Olipa harvinaisen pitkä työvuoro. Miten voikin viisi tuntia tuntua suunnilleen about kymmeneltä. Olin foodrunnerina Amarillossa tänään ja siellä oli ihan hirmuisen hiljaista. Normaalisti siellä saa kuulemma kaksi foodrunneria juosta tuuulispäänä, mutta eipä tarvinnu tänään. Mulla on kummallinen tuuri työvuorojeni kanssa, joko ne on ihan helvetin kiireisiä tai sit ne on totaalisen kuolleita. Ei mitään välimaastoa jostain syystä.
Suihkuun ja nukkumaan. Hyvä suunnitelma.
lauantai 18. elokuuta 2012
Kotona taas
Piti pistää jotain blogiin jo aikaisemminkin, kun takaisin tulin jo tiistaina, mutta koulu alkoi heti samana päivänä, joten viikko on ollut vähän hektinen. Ensimmäisen koulupäivän jätin suosiolla väliin, vaikka sinne olisin ehkä juuri ja juuri ehtinyt jos olisin pistänyt juoksuksi, sen verran väsy oli huonosti nukutun (siis ei ollenkaan nukutun...) yön jälkeen yöjunassa.
Lapissa oli mahtavaa. Niin kuin mainitsin jo aikaisemmin, matkat olivat pitkät. Yöjunassa Rovaniemelle päin emme nukkuneet Tuikun (nimeän kaverimme tästedes Tuikuksi, alkaa tympiä "kaverin" kirjoittaminen) kanssa melkein ollenkaan, kiitos ruotsalaisten teinilikkojen, jotka kälättivät ja hihkuivat varmaan jononkin neljään tai viiteen saakka aamuyöstä ennen kuin poistuivat junasta. Bussimatka oli ihanan hiljainen. Inarissa vietettiin yksi yö ja ennen kuin lähdimme Lemmenjoelle päin, kävimme Siidassa, saamelaismuseossa. Hieno paikka. Kun olimme Lemmenjoelle päässeet, Ravadasputouksille saakka, pääsimme vihdoin itse asiaan.
Päivämatkamme olivat jotain kymmenisen kilometrin luokkaa, emme seuranneet niin tarkasti, ja seitsemän päivää oli lopulta reissun pituus. Yhtenä päivänä tunsimme olomme ihan hirmuisen ahkeraksi ja talsimme varmaan lähemmäs kaksikymmentä kilometriä, kun vedimme kahden päivän matkan yhdessä rysäyksessä. Hirmuisesti eläimiä emme nähneet, muutamia poroja aina silloin tällöin, sammakoita ja sisiliskoja ja laulujoutsenen (oli muuten kaunis).
Yhtenä yönä oli meillä ilmeisesti jännittäviä hetkiä, kun Tuikku oli yöllä havahtunut minun laillani ulkopuolella tepastelevien porojen ääntelyyn ja jännittänyt että tulevatko ne nyt ja kaatavat meidän teltan nurin. Itse olin liian unihorteessa huolehtiakseni mistään, kuuntelin vain että siellä pikkuporo (korkeampi ääni) ihmettelee meidän telttaa ja isompi poro vastailee kyllästyneen kuuloisena. Ahkerana päivänä huiputimme myös Látnjoaivin, kansallispuiston toiseksi korkeimman tunturin, ja maisemat oli aika helkkarin upeita. Kävimme myös tutustumassa Jäkäläpään kulttuurikeskukseen, Karhu-Korhosen kirjastoon, joka on ainakin Euroopan, ellei jopa maailman, syrjäisin kirjasto. Se oli aika siistiä.
