Lisää ompelua

Pistin edelliseen ompelupostaukseeni, jossa kerroin liivistäni, kuvan kankaasta, josta aioin tehdä housut. Se oli hieman jälkijunassa, sillä oikeastaan olin jo saanut kyseiset housut valmiiksi. En vain viitsinyt postata niistä sillä kerralla mitään, kun olin muutenkin käyttämässä niitä vielä tällä viikolla, joten ajattelin että kuvia housuistani voisi ottaa sitten. Ja minulla kävikin tänään tuuri, että Iltausvan pikkusisko (a.k.a. Pikku-Usva), joka Anisja-nimellä pitää myös blogia valokuvistaan, oli meillä ja hän oli ihana ja otti hyviä kuvia housuistani ja uusista pitsikäsineistäni, jotka tein eilen illalla.

 Anisja otti hienot kuvat minusta, kun riisuin farkkujakkuni :) Kangas  on peräisin samalta reissulta kuin liivin vaalea kangas, eli tämä on yksi niitä poistopalakankaita, joita mukaani tarttui. Kangasta oli juuri ja juuri näiden housujen tarpeeksi, kangasta jäi hädin tuskin mitään jäljelle, pari pienempää tilkkua vain. Minulla on kyllä mahdollinen idea niitä varten ;) Kangasta leikatessa kävi pieni kämmi, että unohdin poistaa kaavoista taskujen paikat. Alkuperäisten kaavojen mukaan housuihin olisi tullut taskut, mutta itse en niitä niihin halunnut ja kangasta ei sitä paitsi olisi riittänyt. Onnistuin korjaamaan virheeni suht hyvin, ainoastaan sen huomaan oikeastaan vain napituksien tienoilta, joka oli muutenkin hieman hankala kohta.

Muokkailin kaavoja myös niin, että alkuperäisen vetoketjun sijaan, housujen kiinityssysteemiksi tuli napit. Minnen pidä vetoketjujen ompelemisesta ja napit ovat ihania ja enemmän steampunk -henkisiä, kuten olen päätynyt toteamaan. Ja minusta noista housuista tuli paljon kauniimmat nappien kanssa, kuin jos olisin ommellut niihin vetoketjun. Myös napituksien paikkaa on muokattu ja, kuten kuvista huomaa, siirretty sivulle eikä ommeltu eteen kuten tavallisesti. Napit ovat äitini nappivarastosta. Yksi niistä on hieman erilainen, mutta minusta se on vain söpö:)

Ja sitten pieni hehkutus minun ihanista kengistäni, joita en ole koko kesänä päässyt käyttämään, kun minnen tykkää käyttää oikeastaan muita kenkiä kesällä kuin sandalettejani ja joitain avokkaita.Ostin ne keväällä Dinskosta ja se olikin pienoinen farssi, että sain oikean kokoiset, kun ensin ostin liian pienet ja sitten kun ne palautin, jouduin tilauttaamaan itselleni parin jostain Kuopiosta saakka, koska tämä kyseinen malli oli loppumaisillaan. Ne sopivat mielestäni ihanan hyvin näiden housujen kanssa ja jos minulta kysytään ovat vielä vahingossa lievästi steampunk -tyyliset. Totesin siinä housuja tehdessäni, etten itse asiassa ole ihan varma pidetäänkö höyrypäiden keskuudessa suoria housuja steampunkkina - paljon muita housuja kyllä olen nähnyt - mutta minusta ne sopivat hirmu hyvin steampunk -tyyliin. Varsinkin jos ne yhdistää muiden samanhenkisten vaatteiden ja asusteiden kanssa. Minulle tulee niitä ylläni pitäessä sellainen olo, kuin minulla olisi pitkä, vähän hienompi hame päällä.

Sitten, minä sain eilen illalla vielä pienen inspiraation poikasen, kun olin surffailemassa netissä ja selailin eräiden steampunk -käsityöläisten töitä läpi. Siellä oli sellaiset pitsikäsineet, jotka näyttivät hieman siltä kuin ne olisi tehty sellaisesta tosi leveästä pitsinauhasta. Tosi hienoja hansikkaita.

