ukko valitsee uuden suojelijan, jonka apua tarvitaan, Pakkasukon. Ja Pakkasukko onkin tarinan päähenkilö.

Hirmu hyvä leffa oli. Olen eri tyytyväinen, että menin katsomaan sen ja se tulee ehdottomasti löytymään meikäläisen leffahyllystä jossain vaiheessa. Hahmoistakin pidin kaikista niin paljon, etten oikein osaa päättää kenestä pidän eniten.

Hieman ottaa päähän, että sain perjantaina Finnkinon uutiskirjeen, jossa kerrottiin, että maanantaina on Superpäivä >( Oltaisiin päästy vielä halvemmalla, kuin sarjalippujen kanssa. Siis sarjalippujenkin hinnat on nousseet ihan julmetusti. Ihmeteltiin sitä oikein porukalla, kun ennen kymmenen sarjalipun paketti oli maksanut kuusi euroa per lippu ja pienempi paketti kahdeksan per lippu. Ja nykyään kymmenen lipun paketti, yhdeksän euroa per lippu.

No, mutta toisaalta, suunnitelmia olivat kaikki jo ehtineet maanantaiksi tehdä, joten ihan hyvä oli, että mentiin tänään eikä huomenna. Mutta leffa oli hyvä, kannattaa mennä katsomaan :D

Synttärikortti

Ollaan huomenna menossa viemään kaveri leffaan oikein isolla porukalla ja tuli tässä illalla mieleen, että olisi mukava antaa hänelle nyt ainakin synttärikortti, kun lahjaa ei pysty antamaan tällä hetkellä muussa muodossa kuin leffalipun hintaan osallistuminen vaikka mieli tekisikin. No, okei. Vien minä hänelle vihdoin valmiiksi huolitellun keskiaikamekon, jota olemme tehneet pitkin joulukuuta näin niin kuin syntymäpäivien kunniaksi :)

Ja myönnetään, meikä halusi päästä kokeilemaan yhtä juttua, johon törmäsin uudessa kalligrafiakirjassani: kasvien lehtien nurjaa puolta vähän kuin leimasimena käyttäen. Lehden nurja puoli maalataan ja se painetaan paperiin, jolloin siitä jää lehden suonista kuvio paperiin.

Käytin arabiankahvin lehteä, mikä jäljestä päätellen ei ole paras kasvi tähän hommaan, mutta siitä tuli tarpeeksi hieno, jotta sen kehtaa antaa. Luulen, että lehden pitäisi olla hieman tasaisempi ja ehkä hieman jämäkämpi (?), arabiankahvin lehti on hiukka kupruileva, joten sitä oli vaikea saada tasaisesti paperille.

Käytin fonttina unsiaalia, kuten näkyy. Se on niin nätti ja tulee multa niin helposti. Hiukka yksinkertainen siitä tuli, nutta minä tykkään. Toivottavasti synttärisankarikin pitää siitä  >)

Kissojen nukkumapaikat ja -asennot, osa V

Hieman Carlos ja Nepi painoitteista tällä kertaa, mutta...

Sängynlaita on niin pehmoinen nukkumapaikka.

Lämmin patteri

Nepi leikkii ilmeisesti askartelulaatikkoa.

Kaverista saa hyvän tyynyn.

Laatikko!

Pesä

Se oli sillon viel niin piskuinen.

Uudenuutukainen lehtikori. Totta kai se on kissoille, eikös?

Otetaan rennosti.

Ja vielä rennommin.

Toiset kirjankannet

Ei tällä kertaa itsetehdyt. Meikäläisellä oli vain levottomien käsien hetki yhtä ohjelmaa katsellessa ja tuli siinä samalla sitten tuunattua erään vähemmän kauniin muistikirjan kannet hieman enemmän silmiä miellyttävimmiksi. Ainakin omia silmiäni ;)

Käytin kirjan päällystämiseen ruskeaa lahjapaperia, jota minulla on jäänyt Yulen jäljiltä yli ja kiinnitin paperin kansiin ihan paperiliiman avulla. Koristeeksi laitoin juuttinarua, sillä ilman mitään, se olisi ollut liian tylsän näköinen. Suunnilleen vaakasuorassa olevat narut ovat pätkiä liimattu päistään kirjan kansien sisäpuolelle, ei ihan kaikista luotettavin kiinnitysmetodi, mutt tämä ei olekaan menossa minnekään muualle. Pystysuora narunpätkä kulkee koko kirjan ympäri ja toimii samalla kiinnityksenä.

Kuvan kiinnitys ei ole myöskään kovin siisti, mutta sitä ei onneksi päältä päin näe ;) Muuten kirjasta tuli ihan siisti mielestäni. Mutta koska minussa on hiukan perfektionistin vikaa, tuo tietysti häiritsee minua hieman.