Ahkeran päivän ansiosta meillä oli yksi ylimääräinen päivä käytössämme, mikä osoittautui erinomaiseksi, sillä hoksasimme jossain vaiheessa, että olimme suunnitelleemme tulevamme takaisin sunnuntaina. Kyllähän vene kulkee sunnnuntaisin Lemmenjokea pitkin ihan normaalisti, mutta mikään muu ei sitten Lemmenjoelta kuljekaan eli Inariin pääseminen olisi pienoinen ongelma. Koska olimme jo lauantainan Kultasatamassa, josta vene lähti, päätimme lähteä jo lauantaina ja hengata sitten yksi ylimääräinen päivä Inarissa. Meillä kävi ihana tuuri ja eräs ystävällinen kullankaivaja antoi meille kyydin, kun oli Inarin kautta ajamassa.
Inarissa useimmat paikat olivatkin sitten sunnuntainakin auki ja löysimme sen verran tekemistä, että kävimme kiertelemässä. Ja meikä otti välissä päivätorkut, sillä en nukkunut silmäystäkään lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Iltausva kertoi kotiin palattuani, että sinä yönä oli ollut meteorisade ja ruvettiin siinä sitten pohtimaan, että josko se olisi syy unettomuuteeni... Minua harmittaa ihan saakelisti että missasin sen sateen. Mutta siis, Inarissa kävimme eräässä tuliaispuodissa, jossa oli kaikkea aivan ihanaa ja upeaa tavaraa (varsinkin ne porontaljat olivat hienoja ja "samaanirummut").
Kävimme myös Inarin Hopeassa, jossa on aivan törkeän kauniita hopeakoruja. Turha varmaankaan mainita, että joku sortui siinä kohtaa aika pahasti... Kävimme myös Siidassa uudemman kerran, tosin tällä kertaa vain heidän puodissaan. Siellä on ihan hirmuisesti kiinnostavia kirjoja Lapista, saamelaisista ja mytologiasta ja varmaan paljosta muustakin. Maanantaina, nukuin sen yön kuin tukki, kävimme vielä yhdessä käsityöliikkeessä, jossa oli kaikkea ihanaa (onnistuin pitämään rahani kukkarossa :)), mm. samanistisilla kuvioilla kuvioituja kankaasta tehtyjä läppärilaukkuja. Jos joskus sinne vielä päädyn (todennäköisyys suht suuri) ja minulla on yhtään ylimääräistä rahaa, niin sellainen taitaa kyllä lähteä mukaan.
Paluumatka sujui suunnilleen samoissa merkeissä kuin menomatkakin. Bussimatka oli rauhallinen, tosin olin hirmuisen pirteä kun olin nukkunut yksitoista tuntia putkeen. Ivalossa Tuikku sortui vielä huopaan, tosi upeaan samanistisilla kuvioilla koristeltuun. Siellä oli samanlaisilla kuvioilla koristeltuja ponchoja vai onko ne saaleja, mutta väri oli melkein mustasta punaisesta keltaisen oranssiin ja se väri ei oikein minuun istu, joten se jäi sinne. Ja niin kuin mainitsin, yöjunassa kotiin päin en paljoa nukkunut myöskään. Tällä kertaa syynä oli joku julmetun kovalla äänellä puhuva nainen (rouvan ääni kuului, kuin hän olisi istunut meidän vieressä kovalla äänellä puhuen, kun rouva oli junavaunun päädyssä (me oltiin jossain keskemmällä) tupakkahuoneessa ovi kiinni(!)). Se veti edes takaisin tupakkahuoneen ja ravintolavaunun väliä et hetkeksi kun torkahti, niin se tuli takaisin ja sitä hätkähti hereille. Enkä mä kyllä muutenkaan oikein junassa meinaa osata nukkua.
Mut juna oli kotona kymmentä vaille kahdeksan ja Tuikku oli hypätä liikkuvasta junasta ulos ku hän halus päästä näkemään taas poikaystävänsä, joka oli ollut ihana ja tullut meitä vastaan juna-asemalle ja antoi mulle kyydin kotiin. Tosin Tuikun koira oli meillä hoidossa, joten niillä oli siinäkin syytä tulla meidän kautta.