Ja sitten mieleen hiipi ajatus, että hei, mullahan on tosi leveää pitsinauhaa laatikoissani... Ja Yökkö kipaisee katsomaan kuinka leveää. Oikein mukavan leveäähän se olikin ja kauniin limenvihreää. Päätinkin heti kokeilla millaiset niistä tulisi, kun äitini ompelukonekin on vielä täällä meillä, kun minulla on tämä ompelukausi meneillään ja äiti lupasi, että saan pitää sen täällä, kunnes hän itse sitä tarvitsee.

Ylempänä näkyy kuva valmiista käsineistä, jotka eivät kyllä ihan kummoisilta tuolla lailla pöydällä näytä. Ne ovat paljon nätimmät käsissä.

 Niin ku näkyy :) Minä tykästyin ihan hirmuisesti niihin ja tuli heti mieleen, että siellä ja siellä myydään tai saatetaan myydä kivoja leveitä pitsinauhoja. Kun nyt sitä haluaisi eri värisiä versioita.  Iltausvakin tykästyi ja sanoi, että mustat tuollaiset olisivat kivat, kun näytin käsineitäni. Joten seuraavaksi, kun on hiukka ylimääräistä rahaa käytettävissä, hankittavien listan jatkoksi pääsevät pitsinauhat.

Oli siellä sitten jotain

Niin, oli siellä sitten jotain, Nepin silmässä.Iltausva tuli juuri vähän aikaa sitten Nepen kanssa eläinlääkäristä enkä minäkään kauan ole kotona ollut. Ilmeisesti neidillä on sidekalvon tulehdus. Lääkäri oli vain kuulemma ollut hieman kummissaan, kun tulehdus on ilmeisesti levinnyt luomellekin saakka. Siitä, mistä Nepe sen olisi saanut, ei ole mitään tietoa. Sidekalvon tulehdus ei kuulemma ole mikään sellainen yleinen vaiva kissoilla. Se on kissojen kanssa yleensä kissaflunssan oire ja sitä ei Nepillä pitäisi olla, se kun on rokotettu sitä vastaan vasta vuosi sitten ja ykskään näistä muista kissoista ei osoita mitään merkkejä tartunnasta.

Täs kohtaa tuli vähän sellainen olo, että olisin preferoinut sitä haavaa silmäluomessa. Mutta, Nepi sai lääkkeeksi silmätippoja. Niitä annetaan kuusi kertaa päivässä kaksi päivää ja sen jälkeen neljä kertaa päivässä neljän päivän ajan.

Ja Nepi on ollut ihan hirmuisen hyvin käyttäytyvä. Se oli kuulemma eläinlääkärinkin kanssa kiltisti paikallaan, vaikka silmää osoiteltiin kirkkaalla valolla ja ronkittiin. Hieman välillä joutui Iltausva pitämään paikallaan, mutta silloinkaan ei mitenkään kovaa. Ja nyt, kun kotiin tultua neidille annettiin ensmäinen silmätippa, hän ei rimpuillu sitten ollenkaan, mitä nyt hätkähti kun nestettä tiputettiin silmään. Mulla on sitten kiltti ja hyvinkäyttäytyvä kissa :)

Oli muuten oikein mukava koulupäivä vaihteeksi. Meillä on menossa valinnainen kurssi aiheenaan kulttuuri- ja elämysmatkailu ja oltiin sitten tänään kiertoajelulla tutustumassa kotikaupungin historiaan ja kulttuuriin. Oikein mielenkiintoista ja hauskaa minusta. Luokkalaisistani en tiedä, kun itse istuin opettajan kanssa edessä (näki paremmin ja minul tulee joskus busseis ja autois huono olo) ja muu luokka takana perällä.

Kiitos keskiaikaharrastukseni, suurin osa oppaan jutuista oli tuttuja ja aikaisemmin kuultuja, mutta minusta oli kivaa saada muistia virkistetyksi, koska kyllä niitä oli unohtumaankin ehtinyt ja sain sieltä muutaman uudenkin tiedon jyväsen, jotka ihan yllättivät minut. Kuten, että joulurauhanjulistus on jatkutunut katkeamattomana perinteenä pidempään kuin muistin tai että Tuomiokirkon lattian alla on yli 4500 hautaa.