Nyt on kiireinen viikko lopussa, tosin tänään on vielä iltavuoro foodrunnerina tiedossa. Huomenna saa koomata koko päivän :) Luokkalaiseni ovat edelleen hermojani kiristäviä ja kovin negatiivisen tuntuisia. Olin ehtinyt kesä aikana toivoa että heidän asenteensa olisi ehkä hieman muuttunut, mutta toivoni oli ilmeisesti turha. Viikko erämaassa oli aika hyvä idea, totesin. Ilman sitä kouluun palaaminen ei olisi ollut näinkään kivaa laisinkaan. Nautin myös suuresti siitä, että koko viikon aikana puhelimeni ei ollut päällä kuin tuntureilla tarkistussoittojen aikana. Mahtavaa. Mutta nyt takaisin arkeen. Ja nyhräyksiin :) Minulla on ompeluprojekti, josta pistän varmaan jossain vaiheessa postauksen tänne.
Lapissa oli mahtavaa. Niin kuin mainitsin jo aikaisemmin, matkat olivat pitkät. Yöjunassa Rovaniemelle päin emme nukkuneet Tuikun (nimeän kaverimme tästedes Tuikuksi, alkaa tympiä "kaverin" kirjoittaminen) kanssa melkein ollenkaan, kiitos ruotsalaisten teinilikkojen, jotka kälättivät ja hihkuivat varmaan jononkin neljään tai viiteen saakka aamuyöstä ennen kuin poistuivat junasta. Bussimatka oli ihanan hiljainen. Inarissa vietettiin yksi yö ja ennen kuin lähdimme Lemmenjoelle päin, kävimme Siidassa, saamelaismuseossa. Hieno paikka. Kun olimme Lemmenjoelle päässeet, Ravadasputouksille saakka, pääsimme vihdoin itse asiaan.
Päivämatkamme olivat jotain kymmenisen kilometrin luokkaa, emme seuranneet niin tarkasti, ja seitsemän päivää oli lopulta reissun pituus. Yhtenä päivänä tunsimme olomme ihan hirmuisen ahkeraksi ja talsimme varmaan lähemmäs kaksikymmentä kilometriä, kun vedimme kahden päivän matkan yhdessä rysäyksessä. Hirmuisesti eläimiä emme nähneet, muutamia poroja aina silloin tällöin, sammakoita ja sisiliskoja ja laulujoutsenen (oli muuten kaunis).
 | ||
| Näkymä Látnjoaivin rinteeltä. Tuolta me tultiin. |
Ahkeran päivän ansiosta meillä oli yksi ylimääräinen päivä käytössämme, mikä osoittautui erinomaiseksi, sillä hoksasimme jossain vaiheessa, että olimme suunnitelleemme tulevamme takaisin sunnuntaina. Kyllähän vene kulkee sunnnuntaisin Lemmenjokea pitkin ihan normaalisti, mutta mikään muu ei sitten Lemmenjoelta kuljekaan eli Inariin pääseminen olisi pienoinen ongelma. Koska olimme jo lauantainan Kultasatamassa, josta vene lähti, päätimme lähteä jo lauantaina ja hengata sitten yksi ylimääräinen päivä Inarissa. Meillä kävi ihana tuuri ja eräs ystävällinen kullankaivaja antoi meille kyydin, kun oli Inarin kautta ajamassa.
Inarissa useimmat paikat olivatkin sitten sunnuntainakin auki ja löysimme sen verran tekemistä, että kävimme kiertelemässä. Ja meikä otti välissä päivätorkut, sillä en nukkunut silmäystäkään lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Iltausva kertoi kotiin palattuani, että sinä yönä oli ollut meteorisade ja ruvettiin siinä sitten pohtimaan, että josko se olisi syy unettomuuteeni... Minua harmittaa ihan saakelisti että missasin sen sateen. Mutta siis, Inarissa kävimme eräässä tuliaispuodissa, jossa oli kaikkea aivan ihanaa ja upeaa tavaraa (varsinkin ne porontaljat olivat hienoja ja "samaanirummut").