Mutta se oli mielenkiintoinen kierros. Ja ryhmänä saimme siitä alennusta aika mukavasti, vaikka jouduin kyllä silti pummaamaan äidiltä lipun verran. Toinen reissu samoilla tunneilla on tulossa perjantaina, jolloin menemme Ruissaloon kasvitieteelliseen, en olekaan käynyt siellä pitkään aikaan, ja sinne pääsee opiskelijat kolmella eurolla. En taida kehdata kolmen euron takia käydä äidillä, joten kaivelen sen sitten säästöpossusta :) Sen verran sieltä pitäisi löytyä. Katseltiin säätiedotuksia Usvan kanssa ja ilmeisesti loppuviikon ainoa sateeton päivä on perjantai, mikä saa minut ainakin hieman epäileväiselle tuulelle. Silloin sataa ihan varmasti. Suunnitelmissa kun on mennä piknikille kasvitieteellisen jälkeen. Sehän nähdään sitten silloin

Pentuparka

Nepi raukka joudutaan viemään eläinlääkärille :/ Sil on toinen silmäkulma ihan hirmu ärtyneen näköinen ja se rähmii paljon. Ei se kissaan itse tunnu hirveesti vaikuttavan, Nepe toohottaa ja riehuu ihan niin ku ennenkin, mut kyllä se hieman silmäänsä arastaa kun yrittää mennä putsaamaan rähmää pois.

Huomattiin tää ekan kerran perjantaina ja ajattelin että katotaan nyt viikonlopun yli. Carloksella on joskus ollut sama vaiva ja sillä se johtui siitä, että hän oli saanut jostain pienen haavan silmäkulmaan, joka oli sitten tulehtunut. Tää on todennäköisesti sama juttu. Sain ajan täksi päiväksi.

Itse en pääse Nepeä eläinlääkärille viemään, mutta Iltausva oli ihana ja lupasi viedä puolestani. Koulupäiväni on tänään juuri sen pituinen, 12 - 16, että olen kiinni Nepin ajanvarauksen aikana, joka on 14.30. Tosin, jos käykin niin että me pääsemme tänään aikaisin ja jopa niin aikaisin, voisin ehkä treffata Usvan ja Nepen eläinlääkärillä...

No, sen näkee sitten. Toivon vaan, ettei sieltä löydy mitään hirmu kamalaa.

Pikkuneiti jo valmiina lähtöön :)

Ompelua ja steampunkkia

Sitten mun viimeisin projektini, ja samalla pääsen hehkuttamaan uutta hurahdustani. Tällä kertaa se on ilmeisesti aika paha hurahdus. En muista hurahtaneeni ihan näin pahasti sitten kun aloitin keskiaikaharrastuksen... luulisin ainakin. Elikäs, hurahdin tuossa keväällä steampunkiin, eli suomalaisittain höyrypunkiin.

Vähän muotia...

"Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan teknologiaan. 

Vähän muotia...

Yleensä nykyteknologian keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen fiktiivinen teknologia todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin visiot olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön." -Wikipedia

Eli kuten tuossa Wikipedian tekstissä mainitaan, suuntaus on tieteiskirjallisuudesta alunperin lähtöisin, mm. Jules Verneä pidetään yhtenä steampunkin "kantaisistä". Steampunk on levinnyt myös elokuviin, televisioon ja sarjakuviin. Esimerkiksi hyvä leffa, jota pidetään steampunkina on Studio Ghiblin Liikkuva linna ja vähän toisena esimerkkinä elokuva Wild, wild west, joka perustuu samanimiseen sarjaan. Molemmissa näkee steampunk-aiheista vaatetusta tai miljöötä tai jos jonkinmoista härveliä. Steampunk -sarjakuvista itse pidän valtavasti, ja suosittelen erittäin lämpimästi, Girl Genius -sarjakuvasta, joka on internetissä luettava vaihtoehtoiseen Eurooppaan sijoittuva seikkailu/romanssi:  

Läppäri muokattu steampunkiksi.

Steampunkista on viime vuosien aikana, varsinkin tuolla suuressa maailmassa, muodostunut isompikin ilmiö ja siitä on kehityynyt oma genrensä ja alakulttuurinsa harrastajineen. Ja Yökkö taitaapi liittyä seuraan :) ainakin jossain määrin. Steampunkia voidaan ilmentää pukeutumalla tyylin henkisesti tai muokkaamalla arkiesineistä steampunk -henkisiä. Eräs tyyppi, jonka blogia seuraan tutkii viktoriaanisen ajan ruokia ja soveltaa niistä sitten steampunkruokaa. Steampunk on myös löytänyt tiensä musiikin saralle, mä oikeasti yllätyin niiden yhtyeiden määrästä, joka oli määritelty steampunk -tyylisiksi.