 |
| Ketturiipukseni Inarin Hopeasta. |
Paluumatka sujui suunnilleen samoissa merkeissä kuin menomatkakin. Bussimatka oli rauhallinen, tosin olin hirmuisen pirteä kun olin nukkunut yksitoista tuntia putkeen. Ivalossa Tuikku sortui vielä huopaan, tosi upeaan samanistisilla kuvioilla koristeltuun. Siellä oli samanlaisilla kuvioilla koristeltuja ponchoja vai onko ne saaleja, mutta väri oli melkein mustasta punaisesta keltaisen oranssiin ja se väri ei oikein minuun istu, joten se jäi sinne. Ja niin kuin mainitsin, yöjunassa kotiin päin en paljoa nukkunut myöskään. Tällä kertaa syynä oli joku julmetun kovalla äänellä puhuva nainen (rouvan ääni kuului, kuin hän olisi istunut meidän vieressä kovalla äänellä puhuen, kun rouva oli junavaunun päädyssä (me oltiin jossain keskemmällä) tupakkahuoneessa ovi kiinni(!)). Se veti edes takaisin tupakkahuoneen ja ravintolavaunun väliä et hetkeksi kun torkahti, niin se tuli takaisin ja sitä hätkähti hereille. Enkä mä kyllä muutenkaan oikein junassa meinaa osata nukkua.
Mut juna oli kotona kymmentä vaille kahdeksan ja Tuikku oli hypätä liikkuvasta junasta ulos ku hän halus päästä näkemään taas poikaystävänsä, joka oli ollut ihana ja tullut meitä vastaan juna-asemalle ja antoi mulle kyydin kotiin. Tosin Tuikun koira oli meillä hoidossa, joten niillä oli siinäkin syytä tulla meidän kautta.
Nyt on kiireinen viikko lopussa, tosin tänään on vielä iltavuoro foodrunnerina tiedossa. Huomenna saa koomata koko päivän :) Luokkalaiseni ovat edelleen hermojani kiristäviä ja kovin negatiivisen tuntuisia. Olin ehtinyt kesä aikana toivoa että heidän asenteensa olisi ehkä hieman muuttunut, mutta toivoni oli ilmeisesti turha. Viikko erämaassa oli aika hyvä idea, totesin. Ilman sitä kouluun palaaminen ei olisi ollut näinkään kivaa laisinkaan. Nautin myös suuresti siitä, että koko viikon aikana puhelimeni ei ollut päällä kuin tuntureilla tarkistussoittojen aikana. Mahtavaa. Mutta nyt takaisin arkeen. Ja nyhräyksiin :) Minulla on ompeluprojekti, josta pistän varmaan jossain vaiheessa postauksen tänne.
 |
| Nepeta lähtee seuraavalla kerralla mukaan? |
torstai 2. elokuuta 2012
Perhosia vatsassa
Nyt rupeaa pikkasen jännittämään, oikeastaan jo hieman eilen illalla. Lähtö Rovaniemelle tänään illalla 21.05. Kaikki pitäisi olla pakattuna, matkakassia myöten ja ongenkin sain itselleni ostettua, jotta että saamme sitten kalaa syötäväksi, jos käy tuuri ja kala syö... Mitään sen kummempia kalastusvehkeitä ei mukaan tule, kun todettiin kaverin kanssa että kalastusluvat maksavat turhan paljon meidän budjetille.
Tänään ei sitten ole tiedossa muuta kuin reissu palstalle Iltausvan kanssa, jotta hän tietää mistä sen löytää sillä aikaa kun olen poissa ja loppu päivä kaverin luona, missä vielä tarkistamme että kaikki on varmasti mukana. Jossain Rovaniemellä olisi ihan pikkasen kivaa huomata, että jotain tärkeää jäi kotiin.
Jaiks!
Tänään ei sitten ole tiedossa muuta kuin reissu palstalle Iltausvan kanssa, jotta hän tietää mistä sen löytää sillä aikaa kun olen poissa ja loppu päivä kaverin luona, missä vielä tarkistamme että kaikki on varmasti mukana. Jossain Rovaniemellä olisi ihan pikkasen kivaa huomata, että jotain tärkeää jäi kotiin.