Ja vaikka itse olen sitä mieltä, kun on kaikkia noita härveleitä ja steampunkiksi muutettuja kojeita katselee, että ne on ihan törkeän upeita ja mahtavia ja ois ihanaa jos jotain tuollaista osaisi tehdä, niin tässä kohtaa joudun kyllä toteamaan, että sellaiseen ei mun taidot riitä. Jos vaikka katsotaan tuota läppäriä, jonka Datamanceriksi itseään kutsuva steampunk -nikkaroija on tuunannu. On hiukka liikaa mulle. 

Kenkiä!

Mutta vaatteet ja korut onkin sitten ihan toinen juttu :D Joskus vielä mä haluan jonkin oikean upean ja hienon ja arkikäyttöön sopimattoman steampunk -asukokonaisuuden, mut toistaiseksi aion tyytyä pukeutumaan arkielämässä steampunk -henkisesti, joka on myös minusta aika ihana tyyli. Kaikkii liivei, erilaisii housui, semmosia bolerotyyppisiä jakkuja (en nyt muist onk niil joku oma nimikin...), rusetei ja röyhelöi paitojen rinuksissa, korsetteja (jos niit kehtaa arkena käyttää... joskus aion kyllä tehdä sellaisen) ja sit ne kengät. Mä rakastan steampunk -tyylisiä kenkiä! Niit on vaan paha tehdä itse :/ Ja ne on niin kauniita!

Nuo pystyis varmaan muokkaamaan itsekin...

Mutta tästä päästäänkin sitten jumalattoman pitkän aasinsillan kautta tähän postauksen toiseen aiheeseen eli mun projektiini. Kuten mainitsin, minun steampunk -hääräilyni tulee olemaan melkoisen vaatteihin ja koruihin ja kaikkeen muuhun tilpehööriin keskittyvä. Ja Suomessa tämä genre ja tyyli ovat suhteellisen tuntemattomia eli täältä ei saa steampunk -tavaraa mistään. Ehkä nyt jokin sattuma siellä täällä ja itse asiassa Cybershopissa on silloin tällöin tyyliin sopivia vaatekappaleita (omasta mielestäni ainakin) ja aivan mahtava korukello valikoima. Kävin taas juuri kuolaamassa ja onnistuin suurin ponnistuksin jättämään ne ihanuudet kauppaan. Mutta siis, jos täällä ei ostamaan pysty paljoa mitään, niin ilmiselvä vaihtoehto on tietty tehdä itse. Ja steampunkin henkeen sopii hirmu hyvin tehdä itse, koska sitä steampunk hyvin usein on. 

Olen siis tehnyt tässä Lapista tultuani itselleni liiviä ja sain sen viikonloppuna valmiiksi. Ja nyt ajattelin sitten postata tänne blogiin ja hehkuttaa, että se tuli valmiiksi ja pidän siitä hurjasti! :D Ja se on yllättävän hyvää jälkeä, kun ottaa huomioon, että viimeksi kun olen ompelukoneeseen koskenut, olen tehnyt keskiaikapukua pari vuotta takaperin. Ja keskiaikapuvun tekeminen on hiukka erilaista kuin "normaalien" vaatteiden.

Valmis liivini :D

Kaipasin siis liiviä ja minulla sattui olemaan nättiä ylimääräistä kangasta kaapin perukoilla, jota olin joskus löytänyt jostain tarjouksesta ja napannut mukaani, sen kummemmin miettimättä mitä siitä tekisin. No, nyt se selvisi. Kangasta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten käväisin Eurokankaan palaosastolla vilkuilemassa, josko löytäisin jotain kaveriksi. Löysinhän minä. Löysin myös heidän poistopalalaatikkonsa (10€/kg)... ja ostin kolme muutakin kankaan palaa. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että olen hyvin pienikokoinen ihminen ja noista laatikoista löytyy hyvin usein juuri sen verran kangasta, että saan niistä jonkin kivan pienen vaatteen, kuten liivin tai housut esimerkiksi.

Blogger s-tana, ei suostu pitämään kuvaa oikein päin.