Jaiks!
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Pakkailuja
Nyt on väsynyt Yökkö. En tiedä miten siinä onnistuttiin, mutta tämänpäivän rinkkojen pakkaamisen jälkeen olen täysin naatti. Lähdettiin Iltausvan kanssa, joka oli lupautunut auttamaan ruokien pussittamisessa, retkikaverin tykö jo puolilta päivin ja pääsin vasta puoli yhdeksän maissa kotiin.
Olihan siinä tietty pientä sähläystä, kun pakattiin suurin osa ruoista päiväannoksiksi minigrip pusseihin ja veihän se oman aikansa. Ja minun piti pakata rinkkakin melkein kahteen kertaan, kun ensimmäinen pakkausyritys jätti painon liian alas, joten minä sain kätevästi kulkea etukumarassa. Toinen yritys oli parempi, vaikkei ihan täydellinen, varsinkin kun kaikki hihnat olivat kiinni.
Sitten saatiin lisää sättinkiä, kun todettiin että hei, meiltä loppuu kaurahiutaleet kesken ja kartat pitäisi kopioida... Siitä seurasi tietty reissu kauppaan ja Iltausvan perheen kotiin, josta löytyi kopiokone. Jumoalattoman hidas kylläkin, mutta se teki ihan törkeän hyvää jälkeä. Sen jälkeen pääsimme vihdoin kotiin päin, kaupan kautta tietty. Naukujat tarvii sitä ruokaa.
Ja pakkaaminen ei vielä ole ihan loppu. Joitain unohtuneita tavaroita täytyy vielä napata ja matkakassi pakata, johon tulee vaihtovaatteet matkoja varten ja pientä evästä ja lukemista junaan. Kun nyt vain keksisin mihin ne pakkaisin, kun se minun vihreä suurempi kassini on ehkä hieman isohkon puoleinen, luulen. Olettaen, että edes löydän sen... minulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin sen Ahvenanmaan reissun jälkeen tungin.
Olihan siinä tietty pientä sähläystä, kun pakattiin suurin osa ruoista päiväannoksiksi minigrip pusseihin ja veihän se oman aikansa. Ja minun piti pakata rinkkakin melkein kahteen kertaan, kun ensimmäinen pakkausyritys jätti painon liian alas, joten minä sain kätevästi kulkea etukumarassa. Toinen yritys oli parempi, vaikkei ihan täydellinen, varsinkin kun kaikki hihnat olivat kiinni.
Sitten saatiin lisää sättinkiä, kun todettiin että hei, meiltä loppuu kaurahiutaleet kesken ja kartat pitäisi kopioida... Siitä seurasi tietty reissu kauppaan ja Iltausvan perheen kotiin, josta löytyi kopiokone. Jumoalattoman hidas kylläkin, mutta se teki ihan törkeän hyvää jälkeä. Sen jälkeen pääsimme vihdoin kotiin päin, kaupan kautta tietty. Naukujat tarvii sitä ruokaa.
Ja pakkaaminen ei vielä ole ihan loppu. Joitain unohtuneita tavaroita täytyy vielä napata ja matkakassi pakata, johon tulee vaihtovaatteet matkoja varten ja pientä evästä ja lukemista junaan. Kun nyt vain keksisin mihin ne pakkaisin, kun se minun vihreä suurempi kassini on ehkä hieman isohkon puoleinen, luulen. Olettaen, että edes löydän sen... minulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin sen Ahvenanmaan reissun jälkeen tungin.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Prinsessa Sissi
Meille tuli uusi kissa taloon! Saanen esitellä: Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinsessa Sissi.
Hän on kuusivuotias leikkaamaton narttukissa, ihan maatiaiskisu, ja kuvasta näkyy hieman huonosti, mutta hän on hyvin kauniin kirjavan sävyinen. Sissillä oli hieman stressaavaa edellisessä kodissaan, joten hän tuli meille kokeilemaan josko täällä Pakanakodossa sujuisi paremmin.
Tällä hetkellä neiti on leiriytynyt Iltausvan huoneen sängyn alle, ja muut kissat käyvät välillä huoneen oven raossa nuuskiskelemassa, kun eivät huoneeseen suureksi harmikseen pääse. Lady Ronja taisi jotain lähtiessämme aavistella, sillä ladya oli aivan hirmuisen hankalaa saada pois Iltausvan sängyn alta. Iltausvan huone on myös yksi kämpän viileimmistä huoneista, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan...
Saa nähdä kuinka kauan prinsessa aikoo sängyn alla hengailla.
Hän on kuusivuotias leikkaamaton narttukissa, ihan maatiaiskisu, ja kuvasta näkyy hieman huonosti, mutta hän on hyvin kauniin kirjavan sävyinen. Sissillä oli hieman stressaavaa edellisessä kodissaan, joten hän tuli meille kokeilemaan josko täällä Pakanakodossa sujuisi paremmin.
Tällä hetkellä neiti on leiriytynyt Iltausvan huoneen sängyn alle, ja muut kissat käyvät välillä huoneen oven raossa nuuskiskelemassa, kun eivät huoneeseen suureksi harmikseen pääse. Lady Ronja taisi jotain lähtiessämme aavistella, sillä ladya oli aivan hirmuisen hankalaa saada pois Iltausvan sängyn alta. Iltausvan huone on myös yksi kämpän viileimmistä huoneista, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan...
Saa nähdä kuinka kauan prinsessa aikoo sängyn alla hengailla.
Ropecon
Käytiin eilen Iltausvan kanssa Ropeconissa, ensmäistä kertaa ikinä. Se on kolmen päivän pituinen, mutta koska me asumme Turussa ja Ropecon asuu Helsingissä ja rahatilanne ei ole mikään kovin hehkeä, niin päätimme mennä sinne vain yhdeksi päiväksi. Saimme kyydin kaverilta joka oli sinne menossa myös vain yhdeksi päiväksi, hän tuli hakemaan meitä autollaan puoli kahdeksan aamulla.
Minä tykkäsin tapahtumasta, tosin se ei kyllä kiilaa Keskiaikaisten markkinoiden ohi ;) Sieltä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, kuten paljon erilaisia puheohjelmia, joista kävin kuuntelemassa kaksi ja puoli, tannsimista ja Kaubamaja, jossa oli ropettajien kirppari, jonne taisin tuhlata pienet jäljellä olleet rahavarani, mutta sain oikein hyvän ja siistin paidan, hatun (!) ja nauhoja, sulkia ja soljen. Iltausva löysi sieltä takin, ja toisesta kojusta löytyi aika hieno pata :D. Sitten siellä oli tietenkin roolopelejä, kortti- ja lautapelejä ja larppeja, joita siellä pelattiin. Iltausvan poikaystävä veti ison osan päivää yhtä peliä samalla kun me kierreltiin.
Heillä oli siellä myös tosi hieno taidenäyttely, jossa oli tosi upeita maalauksia, piirustuksia ja patsaita. Siellä sai äänestää mielestään hienointaan ja osallistuin siihen äänestämällä erästä maalausta, Valpas henki, joka oli myyty 80e jollekin. Se oli kyllä niin hieno, että jos minulla olisi ollut rahaa sen veraan, niin minäkin olisin ostanut sen. Siellä oli myös ihan törkeän upeita pukuja ja asuja porukoiden päällä (niistäkin oli tietysti äänestys). Siellä oli tosi hienot pari tyttöä, jotka olivat pukeutuneet steampunk tyyliin ja kolmas, jolla oli hieno steampunk lentäjän asu. Parhaat ehkä oli mielestäni ne neljä, jotka olivat pukeutuneet Taru Sormusten Herrasta sormusaaveiksi. Ne oli siis niin hyvät asut et, kun ekan kerran ne näin (kaks heistä käveli jäätävän kokoiset miekat käsissään meidän ohi viitan liepeet liehuen), hätkähdin ihan pikkuisen et mitä helkkaria. Siis, he oisivat menneet läpi leikiten nois leffois.