Kangas, jonka aivan mahtavan tuurin avulla löysin tätä liiviä varten, ei ole ihan tismalleen samaa. Jotain sametin tapaista molemmat ovat, mutta luonnonvaalea on paksumpaa kuin vihreä kangas. Ja totesin itse asiassa liiviä tehdessäni, että siitä tuli huomattavasti paremman näköinen tällä lailla, kuin jos olisin käyttänyt vain vihreää kangasta. Mutta sain taitella kaavoja ja leikellä kangasta melkoisen paljon että sain kaiken kankaan riittämään. Vaaleaakaan kangasta kun sieltä ei löytynyt kovinkaan isoa kappaletta. Esimerkiksi noiden etukappaleiden pitäisi kaavojen mukaan olla samaa kangasta, samasta palasta, mutta ajattelin että kangasta säästääkseni vielä vähän lisää (etukappaleiden nurja puoli on myös vaaleaa kangasta, kokonaan) teen siihen tuollaisen hienon vaalean kaitaleen, josta tulikin aika kiva. Härpäkkeet sivuilla olivat koko ajan tulossa olemaan eri kangasta ja lopuksi leikkelin vielä takakappaleiden kaavoja saadakseni samalaisen, mutta paksumman kaitaleen selkään kuin eteenkin.

Kaavat sain kaivettua Iltausvan käsityölehdistä (sain sieltä myös paljon tulevia ideoita:)), mutta niissä pienin koko on yleensä 34 tai 36, ja vaikka 34 puolen aikaa minulle monesti meneekin, ei se tässä kohtaa ihan mennyt. Piti pienentää miltei kaikista saumoista ja selässä sai tapella ihanan notkoselkäni kanssa. Kangas selässä meni oikein kauniiseen ryppyyn ennen muokkauksia.

Napit ja kangasta.

Napit vähän paremmin.

Onnistuin löytämään myös kauniit napit liiviä varten, mistä olen iloinen. Minusta napit ovat olennainen osa steampunkia, vähän samalla tavalla kuin hammasrattaat tai gogglesit eli suojalasit. En tiedä mitä mieltä muut höyrypäät siitä ovat, mutta minä olenkin aina ollut vähän hassu ;) Meneehän liivini väritkin kaiken kliseisimpien steampunk -määritelmien mukaan ihan metsään. Niiden mukaan kun steampunkin värit ovat ruskeaa, ruskealla, ruskean kera. Ehkä jonkin verran harmaata tai mustaa tai valkoista joukossa. Juu, ei tule toimimaan minun kanssani. Pidän liikaa väreistä ja olen sitä mieltä ettei ole mitään syytä olla käytämättä värejä, kun aivan varmasti käyttivät niitä viktoriaanisella ajalla. Steampunk -tarinoista on vähän paha mennä sanomaan, niiden lukeminen on vähän toisaikaista täällä (lue: niitä ei ole) kun niitä käännetään tosi huonosti, mutta Girl Geniuksessa olen nähnyt ihanan paljon värejä. Mitään neonvärejä en itse menisi käyttämään, mutta kait senkin saisi jotekin sujautettua jonnekin jos joku niitä kaipaa...

Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tuotokseeni. Vähän ompelujälki paikkapaikoin häiritsee minua, muttei sitä kukaan muu useimmissa kohdissa huomaa kuin minä itse. Olen saanut sen sisäajaakin sen tässä kouluviikon alussa ja mukava on päälläkin. Yksi luokkalaisistani oli ihan totaalisen pihalla, kun hän näki liivini, hän kun tiesi jo aikaisemmin, että olin tekemässä liiviä ja oli ihan äimän käkenä, että ompelet itse?! Hän kun ei itse kuulemma tee mitään käsitöihin viittaavaakaan.

Niin, ja minulla on syntymäpäivä tulossa ja sain äidiltä rahaa pikkuisen, joilla kävin hemmottelemassa itseäni ja ostin itselleni paljon nappeja :) Hieman kuvia vielä piiitkän pätkän päätteeksi:

Noissa on mun mielestäni suden päät.

Niit oli vain kolme mut pakko!

Noi siniset on ihania. Hopeiset pääsevät yhteen liiviin

Isommat pääsee hameeseen, nuo toiset on vaan upeita.

Ja pari kuvaa kankaistakin. Tästä tulee housut...

...ja tästä aattelin tehdä toisen liivin.

Roolipelejä!

Olin eilen yhden kaverin luona, nimetään hänet nyt vaikka Kaiksi, suunnittelemassa minulle hahmoa yhteen Kain johtamaan roolipelisarjaan. Olin itse vähän epäileväinen ensin, kun hän aikaisemmin kesällä ehdotti, että hei, hänellä olisi tälläinen pelisarja meneillään ja sä saattaisit tykätä siitä. En ole oikeastaan tutstunut roolipeleihin muuten sen lähemmin, jos larppausta ei lasketa. Olen vain ollut tietoinen, että niitä voi pelata myös lautapeli- ja korttipelimuodoissa ja jonakin muuna muotona vielä luulisin...

Korttipelit tuskin olisivat minun juttuni, mutta tämä ei olekaan korttipeli, joten ajattelin että kokeillaan. Peli siis sijoittuu toisenlaiseen versioon meidän maailmastamme, jossa on vähän eri nimiset paikat ja mantereet näyttävät hiukka erilaisilta ja siellä on myös taikuutta ja keijuja ja kaikkea muuta kivaa. Ajallisesti tää sijoittuu 1800-luvulle, mutta teknologia on 1600-luvun paikkeilla ja eletään vielä suurten purjelaivojen aikakautta. Syy, minkä takia Kai ajatteli, että saattaisin tykätä tästä pelistä. Minähän tykkään ihan hirmuisesti historiasta, fantasiasta, vaihtoehtohistoriasta ja purjelaivoista :D

Ja minä RAKASTAN hahmoani. Ruvettiin sitä eilen kehittelemään ja Kai kehittelee sitä hahmoa hirmuisesti (ainakin joidenkin ihmisten kanssa) pelaajaa kuunnellen. Sain Kailta joitain vaihtoehtoja ja infoa miten homma toimisi ja sain hyvin paljon itse päättää hahmon ulkonäköä, kykyjä, suhteita ja luonteenpiirteitä. Siinä ei oikeastaan ollut kuin pari kolme juttua, jotka oli jo valmiiksi lukkoon lyötyjä ja joita ei voinut muuttaa.

Mut siis, mä olen tässä pelissä 13-vuotias peikkoverinen aatelis- ja kauppiassukujen vesa, nuori tyttö, joka lähtee opiskelemaan upseeriksi laivastoakatemiaan. Ja tää likka on niin ihana. Se on pieni, mutta kiitos peikkoveren se on ihan helkkarin vahva, tyyliin Peppi Pitkätossu eli se pystyy kirjaimellisesti nostelemaan pieniä hevosia. Ja se on impulsiivinen ja temperamenttinen kiitos castilialaisen isänsä ja tämän samaisen peikkoveren, joten hän joutuu tasaisin väliajoin jos jonkinmoisiin kommelluksiin. Me keksittiin kaikkea kivaa ja kieroa ja tärähtänyttä jota mun hahamoni voisi tehdä ja se oli aika mahtavaa. En vaan osaa päättää mikä oli mun henkkoht lempparini siinä hahmossa. Ehkä se, että mun hahmoni ei voi tulla känniin %D Hehee!

Mutta, koska mulla on taas sitä koulua, minulla oli eilen illalla nukkumaanmenoaika, joten meillä ei sitten ollut koko iltaa aikaa tehdä mun hahmoani ja se jäikin sitten vielä hieman kesken. Sovittiin Kain kanssa uusi hahmonrakennuskerta ensi maanantaiksi, jolloin saadaan se valmiiksi. Ja viikon aikana (otin oman muistiinpanilappuseni sieltä mukaan) minä voin mietiskellä ja tutustua hahmoon vielä lisää ja kirjoitella ylös kysymyksiä, joita minulle tulee vielä mieleen.

Peli on näillä näkymin kait 2.9. eli se on sunnuntai, mikä on hyvä koska sen uskaltaa hyvällä omatunnolla laittaa varatuksi itselleen, koska silloin harvemmin saa töitä. Sunnuntai kun on niin kuollut päivä. Toivottavasti se ei muutu mihinkään. Mä odotan tätä peliä aika innollani. Maailma on mahtava ja mun hahmoni on ihana ja se vähä mitä Kai on ärsyttävästi vihjaillut, vihjaa että siitä pelistä tulee aika hulvaton. Hihii!

Ja aika matelee...