Illalla oli pukunäytös, joka oli aivan törkeän hieno ja sen jälkeen oli tanssiaiset, jotka olisivat jatkuneet myöhään yöhön, mutta ne me jätettiin Iltausvan kanssa väliin tällä kerralla, kun Iltausvan nilkat kuoli ja päätä särki. Minulla itsellänikin oli siinä kohtaa hieman huippaavainen olo, joten istuskelimme ulkona, kunnes menimme kuuntelemaan viimeisen paneelin (vaihtoehtohistoriasta :D) ennen kuin lähdimme kotiin, joskus yhdentoista jälkeen. Hieman harmittaa etten päässyt pornopolkkaa tanssimaan, mutta ensi vuonna sitten.
Kotimatka oli aika mielenkiintoinen. Me saatiin puolelle matkalle tosi hieno valoshow, kun katseltiin ukkosmyrksyn salamointia kauempana meistä. Me ei jouduttu myrskyyn ennen kuin Salon ABC:n jälkeen ja se vast mielenkiintoista olikin. Vettä tuli niin paljon et kaveri ajo viittä tai kuutta kymppiä moottoritiellä. Siis mitään ei nähny, paitsi silloin ku salama välähti. Päästiin siitä turvallisesti eroon, mut tuli siinä pikkasen pieni olo. Kotiin päästiin kahden aikoihin ja minä menin suoraan sänkyyn, kun olin saanut syötyä iltapalani.
Kiva päivä eilinen. Aion ehdottomasti, jos vain pääsen, mennä uudestaan ensi vuonnakin. Tosin luulen että tälläinen yhden päivän retki on hyvä pituus Ropeconille. Se ei ole niin mahtava tapahtuma, että siellä kolme päivää jaksaisin pyöriä. Tosin joskus voisi mennä coniin vain tanssimaan ja se olisi sitten kolmen päivän reissu.
Minä tykkäsin tapahtumasta, tosin se ei kyllä kiilaa Keskiaikaisten markkinoiden ohi ;) Sieltä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, kuten paljon erilaisia puheohjelmia, joista kävin kuuntelemassa kaksi ja puoli, tannsimista ja Kaubamaja, jossa oli ropettajien kirppari, jonne taisin tuhlata pienet jäljellä olleet rahavarani, mutta sain oikein hyvän ja siistin paidan, hatun (!) ja nauhoja, sulkia ja soljen. Iltausva löysi sieltä takin, ja toisesta kojusta löytyi aika hieno pata :D. Sitten siellä oli tietenkin roolopelejä, kortti- ja lautapelejä ja larppeja, joita siellä pelattiin. Iltausvan poikaystävä veti ison osan päivää yhtä peliä samalla kun me kierreltiin.
Heillä oli siellä myös tosi hieno taidenäyttely, jossa oli tosi upeita maalauksia, piirustuksia ja patsaita. Siellä sai äänestää mielestään hienointaan ja osallistuin siihen äänestämällä erästä maalausta, Valpas henki, joka oli myyty 80e jollekin. Se oli kyllä niin hieno, että jos minulla olisi ollut rahaa sen veraan, niin minäkin olisin ostanut sen. Siellä oli myös ihan törkeän upeita pukuja ja asuja porukoiden päällä (niistäkin oli tietysti äänestys). Siellä oli tosi hienot pari tyttöä, jotka olivat pukeutuneet steampunk tyyliin ja kolmas, jolla oli hieno steampunk lentäjän asu. Parhaat ehkä oli mielestäni ne neljä, jotka olivat pukeutuneet Taru Sormusten Herrasta sormusaaveiksi. Ne oli siis niin hyvät asut et, kun ekan kerran ne näin (kaks heistä käveli jäätävän kokoiset miekat käsissään meidän ohi viitan liepeet liehuen), hätkähdin ihan pikkuisen et mitä helkkaria. Siis, he oisivat menneet läpi leikiten nois leffois.