Olipa harvinaisen pitkä työvuoro. Miten voikin viisi tuntia tuntua suunnilleen about kymmeneltä. Olin foodrunnerina Amarillossa tänään ja siellä oli ihan hirmuisen hiljaista. Normaalisti siellä saa kuulemma kaksi foodrunneria juosta tuuulispäänä, mutta eipä tarvinnu tänään. Mulla on kummallinen tuuri työvuorojeni kanssa, joko ne on ihan helvetin kiireisiä tai sit ne on totaalisen kuolleita. Ei mitään välimaastoa jostain syystä.

Suihkuun ja nukkumaan. Hyvä suunnitelma.

Kotona taas

Piti pistää jotain blogiin jo aikaisemminkin, kun takaisin tulin jo tiistaina, mutta koulu alkoi heti samana päivänä, joten viikko on ollut vähän hektinen. Ensimmäisen koulupäivän jätin suosiolla väliin, vaikka sinne olisin ehkä juuri ja juuri ehtinyt jos olisin pistänyt juoksuksi, sen verran väsy oli huonosti nukutun (siis ei ollenkaan nukutun...) yön jälkeen yöjunassa.

Lapissa oli mahtavaa. Niin kuin mainitsin jo aikaisemmin, matkat olivat pitkät. Yöjunassa Rovaniemelle päin emme nukkuneet Tuikun (nimeän kaverimme tästedes Tuikuksi, alkaa tympiä "kaverin" kirjoittaminen) kanssa melkein ollenkaan, kiitos ruotsalaisten teinilikkojen, jotka kälättivät ja hihkuivat varmaan jononkin neljään tai viiteen saakka aamuyöstä ennen kuin poistuivat junasta. Bussimatka oli ihanan hiljainen. Inarissa vietettiin yksi yö ja ennen kuin lähdimme Lemmenjoelle päin, kävimme Siidassa, saamelaismuseossa. Hieno paikka. Kun olimme Lemmenjoelle päässeet, Ravadasputouksille saakka, pääsimme vihdoin itse asiaan.

Päivämatkamme olivat jotain kymmenisen kilometrin luokkaa, emme seuranneet niin tarkasti, ja seitsemän päivää oli lopulta reissun pituus. Yhtenä päivänä tunsimme olomme ihan hirmuisen ahkeraksi ja talsimme varmaan lähemmäs kaksikymmentä kilometriä, kun vedimme kahden päivän matkan yhdessä rysäyksessä. Hirmuisesti eläimiä emme nähneet, muutamia poroja aina silloin tällöin, sammakoita ja sisiliskoja ja laulujoutsenen (oli muuten kaunis).

Näkymä Látnjoaivin rinteeltä. Tuolta me tultiin.

Yhtenä yönä oli meillä ilmeisesti jännittäviä hetkiä, kun Tuikku oli yöllä havahtunut minun laillani ulkopuolella tepastelevien porojen ääntelyyn ja jännittänyt että tulevatko ne nyt ja kaatavat meidän teltan nurin. Itse olin liian unihorteessa huolehtiakseni mistään, kuuntelin vain että siellä pikkuporo (korkeampi ääni) ihmettelee meidän telttaa ja isompi poro vastailee kyllästyneen kuuloisena. Ahkerana päivänä huiputimme myös Látnjoaivin, kansallispuiston toiseksi korkeimman tunturin, ja maisemat oli aika helkkarin upeita. Kävimme myös tutustumassa Jäkäläpään kulttuurikeskukseen, Karhu-Korhosen kirjastoon, joka on ainakin Euroopan, ellei jopa maailman, syrjäisin kirjasto. Se oli aika siistiä.

Ahkeran päivän ansiosta meillä oli yksi ylimääräinen päivä käytössämme, mikä osoittautui erinomaiseksi, sillä hoksasimme jossain vaiheessa, että olimme suunnitelleemme tulevamme takaisin sunnuntaina. Kyllähän vene kulkee sunnnuntaisin Lemmenjokea pitkin ihan normaalisti, mutta mikään muu ei sitten Lemmenjoelta kuljekaan eli Inariin pääseminen olisi pienoinen ongelma. Koska olimme jo lauantainan Kultasatamassa, josta vene lähti, päätimme lähteä jo lauantaina ja hengata sitten yksi ylimääräinen päivä Inarissa. Meillä kävi ihana tuuri ja eräs ystävällinen kullankaivaja antoi meille kyydin, kun oli Inarin kautta ajamassa.

Inarissa useimmat paikat olivatkin sitten sunnuntainakin auki ja löysimme sen verran tekemistä, että kävimme kiertelemässä. Ja meikä otti välissä päivätorkut, sillä en nukkunut silmäystäkään lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Iltausva kertoi kotiin palattuani, että sinä yönä oli ollut meteorisade ja ruvettiin siinä sitten pohtimaan, että josko se olisi syy unettomuuteeni... Minua harmittaa ihan saakelisti että missasin sen sateen. Mutta siis, Inarissa kävimme eräässä tuliaispuodissa, jossa oli kaikkea aivan ihanaa ja upeaa tavaraa (varsinkin ne porontaljat olivat hienoja ja "samaanirummut").

Ketturiipukseni Inarin Hopeasta.

Kävimme myös Inarin Hopeassa, jossa on aivan törkeän kauniita hopeakoruja. Turha varmaankaan mainita, että joku sortui siinä kohtaa aika pahasti... Kävimme myös Siidassa uudemman kerran, tosin tällä kertaa vain heidän puodissaan. Siellä on ihan hirmuisesti kiinnostavia kirjoja Lapista, saamelaisista ja mytologiasta ja varmaan paljosta muustakin. Maanantaina, nukuin sen yön kuin tukki, kävimme vielä yhdessä käsityöliikkeessä, jossa oli kaikkea ihanaa (onnistuin pitämään rahani kukkarossa :)), mm. samanistisilla kuvioilla kuvioituja kankaasta tehtyjä läppärilaukkuja. Jos joskus sinne vielä päädyn (todennäköisyys suht suuri) ja minulla on yhtään ylimääräistä rahaa, niin sellainen taitaa kyllä lähteä mukaan.

Paluumatka sujui suunnilleen samoissa merkeissä kuin menomatkakin. Bussimatka oli rauhallinen, tosin olin hirmuisen pirteä kun olin nukkunut yksitoista tuntia putkeen. Ivalossa Tuikku sortui vielä huopaan, tosi upeaan samanistisilla kuvioilla koristeltuun. Siellä oli samanlaisilla kuvioilla koristeltuja ponchoja vai onko ne saaleja, mutta väri oli melkein mustasta punaisesta keltaisen oranssiin ja se väri ei oikein minuun istu, joten se jäi sinne. Ja niin kuin mainitsin, yöjunassa kotiin päin en paljoa nukkunut myöskään. Tällä kertaa syynä oli joku julmetun kovalla äänellä puhuva nainen (rouvan ääni kuului, kuin hän olisi istunut meidän vieressä kovalla äänellä puhuen, kun rouva oli junavaunun päädyssä (me oltiin jossain keskemmällä) tupakkahuoneessa ovi kiinni(!)). Se veti edes takaisin tupakkahuoneen ja ravintolavaunun väliä et hetkeksi kun torkahti, niin se tuli takaisin ja sitä hätkähti hereille. Enkä mä kyllä muutenkaan oikein junassa meinaa osata nukkua.

Mut juna oli kotona kymmentä vaille kahdeksan ja Tuikku oli hypätä liikkuvasta junasta ulos ku hän halus päästä näkemään taas poikaystävänsä, joka oli ollut ihana ja tullut meitä vastaan juna-asemalle ja antoi mulle kyydin kotiin. Tosin Tuikun koira oli meillä hoidossa, joten niillä oli siinäkin syytä tulla meidän kautta.

Nyt on kiireinen viikko lopussa, tosin tänään on vielä iltavuoro foodrunnerina tiedossa. Huomenna saa koomata koko päivän :) Luokkalaiseni ovat edelleen hermojani kiristäviä ja kovin negatiivisen tuntuisia. Olin ehtinyt kesä aikana toivoa että heidän asenteensa olisi ehkä hieman muuttunut, mutta toivoni oli ilmeisesti turha. Viikko erämaassa oli aika hyvä idea, totesin. Ilman sitä kouluun palaaminen ei olisi ollut näinkään kivaa laisinkaan. Nautin myös suuresti siitä, että koko viikon aikana puhelimeni ei ollut päällä kuin tuntureilla tarkistussoittojen aikana. Mahtavaa. Mutta nyt takaisin arkeen. Ja nyhräyksiin :) Minulla on ompeluprojekti, josta pistän varmaan jossain vaiheessa postauksen tänne.

Nepeta lähtee seuraavalla kerralla mukaan?