Illalla oli pukunäytös, joka oli aivan törkeän hieno ja sen jälkeen oli tanssiaiset, jotka olisivat jatkuneet myöhään yöhön, mutta ne me jätettiin Iltausvan kanssa väliin tällä kerralla, kun Iltausvan nilkat kuoli ja päätä särki. Minulla itsellänikin oli siinä kohtaa hieman huippaavainen olo, joten istuskelimme ulkona, kunnes menimme kuuntelemaan viimeisen paneelin (vaihtoehtohistoriasta :D) ennen kuin lähdimme kotiin, joskus yhdentoista jälkeen. Hieman harmittaa etten päässyt pornopolkkaa tanssimaan, mutta ensi vuonna sitten.
Kotimatka oli aika mielenkiintoinen. Me saatiin puolelle matkalle tosi hieno valoshow, kun katseltiin ukkosmyrksyn salamointia kauempana meistä. Me ei jouduttu myrskyyn ennen kuin Salon ABC:n jälkeen ja se vast mielenkiintoista olikin. Vettä tuli niin paljon et kaveri ajo viittä tai kuutta kymppiä moottoritiellä. Siis mitään ei nähny, paitsi silloin ku salama välähti. Päästiin siitä turvallisesti eroon, mut tuli siinä pikkasen pieni olo. Kotiin päästiin kahden aikoihin ja minä menin suoraan sänkyyn, kun olin saanut syötyä iltapalani.
Kiva päivä eilinen. Aion ehdottomasti, jos vain pääsen, mennä uudestaan ensi vuonnakin. Tosin luulen että tälläinen yhden päivän retki on hyvä pituus Ropeconille. Se ei ole niin mahtava tapahtuma, että siellä kolme päivää jaksaisin pyöriä. Tosin joskus voisi mennä coniin vain tanssimaan ja se olisi sitten kolmen päivän reissu.
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Mansikoita ja saviastioita
Meillä saadaan tänä iltana Pakanakodossa mansikoita kermavaahdon kera iltapalaksi :D Oltiin kaverin luona käymässä ja torilla kun kuljettiin kerättiin hilumme kokoon ja saatiin ostettua litra mansikoita. Myyjä oli ihana ja antoi ne meille viiden sentin alennuksella, ku sen verran jäi uupumaan.
Kaverin luona käytiin, kun hänen piti päästä saviastioista eroon. Hänen vanhempansa olivat kuulemma heittämässä niitä pois, siis täysin hyvännäköisiä ja -kuntoisia astioita. Keskiaikahörhöilyyn ainakaan kaikista ei ole, mutta larppeihin ne käyvät vallan mainiosti. Vähänkin enemmän kuppeja kun oltais saatu, oltais melkein voitu pistää kahvila pystyyn.
 | |
| Saatiin isohko kannu (jossa kaksi nokkaa!), kuusi kahvi- ja teekuppia, kolme minikulhoa, kaksi vähän suurempaa kulhoa, pikkukannu, pari kolme purnukkaa, lautanen ja minikannu (roikkuu ison kannun nokassa). |
Astiat pääsivät kunniapaikalle olohuoneen kirjahyllyyn. Muualla ei ollut tilaa ja se on ihan suloisen näköinen. Nyt vain katsotaan kuka kissoista uskaltaa teilata tuon hyllyn (Carlos se tuskin tulee olemaan, se katti osaa kulkea ruokapöydällä juhlakatteen seassa lähestulkoon mitään hipaisemattakaan).
Tänään mennäänkin sitten aikaisin nukkumaan, huomenna on aikainen herätys. Kuudelta varmaan jo että ehtii laittautua Ropeconiin. Kyyti tulee jo puoli kahdeksalta. Saa nähdä miten minun laitani on, kun valmis asukokonaisuuteni kosahti, kun huomasin että leveät, ruskeat housuni olivatkin pyykissä. Pahus vieköön... Mitäs helkkaria minä nyt päälleni laitan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)